sunnuntai 11. helmikuuta 2024

Aikaisin kukkivat pionit, luonnonlajit

 Pionit ovat minulle todella rakkaita! 

💗

Olen kuullut sanottavan, että pionien kukinta-aika on todella lyhyt, tähän ajatukseen en kyllä voi yhtyä - kukintakausi alkaa toukokuulla ja toisinaan päättyy vasta elokuun alussa. 

Olen suuresti ihastunut pioneiden luonnonlajeihin niiden aikaisuuden ja kestävyyden vuoksi. Niitä ei pieni takatalvi säikytä, viileä keli vain pidentää kukintaa ja tukeahan niitä ei tarvitse.  Meiltä näitä kaunottaria löytyy kymmenkunta.


Nämä ihanuudet kasvavat Kivipellossa:

 

Kaukasianpioni

P. mlokosewitschii (P. daurica ssp. mlokosewitchii)

 Upea hento keltainen, pitkään kukkiva ja kestävä, lehdet hiukan siniseen taittavat, nahkeahkot, siementaimi Pionien kodista.


               


Amurinpioni

P.obovata

Upea, meillä valkoisena kukkiva luonnonlaji, melko saman näköinen kuin p.japonica.  Suurennetuissa kuvissa kannattaa kiinnittää huomiota lehden alapinnan hentoon karvaisuuteen.

 

 

 Silkkipioni 

P. Wittmaniana

Aikainen luonnonlaji, hyvin kaunis. Asuvat meillä rinnakkain kaukasianpionin ja amurinpionin kanssa, ovat ensimmäiset kukkijat. Nuoren taimen kukassa hentoa vaaleaa punaa, taimen kasvaessa puna on heikentynyt kukan muuttuessa aivan valkoiseksi.
 

 
 
 

Ensikukinta      


 Kuolanpioni

p, anomala

Huomattavan fertiili, tekee paljon itäviä siemeniä ja leviää meillä vallattomasti, jos en muista leikata kukkineita kukkapohjia pois ajoissa. Ihana kuitenkin!





Tillipioni, kerrattu

Paeonia tenuifolia 'Plena'

Aika sitkeä tapaus, muutti meille Pionien kodista. Arka talvimärkyydelle. Sen kanssa samassa paikassa viihtyvät erinomaisesti narcissus bulbocodiumit.

Juhannuspioni, meillä tätä on kutsuttu talonpoikaispioniksi.

Vaeltava pioni, löytyi Kivipellosta heinikosta ja keräsin kaikki juurakot mitä löysin ja nyt sitä kasvaa meillä useassa paikassa. Ihana, kohtuullinen maljakkokestävyys.


‘Vuokkopioni’

P. anemoniflora tai nykytiedon mukaan Paonia officinalis var ‘anemoniflora’


Paeonia japonica (kuva ensikukinnasta viime kesänä)

Hyvin saman tyyppinen kuin p.obovata, aikainen kukinta, herkkä talvimärkyydelle, tuoksuva, ei oikein pidä iltapäiväauringosta.


 
 
Ruusupioni

p.veitchii

Lehdet hyvin liuskaiset, kukinta hieman nuokkuva. Sävy meillä muuttunut kukan iän vanhetessa.

                                                                                   


Turkinpioni 'Fire King'
P.peregrina

Kuvaa ei ole ja ensikukintaa odottelen ensi keväänä.

Myös paeonia mairei on minulla jossain, mutta valitettavasti kuvaa siitä en mistään löytänyt.

Vielä on luonnonlajena, joita meillä ei ole, eli tavoitetta vielä on.
 
Kun luonnonlajien kukinta alkaa olemaan jo lähes loppusuoralla, ensimmäiset hybridit 'Red Charmin' johdolla aloittavat kukintaansa.





Mukavaa laskiaissunnuntaita!

            



8 kommenttia:

  1. Mulla on aivan liian vähän näitä upeita luonnonlajeja, tilannetta täytyy korjata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luonnonlajit ovat todella ihania, niitä minullakin on vielä hakusessa! Tilanne pitää ilman muuta korjata 😊

      Poista
  2. Onpa sinulla paljon näitä luonnonlajejakin ja sitten vielä ne kaikki muut pionit!
    Se on kyllä totta, ettei se kukintakausi mikään hirveän lyhyt ole. Viimeistään kesäkuun alussa minullakin ensimmäinen vaaleankeltainen aukaisee kukkansa ja pitkälle heinäkuuhun joku on aina kukassa. Minulla vaan nimet jo hukassa, kun en ole tarkaa arkistoa pitänyt. Mutta ei se haittaa, kunhan kukkivat :D
    Edellistä postaustasikin kommentoin, mutta se on näköjään häipynyt jonnekin avaruuteen. Lähinnä ihastelin esikkojasi, kun ne eivät meillä tykkää kasvaa. Pihaesikko ainoastaan jaksaa yrittää......

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä on kymmenkunta ja näistä(kin) tykkään, mulla on hyvin hatara kirjanpito, tiedän mistä olen pionit ostanut ja ostoslista on tallessa - siitä on helppo tunnistaa, kun en ole kunnollisia nimilappuja (jotka silmää miellyttää) löytänyt. Aiemmin en kovin tarkka nimien kanssa näillä pioneilla ollut, mutta nyt kun niitä on vähän reilummin niin nimetkin olisi kiva muistaa. Ajattelin tehdä ensi kesän kukinnan aikana tai jälkeen postaukset muistakin pioneista aina lajikkeen mukaan, nyt mulla on suosikkeina suosikkien keskellä itohit.

      No eipä sinun kommentti avaruuteen mennyt! Tämä mun blogi on ihan outo täällä kommenttipuolella, osan se laittaa suoraan näkyviin ja osan hyväksyttäväksi, en tiedä mistä se johtuu, kun nyt hyväksyntää en ole laittanut vakioksi. Nyt vastasin edelliseen kommenttiisi. Esikot todella täällä meillä tuntuvat viihtyvän ja se violetti, jonka ostin Ulriksdalista, on todella sitkeyden perikuva, ihana esikko!

      Poista
  3. Hyvä kattaus siulla luonnonlajeja pioneista. Miullakin on muutama ja mielelläni hankin lissee kuhan kohille sattuu. Laitoin viimesyksynä postauksen miun talonpojanpionista Tarhapioni P. x Festiva ja se kyllä on erilainen lehiltään ja kukaltaan. Sain silloin vuosia sitten siulta tuota juhannuspionia ja se on kukkinu miullakin, Kiitos vieläkin siitä. Samassa penkissä kasvavat ja juhannuspioni on hoikempi sortiltaan ja lehet ovat harmahtavat. Mielenkiintoista on kun talonpojan pioniksi tuota juhannuspioniikin sanotaan. Varmaan ovat niin vanhoo ja kestävee kantoo olevia kaunottaria molemmat lajit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa postauksesi vanhasta pionistasi ja se olikin mielenkiintoinen, samaan Luken tutkimukseen tuon juhannuspionin ja Pekan mummulta saadun pionin lähetin ja sainkin tulosta, isomummun pioni ei ollut kovin erikoista kantaa, mutta tämä juhannuspioni oli juurikin noiden lehtien vuoksi eli aarteita meillä kukkapenkissä piisaa ja vaalitaan niitä. Noita luonnonlajeja olen löytänyt jokusen ja vielä lisää on hakusessa, muutaman olen ostanut Pionien kodista.

      Poista
  4. Vau. Kyllä on upeita kukkia. Tulisi jo kevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis kiitos, pionit ovat todella upeita kukkia! Kevättä täälläkin odotellaan, sää on nyt ihan kauhea - räntää, vettä, lunta.

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!