Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvät yöpaikat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvät yöpaikat. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. elokuuta 2017

Lapissa, osa 2, matka jatkuu


Yö Inarissa vietettiin leirintäalueen mökissä. 
Siisti, sisävessa ja suihku, lämmin ja keittomahdollisuus 
- sopiva meille. 

Kirkas Inarinjärven vesi

Inarinjärvi

Heräämme aikaisin...peiton alta kuului: 
'Jokohan alkaisit miehellesi aamukahvia keittelemään' 
- no tietenkin. 
Keittelin kahvit ja teet, laittelin lautasille valmiiksi munakkaan, vihannekset ja muut tarpeelliset, jotta jaksamme matkaa jatkaa. Kahvi oli valmista ja melkein kupissa, kunnes peiton alta kuului:

 'Voisitko pitää hieman pienempää meteliä, miehesi lepää vielä'
...no jopas on isäntä alkanut kukkoilemaan. 
Aamupalan voimaannuttamana lähdimme liikkelle Inarista Angelin ja Karigasniemen kautta Utsjoelle.

Tie Angelista Utsjoelle on mielenkiintoinen. Saimme kuulla, että on saatu rahoitus, jolla tunturikoivikkoa tullaan raivaamaan, jotta näkymät suurelle joelle paljastuisivat. Tien varrella on myös monta paikkaa, joilla on paljon kerrottavaa...
Lapin tarinat kiehtovat!


 Tie Matinkönkäälle


 Matinköngäs


 ...matka jatkuu...


 Lunta näkyvissä!



Tien muistomerkin teksti.

Osa matkaa taitettiin hyväkuntoista hiekkatietä. 
Metsä oli houkutteleva jäkälämattoineen, virtaavat vedet kirkkaita, luonto kaunista. Seurasimme suurta virtaa. 
Pysähdyspaikkoja oli sopivin välimatkoin. 
Tunturikoivikko rehevää ja kaunista tosin peittäen näkymän usein suurelle virralle. Karigasniemellä poliisi teki arvokasta työtään ja puhallutti Kivipellon isännän, 
nollat tuli - matka jatkui - tuntui turvalliselta. 

Pääsimme Utsjoelle ja oli aika etsiä yöpaikkaa. 


Ensimmäinen hylättiin suosiolla. 
Paikka oli siisti ja kaunus, mutta siellä oli kalastajia,
 joilla oli luppopäivä uuden kalastussäännön mukaan 
ja koko porukka oli ympäripäissään. 
Jatkoimme seuraavaan, hotellitasoinen - hiukan liian hieno meille vaikka ihanat porot siellä hyvin viihtyivätkin. 



Sitten löytyi sopiva, mökki hyvin varustuksin 
ja hauska tapaus jälleen. 

Vanamomatto

Ajoimme mökkikylän pihaan. 
Siellä puuhakas herra kottikärryjen kanssa siirsi maata paikasta toiseeen - tuttua puuhaa 😊. 
Kysyimme vapaata mökkiä ja saimmekin kohtuuhintaan. 
Paikan isäntä kyseli, että mistä kaukaa vieraat tulivat. 
Kerroin paikkakuntamme ajatellen, ettei varmaan tiedä missä sellainen paikka on. 
Erehdyin, paikan isännän veli asui samassa kunnassa! 
No kysyin, missä kyläpahasessa paikan isännän veli asuu 
- samassa kuin me!! 
Entä mikä tieosoite - ei - naapurissa, 
naapurin miehen veli siis Utsjoella mökkikylän isäntänä!!! Maailma on pieni!

Timjami kukkii.

Saimme hyvän mökin, samalla tietopaketin seuraavan päivän Norjan matkaa varten - mielenkiintoista! 






Kyllä maailma on aika pieni - toisinaan!


Mukavaa alkavaa viikonloppua!

tiistai 8. elokuuta 2017

Lapissa, osa 1...pala lapsuutta

Olen ollut somemaailman ja toimivan kännykän 
ulottumattomissa melkein viikon. 
Watsapit tulivat parin päivän viiveellä...somelomaa, kännykkälomaa, se teki hyvää. 
En tokikaan ole teitä ystävät unohtanut, päinvastoin, 
muutaman kerran kännykkä päästi netin ihmemaahan ja kävin katsomassa teidän kuulumisianne kommentoimatta valitettavasti - verkossa oli vikaa, vikaa, vikaa...

Niin pala lapsuutta. 
Olen viettänyt lapsena aikaa paljon pohjoisessa papan tykönä, pohjoiseen teen matkan lähes joka vuosi uudelleen ja uudelleen. Päätimme Kivipellon isännän kanssa kaksi kohdetta, 
joissa emme ole olleet ja jotka ovat olleet mielessä usein: 
Teno ja jäämeri.
Viikossa ei paljoa ehdi, mutta jotain kuitenkin. 
Tuonne ihan pohjoiseen jäi pala sydäntä, 
sinne pitää päästä vielä uudelleen ja uudelleen
...raapaisimme vain pintaa kevyesti!

Hurautimme mahdottoman ajomatkan Ylitorniolle
Siellä on luotettava yöpaikkamme, se ei pettänyt tälläkään kertaa. 
 (Vanha Rouva, vilkutin sinulle kun menimme Oulun ohi).
Siitä sitten Rovaniemen kautta Sodankylään. 
Sodankylässä teimme elintarviketankkauksen ja minun oli pakko päästä vanhaan kirkoon

 
Vanhassa kirkossa tapasin sen pienen Kivipellon Sailan, 
joka papan kanssa ihmetteli...


...miksi aikuiset kumartavat kirkkoon astuessaan, 




miksi penkin reunat olivat käteen niin sileät, miksi aikuisten oli penkeillä niin vaikea istua...




... ja kuinka kaunis valo tulvi ikkunoista sisään. Tuli sellainen olo, että pappa oli nytkin siellä kanssani. Vedet tulivat silmiin... 

Sodankylän vanha puukirkko on kaunis paanukattoineen, ikkunoineeen kaikkineen. Se henkii välittämistä ja ihmisen hyväksyntää.








Joku oli tuonut sydämenmuotoisen kiven Helgen haudalle.



Kävinhän minä kivikirkossakin. 
Siellä en viihtynyt lapsena, enkä oikein nytkään. 
Mieleeni tuli nuoruusajan muistot tiukasta kirkkoherrasta, 
joka ei suostunut siunaamaan itsemurhan tehnyttä nuorta viimeiselle matkalle eikä kastamaan aviottomana syntynyttä lasta...pappi piti hakea kauempaa. 
Anteeksi tämä vuodatus!



Aika on muuttunut, ihmiset ovat muuttuneet, 
ehkä suvaitsevaisuutta on tullut enemmän, toivottavasti! 

Matka jatkui pohjoiseen kohti suuria vesiä. 
Seuraava yöpaikka oli Inarissa ja siitä matka jatkui Angelin ja Karigasniemen kautta Utsjoelle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mukavaa viikonjatkoa!