sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Peittoa päälle

Olen aika innokas kateviljelijä. 
Minusta paljas maa on viluisen näköinen. 
Kattaminen onnistuukin meilllä hyvin, 
meillä ei vielä ole kotiloita - onneksi. 
Eilen meillä ajettiin nurmea, 
perattuihin kasvimaihin saatiin ruohokate. 
Kasvihuoneeseenkin sitä meinattiin, 
mutta sopiva kate loppui kesken. 
Kasvihuoneessa on jo kate eli siellä tarve ei ollut akuutti. Kateviljelyn ansiosta kova savimaa on muuttunut mururakenteiseksi kasvupohjaksi.




Maan hoitaminen on myös yksi tärkeimmistä 
asiosta puutarhan hoidossa. 
Meillä on maanparannusaineita tuottava yksikkö. 

Kuningas Tarmo

Prinssi Valte

Rouva ja pikkuinen tipunen (kuva epäselvä valitettavasti). Mamman takaa on turvallista kurkistella. Meillä on nyt kolme vaaleaa tipua, haudonta on vielä kesken.
 Pehkuna heillä on villin niityn heinä ja orren alla turve, 
johon kanankakat kompostoituvat. 
Turve sitoo myös hajuhaittoja.

Taustalla kanalan pehku kompostoitumassa. Edessä herne 'Markana'.
Jälleen yksi kertomus epäonnisesta kollipojasta.
 
Nuokkuluppio
 Sulo on hyvin innokas pikkulintujen metsästäjä. 
Meidän mäellä pikkulinnut ovat tulleet hyvin liukasliikkeiseksi. Sulo on keskittynyt ja pitkämielinen jahtaaja, onni vain ei ole koskaan myöten. 

Linnut pitävät Suloa pilkkanaan ruusupuskasta.
 Voi melkein kuulla kuinka pikkulinnut naureskelevat onnettomalle metsämiehelle...


...onneksi ravinto ei ole tipusista kiinni. Sulo ja Nöpö saalistavat myyriä ja hiiriä, pulleita paisteja riittää täällä maalla.

Kaksi viikkoa lomaa takana  ja kaksi vielä edessä. Tuntuu että olisin ollut lomailemassa jo vaikka kuinka kauan!

Marylandin zinnia 'Zahara Yellow'

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Aarre, Viornan ihanainen nuppu, huomaattehan!


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Laiskamato puraisi

...kyllä eilen laiskotti! 
Kaikkea tekemistä - mukavaakin - olisi, 
mutta eilen laiskotti ihan mahdottomasti. 
Se on huono enne. 
Aina kun laiskottaa, keksin itselleni kaikenlaista 
mukamastärkeää tekemistä - no tärkeääkin 
ja sitten joku juttu nappaa, kuten esimerkiksi valokuvien otossa. 

Näin kävi taas! 
Kuvailin ja kuvailin, 
sitten linssin takaa alkoi ne turkasen valvatit ärsyttämään! 
Ei auttanut, pihavarusteet päälle, 
pitkähihainen takki, lapio ja kottarit ja taistoon! 
Saan otavalvatista nokkosrokon tapaista ihottumaa, 
joten kädet piti peittää - ihottumaa tuli silti. 
Otavalvatti on paljon helpompi tapaus kuin peltovalvatti. 
Ja ihme tapahtui, meillä ei eilen satanut, 
oli aika kuuma souvi perata isoa kukkamaata tuulettomassa auringonpaisteessa paarma kaverina. 
Taidan maistua aika hyvälle, paarmat tykkäävät minusta kovin, mehukas paisti 😍.

Mutta kuvasaalista hiukan ennen taiston alkua.

Ruusuja, niitä Kivipellossa ei vielä ole montaa. 
Isosta kukkamaasta viime kesänä kummityttö kaivoi kirjoapteekkarin ruusut pois. 
Valvattitaiston tuoksinassa löysin muutaman juurivesan vielä. Salaistutin niitä Rytörinteeseen ja kiviaidan vierustalle. 
Kivipellon isäntä ei oikein ruusuista (lue: ruusun piikeistä) tykkää. Jäin tosin nalkkiin - kevään kipujakson aikana Kivipellon isäntä on alkanut valvomaan toimiani ja siinä istutusmonttua kaivaessani herra seisoi takana ihmetellen, 
että mitäs täällä kaivetaan, pah!

Nuit de Young


Samassa oksassa kolme erilaista kukkaa.
'Flammentanz'
'Mustialan ruusu'
'Valamon ruusu'

On meidän mäellä vielä muutama muukin ruusu, 
mutta ne kukkivat jo.

Kesäkukkia.
Samettikukka on samettikukka ja kellahtava aina sävyiltään. Samettikukka on meillä yleensä torjuntakasvi 
niin kasvimaalla kuin kasvihuoneessakin, muutama taimi joskus pääsee ihan ruukkuistutukseen asti.

Löysin ihanaisen 'Strawberry Blonden', alkukukinnaltaan upea ruskea, vanhempi kukka muuttuu kellansävyiseksi.


'Alumia Vanilla Cream', sitruunankeltainen, aika raikas, matala.


Siedätyshoitokukka, tilasin jälleen ruosteenruskeaa, kaikki olivat keltaisia - oikein oranssinkeltaisia jokaikinen! Tämä on kirvantorjunnassa kasvihuoneessa ehdoton, seppäkuoriainen karttaa tätä kukkaa myös. Tuoksu sitruunaisen raikas.


Matalaa zinniaa laitoin paljon, 
kasvihuoneeseen melkein kaikki päätyivät. 
 Tämä Marylandin zinnia on erityisen suositeltava kesäkukka. 
Sitä ei tarvitse latvoa, kukkii kiitollisesti kunhan alkuun pääsee.





Rytörinteen ohi matka vie kasvimaalle.

'Arabella' my love!

Nyt meillä viimein kasvaa tulikukka, sen sain bloggaritapaamisessa pari vuotta sitten Lauralta!  
Käydäänkö punaisen ladon pellolla...aikaa kuluu mukavasti! Heinäpoutaa odotellaan ja odottavan aika on pitkä.




Sitten sinne kasvimaalle. 
Vesiheinää kitken joka päivä, se on kanojen herkku. 
Valvatista olen saanut erävoiton, mutta se ei helpolla lannistu. Auringonkukka meni melkein kokonaan mönkään. 
Hankkimani siemenerä iti mahdottoman huonosti ja se harmittaa. Viljelykierrossa sillä on merkittävä osa. Kuvissa vesiheinää, mutta pian se katoaa kanojen massuun...




Ensimmäistä kertaa kasvatan varsiselleriä, 
saan siitä ainakin lehdet kuivuriin. Hyvältä kasvu näyttää. 
Vieressä keltaista samettikukkaa nupulla pitkä rivi. Luulen, kurpitsat eivät tänä vuonna satoa juurikaan anna - kylmyys on tehnyt tehtävänsä.


Kierroksen jälkeen alkoi valvattitaisto. 
Olimme sopineet tyttären kanssa mansikkatilalle menon vielä illaksi, lakanat liehuivat narulla iloisesti tuulessa ja petivaatteet olivat tuulettumassa. Laiskottelu sai jäädä. Oli kivaa, kun kerrankin ei satanut. Tälle päivälle luvattiin kaksi tuntia sateetonta aikaa, vettä ja ukkosta luvattu koko päiväksi.  Paras mennä puuhastelemaan kasvihuoneelle. 
Siellä on sateella mukavaa touhuta.

Laitan viimeiseksi riskaabelin kuvan. Minusta se on kaunis yhdistelmä, vaikka.... 
Tähtililja kukkii vahvasti tänä vuonna, 
pellavaliljan räväkkä punaisuus ihastuttaa (ne ovat aika matalia vielä, mutta sipuleiden vahvistuttua nousevat korkeuksiin) ja kullero, se on ihana!


 Toivoisin alkavalle viikonlopulle poutaa, paitsi Saaripalstan Sailalle lempeää sadetta ainakin pariksi päiväksi! 

Mukavaa viikonloppua!

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Retkellä osa 3 ja tarina rohkeasta mummosta

Viimeinen etappi, 
mäen päällä upealla paikalla upeilla järvinäkymillä oleva 
Karkun kirkko. 


Pidän vanhoista kirkoista, niin kivikirkoista kuin puukirkoista. Niiden arkkitehtuuri ja yksityiskohdat 
ovat suunnattoman upeita ajatellen rakentamisajankohdan tekiniikkaa ja välineitä. 
Karkun kirkko on kaunis! 
Vanhat kirkot ovat täynnä historiaa ja kertomuksia. 
Mieltä lämmitti tieto, 
että urut on valmistettu Kangasalan urkutehtaalla, 
tutussa paikassa vanhan kansakouluni vieressä.





Ajelimme kotiinpäin Karkun keskustan läpi. 
Ette voi uskoa kuinka kauniita vanhoja taloja siellä oli paljon!

Ja sitten se kertomus. 
Tämä ei ole satu vaan kertomus rohkeasta Mustikkamummosta. 

Sisareni Mustikkamummo on reipas, ahkera marjastaja ja sienestäjä. Häntä eivät pienet saati suuretkaan vaivat pidättele, metsään täytyy päästä! 
Kesäkuussa Mustikkamummon naapurin mies kuvasi riistakameralla vajaan puolen kilometrin päästä siskoni kotitaloa karvaista kaveria, joka nautti alkavasta kesästä.



 Tällainen vekkuli! 
Paikallisille tuli tieto, 
että nallevaaraa ei enää ole, 
se on ohjattu kulkemaat asumattomille saloille. 

Mutta eilen tuli viesti siskolta

 'Kuusiryteikössä meni noin reilun metrin korkuinen - ruskea persuus vaan näkyi ja rytinä oli melkoinen. Siinä käännyin pistin puhelimesta youtuben soimaan lujaa ja heti kotiin'.

Kukahan kaveri mahtoi olla? 
Varmaan molemmat säikähtivät!
Eikös mulla olekin reipas ja rohkea sisko!

Mukavaa viikonjatkoa!

 

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Retkellä, osa 2, paratiisi

Uudessakaupungissa tankattiin 
ja sitten matka jatkui minun onnettoman kartturin ja navigaattorin ohjaamana Vakka-Taimeen. 
Tosin, olen ajellut Uudestakaupungista Raumalle muutaman kerran ja tie oli paikoitellen 'tuttu', 
mutta tuota kautta Vakka-Taimeen en ole mennyt koskaan - luotettiin siis navigaattoriin.

Paratiisi oli herkkuja täynnä.



Hortensia kiipeilee korkeuksiin.


Paratiisissa tuoksui ihanalle!




Upeita korkeita (minua korkeampia, siis yli 175 cm) kanadanliljoja!
Valo leikki puiden oksilla ja lehvästössä.



Ihanuuspuuni - punapähkinä.


Valtavan iso sinikämmen!

Lautasen kokoiset pallerolumikin lehdet!

Tämä ihanuus vietteli ja muutti meille!






Olin suunnattoman iloinen, 
että Kivipellon isäntäkin ihastui paikkaan. 
Se tarkoittaa suomeksi, 
että sinne voimme mennä yhdessäkin uudelleen. 
Kiertelimme tarhaa, ihastelimme yhdessä kiveyksiä, kiipeileviä köynnöksiä, upeaa multavaa maata. 

Sitten isäntä kysyi, että mikä järvi tuossa vieressä on? 
No ei mikään - vastasin. 
Melkein kina siitä syntyi, kunnes saavuimme 'järven' rannalle. Sininen oli ja aaltoja, vettä ei kuitenkaan, 
ihana 'järvi', sellaista en ole ennen nähnyt!
Lainehtiva öljypellavapelto! Tuuli kohisi taustalla.



 Kivipellon isäntä ihmetteli valtavaa ruusutarhaa, 
mittavaa pähkinälehtoa ja saskatoonikasvustoja. 
Mutta sota-ajan lasten kasvattamana meitä ihmetytti, 
miksi kukaan laittaa niin paljon pähkinöitä ja saskatooneja kasvamaan, jos kerran niitä kaikkia ei käytä (me taidetaan olla hiukan vanhanaikaisia)? 
Keskustelimme asiasta syvemmin.
Onhan jokaisen puun ja pensaan istutus on ekoteko. 
Pähkinät kelpaavat linnuille ja oraville evääksi, suositeltavaa! Myös saskatoonit ovat lintujen herkkuja, 
mikäli marjoja pensaisiin jää. Varmasti kaikki marjat ja pähkinät löytävät herkuttelijansa.
Kasvustot olivat pitkiä ja upeita! 



 
Myös ruusut saivat isännän ihmetyksiin - miksi ruusujen pitää olla isoja ja raapivia, kun niitä on upeasti kukkivia ja kompakteja. Tarha oli täynnä ihanuuksia ja juurikin noita suloisia kompakteja ja valtavasti kukkivia kaunokaisia.


Maija-ruusu





Vakka-taimen reissu oli jälleen upea, 
paitsi kaksi asiaa harmitti. 
Ensinnäkin näin siellä käärmeen, 
siis käärme paratiisissa - ruskea rantakäärme. 
Kiljuin kauhusta ja paikalle säntäsi niin Kivipellon isäntä kuin Muurisen Vesan ihana sisko. 
Käärme ei kuristanut minua onneksi, eikä purrut! 
Toinen mikä hiukkasen harmitti oli, että Muurisen Vesalla oli ilmenen PMS, siihen varmaan vaikutti pitkään jatkunut kuivuus (siellä ei siis ole satanut koko kesänä) ja taimimyymälä ei ollut häntä miellyttävässä kunnossa - sain siitä myös osani. 

Onneksi Vesan ihana sisko pelasti tilanteen - meillä oli niin hauskaa yhdessä! Hän auttoi minua kasvien etsinnässä ja jaoimme toisillemme kasvikokemuksia...!!!
Kivipellon isäntä katseli pilviä, 
olikin liikkeellä tosi kauniita poutapilviä! 

Sain jälleen herkkuja vaikka kuinka monta, en kaikkea mitä halusin clematis heracleifolia jäi saamatta samoin rodot jätin ensi kerran ostoslistalle. Mutta aarteista ihanimpia olivat punaiset kanadanliljat, arisaema ciliatum, aconitum ferox ja pulsatilla albana f. lutea pitkän etsinnän jälkeen. Teen retken Vakka-Taimeen loman aikana vielä uudelleen ja houkuttelen mukaan yhden ystävän Rauman seudulta, varmaan siitäkin retkestä tulee ikimuistoinen!

Vakka-Taimi ei nytkään pettänyt retkeilijää, vielä yksi kohde jäljellä...siitä myöhemmin lisää!