...aidan tällä puolella!
Että jaksan joka syksy ihastella pihanurmikkoja ja odelmapeltoja, ruoho on niin luonnottoman vihreää verrattuna muuhun luontoon...nurmimatto on lähes kesäinen!
Kuvat ovat viime keskiviikolta. Hiippailin pihalla, jo ilman sauvoja, puuhastelin kevyesti, laittelin runkosuojia ja manasin pupujussin sinne, minne kaikki sellaiset manataan, jotka tekevät pihalla ilkeyksiä. Vuosittain minulla on pieni riistapelto naapurin rajalla, talvievääksi niin linnuille kuin nisäkkäillekin. Mutta eikös turkasen pupu, vaikka tarjolla olisi ollut lehtikaalia, voikukkaa ja muuta herkkua, käynyt nappaamassa puolet ihanasta punatammestani, juuri yötä ennen kuin ehdin sen suojata, pahalaisen pupu! Ei olla kavereita! Onneksi pähkinät saivat olla rauhassa. Vähän se oli käynyt maistelemassa myös amurinvaahteraa, onneksi ehdin sille suojan laittaa!
No jatketaan pihakierrosta...
Takapihan kukkamaa kylpi auringossa...
...parsat jo kenollaan talvea kohden...
...ikuinen ihanuuskärhö 'Arabella' kukkii lumentuloon asti, yritän kasvattaa siitä maanpeittokärhöä ja kohta sen koko alkaa olla jo aikas hyvä!
Tulikellukka kukkii keltaisessa penkissä...
...ja toinen ihanuuteni - ametistiukonhattu - ehti kukkimaan! Että jaksan tuulettaa sen kukintaa!
Kasvimaalla latva-artisokka ei ehtinyt kasvattamaan kuin pikkuruisen ruusukkeen, mutta peittelen sen vielä hyvin ja toivon parasta, josko ensi kesänä saisimme tuota herkkua maistaa!
Puuhamaa ja rytörinne kylpee auringossa! Rytörinteeseen olen laitellut pikkupuita kasvuun, suojannut rungot ja juurelle istuttanut keisarinpikarililjoja, toivon parasta ettei talvi tai myyrät ensi talvena niitä vahingoita. Rytörinteen kehittäminen on ikuisuusprojekti, joka etenee hiljalleen. Ensi kesäksi minulla on monta mukavaa suunnitelmaa, jotta rinne hiljalleen näyttäisi silmäänsopivalta! Valmista siitä ei tule koskaan, tiedän!
 |
| Tuo punainen rakennus on siis isännän puuhamaa. |
Kellarin edustan pataan hiippailin hakemaan kuusen, istutin sen niin syvän, ettei tuuli vie, tutkailin että puu on suorassa...
...ja juurakon katoin kävyillä. Olisin halunnut sammalta tai jäkälää, mutta jotenkin sydäntä särkee niitä maasta ottaa ja päädyin siksi käpyihin. Ajattelin muuten rytörinteen puille laittaa kunnon sanomalehtikatteen, päälle kuorikatetta kerros ja sen päälle paljon käpyjä, voisi olla aika nätti! Niin ja tuohon kuuseen ajattelin sellaiset valot, jotka toimivat kennolla.
Taivas oli kirkas, tuuliviiri hiljalleen keinahteli puolelta toiselle...oli kaunista! Eilen päivä ei valjennut ollenkaan ja samalta näyttää tänäänkin, mutta ei haittaa, mukavaa sisätekemistä riittää! Sukka on valmistumassa ja maalauspöytä kutsuu!
Viikonlopuksi luvattiin aurinkoa, toivottavasti saammekin, vaikka säätiedot vaihtelevat niin nopeaan, että paras elää tässä ja nyt ja tarkkailla ikkunasta, koska pilviverho rakoilee ja vanha taivas näkyy!
Ihanaa viikonloppua kaikille!
