Luisteltiin

Meidän pikkutie ja piha olivat oivallisia luistelureittejä, kunnes paikalle saapui kunnanmies isolla autolla.

Sekin päätti luistella ja luisteli oikein kunnolla! Onneksi kävelytietä sannoittanut traktori tuli apuun!

Poikittain....sutii!

Lapiolla vähän hiekkaa huiskittiin.

No nyt päästiin naapurin pihaan pois tieltä.

Traktori levitti soraa.

Jahas, pomokin tulipaikalle!

Porukalla selvittiin, mutta oli huikea tilanne kun kuorma-auto kylki edellä liukuu jäätiköllä tietä alaspäin!

Tie sannoitettiin, reunalla oli liukasta, mutta luistelusta ei tullut mitään, pyllähtäminen kyllä oli mahdollista lenkkareilla mikäli nastoja ei ollut kenkien pohjassa.

Tultiin vanhimman tyttären kanssa tänään toiseksi nuorimman tyttären synttäreiltä ja luisteltiin autolla kotipihaan tullessa, sydän pysähtyi, henki salpaantui, silmissä näkyi tähtiä, melkein jouduimme kontaktiin, onneksi 20 cm erotti meidät toisistamme, säikähdin! Voi että on kaljamaa!

Kontakti komeaan kiveen oli lähellä! (kuva kivestä viime kesältä)

Paljastan Teille salaisuuden! Minulla on nuppu venuksenkengässä! Kukasta tulee kelta-valko-rusehtava! Ai että!!

Koittakaa pysyä pystyssä liukkailla!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Herätys!

Laura Elämää paratiisinpalasessa-blogista halusi herätellä meitä hellästi ja kauniisti kevääseen! Hän lähetti ilmoille Puutarhastelijan herätyshaasteen.

 

Herätys oli piristävä, kesäkuvien parissa kuluu aikaa ja se on niin voimaannuttavaa ja  innostavaa...sormet alkavat odottamaan mullan kosketusta! 

Haasteessa sääntöjä on vain kaksi, ettei aloittaminen ole liian vaikeaa:
- Valitse kuvatiedostoistasi kaksi (tai useampi) viime kesän kansiota. Lataa kummastakin kansiosta blogiisi kuusi sattumanvaraista puutarha-aiheista kuvaa, ja kerro niistä jotakin. Eli yhteensä 12 kuvaa. Halutessasi voit linkittää kuviin liittyviin kesämuistoihin blogissasi.

- Kerro Lauralle, kun postauksesi on valmis.

Herääminen talviunesta...auringonsäteet, piipoista kehittyvät kukat, vielä viileät illat...odotuksen täyttymys, kesä alkamassa! 

Kevään ensimmäiset kukkijat

Kukkaispoika Sulo viihtyi narsissien keskellä oikeinkin hyvin.

Pionit nostivat päätään.

Kevät eteni, valkoinen sinikämmen aloitti kukinnan!

Kesän suuriin hetkiin kuului kesäkuinen bloggaritapaminen! Se on antanut voimaa ja valoa elämään, iloa ja uusia ajatuksia puutarhan hoitoon! 

Kiitokset vielä Lauralle ja Riinalle!

Upea magnolia Hatanpään arboretumissa, tätä me kaikki kuvasimme innolla!

Ja tämä suloisuus, kaikkien bloggareiden lemmikki!

Ihanuuspuuni Hatanpäällä!

Picnic-hetki kohta alkamassa, paljon herkkuja, paljon saimme puhua puutarhaa!

Pinsiön taimitarhan näytepuutarhassa.

Voi kun tuoksun olisi saanut tähän liittää mukaan!

Korpijaakon ruusutilan vierailu ei jättänyt ketään varmaan kylmäksi! Sain sieltä kultajyvän elämän matkalleni, kiitos!

 Heinäkuu, sateinen heinäkuu...kukat nöyrtyivät sateen piiskatessa, kukkivat kuitenkin!

Elokuulla... 

Lapissa hanimuunilla! Nautin virtaavasta vedestä ja avoimista paikoista, siellä keuhkot aukeavat, on tilaa hengittää ja kuunnella hiljaisuutta ja veden solinaa!

Onko parempaa paikkaa seurata tapahtumia!

Kukkolankoski

Elokuulla tapasimme vielä bloggarikaverin, Suvikummun Marjan kanssa! Meillä oli mukava matka Vakka-Taimeen! Siellä oli ihanaa, vaikka olikin juuri satanut ja märkää, se ei haitannut ollenkaan! Meillä oli kivaa! Marja tutustutti minut myös kauniiseen Raumaan. Pääsin myös ihailemaan hänen kaunista puutarhaansa, ihania kissoja ja tietenkin herkuttelemaan! 

Kiitos Marja!

Tämän havun haluaisin!

Sainkohan Teitä lainkaan heräteltyä, vai joko ehditte nukahtaa...itse vaivuin unelmiin! Paljon kuvia olisi ollut, niin kevään kukkijoista, kasvimaasta, luonnosta...vaikka mistä, mutta näihin liittyi puutarha/luonto-lataus vahvasti! 

Toivottavasti me kaikki pääsemme köllöttelemään kulottuneelle nurmelle, kuin Sulo tai Nöpö hillitystä vastaanottamaan auringon säteitä, mahdollisimman pian!

Ota haasteesta koppi ja fiilistele! Kauaa ei enää ole aikaa, pian alkaa helmikuu ja puutarhahommat alkavat kutkuttaa mukavasti ja multa tuoksua!

Iloista viikonloppua!

Keltainen...pioni

Olen monta, monta kertaa sanonut, etten ole keltaisen ystävä! Keltainen ei kerta kaikkiaan ole minun värini! Olen koettanut taistella tätä väriä vastaan monin eri keinoin, mutta luonto on ottanut minut keltaterapiaan kerrassaan voimakkain ottein! Olen kasvattanut yhtä ja toista, ja usein....liiankin usein kasvattamani kukka, vaikka sen on pitänut olla ihan jotain muuta kuin keltainen, lohenpunainen tai oranssi, on osoittautnut keltaiseksi, juurikin keltaiseksi tai oranssiksi tai ...en voi sanoa sitä kolmatta väriä!

Olen siis saanut keltaterapiaa, olen pehmentynyt, olen jopa ostanut keltaisia kukkia! Terapia on siis auttanut! Olen pehmentynyt, vai! Olen löytänyt ihania keltaisia kukkia, juu, ihan tosissaan! Keltaiset pionit! Minulla on niitä vain kolme, niistä yksi vauva! Pionien kodin sivujen kautta pääsette tutustumaan keltaisiin pioneihin, jotka ovat olleet pitkään harvinaisia, kalliita, jopa pienen auton hintaisia! Nyt hinta on laskenut, niin että sen voi jo ostaa aarteeksi, ei kuitenkaan halvalla koskaan!

Ensimmäinen keltainen kaunottareni on Bartzella (Itoh-hybridi)!

Kaunis, herkkä keltainen, jossa on punaista aavistus!

Toinen hankkimani keltainen pioni on Shining Light, kuva on Pionien kodin sivuilta, omani ei ole vielä kukkinut kertaakaan. Eikös ole kaunis!

Kuva Pionien kodin sivuilta!

 Kolmas keltainen pionini on vielä vauva, ihanainen,  P. mlokosewitchii Kaukasianpioni. Se on niin pieni, mutta olen sen peitellyt hyvin talvelta suojaan...kuva on Korpijaakon tilalta, jossa siihen niin ihastuin ja taimi on Vakka-Taimesta. Eikös ole kaunis, kukassa herkkä aavistus limeä!

Kyllä siis voi olla ihania keltaisiakin kukkia! Keltaiset pionit ovat keltaisessa kukkamaassani, lisää niitä tulen hankkimaan, ihan varmasti!

Ihanaa auringon keltaista viikonloppua!

Linturavintola

Edelliseen postaukseen viitaten...

Mustikkamummo kiittää palautteesta! Tarkennukseksi hän pyysi sanomaan, että aina kun Lintuherra vie baariin uudet makkarat, hän pesee painepesurilla alustan puhtaaksi, jottei taudit leviä. 

Baari on suunniteltu niin, ettei sinne pääse isommat linnut tai oravat, heille on oma baari avoinna muualla. Pikkulinnut ovat oppineet käyttämään pienempiä kulkureittejä baariin ja ovat olleet hyvin tyytyväisiä!

Lintuherralla on suunnitteilla ainakin tuplasti suurempi tipuravintola ensi talveksi samalla konseptilla ja antamanne ehdotukset ja vinkit huomioituna!  

Kiitos ajatuksistanne!

Baari on auki

Sisarellani Mustikkamummolla on upea baari linnuille! 

Rakennettu filmivaneerista ja pleksistä. Upea mielestäni! 

Baarista otti kuvan sisareni Mustikkamummo, hän antoi luvan julkaista sen täällä blogistaniassa.

Tinttibaarissa on tarjolla herkkuja, valaistus ja lämmitys on päällä asiakkaiden siellä vieraillessa. Valomerkki sammuu illalla! Baariin on vapaa pääsy avoimen ikkunan kautta. Baari sijaitsee keittiön ikkunan edessä, jossa tinttejä ihailevat Mustikkamummon lisäksi mummon pikkuiset!

Mitäs tykkäätte!

Nöpöllä on asiaa

Mammalla taitaa virtaa riittää jälleen näiden kukkaihanuuksiensa kanssa. Hän oli saanut vinkin Pelaguulta jostakin kuvien käsittelystä ja sekoittelusta ja vaikka mistä ja sitten, kun posti toi joitain ihmeellisiä lehtiä, joista mamman pää meni ihan sekaisin niin haaveissaan alkoi viime kesän kuvia katselemaan, ihailemaan mutta eipä niitä puskea tai haistella pysty enää!

Tuulessa heiluvia pampuloita

Hienohelmoja

Nämä tuoksuu ihanalle!

Kukkia metsän reunalta

 Näissä on piikkejä....!

Kesäherkkyyksiä. Noita vaaleanpunaisia oli kiva puskea...jaa tuossakin ne heiluu, no tuuli varmaan heilutti.

Ja tuollainen kasakuva! Että jaksaa ihminen innostua vaikka mistä!

Mukavaa viikonloppua kaikille karvatassuille ja teille kukkaihmisillekin!

Nöpö

Pieni ruusutarha

Olen haaveillut pienestä ja vaatimattomasta ruusutarhasta. Muutama ruusu kasvaa pihamaalla. Isäntä ei niistä oikein tykkää, ne raapivat kai ikävästi ruohoa leikatessa. Tähän on syypää Mustialan ruusu, siitä en luovu koskaan, ehdotuksia deletoinnista on tullut, mutta niille en lotkauta korvaani lainkaan. Ruusu on kotoisin lapsuuden kodin pihasta.

Samoin juhannusruusu saa kasvaa aitan vieruksella, sekin ruohonleikkaajaa hieman raapii...

Vanhalla paikallaan kasvaa saa myös isomummun istuttama Valamon ruusu...

... ja sen viereen laittamani torniojokelainen, joka ei siis ollutkaan kotoisin sieltä päinkään, vaan mistä? Tunteeko joku tämän ihanuuden, isoja piikkejä, kukat yksinkertaiset ja hyvin tuoksuvat, aika korkea, ahkera kukkija.

Kellarinmäellä vanha torniojokilaaksolainen ja suviruusu saavat kasvaa ja kukoistaa, paikka on niille ollut suosiollinen ja kukinta joka kesä runsas.

Viime kesänä sain luvan perustaa oman ruusutarhan. Mieltäni kuumotti viime kesän bloggaritapaamisen upea kohde Lauri ja Hanna Korpijaakkojen tilalla Hämeenkyrössä. Ruusut eivät siellä vielä viileän kesän vuoksi kukkineet, nupuilla vasta, mutta pensaiden asettelu oli minulle mieleen.

 

 

 

Ruusutarhani sijaitsee naapurin rajalla. Siellä kasvaa nyt jokunen haapa, joista naapuri haluaisi päästä eroon sekä tammentaimia muutamia. Rajalle on kerätty aikanaan kivenjärkäleitä pellosta, mutta saan varmaan rakenneltua sinne mukavan ruusutarhani, maa on siellä multavaa ja kummityttöä pyysin avuksi, jotta saan kukkapenkeistä pari isoa ruusupuskaa pois. Kukkapenkkeihin niiden tilalle aion laittaa kukkivia pensaita helppohoitoisuuden vuoksi, vuodet ovat tehneet tehtävänsä tarhuriin, kukkamaista en aio toki luopua, mutta helppohoitoisemmaksi niitä ajattelin tehdä. 

Ruusutarhaani muuttaa Persian keltaruusu, ajattelin istuttaa kaikki taimet yhteen läjään, jotta siitä tulisi upea suuri pensas. 

Sinne muuttaa myös Kirjoapteekkarin ruusuni.

Siellä kasvaa jo juurivesasta taimettamani Suviruusu.

Myös juurivesasta taimetin sinne Nuit's de Young -ruusun. Ruusunkukka on upean mustanpuhuva. Kuvassa valo taittaa värin vaaleammaksi, kuin se oikeastaan onkaan.

Uudessa tarhassani on tilaa uusille taimille ja siitä olen niin iloinen.

Paljon riittää suunnitelmia ja ruusu-unelmia!

Iloista lumipyryn täyttämää tiistai-iltaa!