Kivipellon Saila

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kotoilua

Toista viikkoa olen kotoillut. 


Olin pienessä onnettomuudessa hiihtoreissulla. 
Väistin alamäessa vanhempaa täti-ihmistä, 
omat karvapohjasukseni - skinit - luistivat niin kovin, 
että ellen olisi väistänyt, 
kolari olisi väistämättä ollut edessä. 
Sukseni kanttasi ja sitten sitä mentiin. 
Yritin varoa leikattua polvea,
 tein ilmaveivin ja lensin suoraan pyrstölleni. 
Sattui! 
Paljon! 
Onneksi tällä kertaa ei häntäluu murtunut. 
Sairausloma-aika on ollut hissuttelua, 
prinsessatyynyillä istumista ja kyljellään torkahtelua, kipulääkkeiden kanssa. 
Mustelmat ovat aika komeat. 
Nyt olo hiljalleen on kohentunut.

Tänään ajattelin hiukan puuhata, 
sellaista, minkä voi tehdä seisten. 
Kovin pitkiä aikoja en vielä istu sattuneesta syystä. 

Meillä on Kivipellon isännän kanssa molemmilla omat sohvat telkkarin katselua ajatellen. 
Sohvilla on lampaantaljat. 
Sää suosi, heitin taljat hankeen pienen jäähdyttelyn jälkeen. 


Taljat saivat lumipesut. 



Ajatus tuli kaimaltani Saaripalstan Sailalta
joka on harrastanut mattojen lumipesua.

Hiukan leivoskelinkin, 
sellaista helppoa vain... 
pitsaa, 


pataleipää,

 
hapanlimppuja pieni määrä


 ja hiukan pullaa pitkästä pitkästä aikaa. 
Tein pikkupulliakin tulevaa laskiaista ajatellen.
 

Tämän viikon vielä kotoilen ja sitten taas työmaa kutsuu. 
Onneksi minulla on töissä mahdollisuus säätää pöydän korkeutta, koko päivän istuminen tuottaisi vielä melkoista tuskaa.

Mukavaa talvista viikkoa teille kaikille! 
Varmaan lunta saamme edelleen kasvi-ihanuuksien suojaksi!


keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Tomaattia, tomaattia

Monet teistä lukijoistani tietävätkin, 
tomaatti on minulla rakas asia. 
Olen tomaattikasville erittäin allerginen, 
siitä huolimatta haluan kasvattaa tomaatteja 
joka vuosi vaihdellen lajikkeita 
kokeillen aina uusia 
ja säilyttäen matkan varrella hyväksi havaittuja. 

K54-68

Tomaattilajikkeen valinnassa minulla on kantavana ajatuksena muutama tärkeä asia: 
kasvutapa, aromikkuus/makeus ja kypsymisaika. 
Aromikkuus ja tomaatin väri yhdessä ovat sellaisia juttuja, 
jotka saavat veden herahtamaan kielelle!  
Indigo-tomaatteja olen kokeillut useitakin lajikkeita kuitenkaan mieltymättä niihin lainkaan. En myökään kasvata valkoisia tomaatteja, esteettisesti en ole niiden väritykseen mieltynyt.

Satoisuudella ei enää niinkään ole merkitystä. 
Olen innokas kokeilija 
ja noin reilun 30 vuoden kokemuksella voinen sanoa, 
että erityisesti vanhat, kylmää kestävät venäläiset lajikkeet 
- jopa pihvitomaattilajikkeet - 
ovat suosikkejani. 
Olen hyvin rajoittunut  kasvattamaan F1-lajikkeita. 
Perusteluni on aika maallinen: haluan kasvattaa sellaisia tomaatteja, 
joilla on vanha alkuperä 
ja joista on helppo kerätä siemeniä. 
Tomaatti ei kovin helpolla risteydy ja siksi omaa siementä voi muutaman vuoden aina käyttää 
ja sitten on hyvä ostaa jälleen uusi siemenpussi.

Kasvatan tomaatteja vain kasvihuoneissa, en avomaalla. Jos meillä tomaatteja kasvaisi ruukuissa kuistilla tai terassilla, listan hännillä olevat Little Sun ja Bajaja olisivat kasvatuksessa ehdottomasti mukana. Molemmat ovat kasvutavaltaan melko reheviä, sadonkorjuu multapatjan päältä ei ole kovin mukavaa, ruukusta se onnistuisi varmaan helpommin.

Koska emme tiedä millainen kesä meitä odottaa, 
kannattaa jo senkin takia perehtyä tomaattilajikkeisiin huolella. Sanat: kestävä, maukas, aromaattinen - vetoavat minuun aina!

Varoituksen sana: tämä on melkoinen maratoonipostaus!

Kärkiryhmä:

Sungold F1 
Kuin makea karkki!

Green Envy F1
Erittäin aromikas! Kaunis salaatissa.

Green Zebra
Suuri herkkutomaatti, aromaattinen!

Zlatava
Maukas, helppo kasvattaa kesän säästä riippumatta.

Zloty Ozarowski
Maukas, kaunis, aromikas, kestosuosikkini.

Golden Bumble Bee
Kaunis, maukas, aromikaskin.

Rosella
Ihana, tähän saattaa tulla melkein himo! Kaunis ruusunpunainen.

Black Plum
Erittäin satoisa, maukas, kestävä kesästä riippumatta.

Ananas
Kaunismaltoinen, kesän odotetuin, maukas!

Black Russia
Vanha rakkaus, maukas, ihana!

Blush
Tavattoman kaunis ja makea!

Mielenkiintoisia kokeiluita:

Bloody Butcher


Naranja
Makea, lähes Sungoldin veroinen, satoisa, suositeltava.

Sweet and Neat Lemon Sherbet
Tämä on erinomainen myös ruukussa kasvatettavaksi! Satoisa ja maukas!

Green Kiwi

Citrina 
Tiivis hedelmäliha erittäin kaunis hedelmä, hyvä säilykkeisiin ja salaattiin.

Karkiano


Black Krim

Canestrino di Luca
Hurmasi minut aivan täysin! Vahvalihainen, sopii jatkojalostukseen erinomaisesti, maukas ja erittäin komea ulkomuodoltaan!


K54-68
Erittäin mielenkiintoinen jo kasvutavaltaan. Lehdet lähes neonvihreät nuorena. Sato antoi odottaa, kypsyi hitaasti - kannatti odottaa kuitenkin!

Galinas

Raisin Vert
Aluksi mietin tuleeko tästä kaverista mitään! Odottavan aika palkittiin, ihana!

Abakansky Kozovyi


Sweet million


Listalta putoavia:


Ensi kevään valikoima ei vielä ole lukkoonlyöty. 
Tomaatti on hyvin monipuolinen - 
lähes voisi sanoa - hedelmä. Lajikkeita löytyy varmasti jokaisen makuun ja kasvatuspaikkaan sopivaksi.
Tomaattien rakenne vaihtelee suuresti, 
samoin mehukkuus ja siementen määrä. 
Tämä kannattaa ottaa huomioon ilman muuta 
käyttötarvetta ajatellen. 
Kannattaa kasvattaa monelaisia tomaatteja!

Nyt on upea hetki uppoutua siemenluetteloiden satumaahan! Lisään muutaman mielenkiintoisen linkin tomaatin siementen selailuun. Itse tilaan siemeniä vain Euroopan alueelta.


Mukavaa talvista viikkoa teille kaikille!

torstai 3. tammikuuta 2019

Viisi parasta

 Maatiaiskanasen Elämää-blogin 5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta-haaste  
kolahti tänne Kivipeltoonkin jo ennen joulua, 
kiitos siitä kuuluu 
SariHannelle  blogiin Olipa kerran puutarha

Haasteen säännöt ovat perinteiset:

-Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatus-kausi alkoi päättyen tähän hetkeen)

- kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

- kerro, keneltä itse sait haasteen ja lisäksi haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan

I
Ykkösenä varmaan on suuri lahja, 
jonka sain lapsilta täyttäessäni kuuskymppiä. 
Sanoin perheelle, että tämä saakin olla elämäni viimeinen lahja, niin suuri ja merkittävä se onkin. 
Lavakauluskasvimaa, tarhurin helmi, suuri rakkaus! 
Siellä pääsen puuhastelemaan kunnolla kottikärryjen 
ja vaikka rollaattorin kanssa sitten aikanaan!


II
Toinen suuri asia tarhuroinnissani on ollut hyvät puutarhaystävät! Tapaamiset ja puutarhan puhuminen. 
Tämä on niin suuri asia, 
että poikkeuksellisesti tarvitaan kaksi kuvaa!


Voimapuuni - ihana punapähkinä

III
Kolmantena voisi olla suuri rakkauteni pionit.


IV
Neljäntenä ja aika tärkeänä sekin - uusi polvi, 
joka mahdollistaa tarhuroinnin! 
Olen toipunut erinomaisesti! 
Viime elokuulla kiipesin Saanalle, 
joka haastoi minut heti leikkausta seuraavana päivänä  
ja kun näin upean vuoren, 
ilmassa oli niin paljon sähköä, se oli sanoinkuvaamaton tunne! Kiipesin, voitin haasteen, 
vaikka Kivipellon isäntä koitti käännyttää minua alas ainakin kymmenen kertaa ja melkein tilasi helikopterin viemään minut alas! Mutta päätös oli järkkymätön ja Saana tuli vallattua!


V
Viidentenä on kasvihuone, paikka jonne jää kaikki työkiireet, stressit, surut ja huolet. Kasvihuoneessa aivotoiminta pysähtyy, hyvää mieltä virtaa silmistä ja korvista sisään...sama kyllä tapahtuu niin kasvimaalla kuin puutarhassakin oikeastaan!


Tarhurointi on rakas harrastus ja tätä listaa olisi voinut jatkaa loputtomiin...mutta viiden raja tuli vastaan. 

En nyt haasta enää ketään mukaan, 
mutta haasteen voi jokainen ottaa vastaan niin halutessaan.

Ulkona paukkuu pakkanen, minä nautin lomasta! 
Ensimmäinen siementilaus on jo tehty, maltillisesti. 
Lisää tilauksia teen vielä! Kevät siis vahvasti mielessä.

Kaikkea hyvää teille! 
Oikein mukavaa alkavaa viikonloppua!

tiistai 1. tammikuuta 2019

Lumivalkoista

Koskaan en uskonut edes ajattelevani, 
että kivaa, 
kun sataa lunta! 



Nyt olen lumisateesta niin iloinen! 



Aarteet mullan alla saavat pakkassuojaa, 
minä pääsen hiihtämään uusilla joulupukin tuomilla suksilla 
ja on niin kaunista, valkoista!


Vaikka en olekaan yhtään talvi-ihminen, 
iloinen olen silti! 
Tänään aistin ilmassa kevään tuoksua - aivan kuin silloin kun takatalvi tuo lunta - tuoksu oli aivan sama! 
Voiko olla?


Olen loppuviikon talvilomalla. 
Teen kaikkea kivaa: kylvösuunnitelman laatikkomaalleni, 
kudon, maalaan, tilaan hiukan siemeniä 
ja nautin kiireettömyydestä.


Oikein mukavaa vuoden ensimmäistä viikkoa teille kaikille!

maanantai 31. joulukuuta 2018

Hyvää uutta vuotta!

Olemme saaneet elää yhden vaiheikkaan ja hyvän vuoden iloineen ja suruineen, 
maailman myrskyineen...
erinomaisen kasvukauden sadosta pääsimme nauttimaan...
upeasta kukkaloistosta, valosta ja tuoksuista!


Kiitos vanha vuosi! 
Nyt sinun on aika väistyä uuden sijalta 
muistojen kultaiseen aarrearkkuun. 
Kiitos, että saimme elää tämän ihanan vuoden, 
nyt odottelemme uuden alkua!


Kaikkea hyvää toivon uudelta vuodelta, 
kaikkea hyvää meille kaikille, 
erityisesti sinulle lukijani! 

Iloa, terveyttä, paljon mukavia yllätyksiä, rakkautta, illan sinisiä hetkiä, lintujen laulua, perhosia, hyvää arkea, sadekuuroja, auringon hellivää lämpöä...sitä kaikkea hyvää!


Oikein hyvää uutta vuotta...
Sinulle!

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Pakkaspäivä

Heräsin tänään hyvin aikaisin! 
Nautin aikaisista aamuista kovin! 


Ennen yhdeksää ehdin puuhastelemaan jo vaikka mitä...tärkein puuha varmaan oli siemeninventaarion teko. 
Yritän tässä kohden edes hiukan hillitä itseäni, 
mutta helppoa se ei ole! 
Laatikkokasvimaan värimaailmaa maalailen mielessäni, 
hyviä rinnakkaiskasveja mietin 
ja kukkarunsautta hyötykasvien lisäksi. 
Se on niin ihanaa puuhaa. 
Syksyllä tilasin aika paljon jo siemeniä, onneksi en kaikkea! 
Vielä inventoin tomaatin siemenet 
ja kukkarunsaus täytyy pohtia tarkkaan 
sekä kurpitsat ilman muuta.



Aamusta lähdin kameran kanssa lenkille, 
aurinko nousi ja valoa tulvi. 


Pakkaslumi narisi kengänpohjan alla, 
tuuli oli hiljaa, hento usva leijaili pellon yllä - oli niin rauhallista. 
Pikkujärvellä yksinäinen pilkkijä istui onkimassa, 
autoja ei kulkenut ollenkaan. 
Yksinäinen varis lensi taivaalla. 
Tiaiset sirkuttivat.


En ole talvi-ihminen ollenkaan, 
mutta nautin aamulenkistä niin kovin. 
Kotiin tullessani huomasin kauhukseni, 
että olin unohtanut peittää kiviaidan vieressä kasvavan aarre-atsalean, onneksi pupujen tamppaama polku kulki ohi eikä yhtään harha-askelta kulkenut atsalean suuntaan. 
Kasvimaalla monta nälkäistä suuta sai evästi riistapellostani, lehtikaaleista oli jäljellä vain torsot. 


Kaalimaa oli tampattu tiiviiksi, 
papanoita oli siellä täällä - maksuna kai herkuista. 
Kasvimaalla oli muutenkin menty pakkaspäivän tassulittaa 
- puput käyvät kaalimaallani ihan päiväsaikaankin välittämättä ohikulkevista koirista ja ihmisistä, 
nälkä tekee joskus rohkeaksi.


Yksi yö ja yksi päivä vielä vanhaa vuotta, 
sitten alkaa uusi vuosi uusin haavein ja uusin toivein!

Mukavaa vanhaa vuotta kaikille!