Kirkko Kristiina K:n heinäkuun haaste

Kristiina K :n heinäkuun haasteena on kirkko. Olen monta kertaa aikonut osallistua hänen mielenkiintoisiin haasteisiin, mutta enpä olekaan sitten, mutta nyt ajattelin!

Mietin kirkkoja, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen: rippikirkkoni Kangasalla, kotikirkko täällä Ylöjärvellä, lapsuuden kirkko jossa kävin papan kanssa - vanha puukirkko Sodankylässä, Kolarinsaaren kirkko...monta mielenkiintoista kirkkoa. Mutta päädyinkin yhteen hyvin pieneen kirkkoon, Kirkkovuoren kirkkoon Karstulassa. Kirkko sijaitsee korkealla mäellä, jonne hyvinkin helteisenä päivänä viime kesänä kiipesimme.

Nyt metsä kirkkoni olla saa,

voi täälläi palvella Jumalaa,

mun urkuni kauniit, soikaa!

Mun kirkkoni katto on korkeella,

ja ystävä yksi on seurana,

joka muistavi paimenpoikaa.

Tämä vanha lauluksi sovitettu runo 'Paimenpoika' tuli mieleeni tuossa kirkossa käydessämme

Alttari

Kiviset kirkonpenkit ja saarnastuolina puupölli.

Kirkon vieressä oli näköalapaikka, sinne kiipesimme myös, maisemat olivat mahtavat ja tuo ihana taivas!

Kirkon vieressä oli laavu, jossa saattoi varjossa istuskella. Siellä oli myös tulentekopaikka ja huopia.

Erittäin huomioitavaa oli, että tuolla mäellä emme nähneet roskia, tupakan tumppeja, nuuskapusseja emmekä graffitteja. Siis siisti paikka!

Mukava paikka myös piipahtaa, kaunis luontokirkko!

Ruusuja ja nuokkuvia liljola

 Vaikka erityisesti en ole ruusuihminen, kyllä ruusuja jokunen Kivipellon pientareiltakin löytyy. Talomme aikoinaan on rakennettu vanhaan pihapiiriin. Pihassa on kasvanut juhannusruusu (Rosa spinosissima 'Plena'), valamonruusu (Rosa 'Splendens') ja suviruusu 'Poppius' (Rosa 'Poppius'). Myös Tornionjokilaakson (Rosa cinnamomea 'Tornedal') ruusu oli, mutta se katosi jotenkin ihmeen kaupalla, siitä kyllä pidin eli voisin hankkia uuden tilalle.

Heti pihamme rakentamisen alussa istutin oman lapsuudenkodin ruusun keskelle pihaa. Mustialanruusu (Rosa 'Minette') on kaunis, siitä jo lapsena pidin kovasti, piikkejä siinä ei ihan mahdottoman paljon ole. Pensaan olen kerran leikannut alas, kun myyrät söivät varsiston, ehkä voisin sen tehdä uudelleen. Ruusun juurakossa viihtyvät myös nokkoset ja niiden puhdistaminen on hiukan hankalaa. Ruusu on tavattoman kaunis, mutta sade runtelee sen kukinnan helposti. Ruusun tuoksu on ihana!

Rytörinne on ollut oivallinen paikka ruusuille. Salakavalasti isännän ruusukieltoa uhmaten rinteeseen on tupsahtanut ruusun juurakoita, ihan pieniä vain, mutta kuitenkin, eikä kovin montaa. Rytörinteessä kasvavat:

Ristinummi (Rosa 'Ristinummi') oli Rytörinteen kaunotar, kukkia oli valtavasti - suuria, vaaleanpunaisia, yksinkertaisia, upeita kukkia!

Ritausma (Rosa 'Ritausma'), tämä ihana, parhaillaan kukkiva kerrannaiskukkainen ruusu on lahja ystävältäni!

Keltainen 'William's Double Yellow' (Rosa William's Double Yellow'), innokkaasti kasvava ja mielellään juuriversoja tekevä, hyvin piikikäs kaveri ja olenkin miettinyt, veisinkö sen pellonreunan ruusutarhaan jatkamaan eloaan ystävänsä 'Juhannusmorsiamen' (Rosa spinosissima ' Juhannusmorsian' kanssa. 'Juhannusmorsian' sai lähtöpassit alkaessaan valloittaa maailmaa liian innokkaasti.

Kirjoapteekkarinruusu ((Rosa 'Rosa Mundi') asusteli omenapuulehdossa ja mietin, miten ihmeessä olen laittanut sen sellaiseen paikkaan. Muutto oli siis edessä. Nättinokkaisena ruusu ei muutosta pitänyt, yritin kaivaa koko ruusun, mutta eipä se ihan niin käynytkään. Nyt ruusua on omenapuun alla ja Rytörinteessä. Sen verran ruusu otti nokkiinsa, että kukat ovat pelkkiä punaisia ollut toistaiseksi, no kaunis se on niinkin! Ruusu on vielä nupulla eli kuva tulee joskus myöhemmin.

Kaksi tummaa kaunotarta asustaa myös Rytörinteessä. Olen metsästänyt sopivaa valoa niiden kuvaamiseen, mutta se ei olekaan kovin helppoa! Ruusujen tumma sävy muuttuu valon myötä jos vaikka millaiseksi.

Toinen tumma kaunotar on sammalruusu 'Nuits de Young' (Rosa centifolia muscosa). Ruusu on uskomattoman kaunis, kukkia tänä vuonna on ollut todella paljon - kuten piikkejäkin. Ruusun sijainti Rytörinteessä on suojainen sävymaailmaltaan samanlaisen ukonhatun (aconitum ferox) vieressä, edessä valkokukkainen töyhtöangervo (Aruncus dioicus).

Toinen tumma kaunotar on Skeda-ruusu (Rosa 'Skedaros'). Olin Tukholmassa puutarhamessuilla. Siellä myytiin erittäin edullisesti Skeda-ruusun piiskataimia. Ruusu ei ollut minulle tuttu, vain kuvan näin ja selvityksen kasvin historiasta ja ruusun säilyttämisestä ja tietenkin se alkoi heti kiinnostamaan. Taimi on kasvanut komeaksi pensaaksi, maltillisesti - jopa vähäisessä määrin juuriversoja tekevä ruusu ja hyvin kaunis!

Ihanat Austinit! Kiitos Saaripalstan Sailan, Austin-innostus on Kivipellossakin nyt. Keväällä puutarharetkelläni ostin Turusta kaksi Austin-ruusun tainta ja varjellusti niitä olen kasvattanut. Olen niille hankkinut jopa lampaanvillaa talvipeitoksi, odottelen ensimmäisen kukan avautumista toivoen, ettei mikään ötökkä käy katkaisemassa nuppua. Ensimmäiseksi kukkii siis (toivottavasti) 'Lady of Schalott' pehmeän aprikoosin sävyisenä, nuppuja odottelen nuppuja 'Golden Celebration/Ausgold' oranssinkeltaisin kukin kukkivaan taimeen. Se valitettavasti on jäänyt hieman isohirvenjuuren (Inula helenium) taakse varjoon, mutta isohirvenjuuri saa syksyllä siirtokehoituksen, jotta Austin-ihanuus pääsee valloilleen ja paikalle mahtuu uusikin Austin!

Vuonna 2015 kesäkuussa (13.6.2015) meillä oli bloggaritapaaminen Tampereella ja siitä sitten menimme Lauri Korpijaakon ruusutilalle. Upeiden ruusujen lisäksi ihastelin kasvien sijoittelua pitkin pellon reunoja, niin halusin minäkin. Meillä on yksi pellonreunus, jossa on muutama ruusu. Tänä vuonna ilahdutti vadelmanvarsikon keskellä kukkiva 'Ilo' (Rosa 'Ilo'), kukkia on ollut tosi paljon, eli ruusu viihtyy siellä. Kaverina 'Ilolla' on 'Poppiuksen' suureksi kasvanut juuriverso ja molemmat kukkivat todella paljon. Siirron pellon reunaan sai myös 'Juhannusmorsian', se ei oikein tykännyt siirrosta, mutta hengissä on. 

Sisääntulon penkissä on muutama maanpeittoruusu 'Sommarvind', mutta niiden kukkia saa vielä odotella, nuppujakaan ei vielä näy.

Vielä meillä on ruusuille tilaa, maltillisesti. Ainakin Austineita tulee ja ehkä muutama muukin!

Nuokkuvat liljat ovat kauniita! Juuri eilen luin Liisan mielenkiintoisen blogipostauksen hänen upeista nuokkuvista liljoistaan. Minulla ei niin upeaa valikoimaa niitä ole, mutta joitakin kuitenkin! Olen tummien marhanliljojen ystävä. Ne sopivat sävymaailmaltaan vaaleavoittoisten pioneiden ja digitalisten kaveriksi. Lehtopuutarhassa kasvaa vanhan roosan sävyistä varjoliljaa ja sisääntulossa tummien kasvien kaverina valkoista varjoliljaa. Meillä mökillä kasvaa villinä varjoliljoja vähän siellä ja täällä ja pidän siitä kovasti. Roosan väriset varjoliljat (lilium martagon) eivät tänä vuonna kukkineet kuin aivan vaatimattomasti, ehkä ensi vuonna sitten!

Eilen huomasin pitkään odottamani asian. Kanadanliljan (Lilium canadense) nuput on avautumassa! Vakka-Taimessa kanadanliljat ovat niin korkeita, että voin katsella niitä alhaalta kyykistymättä (olen noin 170 cm pitkä), omani ei vielä tuota korkeutta ole saavuttanut. Minulla oli myös punaista kanadanliljaa, mutta se menehtyi. Odottelen myös michiganinliljan (lilium michiganense) nuppujen avautumista. Minulla toki on muitakin nuokkuvia liljoja, mutta ne nuputtelevat vielä.

Avautuva nuppu on niin kaunis!

Lilium michiganense

Täytynee laittaa yksi helteisen päivän kukan kuva - Hemerocallis 'String Bikini', no en aivan noin pienillä bikineillä tässä helteessä liikuskele, lämmintä nyt todella on eilisen rankkasateen, ukkosen ja salamoinnin jälkeen!

Tulipa jälleen mahdottoman pitkä postaus!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Onnensa kullakin

 Harmittelin sunnuntain sateita ja sitä, että Avoimien Puutarhoiden aikana satoi paikoin reippaastikin - säiden haltijalta olisi toivonut hieman armollisuutta! Itse en sattuneista syistä päässyt katsomaan yhtään puutarhaa tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten!

Mutta olin onnellinen,  että maanantainakin satoi, tiistainakin ja vähän keskiviikkonakin, hiukan torstainakin ja sitten perjantaina illalla. Mutta mitäpä teki Kivipellon mummeli? Siivosi, siivosi oikein kunnolla - kaksi päivää kotia, päivän mökkiä, melkein päivän autoa ja sitten kun pilven reunalta näkyi aurinko hiukan enemmän oli puutarhan vuoro. Aika rankka viikko, tosin paljon tuli aikaiseksi ja olin onnellinen! Mutta kaiken siivoamisen ohella ehdin käydä puutarhassa katsomassa, mitä kasveille kuului. Ja siivoaminen puutarhassa ei vielä loppunut.

Puutarhaa siivotessa nautin suunnattomasti pioneiden keskellä puuhastelua. Tuet olivat pitäneet, leikkasin kukkineita, veden täyttämiä ränsistyneitä kukkia pois kuin kukkaistyttö ja toinen kukintaja-aalto pääsi alkamaan keveämmissä olosuhteissa. Kukinnan toisessa aallossa kukkien koko on pienempi, mutta ei se haittaa, kun kukkia on paljon.

Ensikukintaan ehtivät pionimaani vanhukset, ensimmäiset penkkiin istutetut, joilla oli ilmeisesti perimässään tieto näistä pionisateista ja ne avasivat nuppunsa vasta sateiden jälkeen. Useat pioniharrastajat ovat laittaneet pionisateiden aikana kukkien suojaksi sateenvarjoja, suihkumyssyjä tai hedelmäpusseja - itse en tähän ryhtynyt ainakaan vielä.

Myös odottamani 'Sonoma Halo' avasi nuppunsa, ihana hyvin kerrottu keltainen Itoh. Vielä on joitakin pioneita, joiden kukintaa odotan - nupulla.

Pionipenkin remonttia olen hiljalleen aloitellut ja jatkoin sitä sitten kaivamalla ison kasan esikoita pois. Esikot olivat niin täynnä rikkaruohoja, että puhdistin niistä ison osan ennen istutusta, osa meni kompostiin. Jatkoin samalla pionipenkin reunassa kulkevaa kuunliljareunusta niin, että kanttaaminen myöhemmin on helppoa. Tämä työ jatkuu. 

Jotta en tukahduta teitä pioneilla, hiukan muutakin pihassani siis kukkii...ukonhattuja, liljoja, kiviaidalla köynnöshortensia, korkeuksiin kasvanut jaloängelmä (kuvan keskellä), ruusuja (kirjoitan niistä myöhemmin), neilikoita, vuokkoja... aika on siis sangen yltäkylläinen. Paljon olen kuvannut ja kuvapankkia riittää myöhempiinkin postauksiin.

Elämä kahden huushollin välillä jatkuu myös. Mökkiremontti on edennyt vauhdilla ja huomenna tulee kattomiehet jatkamaan, sitten vielä mökin ulkovuori on vuorossa. Vaikka elo on ollut aika nopeatempoista, olen päässyt nauttimaan kukinnasta kotona ja mökillä, jossa olemme suurimman osan aikaa siis olleet.

Helteet tulivat, vaikka niistä en niin välitäkään, ihanaa tämä lämpö on kuitenkin ja nyt kun maa on kostea, kaikki kasvaa vauhdilla - oheiskasvitkin!

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa Sinulle! 

💚