Nautin elokuun lomastani, tilaukseni lämpimästä lomasta on toteutunut erinomaisesti. Aamulla on mukavaa hiippailla viileässä, kasteisessa pihamaassa, kaste on vahva ja ilmassa hieman utua. Auringon noustessa utu häviää nopeasti ja kaste kuivuu.
Kasvimaalla kasvaa huomattava määrä oheiskasveja perkaamisestani huolimatta, mutta satoakin on tulossa.
Kasvatan paljon kurpitsaa, murto-osan siitä syömme, kanat sitten loput.
Näitä voisi friteeratakin.
Jättiläismeloni kasvattaa komean pallon, sen kun halkaisee löytyy kanoille herkkua ja puolikkaat toimittavat ruokakupin virkaakin hetken.
Näistä minä tykkään!
Kaksoset.
Auringonkukka on vielä nupulla, kylvin tuollaista matalakasvuista...yli puolitoistametristä jo.
Kohta on aika säilöä härkäpavut. Yritän marinadia niille kehitellä. Härkäpapu pn myös erinomainen maanparannuskasvi.
Täm auringonkukka on matala ja haarakas, kylvi itse itsensä kasvimaan kompostikasaan.
...ja tietenkin kehäkukkia! Salaatissa ne ovat mukava lisä. Kirjallisuudessa sanotaan, että ne helpottavat naisten vaivoja.
Leijonankidat ovat myös lapsuuteni ihanuuskukkia.
Naapurin tädillä näitä kasvoi kukkamaassa, jaksoin niitä katsella kauan, ihanimpia olivat tumman viininpunaiset, samettiset.
Tämä tapaus kylvi itse itsensä kasvihuoneeseen, perkasin sen taimia poiskin, mutta muutama taimi jäi silti. Ananaskirsikka on kirvamagneetti ja siksi sitä en enää kasvata, mutta tässä en vielä kirvoja löytänyt.
Ostin ison sekoituspussin gladioluksen sipuleita halvalla, kasvatan ne kasvihuoneessa.
Kanaverkko toimittaa hajuherneen tuen virkaa, tänä vuonna en niitä kylvänytkään. Tumma gladiolus on kiemurrellut itselleen tuen, kohta se alkaa kukkimaan.
Rytorinteessä on kukkinut pieni kärhöntaimeni, en uskonut että se noin paljon jo toisena vuotenaan kukkisi. Kasvatan siitä maanpeitekasvia. Taimi on kotoisin Kivistikiltä.
Kerroin aikaisemmin yrityksestä tilata valkoista päivänliljaa, jossa on purppura nielu ja kukan terälehtien reunat. Tässä on yksi yritys, keltainen. Minulla ei ole vieläkään kyseistä päivänliljaa, näitä keltaisia kyllä riittää.
Lapsuusihanuus jälleen!
Somanvindissä on ihan mahdoton määrä kukkia.
Taistossa suopayrttiä vastaan taidan olla voitolla. Laitoin muovihanskan ja sen päälle vanhan villahanskan. Villahanskaan suihkutin rontuppia ja hiplasin sillä versoja, hyvältä näyttää, tosin tämän tapauksen kanssa ei kannata voittoa juhlia liian aikaisin!
Parsapilvi! Tämä on niin kaunis pehko!
Peace.
Kummityttö toi taimen ja nyt se kurottaa yli metrisellä versollaan kohti aurinkoa.
Tarmo puolustamassa kanoja. En ymmärrä miksi kanat kammoavat kameraa, heti kun alan kuvaamaan, rouvat painuvat sisälle poikineen.
Istutin kiviaitaa pitkin kasvamaan köynnöshortensiaa ja villiviiniä, taimet ovat parivuotisia ja ilmeisesti pitävät kasvupaikastaan.
Tein tosi mukavan löydön marjapuskasta lehden alta.
Näillä pikkuisilla oli kaikilla yksi piste kilvessään.
Etupihan kukkamaa on ilmeisen kuunliljavoittoinen. Ensi keväänä taimista poistetaan ainakin puolet. Tästä jo tein sopimusta kummityttöni kanssa.
Jaha, tiellä menee nuoria tyttöjä lenkillä...
...menkööt vain..
...aamupesu on tärkämpää.
Näin sievästi nukkuu Nöpö...
...Sulo rojottaa myllynkivellä...kuvat eiliseltä.
Aurinkoista sunnuntaipäivää!
