Ihanaa Äitienpäivää!

Äidilleni
Niin osat vaihtuvat, äiti
tuntuu kuin juuri äsken
pesit minut hellin käsin,
nyt minä talutan sinua
tuttua saunapolkua.

Ne tuhannet askeleet,
jotka vuokseni otit
nyt vasta ne
oikein ymmärrän,
kun samoja teitä tallaan.

Lukemattomat kiitokset
sanomatta jäivät
epäitsekkäät teot
palkitsematta,

sillä äidit hiipivät hiljaa pois,
kuin olisivat peitelleet nukkumaan
kylläiset lapsensa.
– Laila Venetpalo –

Oma äitini täytti keväällä 90 vuotta.

Kaikkea hyvää kaikille äideille ja teille, jotka olette äidin tehtävää hoitaneet rakastamalla ja hoivaamalla lapsia maailman kansalaisiksi!

Narsissit

Minulla on joihinkin kukkiin vahva ja lämmin tunneside: sarviorvokit, pionit, sireenit, mustialanruusu, tuoksuherneet, leijonankidat, daaliat ja narsissit. 

Erityisesti näihin kukkiin liittyy kauniita muistoja elämäni varrelta. Myös tuoksumuistot ovat erityisen vahvoja.

Pieni tyttö, paljaat varpaat, 

valkonarsissit kukassa pihamaalla mustaviinimarjapensaan vieressä ja se ihana tuoksu - muistikuva ihan varhaislapsuudesta! Valkonarsissien kukkiessa sai olla jo paljain jaloin 😊.

Omaan pihaani narsisseja ilman muuta halusin: 

valkonarsisseja ja keltaisia torvinarsisseja. 

Hiljalleen määrä ja lajikirjo laajeni. 

Nämä kurkkaavat ovat suloisia, 'Peeping Tom'

Isomummun perintönarsissi, avautuu hiljalleen.

Kerrotut narsissit ovat todella kauniita, mutta usein niiden varsi ei jaks kantaa raskasta kukkaa erityisestä sateella.

Narcissus odorus 'Plenus'

Manly

Nyt suuri ihastukseni ovat matalat pienikukkaiset lajikkeet. 

Tänä vuonna erityisesti tete-narsissit ovat jääneet niin mataliksi, hauskoiksi töpöiksi.

Tete Bouclé

Tuntuu, että meillä näitä tetejä kasvaa ihan joka paikassa! Ihania pikkuisia! 

Pikkuisista sydämeni on valloittanut myös Narcissus bulbocodium -ryhmä. Niiden kasvua on mukava seurata. Ensin nousee piikkejä maasta, sitten piikit turpoavat ja jostain putkahtaa pikkuruisia nuppuja. Kohta kellomainen kukka avatutuu.

Alimmassa kuvassa vierekkäin kaksi matalaa narcissus bulbocodium selectie JSP ja  'February Gold'.

Ihana on myös pörröisen kukan tekevä matalaksi jäävä 'Rip van Winkle'.

Osa narsisseistani ovat vielä nupulla kuten nunna-, moschatus- ja syklaaminarsissit, osa kukkinut kuten ihastukseni 'Jetfire'. 

Narsissit ovat ihania! Ne nousevat maasta uskollisesti joka vuosi. Hoitoa ne eivät paljoa vaadi - kukinnan taannuttua ne voi nostaa maasta ja istuttaa sitten uudelleen ja harvempaan parannettuun maahan. Myöskään myyrät eivät narsisseista tykkää, kisupojat joskus puskevat ihastuksissaan narsissinkukkia rajustikin. Suuri osa narsisseistani kasvaa pionimaasa. Kukinnan loputtua narsissien versot saavat pionien suojassa kuivua ihan rauhassa keräten voimia uutta kasvukautta varten.

Viime viikonlopun takatalvesta narsissit selvisivät voittajina. 

Syksyllä taas uusia sipuleita istutan odottamaan kevään kukintaa!

Mukavaa keväistä viikkoa!

Sääennustus

Huhtikuun lämmin sää herätteli 

sipulikukkia ja perennoita kasvuun. 

Pionit nukkuivat. 

Ihmettelin, kunnes äkkiseltään muistiin, 

ettei tämä ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, 

kun huomaan pionikasvustossa tämän tyyppisen reaktion.

Pionit siis ennustivat hitaalla kasvullaan tietenkin 

viilenevää säätä! 

Vaikka ilma olikin lämmin, maassa on vielä se tietoisuus vuodenajan kohdasta - näin ainakin jaksan uskoa. 

Pioneista luonnonlajit ovat heränneet ensin. 

Valkokiinanpioni (Paeonia lactiflora v. Trichocarpa)

Tillipioni  (P.tenuifolia 'Plena')

Vaikka kuolanpioni on ns. luonnonlaji, se on viivytellyt poikkeuksellisen paljon heräämistään tänä keväänä. 

Se olikin suuri ihmetyksen aiheeni!

Kuolanpioni (Paeonia anomala)

Juhannuspioni - tai kuten meillä sanotaan - talonpoikaispioni on heräillyt talviunesta tosi verkkaisesti. 

Juhannuspioni (P.humilis)

Kaikkein suurimmaksi ovat kasvaneet hybridit 'Red Charm', 

hyvänä kakkosena 'Lemon Chiffon'. 

'Red Charm'

'Lemon Chiffon'

Katan aina syksyisin pionien varsista ja syksyn lehdistä 

kasvustolle 'sateenvarjon', 

jonka suojassa aarteeni saavat nukkua talviunensa. 

Keväällä raottelen peittoa jättäen sen paikalleen

kesän ajaksi maan katteeksi. 

Pionien lehdet herättävät joidenkin mielestä 

varsin sotkuisen yleisvaikutelman, totta, 

mutta tavoitteenani on saada kasvustolle sellaista kasvupojaa kuin niillä on ollut luonnossa. 

Harrastan siis pioneillakin kateviljelyä ainakin toistaiseksi, 

meillä ei vielä ole kotiloita - onneksi. 

Kaikki pionini kasvavat rinteessä ja tykkäävät elämästään.

Toivotaan, että säätietojen lupaamaa talvikeliä ei tulisi!

Valkokiinanpioni (Paeonia lactiflora v. Trichocarpa)

Mukavaa loppuviikkoa 

ja pian alkavaa viikonloppua!