Humalapoikien huuma

Tämän päiväinen raekuuro pieksi lehdet reijille...

Muistattehan humalapojat! 

Ne, jotka esikoinen 'adoptoi' Saksasta. 

Heidän alkuvaiheistaan löytyy lisää täältä.

 Pojille tehtin oivalliset salot, jotka saadaan sadonkorjuussa käännettyä alas niin, että akrobatiaa ei tarvitse harrastaa tai asettua alttiiksi muille mahdollisille vaaroille. 

Tuet nojaavat Puuhamaan seinää vasten.

Pojat ovat kestäneet Suomen talvet kuin sissit konsanaan. 

Kasvatus on helppoa, 

kunhan poikien varpaat eivät likoa vedessä. 

Meillä pojat asustavat Rytörinteen päällä. 

Sopiva paikka siis heille. 

Satoa kerättiin viime syksynä ensimmäistä kertaa 

ja sillä maustettiin esikoisen ja hänen prinsessansa hääolut 

- kahta merkkiä oli siis tarjolla: 

'Junantuoma Turkulainen' (huom. iso-T) ja 'Hidas Hämäläinen'. Olut oli ilmeisen suosittua ja maukasta. 

Haimme siis ennen saksalaispoikien adoptiota kotimaisia kantoja kasvatukseen heikoin tuloksin. 

Seinäjoen maatalousmessuilla törmäsin kuitenkin herraan, jolla oli huomattavan paljon tietoa kotimaisista humalakannoista. 

Asia alkoi siis kiinnostamaan. 

 Humalakantoja on kerätty Suomessa kasvatukseen. 

Niistä on jopa pantu oluttakin. 

Myyntiin kotimaisia kantoja ei ole vielä tullut, 

mutta toivottavasti joskus. 

Uskon, että kotimaisissakin kannoissa on varteenotettavia lajeja, eihän suomalaisten oluenjuojien suu tuohesta sentään ole ollut entisinä aikoinakaan! 

Odotellaan mielenkiinnolla.

Juhannusruusu alkoi viimein kukkimaan!

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa! 

Maariankämmekän kukinta alkoi!

 

Taisi kesä sittenkin alkaa

Voi miten ihmeen paljon tuo 

neiti Kevät keikutteleen helmojaan! 

Ensin antaa uskoa lämmöstä 

ja sitten heittää raekuuron ja Siperian kylmän henkäyksen perään. 

Onneksi viikonloppuna toivo lämmön palaamisesta 

 saatiin jälleen 

ja koulunsa päättäneet ja kesälomalle kirmanneet 

saivat kauniin, vaikka hiukan raikkaan juhlapäivän.

Tällaisen meille laitoin kiviaidan kylkeen kasvamaan...saanko apua nimestä, lappu taas lentänyt taivaan tuuliin!

Juhlaa riitti minullakin! 

Vanhan ortopedini ohjeen mukaan olen hankkinut 

pitkävartisia työkaluja ja ihanuusKivipellonisäntä oli vankasti apunani pihahommissa! 

Kivipellon isäntä on ottanut (ihanaa,ihanaa) 

missiokseen hävittää valvatti kasvimaastani. 

Apuna tässä puuhassa on ollut myös esikoinen ja ihanuusminiäprinsessa. 

Valvattia ei kannata väheksyä vastustajana, 

se on kavalista kavalin, mutta taisto jatkuu ja uskon, 

että olen voiton puolella. 

Maa on käännetty lapiolla. 

Takapelto vuoroviljelty peruna-härkäpapu-auringonkukka 

- kolmen vuoden kierrolla. 

Auringonkukka on erinomainen rikkaruohonhävitin! 

Takapellon uskalsimme sentään jyrsiä ja se on kylvetty. 

Kivipellon isännän kääntämä maa odottelee taimia, 

lehtikaalia paljon ja purjoa myös. 

Tämä kaikki valmistelu on siis tulevaa potager/lavakauluspuutarhaani varten. 

Kasvimaani hankalimpaan paikkaan 

(alakuvassa keskellä lipstikan takana)

on tulossa pieni puutarha - kirsikkaa, pensasmustikkaa ja ehkä rypäleitä katettuun maahan sievällä aitauksella. 

Hurmaannuin Koveron Pirkon blogissa olleesta upeasta aidanteesta ja portista, saanhan siitä ottaa vähän mallia? 

Keltainen penkki oli siivouskohteenani. 

Se on aika pieni ja helppo. 

Uskolliseen pitkävartiseen kuokkaani tukien hissuksiin sen siivoilin. Vaikeita vastustajia siinä ei juuri ollutkaan, helppo nakki siis! Muutama uusi taimi sai siitä uuden kodin.

Kaukasianpionivauva (p. mlokosewitschii)

Pellavaliljapikkuiset (lilium pumilum), tilasin 10 kpl ja sain 16 kpl!

Kunhan kukka aukeaa, saan tällekin kaunottarelle nimen!

Vanha juhannuspioni tai talonpoikaispioni. Tämä pionien tunnistus on joskus hankalaa!

Talonpoikaispionin taimia onkin meillä aika monta. Pelastin sen vuosia sitten heinikosta talomme rakennuspaikalta.

Kasvihuoneessa odotellaan pääsyä omalle kasvupaikalle - en hosu! Tomaatit näyttävät aika pieniltä. 

Kylvin ne 8.4.2017, se on vakituinen tomaattien kylvöpäiväni. Taimet ovat topakoita, matalia ja melkein kaikissa nuput. Näin meillä joka vuosi on ollutkin ja satoa olen aina saanut - riittävästi.

Hiippailin eilen metsäpuutarhasta ja koin iloisen yllätyksen! 

Olin laittanut sinivalkovuokon kasvuun, 

muistamatta taaskaan koko asiaa! Ihanuus, voimakkaan sininen vuokko kukki! 

Saattelin Kivipellon isännän myös kaunokaista katsomaan!

Anemone nemorosa 'Royal blue', Vakka-taimesta.

Humalapojat ovat jälleen päässeet kasvuvauhtiin. 

Ensimmäinen sato niistä korjattiin viime syksynä 

ja sadolla maustettiin 

esikoisen ja ihanuusminiäprinsessan hääolut.

  

Mukava oli viikonloppu! 

Kanat pääsivät ulkotarhaan. 

Päivän äänimaailmaan kuuluu Tarmon ja pikkukukon kiekaisu silloin tällöin!

Kerronpa tämän maratoonin päätteeksi Teille ihanuuslukijani eilisen illan tapahtuman. 

Nöpö istui pihalaatoilla, nautiskeli illan lämmöstä. Paikalle saapui pupu. Se oli ilmeisen hurmaantunut Nöpöön, yritti tehdä vaikutuksen! No pupulle ei onni ollut myötä, leikattu kollipoika ei pupusten viettelyksiin lämmennyt...pupunen jatkoi matkaansa. 

Ihanaa alkanutta viikkoa - kesäviikkoa - 

Teille kaikille!

Sade loppui

Taivaassa oli jäänyt hana auki, oikein kunnolla, ei pelkästään liruttelemaan! No viikko oli erinomaista aikaa sairastamiselle. Eilen ystäväpariskunta tuli kylään pitkästä aikaa, toivat ihanan tuliaisen tullessaan, auringon! Hiljalleen taivas repesi, raskaat pilvet väistyivät! Olipa mukava jutella kaikesta, mutta jälleen kerran puutarhasta! Miesten loppumaton keskusteluaihe on rakentaminen, me rouvat puhuimme puutarhaa! Kaikkea mielenkiintoista! Kuulin, että havupuiden mikrolisäyksessä on onnistuttu, siitäkös riemastuin, josko joskus sen kumopatan saisin...

Vieraat jatkoivat matkaa, isäntä suunnitteli nurmikon leikkuuta. Apilapelto on mehevän märkä vallankin pitkään kestäneen sateen jälkeen. Useita kertoja leikkuri meni tukkoon, mutta saimme kuin saimmekin katepellon leikattua ja kasvarin ihanuuksille mehevän peiton. Kate helpottaa kastelua huomattavasti. Lähes kokonaan muovihuone peittyi katteeseen, lasihuone pitää kattaa vielä ja sitten katetta voi ajaa jo kasvimaallekin, ainakin kurpitsoille alkuun.

Aurinko paistoi, olin niin onnellinen! Kuvasin hiukan kasvimaatani...rikkoja - oheiskasveja - riittää, mutta kunhan hiukan kuivahtaa niin pääsen kasvimaata siistimään.

Hassut herneiden tuet!

Samettiruusuaita härkäpapupellossa.

Härkäpapu on niin kaunis kasvi. Kirvoja en niissä havainnut, vielä!

Sipulimaa.

Halusin kuvata myös hiukan maalaismaisemaa. Heinäseipäät seisovat vielä komeasti pystyssä - tänä vuonna niitä ei siis kukaan ole käynyt kaatamassa miehuuspuuskassaan. Punaisen ladon pellolle mennään tätä reittiä!

Kivipellon isoukki oli 50-luvun lopuilla Tampereella töissä. Ylijäämätynnyreitä toi tullessaan ja leikkasi niistä kannet ja pohjat pois, oikaisi pellin ja niistä syntyi katot tilan rakennuksille pärekattojen päälle. Meillä on vielä kahdessa ladossa ja puimalassa nämä katot jäljellä. 

Pellolla siis heinät. Toivottavasti kuivuvat, jotta saan pehkun kanalaan talveksi. Heinä on tällä kertaa luonnonniityn heinää, joten kanoille siinä riittää tutkittavaa talvipäiviksi.

Paluumatkalla tutkin pikkuista yrttimaatani, laajennosta sille suunnittelen kyllä. Ensimmäistä kertaa elämässäni kasvatan minttua. Taimen sain bloggaajatapahtumassa Cheriltä, kiitos! Kasvatusohjeen sain kaimaltani, kiitos myös siitä! Taimi kasvaa siis pohjattomassa korkeassa purkissa.

Omenaminttu

Puuhamaan seinustalla humalapojat kiipeävät kohti korkeutta. 

Mustialanruusu jatkaa kukintaansa, onneksi sade ei ole paljon nuppuja vaurioittanut!

Sieluni on pakahtua onnesta! Vaikka tekemättömiä töitä riittää kosolti, hiljennyn hetkeksi aina silloin tällöin katsomaan ja nuuhkimaan tätä ihanuutta! 

Laitankin avoimen haasteen kaikille ja kysyn:

Mikä saa Sinut pakahtumaan onnesta!

Aurinkoista viikkoa Teille kaikille, eikös kesä olekin  ihanaa!

Juhannuskukkijoita

Ajattelin, ettei pihassamme ole juurikaan kukkijoita nyt Juhannuksena. Juhannuksen ruusut kukkivat jo aikaisemmin, ruusuja on vieläkin nupuilla samoin pioneja ja jasmiineja. Lämmin kasvihuoneinen pilvinen sää kuitenkin on tänään avannut ihanasti nuppuja upeaan kukintoon...

Duchesse de Nemours

Sarah B ja Red Charm halaavat

Coral Charm

Talvi verotti pionien nuppuja

Pihajasmike täynnä nuppuja

Valkoinen varjolilja hohtaa

Arabella-kaunokainen

Pikkujasmike täynnä nuppuja

 kasvattanut versoja...

Humalapojat

Humalapoikien elämän vaiheista löydät lisää täältä. Edessä pensaskasvuinen 'Smaragd', vieressä 'Aroma', 'Bitter' ja taivasta kohden kurottava 'Spalter Select'. Saksalaiset kestivät talven erinomaisesti. Peitin ne syksyllä katteella ja laskin versot alas. Kasvupaikka on mäentörmällä, joten vesi ei seissyt juurakossa. Kestäviä olivat, ja sitä ihmettelinkin!

Ylöspäin...

...houkutellut pörriäiset touhukkuuteen...

Huumaava surina

  ja hellineet poikien päiväunia!

Sulo, otsa täynnä taistelunjälkiä. Kesän merkki kai?

Lempeä Nöpö ei tappele.

Mukavaa Juhannuksen jatkoa!