Metsäpuutarhassa

 Lämmin kiitos ja halaus teille kaikille ihanille, rakkaille puutarhaystäville kannustavista ja tukevista kommenteistanne edelliseen postaukseen! 

OLETTE IHANIA 💖

Terveiset metsästä!

Eilen kävin metsälenkillä ja löysin tällaisen tuulenpesäkö tuo alla olevassa kuvassa on, siis joku kasvuhäiriö. Aluksi luulin, että kuusessa oli misteli, mutta ei se misteli ollut, vaikka mistelin meille haluaisinkin. Misteleihin pitäisi perehtyä enemmän.

Joskus olen lopettanut puutarhuroinnin joulun väliviikolla, mutta koskaan en varmaankaan ole aloittanut pihahommia helmikuussa. Toki meillä on vielä lunta, tuiskuttaneissa paikoissa ainakin parikymmentä senttiä, mutta lähes lumettomia paikkojakin on kuten metsäpuutarhassani. 

Joskus aikaisemmin kirjoitin, kuinka ahava säikäytti minut toden teolla viime keväänä! Puimalan rinteen rodot olivat yhtä lukuun ottamatta aivan ruskeita ja pelkäsin, että menetän se kaikki! Mutta ihmeitä sattuu ja siitä olen iloinen! En ollut varautunut ahavaan, koska meillä sitä ei ole koskaan aiemmin ollut. Harmissani en koskenut rodoihin lainkaan alkuun (onneksi) ja hiljalleen ihmeissäni katselin, kuinka uuta versoa taimet pukkasivat ja syksyllä niihin tuli jopa kukintoja ja uusia nuppuja! Meillä ei milloinkaan ole ollut ongelmaa ahavan kanssa ja mitään muutoksia ympäristöön ei olla tehty. Nyt kaikki rinteen alppiruusut on peitetty, samoin kiviaidan alppiruusut. Toivottavasti saan vinkkejä, koska verkot pitää ottaa pois - verkotan nyt tarhurihistoriani ensimmäistä kertaa! Ihanaa, että alppiruusut ovat sitkeitä kasveja!

Rhododendron 'Pohjolan Tytär'

Nuppuja 'Pohjolan tyttäressä'

Kiviaidan taimilla oli kaikki hyvin, samoin metsän alppiruusuilla.

Vanhan kesäkanalan takana minulla on jatkoa metsäpuutarhaani. Nyt siellä vielä voi kävellä, kun tuhannet vanhat scillat eivät vielä ole nousseet taimelle. Eivät myöskään tete-narsissit, jotka sinne istutin ja jotka olivat Pääsiäisistutuksista peräisin.

Vielä havut suojaavat pieniä taimia.

Vanhan kanalan takana on siis valtava raparperi, siemenomenapuu, hiukan vanhoja marjapensaita ja vanha karviainen, jotka kaikki haluan säästää. Siellä olen siivousta tehnyt melko paljon ja kiviä pyöritellyt - kiviäkin siellä on hyvin paljon. Kukkapenkistä siirsin sinne isoksi juurakoksi (ei niinkään kasvustoksi) kasvaneen sormivaleangervon (Rodgersia aesculifolia) ja taimetin muutaman ystävältä saadun liuskakuumejuuren (Triosteum pinnatifidum) siemenen ja nekin ovat siellä. Lisäksi siellä on kaksi uutta 'Pohjanjätti' mustaherukkaa, Linnèn ahomansikkaa ja mulpereita, joita hankin lisää jos ne vain ovat selvinneet talvesta. Mulperi kiinnostaa minua kovasti ja toivon sille pitkää ikää! Sinne istutin myös pienen keltavatun taimen.

Metsäpuutarhan vieressä on pähkinämaani, todella vaatimaton vielä, mutta Pähkinämieheltä sinne tilasin taimia ja ainakin muutaman suojaa raotin ja hyvältä näyttää. Arboretumin puolella japaninsiipipähkinä ja punapähkinä voivat hyvin.

Tuolla kasvaa pähkinöitä.

Japaninsiipipähkinä (Pterocarya rhoifolia) kukkii pian 

Hiukan muitakin juttuja...

Murun kettupaita etenee, mutta voitteko uskoa - omassa Lettlopi-villapaidassa on saman verran silmukoita kuin Murun kettupaidassa, aika ohutta lankaa ja sormeni eivät millään tahtoa tottumaan ohueen lankaan. Lisäksi katselin lankajuoksuja, ne näkyvät päällepäin, vaikka olen noudattanut lankadominanssia, mutta pyykkietikkakylpy varmaan auttaa tässäkin tilanteessa.

Loppusuoralla, hihat jo kiinnitetty ja raqlan aloitan ihan juuri. Värit eivät oikein tule esiin tuossa valossa.

Uusin ikonini Pyhä Nikolaus on edennyt. Maalasin kullattavan alueen (tempera-tekniikalla) laudalla, sellakalla käsittelin alueen sitten ja sen kuivuttua laitoin 12 tunnin mixtionin, jolla kultauksen kiinnitin ja olin niin onnellinen, että kultaus taisi onnistua. Kullanroippeet vielä siivoan talteen Konevitsan Jumalanäidin hapsujen assit-kultaukseen. Nikolauksen kullan päälle laitan vielä sellakan kultaa suojaamaan.

Vielä yksi uutinen: atsalean siemenet ovat itäneet JIPPII!

Eipä tule aika pitkäksi Kivipellossa!

Kaikkea hyvää Sinulle ja lämmin halaus!

 💚

 

Puskajuttuja II

 Kiertelin päivän hämärässä pienessä metsäpuutarhassani ja mietin itsekseni, mitä kaikkea työlistalle uuteen hienoon puutarhakalenteriini voisin jo alkaa laittamaan. Metsäpuutarhassa on siis lisää puskia, pääosin siis rodoja ja joitakin erikoispuita sekä jokunen kärhö ja pari köynnöshortensiaa. Keväällä metsänpohjan täyttää sini- ja valkovuokot sekä kielot kukkivana mattona.

 

Köynnöshortensia (Hydrangea petiolaris) kaipaa leikkausta.

Metsäpuutarha sijoittuu pihallamme pohjoisen puolelle taloa lähelle tietä. Kasveja ja näkymää tielle suojaa kiviaita, kivet tietenkin kaikki on pihapiiristä ja pellolta kerätty - isot ja pienet. Halusin sellaisen metsäpuutarhan, siis metsän, joka on aika lähellä luonnontilaa. Esimerkkinä muutama isompi puutarha.

Kesä

Syksy

  Rodoja tuossa metsässä on parisenkymmentä, hiljalleen niitä lisäilen ja vanhimmat ovat jo kasvaneet kokoa, pienimmät ovat lähes parikymmensenttisiä - ne ovat havupeitteen alla suojassa talvelta ja kevään ahavalta. Atsaleoja on tarkoitus metsääni myös istuttaa, tammikuulla aloitan siemenkasvatuksen Mustilan Arboretumista tilaamillani siemenillä.

Olen suuresti ihmetellyt alppiruusujen (Rhododendron) - rodojen kuten niitä nimitän tuttavallisesti - kestävyyttä ja uusiutumisvoimaa. Omat alppiruusuni ovat olleet mäntyjen ja kuusten suojassa kevään ahavalta viime kevääseen saakka, mutta jostain ihmeen syystä viime kevään ahava luikerteli haavoittamaan kasvejani ja mietinkin ensi kevään suojauksia hiljalleen. Myös trimmerin kanssa kulkenut tarhurin mokoma on pariinkin otteeseen vaurioittanut pieniä rodo-ressukoitua, mutta ne ovat toipuneet, kasvattaneet uutta versoa paljonkin! Puimalan rinteen alppiruusut kärsivät varmaan eniten viime kevään ahavasta ja olin lähes varma, että menetän ne - mutta ei onneksi! Kasvit uusiutuivat, kasvattivat lehtiä ja kukkivat hiukan jo syksyllä, lajikkeena siis Rhododendron 'Pohjolan tytär'. Yksi nuppu aikoo vielä tänä syksynä kukkia, mutta talvi taitaa ennättää ensin! Tuossa rinteessä kasvaa siis 'Pohjolan tytärtä' ja yksi 'Mikkeli', joka ei siis saanut ahava-vauriota keväällä lainkaan, vaikka kasvoivat vierekkäin!

 

Alppiruusu (Rhododendron) 'Pekka'

 Omassa metsäpuutarhassa alppiruusupuskia on eri ikävaiheisia ja muutaman ensikukintaa odottelen. Metsäpuutarhassa kasvaa toistaiseksi vielä vain yksi atsalea - Vesa Muurisen risteyttämä Vesa-atsalea ja erilaisia havuja: kultakuusi, kanadanhemlokki, surukuusia, käärmekuusia, serbiankuusia, sembramäntyjä, pikkuruinen korkkipihta, serbiansurukuusi,  ... Myös satoa tuottava kiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomikta) 'Annikki'.

Kanadanhemlokin ostin 'piikkiperennana',olin puunostokiellossa ja halusin tämän hemlokin...

Metsäpuutarhani laajenee hiljalleen joskus liittyen syötävän metsäpuutarhan ja pähkinämaani kautta pieneen arboretumiini. Omenapuulehto on aivan alueen vieressä eli sekin kasvaa samaan yhteyteen. Hiljalleen aluetta kasvattelen. Eli haaveita riittää paljon: atsaleoja, rodoja lisää, saniaisia, metsäperennoita lisää, syötäviä kasveja...haaveita, lapionpistoja ja kivenkankeamista riittää...onneksi! 

 

Palaan aiheeseen keväällä uudelleen, kun kukat taas puhkeavat kukkaan!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚