Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kanat. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Surullista

Surullista ei ole se, että syksy saapui kauniisti. 

Parsan marjat odottelevät nälkäisiä punatulkkuja.
 
Surullista ei myöskään ole se, 
että puutarhaan ei enää pääse puuhastelemaan niin tehokkaasti yltäpäältä mullassa. 

Ametistiukonhattu kukkii, värin kauniin sininen.
  Surullista ei myöskään ole se, 
että päivän pituus lyhenee. 

Sulo

Nöpö
  Eikä surullista ole sekään, 
että on kylmä ja lunta sataa 
(vaikka en olekaan talven ystävä ollenkaan).


Surullista oli se, 
että viime keskiviikkona mennessäni kanalaan 
minua odotti surullinen näky. 
Kanalaan oli päässyt joko minkki, kärppä tai näätä. 
Oli surullinen näky, 
kun viisi kaunista kanaa makasivat hengettöminä ihan vain tapettuina - vain yhtä kanaa oli syöty. 
Harmitti niin vietävästi! 
Illan saapuessa ja pimeyden turvin 
siirsin kanat talvikanalaan suojaan. 
Pimeällä siksi, että pitsipöksyt oli helpompi saada kiinni 
niiden nukkuessa orrella. 

Kuvat kanoista ovat hiukan epätarkkoja,  valitettavasti!




 
Suurin suru oli se, että pienen syystipusen molemmat äidit olivat tapettuja niiden suojellesssa pikkuistaan. 
Pieni itki suruaan! 

Pikkuinen piilossa pesien alla, keskellä kuvaa näkyy tipusen hahmo.
  Hän on saanut täyden huomioni ja sylini lämmön. 
Uskon, että siitä kasvaa urhea kananen. 
Pedon hyökkäys kanalaani on koko kanahistoriani 
(noin 20 vuotta siis) toinen, 
onneksi. 
Ensi kesään toivon saavani uuden kesäkanalan, 
sellaisen pedon kestävän.

Luonnon väriloisto on vaihtunut lempeään pastellisävyyn. 
Pientä pakkasta on ollut, kuura sokeroinut luonnon. 
Puutarha alkaa olemaan paketissa, 
muutaman runkosuojan vielä laitan ja syyskylvöt teen. 
Sitten alkaa haaveilun ja suunnittelun aika. 
Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla siemenliikkeiden antimia, 
piirrellä istutuskarttoja lavakauluskasvimaalle ja tilata taimia. Etenkin Barnhavenin esikot ja jouluruusut kutkuttavat...

Lokakuu meni tosi nopeaan, varmaan marraskuukin. 
Hiljalleen joulun valmistelu kiihtyy. 
Nautitaan tästäkin ajasta!


Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Peittoa päälle

Olen aika innokas kateviljelijä. 
Minusta paljas maa on viluisen näköinen. 
Kattaminen onnistuukin meilllä hyvin, 
meillä ei vielä ole kotiloita - onneksi. 
Eilen meillä ajettiin nurmea, 
perattuihin kasvimaihin saatiin ruohokate. 
Kasvihuoneeseenkin sitä meinattiin, 
mutta sopiva kate loppui kesken. 
Kasvihuoneessa on jo kate eli siellä tarve ei ollut akuutti. Kateviljelyn ansiosta kova savimaa on muuttunut mururakenteiseksi kasvupohjaksi.




Maan hoitaminen on myös yksi tärkeimmistä 
asiosta puutarhan hoidossa. 
Meillä on maanparannusaineita tuottava yksikkö. 

Kuningas Tarmo

Prinssi Valte

Rouva ja pikkuinen tipunen (kuva epäselvä valitettavasti). Mamman takaa on turvallista kurkistella. Meillä on nyt kolme vaaleaa tipua, haudonta on vielä kesken.
 Pehkuna heillä on villin niityn heinä ja orren alla turve, 
johon kanankakat kompostoituvat. 
Turve sitoo myös hajuhaittoja.

Taustalla kanalan pehku kompostoitumassa. Edessä herne 'Markana'.
Jälleen yksi kertomus epäonnisesta kollipojasta.
 
Nuokkuluppio
 Sulo on hyvin innokas pikkulintujen metsästäjä. 
Meidän mäellä pikkulinnut ovat tulleet hyvin liukasliikkeiseksi. Sulo on keskittynyt ja pitkämielinen jahtaaja, onni vain ei ole koskaan myöten. 

Linnut pitävät Suloa pilkkanaan ruusupuskasta.
 Voi melkein kuulla kuinka pikkulinnut naureskelevat onnettomalle metsämiehelle...


...onneksi ravinto ei ole tipusista kiinni. Sulo ja Nöpö saalistavat myyriä ja hiiriä, pulleita paisteja riittää täällä maalla.

Kaksi viikkoa lomaa takana  ja kaksi vielä edessä. Tuntuu että olisin ollut lomailemassa jo vaikka kuinka kauan!

Marylandin zinnia 'Zahara Yellow'

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Aarre, Viornan ihanainen nuppu, huomaattehan!


perjantai 10. helmikuuta 2017

Kasvimaan kaipuu

Olen ottanut härkää sarvista kiinni, ystäväni Betweenin esimerkin mukaan päätin selvittää siemenvarastoni ja tein siis inventaarion. 

Kävin myös I-kaupassa hakemassa laatikoita ja totta tosiaan ihan sopivia sieltä en löytänytkään (laatikot vähän liian matalia), mutta olin tyytyväinen löytämiini, josko nyt saisin pidettyä itseni ruodussa ja siemenpussit järjestyksessä! 

Laitoin omat laatikot kukille ja vihanneksille. Nyt ne näyttävät aika täysiltä, mutta kesän korvalla jo ammottavat tyhjyyttään. Totuuden nimessä tuossa ei ole ihan kaikki siemeni, muutama iso pussukka on vielä kaapissa. 



Tähän inventaarioon minut siis Betweenin lisäksi innoitti matkamme Madeiralle. 
Pengerrettyjä kasvimaita ihailin suunnattomasti, multaa pääsin hypistelemään ja tutkimaan penkkien muotoa kasvitieteellisessä puutarhassa. Eikös näytä ihanalta!


Kaalimaakin löytyi!
Yrttejä oli laitettu muutamaan penkkiin, mutta tuo iso yrittimaa hurmasi täysin!


Mielenkiintoinen penkin malli! Ihana mururakenne mullassa.







 
 Alla näkymä kasvimaan suuntaan.


Mutta mitä olisikaan paratiisi ilman 'käärmeitä' (oikeasti Madeiralla ei ole käärmeitä)!

Isäntä bongasi nurmikolta voikukan ja minä valvatteja muutamasta kohden!


Kasvimaasuunnittelut ovat jo siis käynnissä. Vihannesten siemenet ovat melkein kaikki hankittuna niin kasvimaalle kuin kasvihuoneeseen. Muutaman pussin yrttejä vielä aion ostaa - haluan timjamipenkin, vähän isomman. Jos ken on kiinnostunut tomaateista, laitan Sonjan blogista löytämäni linkin teillekin tiedoksi, tuossa siemenkaupassa tomaattilajikkeet eivät ihan heti lopu kesken!

Kukkiekin siemeniä alkaa olla jo niin, että saan kasvimaalle krassipilven, kosmoskukkauntuvan, kehäkukka-auringon ja lainehtivan auringonkukkameren. Härkäpapuja ja kaaleja tietenkin tulee, sekä sipuleita, eikä sovi unohtaa perunalajikkeita! Nostan jalustalle ihanan perunalajikkeen 'Mayan Gold'. Se on puikulainen malliltaan, jauhoinen, pitää 'uuden perunan' makunsa pitkälle talveen, malto kauniin keltainen. Sillä on ollut tapana tehdä itusilmut hyvin aikaisin talvella, tänä talvena niitä ei ole vielä näkynyt. Lajike on hyvin satoisa ja melko rutonkestävä, upea tumma violetti kukka. Suosittelen!


Jotta kasvimaa tuottaisi, meidän pitsipöksyt tekevät myös asiaan tärkeän osuutensa. He myös munivat, munia tulee mukavasti jo - valolla on niillekin suuri vaikutus!



Tuo pienin muna on niin ihanan pikkuinen! Siinä ei vielä ole kunnon keltuaista, vain aihio. Sen on muninut viime kesänä syntynyt pikkuinen prinsessa.

Hiukan jalostusasiaa lopuksi (melkoinen maratooni tästä postauksesta tuli kuitenkin taas). Esikoinen jalosti Zilgaa! Sitä jo maisteltiinkin hiukan, nyt se saa muutaman vuoden tekeytyä kellarissa. Väri on tosi upea!


Oikein ihanaa viikonloppua! 
Myöhästyin hiukan Kukkalan Sannan liikkeelle  
lanseeraamasta #tulppaanitorstaista, 
alla kimppu papukaijoja Sinulle!


lauantai 24. syyskuuta 2016

Valvontatehtävissä

Tämä syysaika on aika vaativaa vahtikissalle! Pitää huolehtia mamman touhuja (niitä riittää) ja kanojen asioista ja Sulokin vielä, raikulipoika seikkailee ties missä, ikuinen pentu...


No kasvihuoneet mamma tyhjensi viime viikonloppuna. Satoa tuli ja tuollaisiin lasipurkkeihin ne sitten laittoi, vähän oudon hajusia niistä tuli...myyrän tuore liha tuoksuu paremmalle! 

Tomaatteja ja yrttejä umpioituna.

Oho, onko päiväys mennyt jo umpeen? No ei, kierrätyskansi vielä hyväkuntoinen, vaikka jo aika vanha!
Tässä purkissa on omituisia aineksia: pieniä paprikoita (Lunchbox-lajiketta), valkosipulia, kapriksia (ei ollut krassinsiemeniä), omenahunajaetikkaa, suolaa, sokeria ja rósepippuria, noitasoppaa siis!

Kaikissa kannet lommollaan ja alipaine.
 Tänään kai kasvihuoneet pestään eli heinäpatjat tietenkin kastuvat ja päivänokosille kasvihuoneeseen ei siis ole asiaa, no onneksi muita paikkoja löytyy.

Ja kanat! Niillä riittää puuhaa. Pihan tanner on moneen kertaan katettu jos vaikka milla heinällä ja katteella, mutta kaikki pitää tonkia ja tutkia, heinät ovat saaneet kyytiä. Mukavaa että sulkasakki kuitenkin pääsee vielä ulos ennen talven tuloa ja siitä nekin tuntuvat nauttivan niin Tarmo, kukkopojat, 

...kanat ja pienet tipuset...



Kuvassa seitsemän salapesän pikkutipua, molemmat mammat ja kaksi aiempaa vaaleaa isoa tipua, yksi vielä seikkailee jossain.

Ulkona myös vanha brahma-matriarkka, vaikka sillä on ikää jo lähes 10 vuotta...vanha jaksaa, arvokkaasti!


 Sää viilentyy, onneksi kovin kylmää ei vielä ole ja turkki suojaa, mammalla kukkiikin vielä joitakin mukavasti puskettavia kaunottaria!

Aurinkoista viikonloppua!