Sateen pitoa ja sitkun torjuntaa

Aika hupenee jonnekin. 

Postaustahti on harva. 

Mitä ihmettä tusaan, minne se aika karkaa? 

Olen kyllä aika innokas säilömään ja talven varalle kaikkea meidän pirtissä onkin laitettu, vallankin kurkkuja. 

Päätin, etten keitä yhtään mehua tänä syksynä. 

Kaikki viinimarjat laitan pakkaseen, meillä eletään nyt elämäntaparemontin aikaa. 

Olen ihastunut raikkaisiin viinimarjasmoothieihin. 

Yhtenä aamuna vain Kivipellon isäntä näytti synkältä - 

'meille on tulossa ankea talvi'. 

Heti en ymmärtänyt lauseen tarkoitusta...no viherherukkasmoothie ei mielestäni tarvinnut yhtään sokeria, 

olisi kai sittenkin - edes hiukkasen 😉, sitähän isäntä tarkoitti.

Koko viikon on satanut vettä. 

Ei mitään sateen ropinaa vaan kolinaa, räminää ja pauketta, 

sitä on riittänyt. 

Myöhään syksyllä kukkiva ametistiukonhattu seisoo vahvana, sen pää ei  nöyrry kaatosateelle tai rakeille!

Sateenkaaret ovat olleet uskomattoman kauniita. Onhan sateenkaari lupaus siitäkin, ettei vedenpaisumusta enää tulisi, vaikka viime viikolla olin siitä lähes varma.

 

Sitten se sitku. 

Päätin lopettaa sitkun elämästäni. 

Enhän voi olla varma, elänkö koskaan sitkun aikaa. 

Päätin mennä työväenopiston voimailu- ja venyttelyryhmään, jotta löystynyt ja laiskistunut habitukseni jälleen vahvistuisi. 

Varasin paikan myös joulukorttikurssilta - tarvitsen vaihtelua joulukortteihini, ideoita lisää siis. 

Ikonimaalaus, siitä en voi luopua. 

Ja mikä ihanin, varasin viikoksi Taito-keskukselta kangaspuut loimineen, opetuksineen päivineen. Nuorena olen mattoa kutonut. Omat puut loimineen odottavat ja monta vanhaa lakanaa joutaa kuteiksi. Taito-keskuksen Taina lupasi, että vanhat opit verestetään ja uusiakin saan pussillisen mukaan! Kivaa siis tiedossa.

Ai niin, eilen tilasin kukkasipulit Hollannista, kohtuudella sanoisin. Jäin viime syksynä paitsi tummista hyasinteista, nyt niitä saan. Löysin myös ihanaisia helmihyasintteja.

...vähän muutakin kivaa löytyi sen verran että se tuntui postikuluissa kiitettävästi. 

Intiaanikesää vielä odottelen, vaikka onhan kuistilla kissojen kanssa mukavaa sadetta pitää, toisaalta. Kanalan pikkuiset ovat kasvaneet kovin. Meidän kollipojat tykkäävät raa'asta kananmunasta, muna mieheen on palkka kanojen hoidosta...siis seuraherrana olosta, kun keräilen kanoille vesiheinää ja hoidan pitsipöksyjä muutenkin.

...Sulo on ahneempi, oma muna latkitaan ensin ja sitten kiilataan Nöpön kupille.

Tälle päivälle olen tilannut auringonpaistetta. 

Kukkamaat kutsuvat. Taimet odottavat istuttamista. Luulen, että tänään minua ilahduttaa myös pieni tyttökoira. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

Toivottavasti aurinko paistaa!

Lauantaina Lepaalla

Mietin pitkään lähtisinkö Lepaalle puutarhapäiville. 

Päätin jo ainakin kerran, että kotona pysytään 

- tekemistä riittää. 

Mutta ne täkyt, voi mahdoton mikä vetovoima niillä 

jälleen kerran oli! 

Iki-ihana partaohra.

Perjantai-iltana isäntä tankkasi auton valmiiksi ja lauantaiaamuna auton nokka suuntasi Hattulaa kohden. 

Olen kerran aiemmin ollut Lepaan messuilla. 

Niistä päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi valtava kurpitsapelto. Odotin jotain yhtä sykähdyttävää, odotus palkittiin. 

 Lepaan puutarha oli juurikin sitä ihanaa, 

jossa meikäläisen silmä ja sielu lepää.

Lepaan perinteikkäät sinisarjat piti nähdä!

Voiko tästä maisema enää parantua?

Täkyinäni olivat siis Lepaan puutarha, Tommolan tilan taimet, bloggaajien esillepanot ja vahva intuitio, että tapaisin Cherin messuilla.

Bloggareiden esillepanoissa leiskui upeat syksyiset värit, hopealangat, mukavat vinkit. 

Riinan suunnitteleman 'Puutarhurin lepohetken' luona tapasin Cherinkin...lepohetkeä viettämässä. 

Olipa mukava tavata Sinua ja ystävääsi! 

Tommolan tilan standilta ostin kaksi taimikassillista aarteita ja Pienestä taimipuodista kaksi visakoivun tainta.

Vatsassa tuntui, että olisi tankkauksen aika. Sade alkoi ripsuttelemaan hiljalleen lisääntyen. Oli aika lähteä kotiin.

Lepaa ei pettänyt tälläkään kertaa, 

vaikka sää ei aivan suosinutkaan. 

Messuille lähtö siis kannatti!

 

Kiitollinen

On jo aikaa vierähtänyt, kun sain haasteen 

Titalta Unelmia ruusuista -blogista. 

Sen aiheena on kiitollisuus. 

Clematis 'Rubra marginata'

Kuinka tärkeä asia kiitollisuus onkaan ja kuinka usein tulee asioita pidettyä itsestäänselvyyksinä - hyviä asioita, joita tapahtuu ja sitten kun tulee vastamäki ne vasta huomataan. 

Tähän lankean turhan usein. 

Haaste herättää meidät kiinnittämään huomion niihin pieniin onnellisiksi tekeviin asioihin, joita tapahtuu koko elämässämme ja puutarhassamme - lähellämme ja joskus vähän kauempanakin.
 

Krassi 'Tuulikki'

Haasteen säännöt ovat seuraavat:

- pidä päiväkirjaa 7 päivän ajan 

ja poimi kustakin kiitollisuuden aihe
- kirjoita tästä paiväkirjasta postaus
- välitä haaste edelleen kolmelle bloggarille

Päivänlilja, piti olla punavalkoinen - paljon nuppuja!

Hei Rakkaat ystävät, tässä viikkoni, päiväkirjani...

Maanantai

Eilen pyhänä palattiin kotiin tosi ihanalta Lapin matkaltamme. Autoa piti illalla vielä purkaa, mutta taivas muutti ajatuksemme - juoksimme suoraan sisään, vettä satoi kaatamalla. Hyvin nukutun yön jälkeen kirkastui aamu. Olimme jo kolme viikkoa viettäneet ihanaista lomaa ja piti ihan tarkistaa mikä päivä on, oliko tämä viikko vielä lomaa - tuntui että ikuisuus sitten olin viimeksi töissä, vaikka siitä oli kulunut vasta kolme viikkoa. 

Sain pesukoneen pyörimään, pyykit kuivaksi iloisessa tuulessa. Puutarhakierroksella huomasin kuinka jo viikon poissaolo avaa silmät näkemään kasvun ihmeen niin kukkamailla, kasvihuoneessa ja kasvimaalla. Voi miten iloinen olinkaan pulskistuneista purjoistamme ja kukkaan ehtineistä kesäkukista ja ikävää puskevista kisuista.

Tiistai

Tiistai-aamuna piti ensimmäisenä katsomaan pitsipöksyjen tilanne. Pikkuiset tipuset (4 kpl) voivat hyvin, kotimiehet olivat heitä huolella hoitaneet. Voi miten kuulinkaan metsän kutsun, mustikkaan piti mennä ja sääkin suosi. Ämpärillinen kerääntyi hyvää vauhtia, lahja metsältä. Marjat perkasin, sillä keskiviikkoaamuna oli aikainen herätys ja autonnokka suuntautui Raumaa kohden.

Keskiviikko

Kello oli yhdeksän, kun hurautin Suvikummun Marjan pihaan. Odotettu retki oli alkanut ja jatkui ensin kohti Turkua ja siitä Ihoden (lue: Vakka-Taimen) kautta Marjan pihaan takaisin. 

Koko päivä täynnä iloa ja hyvää mieltä sekä takakontillinen ja takapenkillinen taimia, voiko paremmin päivää enää viettää kuin puhumalla puutarhaa ja hyvän puutarhaystävän kanssa tutkia mitä ihanempia puutarhoita mukaanlukien Marjan oman puutarhan, se vasta kaunis onkin.

Torstai 

Torstaina oli aika hieman ottaa itseäni niskasta kiinni, villakoirat olivat viettäneet juhlaa ja imurilla oli töitä. Huusholli tuli siivottua ja lähdin äitiä katsomaan vanhainkodille. Mukanani vein hilloja ja kampanisuja. Kampanisut oli Kemijärven Luusuassa tuttavarouva leiponut ihan äitiä varten. Voi miten äiti oli onnellinen, kun pitkästä aikaa sai maistaa hillanmarjoja ja lapsuudesta tuttuja kampanisuja. Illalla vanhainkoti- ja kauppareissun jälkeen Kivipellon isäntä kertoi, että kanalassa on tapahtunut ihmeitä...! 

Perjantai

Voi piipitystä!! Perjantaiaamuna päivännäöllä piti mennä tarkistamaan kanalan tilanne uudelleen. 12 tipua oli loppujen lopuksi kuoriutunut - 9 keltaista, yksi ruskea ja kaksi mustaa pientä piipittäjää. Ihania! Puutarha kutsui, pionipenkin siivous aarretaimille ja sitten taas metsään mustikkaan ja vattuja keräämään. Päivä vierähti, olin niin onnellinen!

Lauantai

Lauantai oli yhtä juhlaa! Aamusta aloitin kasvihuoneen raivuun, viidakkoveitsi heilui ja jälleen sain kulkureitit vapautettua ja valo tulvi sisälle. 

'Corleonese'

'Blush'

'Sungold'

Olin päättänyt istuttaa myös loput pionit, kaikki kahdeksan. Tein niille nimikyltit ja sitten aloin monttua kaivamaan. Viimeistä edellinen pionin monttu oli todella hankala. Kivi kolahti lapion alla, päätin kaivaa koko järkäleen maasta sisulla ja voimalla. Kaivoin, kaivoin ja kaivoin, kankesin ja kankesin ja sain sen maasta ylös! Vieritin nurmelle, mutta siihen se jäikin, voimat loppuivat 😊. 

Sain kaikki pionit maahan ja vähän muutakin. Illalla annettiin myrskyvaroitus, onneksi tuulet olivat suotuisat ja ukkonen kumisi kaukaisuudessa ja sataatihuutti vain hiukan.

Sunnuntai

Sunnuntaiaamu valkeni, lueskelin blogeja, säilöin kurkkuja ja puuhastelin pihalla. Olin onnellinen, että olimme säästyneet myrskyltä. Nautin kesästä ja mieli oli niin hyvä! Maanantaina oli jälleen ensimmäinen työpäivä. Loma tuntui niin pitkältä, nautinnolliselta.

Koko viikko oli iloa täynnä. Elämä useimmiten koostuu ilon helmistä, kultajyvistä, aarteista ja voimavaroista elämää varten. Jokaiselle päivälle pitäisi antaa hetki olla hiljaa ja nauttia, olla onnellinen - meillä on paljon aihetta iloon ja onneen,

 ihan joka päivä!

Tämän haasteen säännössä toivotaan, että haaste jatkuisi kolmelle uudelle bloggarille. Varmaan jo monta on tähän haasteeseen tarttunut, mutta jos Sinua ystäväni ei ole haastettu, nappaa haaste mukaasi!

Paljon onnen pipanoita myös Sinulle arkeesi!