Sisäpiha-projektin alku

 Tämä kesä siis on ollut projektien täyttämä. Olen kohdallani havainnut, että ajatus tehtävästä puutarhatyöstä pysyy paremmin koossa, kun mietin etukäteen projektikohteen ja teen sen loppuun ennen haihattelua ja se on toiminut. Nyt on sisäpihan vuoro. 

Sisääntulossa meillä on pieni siirtolohkare - kivi, joka kaivettiin hankaloittamasta lumen kolaamista. Siihen aina nappasi lumikola ja isäntä päätti kaivaa sen esiin. Aikansa kaivoi ja sitten kutsuttiin apuun yksi telaketjukaivuri ja toiseksi pyörökuormaaja. No kivi saatiin ylös ja se vieritettiin portille. Kiven takana oli mukava katve, jonka takana oli hiukan haasteellista isännän ajaa nurmikkoa, korjasin asian. Siihen tuli pieni 'kukkamaa'. Maa täyttyi hortensioista ja taustalla yksi magnolia. Hortensioista vain kaksi viihtyi paikalla, olivat kyllä elossa ja kasvoivat jotenkin, mutta pitkämielisyyteni tuli päätökseen. Eilen kaivoin nämä kaksi pois, paransin maan, lannoitin luujauholla ja istutin tilalle kaksi pallohortensia 'Annabellea' jo paikalle jääneen yhden lisäksi. Mietin ja konsultoin kummityttöä, että pitäisikö vielä yksi 'Annabelle' istuttaa, mutta hän oli ammattilaisena sitä mieltä, että odotellaan - kas kun olin unohtanut taas innoissani, että kyllähän ne hortensiatkin kasvavat, siis odotellaan. Paikalla on nyt siis magnolian lisäksi pallohortensia (Hydrangea arborescens) 'Annabelle' ja jalohortensia (H.Macrophylla-r.) 'Bloom Star', jonka kukintaa ilmeisesti saan odotella toistaiseksi, kasvusto on kyllä reipas! Kaksi hortensiaa muutti metsäpuutarhaan.

Hiukan on vielä trimmattavaa... ruukussa kasvaa verbenaa, josta pyrin saamaan juurakon talvetettavaksi. Unohdin mainita tuon ihanan pesäkuusen (Picea abies 'nidiformis'), jonka kasvu on sopivan maltillista.

Projektin toinen osa oli Muuripenkki. Se on aina ollut helppo siistiä. Kivien reunassa kasvaa hopeahärkkiä, josta leikoin kuivat pois. Nyt se näyttää toistaiseksi liian lyhyeksi leikatulta otsatukalta, mutta kyllä se siitä kasvaa. Kuritin sitä muutenkin, sillä on reipas tahto täyttää maata. Sama tahto on toisessa reunassa kasvavilla keijuangervoilla (Spiraea japonica 'Little Princess'). Noin miljoona siementaimea oli innokkaana alkamassa kasvuaan penkin reunassa, mutta torppasin ne heti alkuunsa. Penkin takan oleva mongolianvaahtera (Acer tataricum subsp. ginnala) yritti tässä maan valtauksessa ottaa oman paikkansa, estin senkin! Lilium regale kurkistelee taustalla. Penkissä on myös lilium martagon -yhteisö, heitä oli kolme, nostin ne eilen ja lannoitin luujauholla, nyt heitä on kymmenkunta eli maailman valloitus heilläkin mielessään!

Penkki koostuu näiden maailman valloittajien lisäksi isomummun perintöpioneista (paeonia), muutamasta kiinanpionista, hietaleimu (Phlox bifida), perintösyysleimusta (Phlox paniculata) (valkoisen kitkin pois, se teki aivan uskomattoman määrän juuriversoja ja niitä riittää vieläkin!), kuunliljarivistöstä (hosta), iiriksistä (iris) ja vielä kolmesta niin ihanasta kärhöstä (clematis): Clematis viorna 'Kaiu', Clematis integrifolia 'Hakuree' ja Clematis ianthina (joka on vielä aika pikkuruinen). Niin ja pitää mainita vielä ne ihanat neilikat (Dianthus), joista jo kerroin aiemmin

Clematis integrifolia 'Hakuree' 

Penkin keskellä oli mysteerikukka ja se lähti pois, tilalle tuli mätäskurjenmiekka 'Arvila', laitoin sen sellaiseen paikkaan, että varmasti pääsen näkemään kukinnan! Tässä näkyy myös se 'otsatukka'.

Isotähtiputki (Astrantia major vargiegata) penkin keskellä, vieressä valkoinen aconitum, mikä pitää siirtää parempaan paikkaan.

En ole syysleimujen ystävä, mutta tämä on tässä pihassa 'aina' kasvanut, eli siksi se ei päädy kompostiin!

Kesä on ollut vauhtia täynnä ja tilanne ei tulee syksyä kohden yhtään helpottumaan, mutta joskus sellaista elämä on ja ihania asioita tulee tapahtumaankin eli saan syyskuulla ihan pikkuisen Murun syliini, sitten heitä on jo neljä ihanuutta. Mökkiremontti etenee, liian verkkaisesti mielestäni meistä johtumattomista syistä ja se kaivelee mieltäni, pitkämielisyys ei ole joka asiassa hyveitäni lainkaan! Niin ja toivottavasti pian pääsen taas rakastamani Jäämeren rannalle hengittämään - sitä odotan kovasti!

Mutta sitä ennen, uusi projekti taas tälle päivälle, kottikärryt jo huutelevat malttamattomasti!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Neilikat Kivipellossa

 Neilikan tuoksu...aivan ihana. 

Lapsena, näinhän moni tarinani on alkanut, rakastin neilikoitakin, niitä fuksian punaisia nyt jo tarkkailun alaiseksi päässeitä (yhä harvinaisemmaksi käyneitä) ketoneilikoita (Dianthus deltoides), joista tein kimppuja kissankellon ja päivänkakkaran kanssa leikkiin, teitkö sinä?

Minulla on Rytörinteessä pienen niityn puolella ketoneilikkaa ja varsinaisessa rinteessä valkokukkaista ketoneilikkaa. Hiukan sitä ahdistelee maailmanvalloituksen aloittanut kissankello (Campanula rotundifolia) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum). Vieressä kasvaa kissankäpälä.

Rytörinteessä on muitakin neilikoita. Kasvupaikka on otollinen, suojaisa kuivakka rinne, siellä ne ovat viihtyneet oikein hyvin.

Olen ostanut lapinpulskaneilikkana (Dianthus superbus) tämän kauniin neilikan. Pulskaneilikkaa minulla on muuallakin, tämä yksilö on nuori taimi, hyvin hapsuiset terälehdet kukassa ja valkoinen. 

Lapinpulskaneilikan alapuolella kasvaa munkkineilikka (Dianthus carthusianorum). Nuori taimi vielä ja toivon sen vankistuvan.

Valkoinen kaunotar, hietaneilikka (Dianthus arenarius) on voimistunut mukavasti. Kukan terälehdet sillä ei ole aivan niin hapsuiset kuin pulskaneilikalla ja kukan varren korkeus hiukan matalampi.

Olen ollut sangen tyytyväinen, että kaunis Elleninneilikka (Dianthus 'Ellen') on viihtynyt Rytörinteessä. Multapohja on savivoittoinen, rinne ja hiukan kuivahko, suojainen paikka. Ellen on hyvin viihtynyt, ottanut kasvutilaa ja tänä vuonna kukki kauniisti. Elleninneilikka on kaunis hopeanharmaa maanpeittokasvi. Se ottaa tilaa, mutta on hyvin hallittavissa. Kukinnan jälkeen helppo siistiä ja kukkimattomanakin kaunis, ikivihreänharmaa.

Autotallin kivimuuripenkissä kasvaa minulle niin rakas pulskaneilikka (Dianthus superbus). Hennon liilanpunaisilla kukilla kukkiva kaunotar. Pulskaneilikkaa luontaisesti kasvaa pohjoisessa tienvierillä sepeliköissä eli on hyvin sitkeä, kaunis ja tuoksuva kasvi.

Tuossa penkissä on kolme eri neilikkaa. Kaksi on niistä tunnistettavissa, yksi ei. Sen olen siemenestä kasvattanut ja olen koettanut ottaa selvää sen lajikkeesta. Kasvutapa on siis neilikan, taimen tyvi vankempi kuin pulskaneilikan, nuppu karvainen pallo josta hiussuortuvan tavoin terälehdet avautuvat ja kukka kaunis, hennosti neilikalle tuoksuva. Voisin uskoa, että kyseessä on pulskaneilikan joku alalajike, en vain tiedä mikä.

Penkin kolmas neilikka on sulkaneilikka (Dianthus plumarius). Habitukseltaan muistuttaa hieman harjaneilikkaa, joka pihastani toistaiseksi vielä puuttuu, mutta ei kauaa kuitenkaan.

Kivimuuripenkin neilikat kaikki rivissä hopeahärkin takana.

Sisääntulon varjopenkissä kasvaa yksi kestävyysmitalin ansainnut neilikka - kumpuneilikka (Dianthus freynii). Kaunis, matalakasvuinen, hopeansävytteinen sekin. Meillä kasvanut mukavasti, kukintaa olen odotellut, mutta saan sen aikanaan.

Sysipenkissä on vielä kaksi neilikkaa, palleroneilikka (Dianthus) 'Pispalanneito' ja kiinanneilikka (Dianthus chinesii), jonka en uskonut talvehtivan, mutta toisin kävi. Pispalanneito on saanut seurakseen hieman akileijaa ja palloarovuokkoa.

Talvehtinut kesäneilikka

Rytörinteessä on vielä tarhalaukkaneilikka (Armeria martima 'Alba) hiukan isohirvenjuuren varjossa. Isohirvenjuuri sai siirtomääräyksen ja sen jälkeen tarhalaukkaneilikankin olo valaistuu huomattavasti enemmän. Rytörinteeseen on matkalla myös toinen tarhalaukkaneilikka 'Sea Pink'.

Neilikoista pidän siis kovasti ja niiden ihanasta tuoksusta. Muutamia luonnonlajityyppisiä vielä hankin, jos vain löydän eli Lapinneilikan 'Malla' ja Halti' (Dianthus courtoisii)

Lämmin sää on meitä hellinyt, tosin parina päivänä meillä on ollut ukkosmyrskyjä - onneksi ne eivät ole tehneet vahinkoa, vettä vain satoi kaatamalla ja ukkonen paukkui eli kesäsäätä.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Onnensa kullakin

 Harmittelin sunnuntain sateita ja sitä, että Avoimien Puutarhoiden aikana satoi paikoin reippaastikin - säiden haltijalta olisi toivonut hieman armollisuutta! Itse en sattuneista syistä päässyt katsomaan yhtään puutarhaa tänä vuonna, ehkä ensi vuonna sitten!

Mutta olin onnellinen,  että maanantainakin satoi, tiistainakin ja vähän keskiviikkonakin, hiukan torstainakin ja sitten perjantaina illalla. Mutta mitäpä teki Kivipellon mummeli? Siivosi, siivosi oikein kunnolla - kaksi päivää kotia, päivän mökkiä, melkein päivän autoa ja sitten kun pilven reunalta näkyi aurinko hiukan enemmän oli puutarhan vuoro. Aika rankka viikko, tosin paljon tuli aikaiseksi ja olin onnellinen! Mutta kaiken siivoamisen ohella ehdin käydä puutarhassa katsomassa, mitä kasveille kuului. Ja siivoaminen puutarhassa ei vielä loppunut.

Puutarhaa siivotessa nautin suunnattomasti pioneiden keskellä puuhastelua. Tuet olivat pitäneet, leikkasin kukkineita, veden täyttämiä ränsistyneitä kukkia pois kuin kukkaistyttö ja toinen kukintaja-aalto pääsi alkamaan keveämmissä olosuhteissa. Kukinnan toisessa aallossa kukkien koko on pienempi, mutta ei se haittaa, kun kukkia on paljon.

Ensikukintaan ehtivät pionimaani vanhukset, ensimmäiset penkkiin istutetut, joilla oli ilmeisesti perimässään tieto näistä pionisateista ja ne avasivat nuppunsa vasta sateiden jälkeen. Useat pioniharrastajat ovat laittaneet pionisateiden aikana kukkien suojaksi sateenvarjoja, suihkumyssyjä tai hedelmäpusseja - itse en tähän ryhtynyt ainakaan vielä.

Myös odottamani 'Sonoma Halo' avasi nuppunsa, ihana hyvin kerrottu keltainen Itoh. Vielä on joitakin pioneita, joiden kukintaa odotan - nupulla.

Pionipenkin remonttia olen hiljalleen aloitellut ja jatkoin sitä sitten kaivamalla ison kasan esikoita pois. Esikot olivat niin täynnä rikkaruohoja, että puhdistin niistä ison osan ennen istutusta, osa meni kompostiin. Jatkoin samalla pionipenkin reunassa kulkevaa kuunliljareunusta niin, että kanttaaminen myöhemmin on helppoa. Tämä työ jatkuu. 

Jotta en tukahduta teitä pioneilla, hiukan muutakin pihassani siis kukkii...ukonhattuja, liljoja, kiviaidalla köynnöshortensia, korkeuksiin kasvanut jaloängelmä (kuvan keskellä), ruusuja (kirjoitan niistä myöhemmin), neilikoita, vuokkoja... aika on siis sangen yltäkylläinen. Paljon olen kuvannut ja kuvapankkia riittää myöhempiinkin postauksiin.

Elämä kahden huushollin välillä jatkuu myös. Mökkiremontti on edennyt vauhdilla ja huomenna tulee kattomiehet jatkamaan, sitten vielä mökin ulkovuori on vuorossa. Vaikka elo on ollut aika nopeatempoista, olen päässyt nauttimaan kukinnasta kotona ja mökillä, jossa olemme suurimman osan aikaa siis olleet.

Helteet tulivat, vaikka niistä en niin välitäkään, ihanaa tämä lämpö on kuitenkin ja nyt kun maa on kostea, kaikki kasvaa vauhdilla - oheiskasvitkin!

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa Sinulle! 

💚

Kissanpoikia ja kuorsaavia hevosia

 Kivipellon sivuilla on ollut hiljaista. Syynä siihen on ollut mökkiremontti, joka etenee. Meillä on siis melkoinen touhu päällä, isäntä tekee remonttia, minä laittelen ruokaa ja mökkipihaa sekä olen firman tulivastaava - saunan ja takan lämmitys kuuluu minulle eli puuhaa riittää. Välillä teen kotiin täsmäiskuja - kastelua, kylvöjä ja istuttamista, ruokkoaminen on jäänyt hiukan huonolle tolalle, mutta senkin aika on aivan tuossa tuokiossa.

Samettikurjenmiekka (Iris leavigata) oma siemenkylvö, ensikukinta, hiukan epäilyttää kuitenkin, onko lajike oikea!

Vein mökille ison juurakon iris pseudacorus 'Variagataa' se on hyvin kaunis vaikka ei kukkisikaan. Jaoin juurakkoa kolmeen eri paikkaan, luonnostaan siellä kasvaa iris pseudacorusta.

Tänään ja huomenna on siis kotipäivät ja nyt laitan tuulemaan. Pelakuut ja lehtikaktukset muuttavat ulos, lavakaulusmaan laitan kuntoon, kasvihuoneessa on pientä laittoa vielä ja pyykinpesua riittää.

Mutta ne kissanpojat ja kuorsaavat hevoset. Meillä on maatila mökkinaapurissa. Siellä heillä on kaksi emokissaa ja toisen pennut tulivat eilen aamulla kuvausreissullani tervehtimään, yksi niistä lähti mukaanikin ihan perässä kulkemaan, palautin sen kotiinsa ja kävin talon isännältä kysymässä, josko kaksi kollipoikaa olisi vapaan, ei ollut. Meidän vanha Nöpö oli samasta talosta kotoisin. Naapuritilalla on hevoshotelli eli laitumella on 19 hevosta kesää viettämässä, ovat upeita eläimiä ja kaiholla muistelin ratsastusretkiä upealla eläimellä ilman satulaa...

Aivan kuin meidän Nöpö pienenä!

No kotona kukkivat pionit, neilikat ja iirikset, toki muutakin. Sateet ja viikonlopun jopa helteinen sää on herättänyt kaikki kasvuun. Tänä istutuskautena on tapahtunut sellaista, jota en ihan äkkiä muista tapahtuneenkaan - kun taimet/siement ovat maassa, on alkanut satamaan, eli yläkerran isäntä on pyytämättä hoitanut kastelun. Kasvimaalla on nyt hyvässä kasvussa kesäkukkamaan asukit, herneet, pavut, maissit, kurpitsat ja kaikkea muutakin. Tämä on ihan parasta aikaa ja hyttysiäkään ei ihan kauheasti ole ollut, tuulinen sää on siitä pitänyt huolen.

Hiukan kukkakimaraa...nyt on pionien, iiristen ja neilikoiden kukkajuhlien aika!

Paeonia 'Blushing Princess' ensikukinta

P.rockii

Iris germanica 'Hiisi'

Nimetön iris germanica

Iris germanica 'Immorality'

Kivipellon perinneiiris

Elleninneilikka (dianthus 'Ellen') ja atsalea 'Ruususen Uni'

Iris germanica 'June Rose'

Paeonia 'Krinkled White'

Ruusuorapihlaja aloittaa kukintaansa!

Varjorikko (Saxifraga umbrosa)

Ja sitten yksi mietinnän kohde! Asia koskee siis pionia. Kyseessä on siis selkeä yhteisnimityksen 'kiinanpionin' alle kuuluva lajike, MUTTA mikä. Olen tätä tutkinut kirjallisuudesta ja netinkautta, ottanut yhteyttä pioniyhdistykseen ja Taivassaloon. Vastaus, jonka tiesinkin jo, että kyseessä on paeonia lactiflora, kiinanpioni, mutta kiinanpionien kastiin kuuluu iso joukko kiinanpioneita eli voisiko tämä kuitenkin olla se mistä Pionivaarin kanssa joskus juttelin eli valkokiinanpionin, jota Pionivaarin Matti Uusi-Hongon pojan mukaan ei ole olemassakaan. Uutta vastausta heiltä en ole saanut. Tarkennuksia siis kasvin habitukseen: kukka pienehkö, kukkatertussa jopa yhdeksän nuppua ja kaikki kukkivat lähes yksinkertaisin kukin, kasvia ei tarvitse tukea, niin vankkavartinen se on, aikainen, terve, kestävä eli se omaa kaikki pionille toivottavat ominaisuudet. Tällaisista pioneista olen nähnyt videon, joka on otettu Kiinassa, eli mahdollisuus tuohon valkokiinanpioniin voisi olla ja kun kukkaan tulee hento vaaleanpuna kukinnan jälkivaiheessa, no en ole rohkea, mutta en tyydy tuohon pelkkään paeonia lactifloraankaan. Kaunis kasvi kuitenkin! Mitä mieltä sinä olet?

Sain viestiä Taivassalosta ja tämän valkoisen pionin kanssa onkin aika mielenkiintoiset paikat: heillä on pihassa pioni, joka on lähtöisin Kiinasta saapuneesta siemenestä vuosia sitten ja siemenerässä, joka heille saapui luki vain P.lactiflora. Pionista on pieniä määriä myyty jakotaimia, tämä ehkä voisi olla yksi niistä - tosin hinta on ollut kallis ja en muista ostaneeni kovin kallista pionia kertaakaan silloin ennen (muitakin menoeriä oli useampia). Mutta Taivassalossa kasvaa lähes identtinen pioni kivikasassa eli sekin sopii hyvin, nämähän ovat lähtöisin sellaisilta seuduilta, joissa maaperä on juuri tuollainen.  Asiaa he selvittelevät kausikiireen jälkeen - todella mielenkiintoista! Lähettelimme kuvia puolin ja toisin vertaillaksemme taimiamme.

No nyt aika aloitta puuhat! Mukavaa Juhannusviikkoa Sinulle!

💚