Kylmää ja lämmintä

 No otsikko taitaa olla vähän hassu, mutta toisaalta totta toinen puoli! Pakkanen on paukkunut oikein kunnolla, luntakin luvattiin, mutta toisin kävi. Lumipilvet kaarsivat etelän kautta itään ja pakkanen tekee paluuta. Aurinkoa kyllä on saatu ja se lämmittää jo, joka tuntuu kivalta. Auringosta tykkäävät myös keittiön ikkunalaudalla pelakuut, joissa on ollut havaittavissa heräämistä. Toissa vuonna äitienpäiväkukaksi saamani ruukkukrysanteemi on myös edelleen hengissä, sitkeä sissi! Se jos mikä on ollut todella onnettomalla hoidolla, lähes heitteillä. Mutta meillä on näyttöä siitä, että rakkaudella annetut kasvit kestävät minunkin holtittoman hoitoni!

Aurinko siis lämmittää ja pikkuliiterin räystäältä lämpö on pakkasesta huolimatta sulattanut lunta niin, että komea jääpuikko on alkanut venymään räystäältä alaspäin. Liiteri on siis lämmittämätön ulkorakennus eli harakoille katoavasta lämmöstä ei ole kyse.

Krysanteemi sai uuden ruukun ja mullan tänään.

Pieniä nuppujakin on ja ihme on jos se kukkisi!

Ajattelin, että jätän tänä vuonna hankikylvöt tekemättä, mutta onneksi mielen voi muuttaa ja niin teinkin. Minulla oli multaseokseni valmiina ja siemenpussit valmiina. Kylvin siis suopayrttiäkin, joka on todellinen inhokkikasvini, mutta sepä ei ollut sellaista valkokukkaista tuulessa huojuvaa vaan maanpeittona kasvavaa. Paprikoiden ja munakoison kylvöä mietin vielä, mutta en vielä niitä kylvänyt, koska poiketen viime keväästä, tämä kevät saattanee olla pidemmälle kylmä. Pian on niidenkin kylvöaika, samoin tomaattien - ensi kuulla siis. Munakoisoa siis pitää kasvattaa, koska italiankielen opintoni sitä ehkä vaativat - muutaman sortin siemeniä on odottelemassa kylvöä. 

Multaseokseni: taimimultaa, lampaanvillapellettejä ja perliittiä

Helmikuu on muuten edennyt mukavasti. Helmikuu on meillä syntymäpäivien kuukausi. Juhlia ei kovasti ole ollut toistaiseksi, koska käsittämätön flunssa-aalto on lastemme perheissä jyllännyt, nyt on jo loppu häämöttämässä - onneksi! Neuleet etenevät, samoin ikonimaalaus - värioppia olen opiskellut aktiivisesti! Nyt on siis valöörien vuoro, kun ikoniini pohjavärit on lähes kokonaan maalattu ja alkaa laskosten maalaaminen ja valöörit ovat tärkeitä.

Olen yrittänyt olla järkevä ja maltillinen juurakkotilausten kanssa. Daalioita tilasin kymmenkunta ja yritin valita jotain muuta kuin niitä ihania vaaleanpunaisia. Muutaman iris sibirican tilasin ('Jerry Murphy' ja 'Sugar Rush'), sekä pari päivänliljaa ('Stormy Skye' ja Sunset Skye' - oho taivaallisia ovat molemmat, nyt vasta huomasin!),  cannan halusin ('Wyoming'), useamman Hymenocallis harrisianaa, kun ovat niin kauniita ja lilium martagon 'Alberta Morning' (sitä minulla ei ehkä ollut vielä ja sävy oli tosi kaunis). Vielä ajatuksissa olisi tilata jotain ihan pikkuisen, mutta mietin vielä.  Daaliat tulevat siis kukkapeltooni ja hiljalleen kasvimaan kylvökarttaa mielessäni olen pohtinut. 

Vaaleanpunaisten ja hiukan kellansävyisten keskellä tummia sävyjä edustaa tumma/valkokirjava 'Rebecca's World', josta pidän myös kovasti.

Minun ehdottomasti rakkain daalia!

Kasvimaan ja kasvilavojen kasvien suunnittelu on aktiivista aivotyötä. Mielessäni kuvittelen kasvimaan ohi kulkiessa, että millaiselta se tulisi näyttämään. Kasvimaalla tietenkin paikkansa ottavat meidän perusvihannekset ja juurikkaat, mutta kukkia laitan aina väliin tietenkin jo silmän iloksi ja kaikille siivekkäille mesibaareiksi. Saan tyttären kautta (hänkin ehkä on innokas puutarhaihminen) laivaperunaa ja ryvässipulia maatiaiskantaa - tytär selvittää vielä noiden kahden taustat viljelijältä. 

Lauantaina vietämme Ystävänpäivää! Oikein ihanaa Ystävänpäivää myös Sinulle!

💚

Härkäviikot

 Melkein kaikki Joulun koristeet on jo laitettu varastoon, nyt on siis härkäviikkojen aika. Eilen kävin pakastimella ja otin kopallisen yhtä ja toista sulamaan ja tänään jalostin niistä sitten ruokaa, kun leivinuunin lämmitin. 

Kovin paljoa tänne blogiin en ruokajuttuja ole laittanut. Teen sellaisia tavallisia ruokia ja leivonnaisia, hienoudet eivät minulta vain onnistu ja nämä tavalliset tekevät meillä aina kauppansa.

Ohrarieska tai mitä se ikinä sitten onkaan (minun tekemänä) oli vuorossa ensimmäisenä kuumaan uuniin. Piimää, ohrajauhoja, suolaa, hieman ruokasoodaa ja laitoin vehnäjauhoakin jonkin verran. Maistui hyvälle pitkästä aikaa!

Kun uuniin kuumuus oli taittunut. Oli sieni-pekonipiirakan vuoro. Olen vuosikymmenten saatossa kehitellyt oman pehmeän piirakkapohjan ja sen mukaan pohjan tein (puuroryynejä, ranskankermaa, juustoraastetta ja vähän vehnäjauhoja, joskus laitan vähän kasviöljyäkin). Täytteenä pussillinen orakkaita, pekonia ja 'kevätsipulia'. 

Täyte, lisäksi kananmunaa ja juustokermaa.

Syksyllä pakastin tomaatteja ja omenalohkoja. Tomaateista tein fetan kanssa paistosta. Tomaatit pakkasessa hieman vettyvät, mutta se ei haittaa, käytin nesteen lihapadan liemeksi. Omenalohkot peittelin puuroryyneillä, siirapilla, vaniliarouheella ja kanelilla - auts, voi unohtui, mutta varmaan tulee silti syötyä.

Jostain kumman syystä meille eksyi varsikukkakaalin siemeniä. Niitä en ole koskaan ostanut, niitä vain sitten oli. Varsikukkakaali toki on hyvin käyttökelpoinen kukkanen, mutta vaikka taimi oli maahan laitettaessa pontevan kokoinen, kukan muodostuminen alkoi vasta loppusyksystä. Sain siitä silti satoa ja ehkä miellyin siihen. Varsiparsakaalia toki olen kasvattanut. Nyt tuosta varsikukkakaalista (fioretto) tein paistoksen.

Yleensä emme lihaa juuri osta, syömme pääsääntöisesti vain itse metsästettyä riistaa (joskus broilerin jauhelihaa ostan, jos teen lapsenlapsille makaronilaatikkoa tai lihapullia). Syksyllä ostimme ystäväpariskunnan lihatilalta hieman keittolihaa ja palapaistia. Nyt on siis lihakeiton aika ja keittoliha menee yöksi uuniin kypsymään. Myös kauriinlihaa otin sulamaan ja laitoin pataan lisäksi vihanneksia ja sieniä, sekin on menossa uuniin. Pata vain näytti niin iloisen kirjavalta. Nyt emme ole metsästäneet, riistaa ei ole juurikaan - ilvekset ja sudet ovat hoidelleet riistan lähes kokonaan.

Pakastettuja pikkutomaatteja, härkäpapua, ruusukaaleja, kanttarelleja ja valkosipulia.

Ensi viikon ruokalista on siis tuossa yllä. Smoothieta tietenkin tein ja teen sitä vielä lisää lisää!

Mustikkaa, banaania, päärynää, puuroryynejä, chian-siemeniä, maustamatonta jogurttia.

Joulun aikaan en maalannut oikeastaan ollenkaan, mutta ajattelin nyt ennen kevätkauden alkua tehdä assist-kultauksen Pyhälle Nikolaukselle. Ikoni alkaa hiljalleen valmistumaan. Oikeastaan enää puuttuu sädekehän kaari, reunaviiva ja teksti, jos vain ohjaajani hyväksyy tuon kultauksen. Kultaus tehdään siis kotikaljauutteella ja tuoreen leivän sisuksella. Jos saan hyväksynnän niin laitan sellakan kullan päälle, ettei se irtoa. Kultaus on onneksi helppo poistaa vedellä ja tehdä uudelleen tarpeen mukaan ennen sellakan laittoa. Tämä kultaustapa haastaa minua aina!

Kultasin siis vain nuo viivat tuossa parran alla. 

Amaryllisten kanssa on ollut hankalaa. Jostain syystä niiden kukinta tai nuputtelu vaihteli kovasti ja Jouluksi ajattelemani kukat osittain kukkivat nyt ja kahdessa uudessa sipulissa ei ole edes nupun nenääkään näkyvissä, no elossa ne ovat kuitenkin ja vaikuttavat terhakoilta! 

Ensi viikolla pakkanen lauhtuu ja viikon päästä on ilmeisimmin enää -1 astetta pakkasta. Melkoinen vaihtelu! Saa nähdä kuinka monelta putket jäätyvät, toivottavasti ei moneltakaan! Tuollainen lauhtuminen usein jäädyttää vesiputkia valitettavasti.

Nyt alan laittelemaan lakanoita sänkyyn. Nautin tästä pakkasesta ja aamulla petivaatteet lensivät ulos tuulettumaan. Toivon lisää lunta, että saisin vielä isot villamatot hankeen puhdistumaan.

Kaikkea hyvää sinulle!

💚

Mitä voi syksyllä harrastaa...

 Nautin niin suunnattomasti tästä ihanasta ajasta! Pihahommia on, mutta ei mitään välttämättömiä - no huomenna tulee vielä yksi paketti pioninjuurakoita (kolme kappaletta siis) ja ne istutan. Sää on vielä niin lempeä, että pihahommiakin tekee aivan ilokseen!

Kuvan otin alkuviikosta. Vielä oli siivekkäitä liikkeellä!

Eilen minulla alkoi Joulun aika perinteisesti. Hain kuistille kuusen, siihen laitan hennon valonauhan, kunhan menen taas kaupoille eli huomenna siis. Meillä ei juurikaan ole pihassa muuta kuin ulkovalot, nautimme molemmat hämärästä ja toki pieni kuuseni saa valot ja kynttilöitä minulla palaa lyhdyissä (olemme mörököllejä siis molemmat).  Kävin siis metsässä. Hain sammalta, jäkälää ja sen pienen kuusen. Minulla oli asiaan kuuluvasti maanomistajan lupa eli omasta metsästä hain tarvikkeet. Istutin pienen kuuseni isoon kukkaruukkuun. Lisäksi istutin amarylliksiä. Ostin kolme sipulia ja ajattelin ne laittaa lasimaljaan rahkasammalen kanssa, mutta sipulit olivat niin isoja, että piti muuttaa suunnitelmaa. Maljaan meni viime kesän lavakauluksessa lomailleet sipulit, kolme isointa ja loput neljä toiseen purkkiin. Värivariaatio on luotettava eli valkoisen ja vaaleanpunaisen/punaisen sävyillä sipulini ovat. Metsässä pärjäsin juuri ja juuri ilman otsalamppua, sisällä jatkui lampun valossa.

Tämä näyttää hieman ressukalta, mutta toivottavasti jotain sieltä kasvaisi!

Kolmessa muhkeassa sipulissa on jo nuput tuloillaan.

Jos kukkia ei tule niin vihreitä lehtiä ainakin!

Hiukan pitää hakea vielä metsästä tarvikkeita joulukukka-istutuksia varten, jos sää alkaa pakastumaan. Muistan lapsuudesta vuosia, jolloin meillä oli luistelukilpailut järven jäällä Pyhäinpäivänä - nyt ehkä olisi voinut pitää uintikilpailut.

Villapaita etenee, aloitin tänään toisen hihan - neulon paitaa alhaalta ylös. Tänään tarkistin Pyhä Kolminaisuus -ikonin kultauksen ja tein pari pientä paikkausta. Pyhä Nikolaus -ikonia maalasin hiukan, hiukset olivat vuorossa ja kehyksen vihreää myös. Minulla on erinomainen valo niin kutomishuoneessani ja ikonipöydällä. 

Tänään lasken muutaman paikan kultaan ja sitten suojaan sen sellakalla.

Kultahiput assist-kultausta varten.

Kulta on taottu tällaiseksi ohueksi eli kulta on helppo laskea mixtion-öljyn päälle. 

Tärkeät tarvikkeet, sellakka ja 12 tunnin mixtion.

Vähän värejä ja tuo ihanan pieni, tärkeä suppilo. Rakastan noita pieniä värijauhepurkkeja!

Työkalupakki

Pyhä Nikolaus sai hiukset. Tämä ikoni on minulle hyvin tärkeä! (Sähkövalo muuttaa ikonin värimaailmaa keltaisemmaksi kuin se on)

Kaikkea kivaa voi siis tehdä, vaikka ulkona onkin hämärää lähes koko päivän. Sävyt luonnossa ovat silmää hivelevät nytkin, kun luonto on syksyisen juhlapukunsa riisunut. Uusi viikko taas alkamassa ja marraskuuta mennään. Nyt taitaa tulla aika rauhallinen viikko: lenkit tietenkin ja aloitan taas vesijuoksun, ikonimaalaus, nuohooja, hammaslääkäri kaiken tavallisen arjen ohella.

Yksi juttu vielä. Huomasi lehtikaktuksessani turvonneen kukkaperän, lieneekö mahdollista että siellä olisi siemeniä. Ensi kertaa tuollainen minulle tapahtuu.

Oikein lempeää marraskuista viikkoa myös sinulle!

💚

Lempeää laskeutumista

 Mörökölliaika on siis alkanut minulla ja luonnolla. En kommentoi kellojen viisareiden vääntöjä, koska se ei vaikuta oikeastaan millään tavalla minuun, mutta nyt kun luonto on riisuuntunut juhlahepeneistään, olemme luonnon kanssa yhtä - sävyt lempeitä, lepotila on alkanut, aurinko ei pakota siristelemään silmiä - nyt siis lataudumme yhdessä uutta kasvukautta innolla odottaen.

Kiersin hiukan kameran kanssa pihassa. Pensaat on verkotettu, viimeiset kasvien siirrot on tehty, kolme pionia on vielä matkalla ja niillekin on paikka jo valmiina, alppiruusut (rhododendron) näyttävät sen odotuksen tunteen, jota kohti hiljalleen olen matkalla eli kohti uutta kevättä. No tietenkin pientä puuhaa on aina, mutta suurimmat jutut ovat jo valmiina, ellen keksi taas jotain uutta - sekään ei ole mahdottomuus.

Metsäpuutarhan alppiruusuja

Alppiruusu 'Pekka' odottaa kevättä jo kovasti.

Pohdin mielessäni eilen verkottaessani viimeisiä puita, että mitä keksin metsäpuutarhan alppiruusuille suojaksi, nyt kun niitä on useampi - alelöytöjä ovat. Kun vanhan kanalan aitaus otettiin pois, mies jätti minulle 'jos tarvetta on' palan kanaverkkoa - hiukan tuollaista korkeampaa. En aluksi keksinyt sille oikein mitään tekemistä, mutta eilen valkeni! Tuossa se nyt on atsaleojen suojana ja onhan siellä yksi ale-alppiruusu myös, se pitää peittää keväällä. Isäntä vain mietti, että josko lumi painaa verkon kaunokaisten päälle eli pitää laittaa tukipuita vielä, mutta tämä suoja ensi hätään, sillä kauriit ovat jo liikkeellä!

Pieni alppiruusun taimi 'Nikodemus'

'Bloombux'

Myös pienessä alppiruusu (Rhododendron) 'Bloombux' :ssa on nuppuja

Puimalanmäen alppiruusut 'Mikkeli' ja Pohjolan tytär' ovat niin vehreitä. 'Pohjolan tyttäressä' oli myös syyskukinta.

Pikkuruinen 'Mrs Nancy Dippel' on vielä vihreänä, pienestä koostaan huolimatta se kukki ensikukinnan keväällä.

'Mrs Nancy Dippelin' vieressä on vahvasti vehreä kangasvuokko (Pulsatilla vernalis)

Tuossa samassa atsalean ja tuon vuokon takana kiven suojassa on ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum 'Serotina') ja Akebia quinata, joka saa villaa ylle talveksi Austin-ruusujen kanssa.

Rytörinnettä kasvimaan suuntaan...

Vihreä virta eli mehiparta (jovibarba globifera) kiven päällä ja kyljessä, tykkään tuosta kovasti!

Rytörinteen suuntaan mentäessä atsalea  'Vanha rouva' on pitänyt vielä kauniin syyspukunsa yllään.

Rytörinteessä onkin tapahtunut yhtä ja toista syksyn aikana. Tuossa putken vieressä kasvanut isohirvenjuuri (Inula helenium) muutti toiseen paikkaa, ja tuo tyhjä kohta odottelee ruusua, eli uudelle Austin-ruusulle on siinä paikka. Aivan tuolla putken kohdalla on uusi puupioni paeonia delavayi. Ja jos oikein tirkistää, tuossa viimeistä kukintaansa lopettelevan 'Lady of Shalott':in vasemmalla puolella näkyy pikkuruinen rhododendron camtschaticum, joka sekin kukki alkukesästä (valkoinen nimisäle). 

Syksyinen Rytörinne

Ja matka jatkuu kasvimaalle, jossa on siis kaksi uutta lavakaulusta. Toiseen ostin alesta aiemmin kolme pensasmustikkaa ja eilen siirsin toiseen isosta pionipenkistä kolme pensasmustikkaa (Vaccinium corymbosum).

Mörökölliaika on siis alkanut ja kudin on puikoilla eli  Linka Neumannin 'Alasuq'. Värimaailma näyttää sähkövalossa sangen reippaalta, mutta luonnonvalo muuttaa sävyn juurikin sellaiseksi kuin pitääkin. Tänään laitoin sellakan uuden ikonin kullattavalle alueelle ja kultaan sitten tiistaiaamuna, mixtion, jota käytän on siis 12 tunnin eli kulta lasketaan 'sitten kun hius ei enää tartu mixtion-alueelle' noin 12 tunnin kuluttua. Kultaaminen onkin kivaa ja sitten pääsen taas maalaamaan. Pyhä Nikolaus -ikoni alkaa valmistumaan.

Meille on tulossa - yllättäen - vauhdikas viikko, kaikenlaista tekemistä siis ja tyttären perheen muutto. Saan kolme reipasta Murua ja yhden sydänkäpy-Murusen (ikää 1,5 kuukautta) viikolla eli aivan ihanaa!

Lempeää lokakuun loppua sinullekin!

💚