Viikko hurahti!

Jälleen on lauantai, päivät kulkevat niin nopeaan, että juuri kun on ollut maanantai niin sitten on jo keskiviikko...perjantai...lauantai...

 No, yllätys yllätys, leivoin taas, mutta vain vähän. Tein vain ohrarieskaa, laitan hautumaan vielä uuniin ruokaa kylläkin, kunhan uunin kuumuus tasaantuu.

Tänään täytyy varmaan tehdä syventävä silmäys kotiin ja katsoa mitkä paikat huutavat apua. Luntakin luvattiin, joten lumikolan kanssa varmaan tavataan tänäänkin.

Täytyy kertoa ... no hauska ja hauska...mutta itse ilahduin ja isäntä taas pyöritteli silmiään ihmeissään. Kävin työpaikan kenkäesittelyssä, uudet työkengät ovat olleet hankintalistan ykkösenä jo hyvän tovin. Koska jalkani ovat sellaiset superkorkeaholviset, niin on tosi vaikea löytää kauniita työkenkiä. Ostin siis rumat, ne ainoat. Mutta puutarhaihmisen sielua lämmitti, Birkenstockin puutarhakengät, jotka myös olivat korkealla holvituella, ne oli pakko saada ja hain ne eilen postista. Mitäs tykkäätte? Jotenkin tässä kohden keltainen iski takaapäin, vaikka en olekaan keltaisen ystävä! Näillä kierrellään kukkia katselemassa ja vanhoilla vihreillä  (rumat nekin mutta hyvät pihahommissa) mennään pihahommiin ja kanalaan. Olenko siis turhamainen...?

Toivotaan että saamme edes muutaman auringonsäteen viikonloppuna!

Haaste

Haaste on kulkenut iloiselle Tiia K:lle  Optimismia ja energiaa blogin Katjalta ja se jatkui minulle

seuraavin ehdoin ...

Säännöt ovat seuraavat:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta

Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen

Haastetun on keksittävä uudet 5 aihetta

Haaste on annettava viidelle eri blogille (ei takaisin haastamista)

...ja  kysymyksin...

1.Lapsuuden lempimuisto

Lämmin lapsuusmuisto on papan tykönä vietetyt kesät Kemijärven Puikkolassa. Pappa oli jo vanha mies kun synnyin, mutta silti hän jaksoi kulkea kanssani kairassa, olla ongella, käydä jängällä hillastamassa, soutaa vastarannalle autiotalolle seikkailemaan ja tekemään käytäviä villinä kasvavien ritarinkannuksien sekaan. Olin pieni tyttö, koululainen tosin jo, ja siellä vaelsin korkeiden sinisten kukkien keskellä pihassa, jonka joku oli joskus jättänyt ja jossa vain me kaksi pappa ja minä sekä porot kuljimme. Ja papan laulut pikkutytölle...mä vielä muistan rantakoivun vihreän kaunoisen...voi pappa usein on Sinua niin ikävä! 

2.Haave joka on vielä toteuttamatta

Omalle ihanaiselleni lausuin joskus toiveen, kun täytän 60 vuotta, ei siis ole aikaa enää kauaa, että saisin oman arboretumin. Sitä vielä odottelen! 

3.Nuoruuden kamalin muotimoka

Olin juuri päässyt ripille, lähdimme isän, isosiskon ja tädin kanssa matkalle Leningradin kautta Tallinnaan ja takaisin. Muodista en niin varma ollut, mutta hieno mielestäni silloin olin, 14-vuotias. Keltainen lierihattu tai oikeastaan räysä, keltaiset leveäpunttiset silitettävät housut, jonka taskussa oli turkoosi kimalainen ja keltainen T-paita, jonka rinnassa oli punainen sieni, voi ei!!! Keltainen on elämäni kamaluusväri, kuinka koskaan olen voinut pukeutua noin!

4.Miten nukahdat, kirjan kanssa, television, älylaitteen vai ilman mitään

Sisikunnalleni on elon varrella ehdollistunut viesti, jolloin uni tulee, kun pesen illalla kasvot ja hampaat. Vuoteeseen juuri ehdin ja pitkälleni ja sitten tavataan taas aamulla...se käy hyvin nopeaan!

5.Lempi näyttelijä/näyttelijätär

Rakastan vanhoja elokuvia, niin kotimaisia ja ulkolaisia. Sieltä löytyy kasapäin taitavia naisia ja miehiä. Siksi en valitsekaan katsomaani näyttelijän mukaan vaan valmistumisvuosi on hyvin tärkeä, silloin näytteleminen oli näyttelemistä ja ulosanti selkeää ja hyvää kieltä ilman voimasanatehosteita.

Seuraavaksi haastan:

Ninnin, Sailan, Kosotädin, Suvikummun Marjan ja Sessen

1. Onko puutarhassasi jokin kasvi jonka versoja odotat joka kevät ja jolla on jokin tarina?
2. Olet lähdössä kauppaan, katsot peiliin, laitatko jotain ehostusta, mitähän?
3. Saunan lämmöstä vilvoittelemaan, enkelin kuvia hankeen, avantoon vain ihan vain terassille istumaan?
4. Kaunein muisto karvatassukaverin touhuista?
5. Joku haluaisi kustantaan Sinulle matkan jonnekin, minne haluat. Suuntaisit siis...

 Tässä siis haasteet ja haastettavat! Iloisin mielin ilman paineita, vastaa jos tuntuu että on aikaa, halua tai jos kysymykset eivät kosketa sisikuntaasi liian läheltä, jos et vastaa, sekin on ihan ok.

Aurinkoa loppuviikkoon!

Lauantaiaamu

Perinteinen, leivoskelin kuten aina, aamusta.

 Vähän pyöröjä,

sämpylöitä,

pikkupullia, josko laskiaispullia jo vähän tehtäisiin huomenna, kermaa on jääkaapissa,

ja luumupitkoa.

Kaulitulle levylle voita, luumuhilloa jota Joulusta jäi, sokeria ja kanelia, sitten rullalle.

 Rullalle kananmunavoitelu, ja sitten leikataan siivekkeet. Uuni kaunistaa loput.

Samalla laitoin lihaa hautumaan uuniin ja tein haukipihvejä. Haukifilettä, ranskankermaa, tilliä, suolaa, sitruunamehua vähän ja pippuria.

 

 Sitten mylly pyörimään.

 Tästä lusikalla pannulle pihvejä voissa paistumaan.

Ja valmista tuli, eikä aikaa kulunut paljoa, siis pikaruokaa!

Mukavaa viikonloppua!

Näin usein käy

...käykö Sinulle?

Piippoja pukkaa maasta, kukkii sipulikukat.

Orvokkeja myydään jo huhtikuussa. Aina ajattelen, että nyt en tänä vuonna niitä ostakaan, mutta jos muutaman kuistille piristeeksi, sinisen...

...kevään keltaisten, punaisten ja valkoisten vastapainoksi. 

Ja sitten ne kukkivat ja kukkivat, tulee kesä ja ne kukkivat ja minä nypin kukkineita kukkia ämpärikaupalla pois, osa siementää ja syksyllä kiveys on täynnä pieniä taimivauvoja.

Voi teitä ihanat orvokit, varmaan sorrun teihin taas huhtikuussa, siis parin kuukauden päästä!

Kasvun voimaa

Vajaa kuukausi sitten leikkasin kiinanruusuni... 

...uutta versoa pukkaa kovaa vauhtia!

Vielä kukkiin jouluinen amaryllys, kukat ovat mahdottoman suuria, upeita punaisia!

Kevätsuunnitelmat ovat menossa, siementilauksia olen tehnyt, listaa olen kirjoittanut hankittavista taimista ja puutarhamessuista. Ainakin Helsinkiin ja Tampereelle menen, Turku on vielä avoin.

Ulkona on kiva kuiva pakkaskeli, lumi narskuu mukavasti jalan alla!

Kissat eivät mielellään tule ulos, miestenhuoneessa on paljon mukavampaa, tarjoilu pelaa ja lämmin vuode missä köllötellä. Sulo kyllä haluaa joskus lumessa temmeltää, kuin pentuna vaikka ikää silläkin on jo yli kuusi vuotta!

Pian alkaa viikonloppu!

Lenkillä

Lähdin uhkarohkeasti tänään lenkille. Alkumatka jäätikköä, onneksi oli sauvat mukana. Pääsin Parkanon radan huoltotielle, ja se oli niin huonosti aurattu, ettei se ollut edes liukas kuin paikoitellen.

Päätin kuitenkin mennä radan yli metsään, juna meni juuri pohjoisen suuntaan, joten uskalsin ylittää radan. Ratapenkka on korkea, tien puolella on portaat, siitä ylös ja pyllymäkeä alas...hah...onneksi kukaan ei nähnyt.

Kävelin metsässä, lunta oli vähän. Rakastan vanhoja kuusikoita, upeita puita! Aurausmerkki metsässä, ai naapuri oli rajaa merkannut sillä!

Iso kissa, ilves, oli ollut samoilla paikoilla tassuttelemassa.

Lunta alkoi hiljalleen sataa. Pupuset olivat menneet tassulittaa. Kauriin jälkiä ei näkynyt missään.

Lumi oli niin painunut, että mustikan varvut olivat tulleet esiin.

Metsäaukiolla, vanhalla pellolla, lunta oli aika paljon, puolisen metriä. Kahlasin siitä läpi, reisilihaksille teki hyvää!

Olipa kiva lenkki ja hikikin tuli umpihangessa tarpoessa.

Isännälle iloksi

Hentoja pyyntöjä ja kuiskauksia olen kuullut jo useita isännältä...piirakoita. Eilen illalla keitin riisipuuron ja aamulla laitoin uunin taas lämpiämään. Tulossa karjalanpiirakoita.

Tein taikinan, vettä (nyt 7 dl), ripaus suolaa, hiukan vehnäjauhoa, tulee sitkeämpi kuori ja helpompi leipoa, karkeaa ruisjauhoa. Käytän mieluummin karkeaa ruisjauhoa, piirakoista tulee maukkaampia ja kuituakin siinä on enemmän.Tästä satsista tuli 88 piirakkaa.

Leivoin taikinasta pötkön ja palastelin sen sitten.

Palasista pyörittelin pieniä kakkaroita, ja sitten aloin ajelemaan pulikalla kakkarat kuoriksi.

 Ylemmässä kuvassa näkyy, jos ihan tarkasti katsoo, ruisjauhojen kaksi eri rouhevuusastetta. Mielestäni karkeammilla on helpompi leipoa ja lopputulos siis maukkaampikin. 

Puuroa sopiva määrä, noin ruokalusikallinen, riippuu tietysti kuoren koostakin.

Levitin puuron.

Käänsin taikinan reunat puuron päälle. Tässäkin on olemassa monta eri taktiikkaa, mutta näin olen aina tehnyt.

Rypytin, en  rytistänyt. Isännän täti, taitava piirakan leipoja, kääntää vain toisen sivun ja siitä rypyttää piirakan ympäri, ja niitä tulee aina hyvin kauniita.

Piirakat pellille, pelti kuumaan uuniin ja uuni kaunistaa.

Ensimmäinen pelti uunista ulos.

Viimeinen voitelu voisulalla. Tähän on monta tapaa, mutta itse käytän voisulaa.

Nyt on otollinen aika polttaa suu, jos ei malta odottaa piirakan jäähtymistä.

Isännälle tuli hymy huulille, piirakat maistuivat! Paras kiitos leipojalle!