Nordiska Trädgårdar - messureissu Tukholmaan

 Oli mukavaa väreilyä ilmassa viime torstaina, lähdin matkalle Tukholmaan puutarhamessuille. Toki siellä messuilla olen aiemminkin käynyt, mutta edellisestä kerrasta oli kulunut jo aikaa.

 

Valmistauduin messuihin huolella, suunnittelin standit, missä ainakin ajattelin pistäytyä, myös yllätyksille jäi aikaa sekä näyttelyn asettelun tutkintaan.

Tein viime keväänä Bussi-Manniselle matkaehdotuksen, he toteuttivat matkan juuri toiveeni mukaan - se olikin mukava yllätys! Matkalle samalla bussilla lähti myös muita samanhenkisiä ihmisiä, joten juttuseuraa riitti!

Heti messujen aluksi tein kierroksen, jossa tutustuin parvekekilpailuun ja yleiskoristeluun. Sen jälkeen tutustuin standeihin eli siemenliikkeiden, taimituottajien ja eri puutarhaseurojen antiin. 

Mutta kuvakavalkadi messujen annista...kuvia on paljon!

Yleiskoristelua ja silmäniloa...

Tuoksuherneiden tuoksu oli ihana!

Årets pelargon - Lavina

 

 

Ihania tulppaaneita oli paljon tarjolla, en vaan voinut yhden yhtä kimppua ottaa mukaan, vaikka olisin halunnut vaikka ne kaikki!

Nämä sävyt!

 Olipa siellä taas perinteinen linnunpönttökilpailukin. Tosin näistä alla olevista en yhtäkään oikeasti kelpuuttaisi meille tänne maalle, mutta mielikuvitusta oli kyllä kovasti käytetty!

Sitten siemenliikkeet...

Nyt minulla oli mahdollisuus tehdä ostoksia Nordfröltä, he myyvät Ruotsissa tuotettuja siemeniä Ruotsissa (ei ulkomaille vielä), valikoimaa niissäkin riitti. Osa oli perinnelajikkeitakin. Lisäksi tein ostoksia Impectalta, Runåbergs Fröer ja tietenkin Fröbankenilta. Sain yhtä pussia lukuunottamatta kaikki mitä ostoslistassani oli.

 Ja taimet...

Olen aika valikoiva taimien, kukkasipuleiden ja juurakoiden hankinnassa eli NE hollantilaiset standit ohitin sujuvasti. Taimia, kukkasipuleita ja juurakoita oli todella paljon tarjolla. Nyt daalianjuurakot oli suurelta osin pakattu paperipussiin, en siis päässyt näkemään juuren laatua, toisaalta kovin montaa daaliaa en ajatellut ostaakaan. Ostokset tein Svenska Dahliasällskapetin osastolta, sain hyvät juurakot! Pelargonipistokkaita katselin, yhtä etsin, mutta en löytänyt eli p.sidoidesin tainta. Pioneiden siemeniä ostin muutaman pussillisen lisäksi Pionistien osastolta. Pariinkin otteeseen päädyin Elitplantstationin standille - nyt onni potkaisi! Siellä oli juuri sitä mitä en tiennyt etsiväni, mutta löysin silti! 

Meille muutti:

- clematis Hedvig, c.Kajsa ja c.violet purple

- Linnén metsämansikka

- puolukka 'Balsgård Ida'

- Mulperi 'Mulle'

- Hydrangea serrata 'Lamona'

- Actinidia 'Oskar' minikiivi

Tässä ei ihan kaikki taimet vielä olleet, eli Svenska Rhododendronsällskapetin herroilta ostin yhden atsalean r. obtusum 'Mrs Nancy Dippel'. Kaupankäynti heidän kanssaan oli hauskaa! Minulla oli kruunuja, joka heille ei maksuvälineenä käynyt, myöskään pankkikortti ei kelvannut, vain Swish payment (?), jota minulla taas ei ollut, mutta onneksi euroja he ottivat maksuksi pitkän neuvottelun jälkeen eli 10 euroa taimi maksoi.

Olin ostoksiini varsin tyytyväinen!

 Ostoksia ei nyt ihan mahdottomasti ollut: siemeniä, taimia, muutama juurakko ja pari kirjaa. Kuusi tuntia messuilla taapersin (7000 askelta), hyvin jaksoin, mutta sitten nuo polvet toivoivat jo istumaan...ruokailuun en käyttänyt aikaa, sillä söimme maittavan aamupalan viereisessä hotellissa ennen messuille tuloa.

Messut olivat jälleen sellaiset mistä olin haaveillut. Ostoksiin olin erittäin tyytyväinen, samoin kuin kohtaamisiin, vaikka heikohko ruotsinkielen taitoni joutui koetukselle, mutta minua ymmärrettiin, annettiin yrittää puhua ja minä ymmärsin, toki englantiakin hiukan sitten otimme avuksi. 

 

Kohtasin aivan ihania ihmisiä, sain puhua puutarhaa ja nauttia ihanista messuista!

Ensi vuonna uudelleen! Silloin en vaihda  kruunuja maksuvälineeksi, sillä eipä siellä rahalla enään juuri mitään saakaan, kortilla vain!

Matka jatkui Zetasille, siitä myöhemmin lisää!

Mukavaa Palmusunnuntaita ja alkavaa piinaviikkoa!

                 

Vanha pelargonia on mummon akkunalla

Pistokkaita pelargonioistani olen jälleen ottanut, olen yrittänyt olla maltillinen. 

Kaikki ottamani pistokkaat olen laittanut suoraan multaan, kuten minulla on ollut aina tapana ja niin olen onnistunutkin.

Mutta  tämä 'Alavieskan Hilda' - sillä oli aikomus jättää hyvästi, varatainta minulla ei sille ollut ja mielestäni hyvästien aika ei todellakaan ollut. Otin viimeisestä elossa olevasta oksasta pätkän ja vastoin tapojani, laitoin sen vesilasiin.

Hilda innostuikin kasvattamaan juuret ja vihreitä lehtiä alkoi ilmestymään.

Voi tätä onnea! 

Yhteiselomme siis jatkuu 💗

Koska ihan kaikkia pelargonioita en kerralla leikannut, jätin isompia odottamaan ja nekin on nyt sitten leikattu ja vesilasissa. Kuulin sellaisen vinkin, että vesilasiin kannattaisi laittaa hiilen pala, jotta vesi pysyisi puhtaampana. Yleensä vaihdan juurtumisveden aika usein ja juurrutankin hyvin harvoin vesilasissa, että tätä vinkkiä en siis ole kokeillut, oletko sinä? Varmaan tuo hiili voisi olla muissakin vesilasijuurruttamisissa eduksi.

Mukavasti on niissäkin alkanut juuret kasvamaan ja siitä olen iloinen.

Koska tila on rajallinen, kovin paljon uusia pelakuita en aio ja voikaan hankkia, mutta kauppalista vain tuntuu paisuvan, ehkä jokusen kuitenkin messureissuilta ja muiltakin puutarhareissuilta saatan hankkia, onhan pelakuut niin kauniita!

Ja pitäähän pelargonioita olla mummon akkunalla, vai mitä?

Oletko pelargonioiden ystävä?

Varjossa

Lunta on tullut taas oikein reippaasti, on siis hyvä aika muistella viime kesää...

 Hiljalleen maasta nousevat, 

herkät varjoliljat.

Minulla on pihassa monenlaisia liljoja. Pidän niistä kovasti! Joissakin on hyvin vahva tuoksu, mutta ei se haittaa, ulkona voi olla - sisälle en niitä voisi ajatellakaan ottaa maljakkoon, astmakohtaus olisi silloin taattua!

Mutta varjoliljat...

Ihana vaaleanpunainen, sävy vanha roosa, hiukan helmiäinen, kaunis. Punainen kasvaa omenapuun alla ja olen antanut sen sinne siementää ihan omia aikojaan. Valkoinen varjolilja kasvaa etupihan tummassa penkissä. Valkoinen varjolilja on kasvustoltaan hennompi ja matalampi.

Ensimmäisen sipulin sain vanhalta esihenkilöltäni, sain siis tätä vaaleanpunaista ja valkoista myös. Ne hänellä oli menossa hävitykseen, onneksi pääsin väliin!

 

 

 Kotona kasvustot ovat kasvaneet jo hyvän kokoisiksi.

Ihmettelin omenapuun alle tulleita oudon näköisiä lehtiä ja puutarhaystäviä kutsuin apuun. Aikaisemmin en ollut huomannut/ajatellut varjoliljan sirkkalehteä näin suureksi, mutta ilmeisimmin näin on eli alla olevassa kuvassa on varjoliljan sirkkalehti. Lehden malli on hiukan toinen kuin aikuisella kasvilla.

Jos olen hakoteillä, kommentoithan!

Siementaimen sirkkalehti?

Clematis fusca ja valkoinen varjolilja sopivat mielestäni erinomaisen hyvin yhteen.

Meillä on mökillä kumpaakin sävyä varjoliljaa. 

Molemmat ovat sinne tulleet lentävänä siemenenä, lintujen mukana tai naapurin kissan turkissa, mutta kumpaakin sävyä siellä on ja myös autioksi jääneen naapurimökin pihassa. Kasvi on itse löytänyt paikkansa ja saa kasvaa siellä ja vahvistaa kasvustoaan ihan mielensä mukaan!

Toivon, että kasvustot myös mökillä vahvistuisivat!

 

 

 

Toki siellä missä on liljoja, on myös liljakukkoja. On meilläkin vallankin alkukesällä. Varhain lähden niitä metsästämään ja hävitän jokaisen löytämäni - tähän saakka hyvällä menestyksellä. Loppukesällä niitä ei juuri löydykään enää.

Varjolilja on hyvin kaunis! Tiedän, että sitä on eri punaisen sävyjä ja toivon niitä joskus löytäväni. Olen hyvin iloinen, että oma kasvusto on vahvistunut ja ilahduttaa joka vuosi aina vain enemmän!

💗

Kirjoitan myöhemmin lisää muista liljoistani.

Lumipilvet hiljalleen häipyivät pois, aurinko alkoi paistamaan - ulkona on kyllä kaunista ja hohtavan valkoista...no vielä on maaliskuu!