Surullista ei ole se, että syksy saapui kauniisti.
 |
| Parsan marjat odottelevät nälkäisiä punatulkkuja. |
Surullista ei myöskään ole se,
että puutarhaan ei enää pääse puuhastelemaan niin tehokkaasti yltäpäältä mullassa.
 |
| Ametistiukonhattu kukkii, värin kauniin sininen. |
Surullista ei myöskään ole se,
että päivän pituus lyhenee.
 |
| Sulo |
 |
| Nöpö |
Eikä surullista ole sekään,
että on kylmä ja lunta sataa
(vaikka en olekaan talven ystävä ollenkaan).
Surullista oli se,
että viime keskiviikkona mennessäni kanalaan
minua odotti surullinen näky.
Kanalaan oli päässyt joko minkki, kärppä tai näätä.
Oli surullinen näky,
kun viisi kaunista kanaa makasivat hengettöminä ihan vain tapettuina - vain yhtä kanaa oli syöty.
Harmitti niin vietävästi!
Illan saapuessa ja pimeyden turvin
siirsin kanat talvikanalaan suojaan.
Pimeällä siksi, että pitsipöksyt oli helpompi saada kiinni
niiden nukkuessa orrella.
 |
| Kuvat kanoista ovat hiukan epätarkkoja, valitettavasti! |
Suurin suru oli se, että pienen syystipusen molemmat äidit olivat tapettuja niiden suojellesssa pikkuistaan.
Pieni itki suruaan!
 |
| Pikkuinen piilossa pesien alla, keskellä kuvaa näkyy tipusen hahmo. |
Hän on saanut täyden huomioni ja sylini lämmön.
Uskon, että siitä kasvaa urhea kananen.
Pedon hyökkäys kanalaani on koko kanahistoriani
(noin 20 vuotta siis) toinen,
onneksi.
Ensi kesään toivon saavani uuden kesäkanalan,
sellaisen pedon kestävän.
Luonnon väriloisto on vaihtunut lempeään pastellisävyyn.
Pientä pakkasta on ollut, kuura sokeroinut luonnon.
Puutarha alkaa olemaan paketissa,
muutaman runkosuojan vielä laitan ja syyskylvöt teen.
Sitten alkaa haaveilun ja suunnittelun aika.
Nyt on hyvä tilaisuus tutkailla siemenliikkeiden antimia,
piirrellä istutuskarttoja lavakauluskasvimaalle ja tilata taimia. Etenkin Barnhavenin esikot ja jouluruusut kutkuttavat...
Lokakuu meni tosi nopeaan, varmaan marraskuukin.
Hiljalleen joulun valmistelu kiihtyy.
Nautitaan tästäkin ajasta!
Oikein mukavaa alkavaa viikkoa!
