Pionien kukinta alkoi ja varjopenkin kuulumisia

Olen pionien rakastaja! 

Pionit kuuluivat vahvasti jo lapsuuteeni 

ja ovat kulkeneet rinnallani jo yli 60 vuotta. 

Edelleen ne hurmaavat, kutsuvat luokseen 

- niiden kukintaa aina odotan!

Pionien kukintakausi on todella pitkä. 

Meillä kukinta alkaa aina luonnonlajeilla 

ja tänä vuonna kukinta onkin todella runsas.

 Kaikki luonnonlajit eivät ole vielä avanneet nuppujaan, 

mutta muutama kuitenkin. 

Suurin - ilman muuta suurin - pionirakkauteni on 'Sarah Bernhardt', lapsuuteni kaunotar, 

mutta rinnalle on tullut jo monta muutakin ihanuutta. Luonnonlajeissa kaukasianpionin kukintaa odotin kauan. 

Kun ensi kertaa menimme Suvikummun Marjan kanssa 

Vakka-Taimeen, 

tuo ihana keltakukkainen kaunotar lähti mukaani. 

Niin pikkuruinen taimi, jota vaalin vuosia 

ja tänä vuonna sain ensimmäisen kukan, vielä toinen kukka odottelee nupun suojissa.

Nyt siis kukkivat...

Kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitschii), kukka sitruunankeltainen ja lehdet sinivahaiset.

Silkkipioni (Paeonia wittmanniana)

Valkokiinanpioni (Paeonia lactiflora v. trichocarpa)

Vuoripioni (Paeonia officinalis)

Kuolanpioni (Paeonia anomala)

Myös hybridi, Glasscockin vuonna 1944 jalostama 'Red Charm' availee nuppujaan. Myös tähän pioniin minulla on erityinen suhde.

Olen tehnyt kukkamaissani joitakin muutoksia ja ainakin kahdeksalle uudelle pionin taimelle löytyi sopiva paikka 💕.

Varjopenkki on ollut meillä hyvin haasteellinen. 

Siinä on kasvuolosuhteet hyvinkin vaativat. 

Katolta putoaa talvella päälle vahva lumikerros, 

keväällä sulamisvedes viipyilevät ikävän pitkään.  

Monta kasvia on kokeilussa ollut.

 Nyt minusta tuntuu, että oikeat kasvit ovat löytäneet kotinsa. 

Kotkansiipisaniaisten lisäksi penkissä kasvaa nyt...

Saaripalstalta kotoisin oleva upean värinen metsätyräkki (Euphoria dulcis) 'Freckles'

Kielo (Convallaria majalis 'Rosea'

Tulppaani 'Ballerina' ja taustalla Saaripalstan Sailalta saatu etelänruusuruoho (Knautia macedonica). Etelänruusuruohon kukan sävy sopii erittäin hyvin värimaailmaani! 

Varjopenkin edessä kasvaa muutama savumustikka (Vaccinium praestans) metsätyräkin ja tuoksuorvokin kaverina.

Lopuksi orvokki-ihanuutta. 

Orvokit ovat myös rakkaita kasveja ja nyt tuntuu, 

että olen saanut pihaani kukkimaan aarteita! 

Valkoinen tuoksuorvokki (viola odorata) kasvaa sysipenkissä, yksi taimi varjopenkissä. Tainta ostaessani minua varoiteltiin kasvin reippaasta kasvutavasta, mutta rohkenin sen ostaa ja onhan se ihana!

Saaripalstan Sailalta sain viime kesänä viola suroria 'Freckles', eikös kukinta ole uskomattoman kaunis. 

 Olen onnellinen ihanista kukkalahjoistasi kaima!

Samassa pehkossa pisamaisen orvokin kanssa kasvaa lähes valkoisia kukkia - jännä juttu! 

Näitä pieniä orvokinkukkia ajattelin laittaa salaattiin, 

kesäisiin juomiin ja leivonnaisten päälle. 

Suloisia kukkia!

Mukavaa alkanutta kesäkuuta teille kaikille! 

Kivipellossa on aika hujahtanut siivillä, 

työpäivän jälkeen puutarha on kutsunut niin voimalla, että koneaika on jäänyt varsin minimaaliseksi. 

Olen kyllä käynyt katsomassa blogejanne, 

tosin kommentointi on jäänyt ihan kokonaan. 

Uskon/toivon, että ehtisin kirjoittamaan enemmän, 

kuvia kyllä olen hyvin aktiivisesti ottanut. 

Tämä on niin ihanaa aikaa nyt, ettei sisällä malttaisi olla!

Kaikkea hyvää elämäänne!

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

Varjotarha

Kotimme on metsän reunassa. Ajattelinkin, että kuistin edustan metsänpuoleisen reunan perusparannan varjossa mielellään kasvaville kukille...niin tai puolivarjossakin kasvaville. Värimaailma pysyy tavanomaisena. 

Olen tänä kesänä päättänyt uudistaa kukkapenkkejäni. Helppohoitoisuus - se on johtotähteni. Kolme kukkapenkkiä on valmiina, yksi puolikas raivattuna. Selän ja kukkamaiden yhteiseloa olen pyrkinyt takaamaan ja helpottamaan!

Siis etupihalla on seinän vierustalla kaksi kukkapenkkiä. Metsänpuoleinen, uudistettu, varjotarha. Puolet penkistä pidin ennallaan, kaikki kotkansiivet saivat olla paikoillaan, samoin jalopähkämöt, nautin niiden upeasta voimakkaasta väristä.

Kuistin puolella penkki sai olla metsäinen. Etsin siihen sopivat patsaat, mökki tontulle, tontun...jotain sopivaa kuitenkin. Tunnelma tässä pienessä penkissä on hiukan salaperäinen ilta-auringon laskiessa. Penkin reunaan laitoin joskus keltavuokon juuren kappaleita, ne nukkuivat vuosia, tänä vuonna kukki ensimmäinen keltavuokko, olin siitä niin iloinen!

Punainen onnenapila muistuttaa poisnukkuneesta isästäni! Se saa kasvaa...

Toiselle puolelle penkkiä lisäsin vahvempaa multaa. Penkissä kasvoi täpläimikkä jo ennestään. Nostin sen ja perusparansin kasvualustan. Kun penkki oli valmis laitoin siihen kasvamaan taimettamani tarhahietaliljaa (siemenet ostin Ruissalon arboretumista helmikuussa), morsiusleinikkiä, rotkolemmikkiä, tarhavarjohiippaa ja isolta siskolta saatua tummansinistä maatiaisakilleijaa. Siis meillä on nyt ensimmäinen hiippailija!

Maa näyttää orvolta, taimet ovat vielä pieniä, vaikka terhakkaita. Ihailen kovin kasvien lehtiä ja tähän kukkapenkkiin laitoin kasvamaan kukkia, joiden lehdetkin ovat kauniita.

Toisella puolella kuistia kasvaa kuunliljoja. Ne ovat aika reheviä ja tukahduttaneet maanpeiteruusujani (Sommarvind). Ostin muutaman taimen ruusua lisää ja tilasin kummityttöni jakamaan keväällä kuunliljani, jotta ruusut ja keväällä pikarililjat saavat myös osansa auringonvalosta! Sammalleimulle riittää vielä vähän aurinkoa.

Herkkä 'Sommarvind'

 Puutarhan raskaat kukkijat, pionit ja raskaskukkaiset ruusut eivät tänä kesänä jaksa avata kukkiaan koko kauneuteensa, mutta hiukan kuitenkin. Perintöruusu kotoa, 'Mustialan ruusu' aloitti kukinnan. Tuoksu on valloittava, pala lapsuuttani!

Kuuntelin tänään luontoiltaa kauppareissulla. Siellä keskusteltiin sateesta ja tästä kesästä. Kolahti kauniisti perustelu tälle sateiselle viileälle kesälle! Luonto kerää voimia uutta lämmintä kesää varten. Kaikki kukkijat, myös kuivalla paikalla kasvavat, saavat voimaa ja kosteutta kasvaakseen! Näinhän se on! Tästä sadekesästä pitänee nauttia, rehevyydestä ja kosteudesta. 

Kerätään mekin voimia hellekesää varten, kuten kasvitkin ja ollaan reheviä!

Valamon ruusu, perintönä isomummulta