Pyhäinpäivä

Tuuli leikkii puusta pudonneilla lehdillä...

Eilen vein kynttilät isälle, mummulle ja papalle sekä enolle. Tänään sytytin kynttilät rakkaille, joiden viimeinen leposija on kaukana, kuten ihanalla papallani. Halloweeniä emme juhlista millään tavalla, pyhäinpäivää vietämme. Muistelemme ihania rakkaita, joiden matka päättyi täällä luonamme ja jatkuu siellä jossain...

Haaveiluaikani alkoi...pihalla enää fiilistelen, leikkivillä lehdillä...yritän niitä haravan kanssa metsästää, kunnes iloinen tuulenvire nostattaa ne kasalta tai kottareista jällen ilmaan tanssimaan. Kivaa hommaa.

Viime viikko meni sisätöissä. Aloitin esijoulusiivon, ehdin katsella kotia rauhassa sisältäpäin ja sitten heräsi siivoushormooni. Viikon sitä kesti ja sitten olin melkein tyytyväinen, jatkoa riittää mutta ei kaikkea yhtäaikaa.

Ompelukoneen kaivoin esille jälleen ja tietysti saumurin. Olen siis jouluihminen kuten olen joskus ehkä maininnut. Joulussa on niin paljon ihania asioita, paitsi yksi: auki revityt lahjapaperit. Niitä ei huolita edes paperinkeräykseen, roskiin vaan, tuntuu niin pahalta. Joskus vuosia sitten tein lapsille partioreissuille kangaspusseja ruokailuvälineitä varten ja siitä heräsi ajatus joulupusseista. Ostin kauniita joulukankaita ja nauhoja. Saumuri surrasi ja ompelukone lauloi sulosävelmiä. Sitten asia jotenkin painui unholaan, kunnes kummityttöni mies ilahtui suuresti, kun hänelle joulupussin tein pikku yllätystä varten. Hän mainitsi asiasta ja oli mielissään, koska paperitulva ei häntäkään myöskään miellyttänyt.

Kävin kangaskaupassa, ostin kahta sorttia joulukangasta ja nauhoja. Ompelin taas joulupusseja, jotka sitten voivat kiertää jälleen tulevina jouluina lahjojen kääreenä. En toki ihan kaikkia kangaspussiin laita, paketeitakin vielä tehdään. Kuopus on taitava paketoija. Hän usein kerää lehdistä kauniita kuvia/kuvasivuja ja tekee niitä kääreen lahjalle, kauniita ovat.

Kaikenmoista tarviketta paketointiin...ja muutama paketti jo valmiina.

Enkelipusseja

Printtipusseja

 

 

 

Kaunista printtikangasta

Ja tuo esijoulu, josta mainitsin aiemmin. Ehdotin Kivipellon isännälle, josko aloittaisimme joulun jo pyhäinpäivästä. Ilme kertoi mielipiteen ja muutama sana: ei pilata joulua pienellä...no ei sitten. Vähän kokeilen jouluherkkuja kuitenkin, pyhäinpäiväherkuksi sillitahnaa piirakoiden kanssa...

Ohje, vähän kallellaan.

Kuva sillitahnasta

Ai niin, harjoittelin viime viikolla yökuvausta...mustia kuvia :D

Oikein mukavaa viikonloppua!

Aamulla lämpisi uuni

Haaveiluaika alkoi

Kukkasipulit ja valkosipulit on maassa. Kanat talvikodissa ja perennojen pakkasen puremat versot on leikattu pois. Melkein haravoitu...puissa vielä lehtiä. Olen niin innoissani!!

Tänään tein valvonnan alaisena pihahommia, jatkona eiliselle.

 

Kuvassa vanha herra jo väsynyt, mammaa piti valvoa hyvin aktiivisesti ja jopa vielä leikkiinkin innostua, kun mamma raahasi parsan vahvoja versoja kompostiin. Nöpö heittäytyi niiden päälle kyytiin, painoa olisi ollut ilmankin! Herran silmäkulmassa oli veitikkamainen pilke.

Versot on leikattu ja kompostoitu, samalla perattukin hiukan. Rakkaat taimet on peitelty lehtikatteen alle talviunta nukkumaan. Äitini sanoisi, että onpa ruokottoman näköinen. Katan pionitkin, vaikka ohjekirja ei sitä suosittele. Pionipenkkini on kaikki viettävällä maalla, joten ei ole pelkoa että hienohelmojen varpaat uisivat vedessä.

Pionipenkki

Pionirinne

Parsapenkki

Upean kirjokurjenmiekka 'Kermesianan' lehtiä en raskinut leikata, se on vahvistunut vuosi vuodelta. Taimi on Tommolan tilalta kotoisin.

Kuunliljakakut on leivottu!

Mustikoissa on vielä hitunen ruskaa jäljellä.

Viimeiset sissit kukkivat navetan sisäänkäynnin porraskiven vieressä.

Haravoitavaakin vielä riittää...

Ostin eilen maatalouskauppareissullani vielä yhden taimen, valkoisen syysvuokon 'Honorine Jobert' ja maksoi huikean 1,34 e, hyvä kauppa! Taimi on nyt maassa ja peittelin sen kuten toisetkin syysvuokot.

Viimeiset kukkasipulitkin laitoin maahan, kaksi pussia fritillarioita, niita violetteja keltaisella reunuksella, euron pussi!

Jouluruusut ovat alkaneet omenapuiden alla jo kukinnan, mutta vaaleajouluruusu lasihuoneen seinustalla ei kiirehdi, nuppuja on jo nähtävissä, ei vielä kukkia, mutta jouluunhan on vielä aikaa! Jouluruusu usein kukkii jouluna, jollei lunta ole tullut paljoa.

Olen nyt siis niin innoissani! Talvihaaveiluaika on siis alussa! Pikkuisen haravoin vielä, muuten ompelukone saa alkaa laulamaan ja kudin. Joulu lähenee ja senkin suunnittelu on kovassa vauhdissa. Tänään siis alkoi talviaika kellojen vääntelyllä, pian on talvipäivän seisaus ja sitten alkaa kevät! Nyt on siis mahdoton kiire talvea viettämään, kevään alku on siis jo ihan kynnyksellä! 

Ihanan lempeää alkavaa viikkoa kaikille!

Luonto antaa nyt lempeyttään, nautiskellaan tästä ihanasta valosta ja pehmeistä sävyistä!

Tuntuuko tutulta?

Tupareissa pojan ja hänen ihanan neitosensa luona lokakuun alkupuolella tapasimme jälleen neitosen mukavat vanhemmat ja siskon! Olen niin iloinen, että pojalla on niin söpönen kainaloinen ja kaiken lisäksi vielä upeat appivanhemmat (sanotaanko noin jo avopuolison vanhemmista...no olkoon, oikeaan termiä en tiedä) ja herttainen sisko.

Pikkulintu oli appivanhemmille laulanut, että tuparipäivänä minullakin oli vuotispäivä nimipäivän lisäksi. Varoittelin kyllä ettei satavuotisia kannata enää paljoa muistella ja enkä olisi halunnut heidän juhlaana millään tavalla häiritä. No sain appivanhemmilta kortin...kertovan kortin, minusta, mutta puutarhaystävät, löydättekö tekin kortista itsenne...?

 Kaunis kortti, mutta luetaanpa teksti hieman tarkemmin...onko mitään tuttua?

Hortus manicus

 Kuvaus puutarhamaanikosta...

Luonnekuvaus

Hoito, jos sitä on olemassa

Sopivasti sanottu: meihin tulee suhtautua hyväntahtoisen ymmärtäväisesti! Kivipellon isäntä, hoi! Tässä ohjeita Sinullekin!

Voi että olin kortista niin iloinen!

Mutta kassissa, kierrätetyssä kassissa, ja vielä hyvin kauniissa, oli kirja!

Sain oikein iloisen onnentoivotuksen ja lisäksi hyvänmielenlahjan! 

Oli muutenkin niin kiva päivä olla yhdessä ja herkutella!

Kiitos isäntäväelle!

Matkalla etelään

Nyt oli lenkillä pikkukamera mukana, kerrankin. Olin ihan varma, että linnut olivat jo jatkaneet matkaansa, mutta onneksi ei kuitenkaan ihan vielä. Kotiin päästyäni vaihdoin jalkaan kumisaappaat ja otin isomman kameran mukaan. Upea muuttoparvi joutsenia on muutaman viikon lenkkitieni varren puiduilla pelloilla ollut päiväseltään vahvistamassa itseään ja lapsiaan muuttoa etelämpään.

Kun saavuin paikalle, tehtiin selväksi että tuloni oli huomattu. Paheksuvaan sävyyn siitä keskenään juttelivat.

Osa linnuista olivat asettuneet kauemmaksi könöllään olevan ladon taakse.

Emot pitivät hyvää huolta, että kesälliset poikasetkin saivat evästä ja vahvistuisivat ennen pidempää lentoa!

Ruokailu jatkui, minuun kai totuttiin!

Vuodet pystyssä seissyt, nyt jo hiukan nojollaan! 

 

Mustavalkoinen leikittelykuva! Joutsenet erottuvat kauniina valkoisina.

Ladon lähellä töppärän takana katseltiin jotain vielä mielenkiintoisempaa kuin minä!

Pellon takana oli neljä kaurista odelmaa syömässä.

Linnut jäivät syömään, palasin kotiin samaa reittiä kun olin tullutkin. Nautin vanhasta metsästä, onneksi isännän kanssa ollaan samoilla linjoilla puiden kaatamisen suhteen.

Pihasta vielä muutama ruskakuva.

Pensasmustikka on upean punainen, parsa vielä vihreänä, vaikka on saanutkin reippaan kylmäkäsittelyn.

Otatammen purppura on huikean punainen!

 

Reipas surukuusi lähettää iloiset syysterveiset Marjalle!

Mukavaa alkavaa viikkoa!