Tässä haasteessa oli ajatuksena kertoa tärkeästä tai merkityksellisestä puusta.
Valinta oli epätoivoisen vaikea,
tuli ajatelmia monestakin puusta,
mutta jos jaksat lukea tämän maratoonin loppuun,
siellä kristalloituu viimein se tärkein.
Kiitos tästä haasteesta Rannanpihassa Ulla ja Suvikummun Marja!
Puut ovat olleet aina minulle tärkeitä.
Lapsuuden kodin vanha mänty, johon isäni laittoi minulle keinun. Se jouduttiin kaatamaan
ja tärkeän puun kaato oli minulle suuri suru.
Lapsuuden kotipihassamme kasvoi myös suuri koivu.
Sinne olisi ollut helppo kiivetä, mutta sääntö oli ankara,
vain alaoksille.
Koivu oli myös pihan sirkuttajien laulupuu.
Puuharrastukseni heräsi vuosia sitten.
Erikoispuihin en ollut vielä silloin paremmin vihkiytynyt. Ystäväperheen rouva toi kerran meille tuliaisiksi
mikrolisäämänsä puuntaimet.
Se ehkä oli sysäys kasvavaan kiinnostukseeni.
Paperikassissa oli makeapihlaja, pylväspihlaja, sulkaharmaaleppä ja pylväshaapa.
Myöhemmin saimme häneltä opintomatkaltaan
Tanskasta tuoman sinikuusen testikasvatukseen.
No tässä oli potkua kerrakseeen.
Tuo olikin sellainen ajankohta,
että Kivipellon isännällä oli ajatus rakentaa kotikonnuilleen
meille uusi koti.
'Tonttimme' on tilava. Tänne mahtuu puita.
Noille saamillemme puuntaimille löytyi heti paikat ja ovat kasvaneet komeasti.
Lehtikuusi on ollut aina suosikkipuuni,
samoin upean syysvärin saava mongolianvaahtera.
Pihapiirin reunaan tien varrelle laitettiin toistakymmentä lehtikuusta ja Pinsiön taimitarhan syksyn taimiloppuunmyynnistä ostin joitakin mongolianvaahteroita markan kappalehintaan.
 |
| Lehtikuusilla ikää jo yli 10 vuotta. Ne suojaavat arboretumini pieniä puuntaimia. |
Vuodet vieri ja puuasia kypsyi alitajunnassani
heräten hiljalleen.
Tammi on kiehtonut jo kauan aiemminkin.
Kuopus kävi siihen aikaan harrastamassa Tampereella
ja Metso-kirjaston edessä busssipysäkin vieressä on komeita vanhoja tammia.
Pyysin häntä tuomaan minulle terhoja kotiin tullessaan,
jotta saan niistä taimikasvatukseen siemenet.
Sen kummempaa ajattelematta laitoin terhot kasvimaahan,
noin reilu 30 kpl.
Ihania pieniä taimia nousi keväällä.
Tammet saivat vankistua kasvimaallani,
kunnes tuli aika niiden siirtoon oikealle paikalleen.
Taimia kaivettiin ja kaivettiin.
Tammen kasvutavan tuntevat tietävät,
että vaikka maan pinnalla on pieni taimipiiska,
juuret ulottuvat lähes Kiinaan saakka.
Sain vakavan varoituksen Kivipellon isännältä
- koskaan ei enää tammia saa laittaa kasvimaahan kasvamaan tai saan ne itse kaivaa pois!
Varovasti sen jälkeen olen laitellut siementaimia
monen monesta puusta.
Pari vuotta sitten sain kuningatarajatuksen: pian täytän 60 vuotta, mikä olisikaan paras syntymäpäivälahja.
Oma arboretum tietenkin.
Voi miten iloinen olin keksinnöstäni.
Isännä pehmittelyyn meni aikansa
ja sain kuin sainkin oman pienen arboretumin.
Mietin taas kerran, mitä sinne haluan.
Tässä kohden apuun tuli ystäväni Suvikummun Marja.
Surukuusi täytyy saada, mutta mistä!
Oli ensimmäisen bloggaritapaamisen aika ja niin surukuuseni matkusti Raumalta meille Marjan takapenkillä.
Voi sitä ilon määrää!
Vielä tarvitaan lisää puita - ajattelin!
Teimme samaisen vuoden syksyllä Marjan kanssa
puutarharetken Vakka-Taimeen.
Sieltä mukaan tuli pähkinöitä, kivikoivu, paperikoivu ja otatammi.
 |
| Otatammi |
Vielä oli tilaa - havut kiinnostivat!
Vinkkiä tuli jälleeen Marjalta! Tein puunhakuretken Lohjalle Sundbergin taimistoon.
Haaveena oli kumopata-kuusi. Sitä en saanut, koska heillä ei ollut mikrolisättyjä kumopatoja, vaan varrennettuja.
Varrennetuissa kumopatoissa kasvutapa ei aina säily.
Mutta tyhjin käsin tämä retki ei päättynyt.
Mukaan tuli kultakuusia, purppurakuusia, surukuusia ja muutama käärmekuusi, luutakuusi ja ihanainen
kääpiöserbiankuusi Picea omorika 'Nana´.
 |
| Purppurakuusi |
 |
| Kultakuusi |
 |
| Kääpiöserbiankuusi 'Nana' |
Arboretumini on alkanut täyttymään hiljalleen.
Vakka-Taimen retkillä on mukaan tullut vielä lisää lehtipuita - pähkinöitä: tavoitteenani oli saada siipipähkinää ja punapähkinää lisää ja sainkin.
 |
| Vakka-Taimessa on paljon pähkinöitä! |
 |
| Punapähkinä |
Vielä pari kiellon päälle.
Tukholman puutarhamessuilta löysin kotimaisen tuottajan muhkuralepän ja se piti ilman muuta tuoda mukana.
 |
| Muhkuraleppä |
Viime kesäiseltä perinnematkalla
jouduin Viherlassilassa koetukselle - päätin,
etten yhtään puuta osta.
Jouduin koetukselle ja luja itsehillintäni piti - melkein.
Mukaan tuli vain yksi puu, koreanpihta 'Silver show'.
Olen saanut Kivipellon isännältä vakavan varoituksen - yhtään puuta en saa hankkia ennenkuin kaikki valeessa olevat taimet on maassa. Olin samaa mieltä, mutta minut Lepaan puutarhamessuilla vieteltiin - visakoivu huuteli perääni ja pitihän ressukka mukaan ottaa kaksin kappalein.
Puut ovat siis lähellä sydäntäni.
Puun päivä 27.9. Vesan päivä
pitäisi julistaa liputuspäiväksi.
Jokaisen puun istuttaminen on todellinen ekoteko
ja tärkeä jokaiselle luonnon ystävälle.
Sitten perimmäiseen kysymykseen: mikä on merkityksellisin puuni. Jokaiseen puuntaimeeni minulla on 'suhde',
jokaisella on oma kertomuksensa.
Arboretumiini puut on valittu huolella, vaikka taimikaupassa olenkin kuin harakka hopealusikoiden kanssa.
Tärkeimmät itse istuttamani puut ovat ilman muuta surukuusi,
jonka kanssa olemme jo melkein saman mittaiset, hän on vain solakampi. Myös paperikoivu on hyvin kaunis ja rakas. Upea paperikoivumetsikkö löytyy Tukholman messuhallin ympäristöstä. Sen näkeminen saa hiljentymään. Rakas puu on myös punapähkinä. Vakka-Taimessa siihen rakastuin ja rakkaus on säilynyt ja lämmin edelleen.
 |
| Paperikoivu |
Mutta rakkain kaikista on vanha metsäkuusi,
paksurunkoinen, lähes taivaaseen yltävä. Vanha kuusikko sammalmatolla saa minut onnelliseksi. Omassa metsässämme usein käyn hiippailemassa vanhojen kuusten alla, kuuntelemassa tuulen leikkiä oksistossa.
Vaikka tämä haaste on kiertänyt jo hyvän tovin,
haluan silti haastaa mukaan
*Vekin*, Titan ja Vanhan Rouvan.
Tarttukaa tähän, jos se puhuttelee ja haluatte jakaa ajatuksianne, jos syksyn touhujen jälkeen on voimavaroja.
Tiedän, että teillä kolmella on myös 'suhde' puihin!
Oikein hyvää pyhäinpäivää ja alkavaa viikonloppua!
Nautitaan luonnosta, nautitaan puista!
 |
| Valtava käärmekuusi Hatanpään arboretumissa. |
