Tykkään kovin haasteista vallankin kun saan uppoutua hämäränä marraskuisena päivänä edellisen kesän valokuvien pariin, katsella sitä kaikkea, johon kesällä melkein totuin ja jota ensimmäisen hallayön jälkeen oli jo ikävä.
Talveen on aika hankala tottua, elimistöni vain ei ota millään vastaan kylmyyden antamia puistattavia signaaleita - en malttaisi pukea päälle toppatakkia, kun piipahdan ulkona tai laittaa jalkaani sellaisia kenkiä, joilla en pyllähtäisi - en, enkä edes haluakaan tottua! Vaikka, onhan meillä täällä pohjolassa kaikki muuten hyvin, jos tuota talvea ei lasketa.
Tämän ihanan haasteen sain Pauliinalta ja Tuulikilta! Kiitos teille ihanat blogiystävät, tämä oli ihana piristys harmaaseen päivään!
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Minua ilahdutti suunnattomasti, kun viime talven jäljiltä pakkastuhoja niin pihassa kuin kasvihuoneessakaan ei tapahtunut niin paljoa kuin pelkäsin, vain muutamia. Kaikki viiniköynnökseni nousivat talven jäljiltä komeaan kasvuun.
Ihanuuskukka kelloköynnös iti ja innostui kiipeilemään kellarin rumaa betoniseinää pitkin korkeuksiin. Ensi kesänä kasvatan tätä ihanaa kukkaa jälleen!
Ihanuuskukka kelloköynnös iti ja innostui kiipeilemään kellarin rumaa betoniseinää pitkin korkeuksiin. Ensi kesänä kasvatan tätä ihanaa kukkaa jälleen!
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Valvateista en pitänyt ollenkaan.
Tilatuissa siemenissä laatu vaihteli liikaa - tilasin punaista ja sain keltaista, se on rankkaa pilaa mielestäni! Samoin kävi pelakuiden siementen kanssa ja joidenkin juurakoidenkin, en tykännyt yhtään!
Myyrä mokoma, kosti kun tuhosin sen talviruokavaraston, vaikkakin se oli kerännyt varastoonsa porkkanoitteni lisäksi valvatin juuria! Se pirulainen tuhosi hyvin talvehtineen magnoliani 'Vanhan rouvan' anteeksiantamaton teko!!
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Minusta tuntuu, etten saanut viime kesänä valmiiksi yhtään mitään, koko puutarha on onnellisesti kesken. Toki muutaman asian sain, joka edisti valmistumista, kuten ruusujen siirto tulevaan ruusutarhaani. Se oli aika suuri työ ja ilman kummityttöäni en olisi siitä varmaan selvinnytkään.
No oikeastaan yksi paikka tuli valmiiksi! Uuden roskakatoksen viereinen penkki, se on valmis!
Oikeastaan kasvimaakin tuli valmiiksi kylvöjen jälkeen, vaikka ensimmäisten sateiden jälkeen vesiheinä nosti iloisesti päätään!
Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken
Taisteluni ikivastustajani - valvatin - kanssa jatkuu vielä ensi ja tulevina kesinä, päätin ottaa sen niskalenkkiin ja voittaa!
Rytörinne, voi rytörinteeni, ikuinen haasteeni, monta tuntia ensi kesänä tulemme viettämään yhteistä laatuaikaa.
Haaveiden ruusutarha! Pääsin sen alkuun kesällä, ensi kesänä ostan trimmerin ja pääsen siivoamaan tuota hankalaa paikkaa tehokkaammin. Aion hankkia sinne myös muutamia tarkkaan harkittuja pensas- ja puistoruusuja. Muutama siellä jo kasvaakin: Ilo, kirjoapteekkarinruusu, Poppius, Nuits de Young ja pakollisena keltaisena sinne siirretty persiankeltaruusu. Myös ihanainen äitienpäiväruusuni - Teresanruusu - kasvaa siellä jo.
Kolme asiaa, joita stressasin
Valvatteja, niitä stressaan aina. Eipä olekaan mikään yllätys, että se on säilynyt kivikaudelta asti, vain pieni juurenmurunen tarvitaan ja siitä lähtee kasvuun tuo kauhistus!
Minulla on tapana hankkia melkoinen stressi tomaateista. Keväällä kylvän ne kasvihuoneeseen. Odottelen itämistä malttamattomasti. Ei millään nouse taimen tainta...voi voi...tutkin multaa, sydän liikahtaa, ovat itäneet ja PAM! alkaa kasvu, vauhdikas ja voimakas kasvu, kaikki siemenet itävät ja istutuskuntoisia ja kasvuvoimaisia taimia tulee niin riittävästi kuin on tarpeenkin. Kummityttö naureskelee lähes joka vuosi tuolle stressilleni!
Aika! Aika on pahin stressinlähde. Aikaa on liian vähän! En malttaisi tulla sisälle illalla, en malttaisi tulla tekemään ruokaa, saati siivoamaan tai menemään töihinkään, mutta minkäs teet. Töissä on pakko käydä ja syödäkin, ajatukset ovat silti puutarhassa. Joskus tuntuu, että töissä kyllästän kaikki työkaverit kahvi- ja ruokatunnilla puhumalla puutarhasta - ei varmaan kaikkia kiinnostaisi kuunnella ollenkaan.
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kasvihuone. Tuoksu, rauha, sateenropina kattoon, auringonsäteet, tuoksuva multa, tuoksuvat viiniköynnökset, basilikan ihana tuoksu...kasvihuoneessa rentoudun.
Kissat.
Päivän päätteeksi istun kuistille. Nöpö hyppää syliin, puskee, upotan väsyneet kädet sen upeaan turkkiin, kissat ovat ihania! Sulokin on tosi ihana, mutta Nöpöstä on tullut puutarhakissani, Sulo kulkee isännän mukana, seikkailee, tappelee naapurin kissojen kanssa tai lorvii.
 |
| Nöpö |
 |
| Sulo |
Hiippailu puutarhassa illalla Nöpön kanssa.
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Trimmeri, huntuvaahtera ja uusi varrelinen kolmisorminen hara. Taimista en osaa sanoa, koskaan en tiedä etukäteen ihan kaikkea mitä voisinkaan haluta...
Kolme asiaa, joista unelmoin
Lavakaulukset kasvimaalleni, niistä haaveilen niin paljon.
Kolmas kasvihuone, jossa olisi tulisija ja lattia tiilistä ladottuna.
Unelmoin, että saisin puutarhastani kukkivan ja helppohoitoisen puiston.
Tässä haasteessa olikin paljon pohdittavaa, tuntuu että puutarha onkin lähes alkutekijöissään - niin paljon on kesken. Toki jotain on hetkellisesti valmiinakin, mutta enimmäkseen siis kesken...mutta ei se haittaa, puutarha elää kanssani, muuttuu elämäntilanteen myötä, mutta ilahduttaa aina!
Haluaisin jatkaa tätä haastetta kolmelle blogiystävälle haasteen alkuperäisen ajatuksen mukaan:
Cheri blogissa Autuas olo
Ilona blogissa Värjärin pata
Ullan blogissa Siniunikon
Kysymykset vielä yhteenvetona
Kysymykset vielä yhteenvetona
Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena)
Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä
Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi
Kolme asiaa,
jotka jäivät kasvukaudella kesken
Kolme asiaa, joita stressasin
Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan
Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä
Kolme asiaa, joista unelmoinOlisin iloinen jos haasteeseen vastaisit, mutta jos et, en pahastukaan. Tiedän että aika lentää siivillä...
Kaunista on pihassa, puutarhassa ja kasvihuoneessa - ja nuo kissat <3! Mukavaa menoa kohti joulua!
VastaaPoistaKiitos Airi! Kesän kuviin on niin mukava uppoutua nyt kun aurinko nukkuu pilviverhon takana! Joulua kohden on niin mukava matkata :D
PoistaMinusta puutarhasi näyttää kauniilta, täydelliseltä, monipuoliselta. Niin kutsuvalta, etten yhtään ihmettele kattien tarkastushiippailuja valtakunnassaan ;)
VastaaPoistaKiitos ystäväni! Täydellinen se ei vielä ole ja tuskin tuleekaan koskaan, ajatukset ja mieltymykset muuttuvat niin usein, mutta helppohoitoisuuteen pyrin. Kissojen kanssa tarkastetaan puutarha lähes päivittäin, paitsi ei juurikaan talvella, mukavuussyistä :D
PoistaIhana postaus! <3
VastaaPoistaMä jotenkin havahduin, et ihmettä meillä oli oikein päällä tuolla Raumalla. En muistanutkaan yhtään, että oli noin kylmä. Kesäkuussa???!!!! Näin se aika kultaa muistot. Säkään et muista enää kohta noita asioita, mistä et pitänyt.
Kiitos Riina!
PoistaMeillä oli aika paljon vaatetta päällä ja monilla saappaat vielä jalassa, viileää oli vaikka tunnelma oli korkealla ja lämminhenkinen! Aika kultaa tosiaan muistot :D Moni asia unohtuu, paitsi valvatti, joka on iankaikkinen vihulaiseni!
Kiitos haasteesta, kesää on mukava muistella nyt kun puutarha on talvilevossa. Puutarha ei taida koskaan tulla valmiiksi ja juuri keskeneräisyys tuo iloa, aina on haaveiltavaa ja suunniteltavaa. Sinulla on upea viinisato ja muutenkin aivan mahtavan monipuolinen puutarha. Taimivaihdostamme toin kotiin kasvattamasi Kuolanpionin. En ehtinyt heti laittaa sitä maahan ja ruukussa alkoi kasvaa jokin toinenkin taimi. Odottelin jännittyneenä mitä siitä tulee. No, taimesta kasvoi komea valvatti :) Onneksi olin lukenut täällä riessastasi ja ymmärsin kitkeä sen pois hyvin tarkkaan.
VastaaPoistaKesää on tosi kiva muistella! Keskeneräisyys on niin haasteellista ja tosiaan joku paikka odottelee kohennusta ja jolle ei mitään keksi parannukseksi, kunnes jostain tupsahtaa pelastus, vinkki tai uusi taimi, jota ei ole aikaisemmin tullut ajatelleeksikaan :D Viinisato oli tosiaan melko hyvä jo, Zilga tuotti erinomaisesti kuin näyttääkseen edelliselle talvelle, että hengissä pysyttiin, mutta myös muutama uusikin taimi teki jo satoa enemmän kuin maistiaisiksi.
PoistaEt usko kuinka nolottaa, ei tosiaan ollut tarkoitus jakaa valvattia, onneksi et ehtinyt maahan laittamaan kuolanpionia, ennenkuin valvatti näytti kyntensä, anteeksi, olen todella pahoillani! Seuraavaan vaihtoon täytyy olla tarkempi, nolottaa nolottaa nolottaa!!
Kuvakavalkadi kesäisillä kuvilla höystettynä oli mitä mukavinta luettavaa! Puutarhasi on todella vehmas ja nuo viiniköynnökset aivan uskomattomia! Kasvihuoneesi näyttää tosi viihtyisälle ja satoisalle. Sadekesänä kasvihuoneessa puuhailu on hyvinkin terapeuttista.
VastaaPoistaKiitos Tita! Puutarhan puolella visioita pyörii päässä lisää ihan koko ajan, kaikkea kivaa tekee mieli, nautin yllätyskukista ja niillä haluan taimikaupoissa itseäni yllättää, tosin yritän miettiä paikankin, toisaalta kaikille paikka on aina löytynyt. Aarteet innostavat myös kovin :D Kasvihuone on ollut aina sellainen rauhan tyyssija minulle. Ennen tuotettiin isolle perheelle niin paljon kuin mahdollista, nyt kukille on sijaa ja noille köynnöksille, juuri viikonloppuna puhuin esikoiselle josko ajateltaisiin uutta kasvaritunnelia ihan vain viiniköynnöksiä varten, se olisi aika kivaa. Kasvihuoneessa oleskelu tosiaan on erittäin terapeuttista!
PoistaTämä postaus oli aivan ihana!! Mahtavat kuvat ja tosi mukavasti kirjoitettu juttu. Olipa onni, että laitoin haasteen sinulle :) niin ja tulihan se toki toisaaltakin. Suloiset kissat, kauniit ja rehevät kasvit, elämänmakuiset puutarhatunnelmat ja vaikka mitä!
VastaaPoistaKiitos Pauliina ja kiitos haasteesta! Olikin aika mielenkiintoista ja syvällistäkin miettiä vastauksia, miettiä samalla mennyttä ja tulevaa, myös kuvien etsintään vaivuin...mukavasti palautui kesän tunnelmat mieleen. Kissojen kanssa puuhataan ihan aina kesällä ja talvella ja Nöpö vallankin on minun luottopuutarhakissani, aina mukana, Sulokin joskus kun ehtii ja jaksaa. Paljon kaikkea on tullut tehtyä, mutta paljon on vielä kesken - puutarha 'elää' ihan koko ajan!
PoistaMoi. Tuossa sitä haastetta riittää. Mutta oli kiva kuitenkin lukea teksti ja nauttia kuvista.
VastaaPoistaHaastetta riittää ja mukavaa haastetta vielä kaiken lisäksi, oli niin kivaa palata viime kesään ja muistella (samalla jo suunnitella uuttakin). Viime kesä tuntuu jo niin kaukaiselta vaikka eihän siitä ole vielä montaakaan kuukautta.
PoistaTuo teidän bloggaajatapaaminen oli niin kiva ja teidän kisut niin upeita. <3 Voi meidän Onnia, kun on sellainen laiha riepu nykyisin. <3 Mukavia talvipäiviä sinne <3
VastaaPoistaBloggaajatapaaminen oli todella niin kiva, sai puhua puutarhaa ihan koko päivän, niin ettei kukaan pitänyt outona :D Kissat ovat komeita poikia, meillä riittää myyräpaisteja muun ruuan ja herkkupalojen lisäksi. Kissat ovat saaneet olla terveitä, voi Onni-ressukkaa, diabetes varmasti vaikuttaa kisulin habitukseen ja virkeyteen kovin.
PoistaKiitos Tiia!
Kyllä sulla on mahdoton työ puutarhassa, mutta taidat nauttia siitä.
VastaaPoistaMinä taas en ole mikään puutarhuri.
En pidä tarhurointia työnä, se on mukava harrastus, jolla on monta lisäarvoa. Sen avulla tulee liikuttua paljon enemmän, silmänruokaa saan, herkkuja on kiva kasvattaa ja olla toisten samanhenkisten kanssa yhteyksissä jakamassa tätä ihanaa harrastusta.
PoistaJuuri niin se on, puutarha elää puutarhurin mukana. Jos joskus tuntuu että jokin paikka on valmis, muutaman vuoden kuluttua siihenkin ehkä jo kaipaa muutosta. Mutta olishan se aika kamalaa, jos puutarhasta tulis valmis, eikä olis siellä enää mitään tekemistä;)
VastaaPoistaKamalinta tosiaan olisi että puutarha olisi valmis, mitä sitten tekisi kesäkauden ja talven hämärät kuukaudet. Puutarha elää niin sielussa kuin jäsenissä koko vuoden ja kuten sanoit, jokin paikka on hetken valmis kunnes huomaa että muutostakin siihen kaipaa.
PoistaIhana kesän muistelutuokio;-))
VastaaPoistaOli tosiaan mukava palata viime kesään ja samalla haaveilla uudesta tulevasta kesästä :D
PoistaIhana kesä..ja tulossa kohta toinen kun jaksais odottaa.
VastaaPoistaMainiot kisuliinit!
Totta, pitäisi jaksaa odotella ja haaveilla. Onneksi pian tulee ensimmäiset siemenluettelot :D ja talvipäivän seisaukseen on kuukauden päivät - siitä se kevät taas alkaa.
PoistaKissat ovat osa tarhurin elämää :D
Moi. Viinirypäleet ovat tosi herkullisen näköisiä. Minä kuulun taas niihin jotka tykkää talvesta aika paljon. Onneksi kaikille on vuodenajoissa jotain hyvää.
VastaaPoistaViinirypäleisiin hurahdin pari vuotta sitten ja nyt haluaisin sellaisen tunnelin, jossa voisin kasvattaa niitä lisää. Toki muutama lajike kasvaa ihan avomaallakin, mutta sadon varmistamiseksi tunneli olisi parempi, sitä esikoiselle jo ehdottelinkin.
PoistaEn ole talventykkääjä ollut enää vuosiin, tykkäsin ennen kun tuli lunta ja pääsi kunnolla hiihtämään. Meillä kunnon lumitalvea ei ole ollut vuosiin, loskaa ja pimeää vain. Mutta vähälumisina talvina on helpompi hiippailla metsässä kyllä.
Jokaisessa vuodenajassa on tosiaan aina hyvää, tämä talviaika on tarhurin haaveilu- ja suunnitteluaikaa :D Talvella voi seurustella kutimenkin kanssa.
Kiva kun vastasit haasteeseen - arvasin että tämä haaste on sinustakin kutkuttavan ihana! On niin mukava palata menneeseen kesään kuvien kera. Sinulla on tuo kerronta niin leppoisen mukavaa jotta sitä on aina niin mukava lukea. Kisutkinnaina mukana kuvissa, ja olet saanut napsaistua heistäkin niin osuvia kuvia, milloin missäkin paikassa lötköttämässä tai tarkkailemassa tilanteita :)
VastaaPoistaOlipa taas niin mukava postaus, ainahan näitä sinun juttuja on niin kiva lukea. Tuota tomaattien kasvatusta jäin miettimään, kylvätkö tosiaan tomaatit kasvihuoneeseen? Näyttävät ne niinkin ehtivän, runsasta satoa olet saanut!! Tuollainen kasvihuone-unelma tulisijan kera on minullakin mielessä usein..
Mukavaa päivänjatkoa sinulle, ja kisuille rapsutuksia <3
Tämä oli tosi kiva haaste, kiitos, kutkuttava, kuten sanoit! Oli niin mukava palata viime kesään ja taas toisaalta haaveilla seuraavasta. Meillä kissat ovat sellaisia linssiluteita, usein he asettuvat kuvattavaksi mielellään, Sulo vallankin ja joskus Nöpökin! Taas kun tulee narsissiaika, Sulo istuu kukkien keskellä odottamassa, että tulen kuvaamaan :D
PoistaTomaatit tosiaan kylvän huhtikuun kahdeksannen päivän tienoilla lasihuoneeseen. Se on lämmittämätön huone. Tomaatit jurovat ensin aikansa, mutta kasvuun lähdettyään ne nousevat nopeaan ja kasvavat valon ja lämmön määrän lisääntyessä. Koulin ne joskus äitienpäivän tienoilla ja muovihuoneeseen laitan kesäkuun alussa. Satoa tulee heinäkuun lopulla. Taimet ovat aika vankkoja, kukkivia ja joskus niissä on raakileetkin jo. Sato ehtii hyvin valmistua. Toki sadon valmistumiseen vaikuttaa myös kevät ja lämpösumma. Paprikat kylvän sisälle, niitä ennen kasvatin samalla tavalla, mutta niiden kasvuaika ja -tapa on hitaampi kuin tomaatin. Koska tomaatteja laitan aika montaa sorttia, latvon ne neljännen kukkatertun jälkeen nykyään ja se nopeuttaa sadon valmistumista.
Kiitos Tuulikki, kissat kiittävät rapsutuksista myös!
Kyllä tämä on hengästyttävää kuinka ihmeessä ehdit kaiken. Kun blogiasi olen seurannut jo pitkän ajan, tulee aina mieleen: yksi nainen ei voi ehtiä kaikkea tuota. Aivan ihana on puutarhasi joka tapauksessa.
VastaaPoistaTouhua riittää, mutta olen kaikki aina ehtinyt...sisähommista sitten nipistän aikaa lisää. Kutomaan en kesällä paljoa ehdikään. Nautin pihahommista, isommissa hommissa pari kertaa kesässä kummityttö tulee apuun, hän on alan ammattilainen joten työ käy ihan toisella tavalla (hän tekee isoimmat kasvien siirrot ja nyt laittoi kasvimaani kuntoon kun tuo polvi leikattiin enkä itse päässyt sitä tekemään). Harrastan kateviljelyä (meillä ei ole kotiloita ja etanoita), se on laiskan ihmisen puuhaa: ei tarvitse niin paljoa kitkeä, kastella tai lannottaa, kasvihuoneissa se helpottaa eloa melkoisesti. Kasvimaalla mulla on kaverina kate ja heilurihara. Nautin pihatöistä, kitkemisestä ja harventamisesta. Viihdyn hyvin kasvihuoneessa. Nyt on aikaa taas enemmän, kun äiti pääsi hoitokotiin ja elo sillä saralla on helpottunut. Paljon puutarhassa on vielä tekemistä - onneksi - tavoitteenani on kukkiva helppohoitoinen puutarha.
PoistaKesäkuvat piristää aina.. oikein imin itseeni kuviesi kautta energiaa, kiitos!
VastaaPoistaTotta, kesäkuviin oli niin mukava uppoutua kun ulkona tuuli tuiversi ja taivas oli pilviharson peittämä.
PoistaHi
VastaaPoistaSo wonderfully delicious to see so great to fine flower pictures, it made good on a rainy day.
Lovely cat pictures too.
Have a nice day.
Thank You Marit Helene! Weather is so rainy and cold, is very therapeutic to watch last summer garden photos. Nöpö and Sulo are my gardencats :D
PoistaUpea ja runsas postaus, luen tätä jo kolmatta kertaa ja aina huomaan kuvissa jonkin uuden yksityiskohdan. Tässä selviää puutarhan laajuus ja monipuolisuus, puutarhurin sitkeys ja taitavuus, puhumattakaan taidosta loihtia upeita kokonaisuuksia. Toivotan sinulle onnea taas seuraavaan putarhakauteen!
VastaaPoistaKiitos Pirkko!
PoistaPääsin oikein aiheeseen ja tuntui ettei osaa valita kompaktisti sopivia kuvia vaan pitää ottaa 'kaikki'. Puutarha on meille molemmille rakas harrastus ja mielenkiinnon kohde, sieltä saa voimaa arkeen, lepoa stressiin ja suunnattomasti hyvää mieltä.
Uutta puutarhakautta odottelen innolla, kaikkia mukavia visioita on jo pää täynnä, suurin haaveeni on tosiaan saada pihastani helppohoitoinen ja puistomainen muutamalla aarrepenkillä höystettynä. Suuri ilo on myös, että asumme niin maalla ettei kotiloinvaasio ole rantautunut meille asti vielä, sekin helpottaa pihan hoitoa melkoisen paljon.
Ihania kesäkuvia ja sun kissoille ❤︎ Kesäterapiaa tarvitsee juuri nyt ennen kuin joulutunnelmat hetkeksi helpottaa!
VastaaPoistaKiitos! Voiko olla mukavampaa kuin kesä ja kissat! Totta kesäkuvilla on mukavaa terapoitua, kun ulkona sataa ja taivaalla seilaa raskaat pilvet. Onneksi Jouluun ei ole enää kauaa aikaa!
PoistaVoi, miten liikuttava tuo kiveyksen välistä nouseva orvokki voikaan olla. Mahtava sitkeys ja voima. Ja kissakuvat ne vaan ovat niin hellyttäviä.
VastaaPoistaSeurasin Mökkipuutarhan Pirjon esimerkkiä jatkamalla perinteitä eli laitoin sinulle Kuusi kuvaa kesästä -haasteen. Säilö vaikka pahan päivän varalle.
Paha päivä on juuri nyt, hiippailukausi jatkuu ja ortopedi on maalaillut sarvipään kuvia seinille, joten kaunis kiitos ystäväni, mieli kaipaa kauneutta! Jatkan perinteen vaalimista enemmän kuin mielelläni :D
PoistaTuo pieni orvokki halusi itse päättää kasvupaikastaan, edellisen kesän siementaimi, ilahdutti keskellä laattoja :D Elämä ilman kissoja olisi aika surullista!
Miten ihana postaus! Kesän kukkia, kissoja ja blogitapaaminenkin. Paljon mukavaa mahtui jälleen kesään, vaikka säät olivatkin mitä olivat. Kesäkuvien katselu on kyllä ihan parasta näin marraskuussa.
VastaaPoistaKiitos Kurjenkello! Kesään mahtui paljon kaikkea mukavaa sateesta ja tuulista huolimatta, onneksi aurinkokin jaksoi paistaa! Kesäkuvat ovat tosiaan erinomaista terapiaa juuri nyt! Postausta tehdessäni ensi kevätkin keikkui jo mielessäni.
PoistaIhania kuvia kesästä ja hyviä muistoja sinulla. Tulee ikävä kesää!!
VastaaPoistaKiitos Liisa! Kesää on niin ikävä, mutta kesäisiä kuvia katselemalla on mukava palata aurinkoisiin hetkiin ja samalla jo haaveilla tulevastakin kesästä!
Poistakaunis kiitos haasteesta Saila, otan sen vastaan mielelläni:))
VastaaPoistaolipa mielenkiintoinen postaus, samoin kuin kuusi kuvaa kesästäsikin. kissat ovat vaan niin ihania. nyt meillä etsitään vuorostaan kissaamme Jöntteä, 23 v, ei ole näkynyt sit perjantain...
Onpa mukava juttu että tartut haasteeseen! Itsekin pidin tästä haasteesta kovin samoin kuin tuosta kuusi kuvaa kesästä. Molemmissa sai palata viime kesään ja kuitenkin haaveilla jo tulevasta!
PoistaKissat ovat niin ihania! Toivottavasti Jöntte löytyy mahdollisimman pian, nyt on ulkona niin kylmää ja märkää!