Huokaus

Viikko melkein vierähti, tänne blogistaniaan en ehtinyt ja illalla voimat olivat niin lopussa, että sängyn kutsu oli voittamaton. Olen ollut taistelemassa, raivolla ja hyvin aseistettuna! Vastustajaani ei sovi aliarvioida, sen nimi on valvatti,  joka kavalasti aikoo valloittaa kasvimaani. Kehossani on paljon lihaksia, joiden olemassa oloa en muistanutkaan, metsäkompostiin olen kantanut ämpäreittäin tämän kavalan vastustajan palasia, aseenani oli ihana pistolapioni....mutta palaan aiheeseen myöhemmin, pakko oli mennä lehtopuutarhaan huokailemaan.

Kukkivat omenapuut seininä ja kattona korkealla alppikärhöt, niin ihanaa, hiukan hämärää ja tunnelmallista! Olen vuosia sitten laittanut  lähes kaikkien vanhojen omenapuidemme juurelle kasvamaan alppikärhöjä, nyt ne tavoittelevat puiden latvuksia. 

Nuorin tulokas, hyvin kerrottukukkainen tarha-alppikärhö 'Albina Plena' kiipeää voimalla ylöspäin. Kaverina sillä on vaaleanpunainen 'Piilu', joka vasta venyttelee versojaan kiivetäkseen taivasta kohden.

Olin aivan varman, että olin menettänyt talvelle tikankonttini. Perjantaina soittelin tyttärelle, istuskelin keittiön rahilla, kunnes katseeni terästyi herkkupenkin suuntaan, mitä ihmettä! Toivottavasti ilonkiljahdus ei halkaissut tyttären tärykalvoa!!

Herkkupenkin vieressä kuolanpioni on aloittanut kukinnan, paksut pumpulanuput on myös 'Red Charm' -pionissa, se onkin seuraava kukkija. Pionien talviunet olivatkin kauniit vahvan heinäpeiton alla ja menetyksiä ei tullut.

Osa pionipenkkiä. Maailman rumin kukkamaan reunanauha nousee aina talven aikana ylös, on aika laittaa se taas paikalleen

Palataan vielä lehtopuutarhaan...

Luntako maassa...

Hassut tupsut ovat kasvaneet vartta, varjoliljat aloittavat pian kukintansa.

Sydämellistä.

Valkoinen sinikämmen lopettelee tältä keväältä upeaa kukintaansa.

Tummapikarililja, fritillaria camtschatcensis, kukkii.

 Elämme touhukkaita aikoja! Jätetään kuitenkin hetki aikaa nautiskelulle ja huokailulle!

Mukavaa alkavaa viikkoa!