Teimme eilen tyttären kanssa äiti-lapsi (25 v.)-matkan Uudenkaupungin Minifarmi- ja Kukkamessuille. Lähdimme aamusta heti liikkeelle, sataatuhjutti, taivas oli paksun pilviverhon peittämä ja tuuli kovasti.
Huittisen jälkeen pilviverho alkoi repeillä ja lupaus kirkkaammasta säästä saatiin. Ilma oli messuilla kylmä, pipo olisi ollut kova sana, mutta se makoili kotona kaapissa.
Messuilla oli tarjolla vaikka mitä kivaa, aivan joka lähtöön ja monenlaiselle harrastajalle. Kiersimme ensin hallin ja alapihan ja sitten suunnistimme siihen suuntaan, josta tuli onnellisen näköisiä ihmisiä kukkakassien kanssa.
Kentällä kylmässä viimassa oli tarjolla paljon kukkia ja taimia. Äidinvaistot heräsivät, kun näin surullisesti lorpallaan olevia lämpimästä kasvihuoneesta tuotuja taimia kylmässä viimassa, voi pieniä ressukoita!
Taimikauppiaita oli tullut myös Eestistä, katselin ja kävin Jaakopin painia ostanko-enkö osta...mutta Vakka-taimen herkkutori oli onneksi vieressä! Ja sitten lähti mopo omille teilleen... Ihania herkkuja tuli mukaan niin paljon kuin jaksettiin kantaa: vuokkoja (kerrottu keltainen ja valkoinen, ternivuokko, sinivalkovuokko), kielo 'Rosea', komeavaleunikko, köynnösukonhattu, perhoangervo, keltakielokki (nyt en kävellyt ohi kuten Tampereen messuilla), tummapikarililja, aasiankullero, gerbera nivea ja kalliokielo. Kyselin myyjätädiltä, onko tuo sinivalkovuokko hämyvuokko, mutta sanoi ettei ole. Toiselta kauppiaalta ostin julianesikon. Tyttärelle hankittiin chilin taimi ja aivan ihana punainen hortensia.
Kiersimme katsomassa myös eläimiä...
Messut tuli kierrettyä ja sitten matka jatkui Raumalle Vuorelan puutarhaan. Kuvat jäi valitettavasti ottamatta! Kiersimme kasvihuoneet ja ihastelimme upeita kesäkukkia, mukaan lähti lisää kukkia ja jos oma pää oli jo sekaisin niin tyttäreltäkin meinasi mopo karata... Mukaan tuli pelakuita, petunioita, jumaltenkukka ja sellainen nahkealehtinen esikko. Terveiset Marjalle, oli kiva tavata, Sinulla on ihana työpaikka. Vuorelassa oli surukuusia, autoon ei mahtunut enää, täytynee tehdä uusi reissu.
Kotimatka alkoi, koska Uusikaupunki ja Rauma olivat molemmat meille uusia paikkoja, emme löytäneet ruokapaikkaa. Mutta kuten kaikilla kunnon retkilla on hyvät eväät, näin oli meilläkin. Toppasimme pysähdyspaikalle herkuttelemaan. Peräkonttia piti vähän tyhjentää, että saatiin eväät esille. Tytär tokaisi siinä, että kuinka kauheaa olisi jos nuo taimet jäisivät pysähdyspaikalle!
No eväät oli syöty ja matka Tamperetta kohden jatkui. Tytär kysyi yllättäen, entäs ne taimet, jäikö ne sinne pysähdyspaikalle? Sydän pysähtyi ja silmissä sumeni....ja sitten naurunremakka, äiti oli mennyt halpaan.
Kaikki karkit olivat mukana! Meillä oli oikein mukava matka!
 |
| Suloinen minipossu |
Mukavaa alkavaa touhuviikkoa!
