maanantai 20. huhtikuuta 2015

Yllätyksiä

Olen syksyllä istuttanut itselleni kaikkia yllätyksiä! Niistä oppien ostin muistikirjan, keskusmuistini ei aina talleta ihan kaikkea, ja kun kukkasipuleita syksyllä laitoin melko paljon. Yllätyksiä riittää, kun en muista mitä olen laittanut ja minne (hei muistutanko jotain metsän eläintä...touhuaa touhuaa kätkee ja unohtaa). Puolustukseksi voin kyllä sanoa, että sain halvalla hyviä sipuleita ja aika paljon ettei niitä kai kaikkia voi muistaakaan! No sitten kun piipot avautuvat, lehdet ja nuput näkyvät, niin vanha tuttuhan sieltä pilkottaa! Näin ei varmaan käy kellekään muulle, vai tunteeko joku piston rinnassa?

Näillä yllätin itseni...

Rusokoiranhampaita sisääntulon kukkamaassa

Ison kiven juuressa yllätys

Helmihyasintti, jonka tarkempaa lajia en muista, pihasireeneiden vieressä

Näistä ilahduin suuresti...ja nämä muistankin!

Pörriäinen pylly pystyssä

Krookukset täydessä kukassa Mustialan ruusun juurella

Ihanat siniset

Tosi pienet narskut

Ensimmäinen käenrieska kukassa

Aurinkoa ottava jouluruusu

Tummat kaunottaret

...ja vielä tummemmat

Varjoliljojen piipot

Avautunut koiranhampaan kukka, kuva vähän tärähtänyt!!!

Kiurunkannukset nupulla

Vaaleansininen sinivuokko, niin kaunis!

Ja kasvimaallakin jotain tapahtuu...

Valkosipulit (Aleksandra) taimella

...ja lipstikka
 
Metsä on täynnä sinivuokkoja, kukkamaassa narsissit avautuvat pian, linnut lauloivat!



Näin on hyvä alkaa uusi viikko!
 

12 kommenttia:

  1. Onpa todella hyvä viiikon alku!! Ihanat nuput ja versot. helmililja on varmaan Muscari latifolium, se on ainoa, jolla on noin leveät lehdet. Mikähän se oli suomeksi... isohelmililja, kertoo Viljelykasvien nimistö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, nuo helmililjan lehtien leveys sai minut miettimään että mitähän tuohon olen laittanut...mutta se unohduksen lumi...se laskeutui hiljalleen. Nuo lehdet ovat kyllä kauniit. Nyt mulla on hieno vihko ja siihen piirtelen kukkamaitani ja kirjaan kaikki ylös. Niin ja meillä onneksi saa kaikki kasvaa rauhassa kun ei ole niitä peuroja, isäntäkin on saanut ripin missä saa kävellä ja missä ei.

      Poista
  2. Upeita yllätyksiä, nuo tummat jouluruusut on upeita. Miulla on punasen ja valkean jälkeläinen, vaaleanpunainen jouluruusu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja ovat, ja nuo tummat kaunottaret kun ovat nyt alkaneet kukkimaan ovat niin kauniita! Vaaleanpunaista minulla ei olekaan vielä. Ihmettelin kun varjoliljatkit jo pukkaavat maasta.

      Poista
  3. Voi, muistan kun lapsena siellä Hämeessä keräsin kädet täyteen käenkaaleja ja sin ivuokkoja javein mummulle piirongin päälle. Keräisin vieläkin - mutta niitä ei kasva täällä. Mun niiden sijaan saan ihailla koko kesän ja syksyn rannassa lainehtivia puna-ailakkeja!

    Nuo jouluruusut ovat kauniita. Kyllä mun varmaan täytyy kokiella semmosen kasvattamista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan jouluruusu siellä viihtyy, jos vaikka havuja talveksi päälle ja sellaiseen paikkaan kasvamaan ettei ruususen varpaat ole liian märässä. Uskon että saat sen menestymään ja eihän teillä siellä ole edes savijankkomaatakaan kasvua tukahduttamassa. Oletkos koskaan koittanut siirtää sinne vuokkoja, voisi kankaalla menestyäkin! Jos pienilmasto (jonkun kiven suojissa) olisi sopiva niin varmaan kasvaisi. Puna-ailakkeja meilläkin kasvaa ja ne on niin ihania, fuksioita, eikös niitä ole valkoisiakin??

      Poista
  4. Hienoa, löytyy joku muukin, joka avoimesti tunnustaa unohtaneensa kasviensa nimiä. Onneksi ne tupsahtavat nopeasti mieleen ja syksyllä unohtamiset on unohdettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between, nautitaan kukista ei nimistä...vaikka kyllä me nimetkin muistetaan, kun kasvi kunnolla maasta putkahtaa!

      Poista
  5. Mulla on niin huono muisti, jotta on jo pari vuotta ollut puutarha-vihko, johon yritän muistaa kirjoittaa (hih) mitä olen istuttanut ja mihinkin :) Sinne kirjoitan myös esim. miten kasvit ovat kasvaneet, tai kituneet ja kuolleet, ja muuta aiheeseen liittyvää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihko on oikein hyvä vaihtoehto, ei kaikkea voi ja tarvitse muistaa ja kasvuun liittyvää historiaakin on hyvä laittaa ylös, se on mielenkiintoista luettavaa myöhemminkin! Vihkon jo ostin ja aloitan kirjanpidon myös! ...ihan kaikkea ei aina tarvitse muistaa, tärkeintä on nauttia puutarhan ihanuudesta!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!