Valkkaria

Jostain syystä tänä vuonna valkosipulini, siis Aleksandran kasvu on jatkunut ja jatkunut. Kukkavanat eivän kiertyneet spiraalille kuten ennen ja kukkalatvaan kesti kauan tulla itusilmupampula, no lähes aina sen leikkaan poiskin ettei sen kasvu vie voimaa tyveltä.

Valkkarit nostan elokuun alkupuolella, nyt en ehtinyt, vipinää on riittänyt tai sitten olen tullut saamattomaksi. Eilen nostin sipulini ja olinkin jo kauhuissani, joko sipulit ovat alkaneet avautua maassa, niinkin on joskus käynyt.

No ei onneksi! Sato oli hyvä, sipulien koko erittäinkin tyydyttävä, kynnet monissa lähes peukalon kokoisia. Muutama pieni sipuli nousi maasta, ne joutavat syksyn istutuksiin. 

Latvan itusilmuista en ole pitkään aikaa kantaa lisännyt, minulla on kukkamaassa hätävarareservi olemassa, jos kanta taantuu.

Pörröpää

Muutaman latvapampulan päästin avautumaan, itusilmut niissä olivat niin komeat ja päätyvät hyötykäyttöön, vaikka valkosipulia riittää muutenkin kiitos hyvän sadon. 

Valkosipuli on herkkuani, tosin Kivipellon isäntä ei aina tykkää herkuttelustani, sanoi että koko talo käryää. Oletteko koskaan kokeilleet laittaa uuniperunoiden kanssa samaan vuokaan kokonaista valkosipulia avaamattomana? Perunoiden kaverina kynnet muhivat kuorissaan ja kun ne viimein avaa ja pehmeä, lähes makea kynsi on valmis herkutteluun...tuoksu varmasti karkoittaa kaikki pahat henget!

Sipulit on vielä siivoamatta.

Lokakuulla laitan taas uudet pistokkaat vahvaan maahan. Kanalakompostin levittämisen jälkeen valkosipuli on toisena kurpitsan jälkeen viljelykierrossa.

Käytän valkosipulin mehua myös ikonimaalauksessa - sipulin mehu pehmentää kullan pintajännityksen ja sen avulla pystyn tempera-tekniikalla maalaamaan kullan päälle.

Syksyn työt ovat siis alkaneet, kurkkujen sato oli valtava ja riittää tuliaisiksikin, mustikoita sain pakkaseen reilusti, samoin vattuja. Tämän aamuinen vattusaalis onkin sokerin kanssa tekeytymässä ja keitän sen vanhaan malliin - kolme kertaa - hilloksi, isännän lempparia!