Tänään vanhin siskoni kertoi naapurin lasten antaneen hänelle nimeksi marjamummo, sopii hyvin, vielä paremmin mustikkamummo tai sienimummo...hän on mahdottoman kova keräämään marjoja, kova kaatuilemaan metsässä ja sisukas...niinpä on toinenkin siskoni ja kaikki me toisiamme neuvomme kuinka pitäisi olla, mutta itsepäistä sakkia ollaan...hamstereita ja marjamummoja.
Kerronkin tässä Teille tarinan vanhimmasta siskostani, siitä hyvin itsepäisestä ja innokkaasta hamsterista. Jalka oli mummolla leikattu, pantu uusi sarana polveen. Olisi pitänyt olla hissuksiin...mutta...sieniä piti mennä ihan vähän katsomaan. No löytyihän niitä, mutta huomaamattaan oli astunut ampiaisten maapesään ja loppu oli huikea...ampiaiset eivät tykänneet siskoni saappaasta ja lähtivät kostamaan...sisko kauhuissaan rinnettä alas järven suuntaan...sieniämpäri lensi ja mummo hyppäsi saappaineen päivineen järveen suojaan. No, polvi ilmoitti ettei tykännyt moisesta ja turposi, haava oli onneksi parantunut ja loppujen lopuksi kaikki päättyi hyvin...ampiaiset lähtivät korjailemaan pesäänsä ja mummo ui rantaan, otti sienensä ja märkänä tassutteli kotiin...
Eilen ja tänään olin minäkin mustikassa. Eilen isäntä vokotteli minua kanttarelleja haeskelemaan...uudesta paikasta. No kiinni veti...sappaat jalkaan ja menoksi ja ämpäri sienille ja otin varoiksi toisenkin, jos sattuisi mustikoita olemaan. Päästiin perille, tihuutti vettä, itse hän lähti kuin hirvi hönköttämään johonkin suuntaan ja sain ohjeen mennä toiseen suuntaan. Tuttu oli onneksi paikka, olen taitava eksymään. Vai sieniä...oli niin paljon mustikoita, ei niiden päälle voinut astua, metsään ei siis päässyt sisälle, jos en olisi alkanut keräämään mustikkavapaata tietä itselleni, siis aloin konttaamaan ja keräämään. Vaikka paikka oli syrjässä, liikuskeli siellä enemmän ihmisiä kuin olisin uskonut. Partiolaisia haikilla, naapuruston isäntä kävi katsomassa kukas siellä konttaa...ja viimein tuli isäntäkin paikalle, löytyykö mitään kysyi minulta. No löytyy mustikoita, tulehan kaveriksi! No hetki meni...mulla on nälkä, kuului puskan takaa...nouki nouki, vastasin, ...ei täällä ole mitään...nöyrry kontilles ja kerää...joko mentäisiin perunoita keittämään....nouki! Partiolaisten leiripaikasta tuli hernekeiton tuoksu...suolet reagoivat siihen. No ämpärit täyttyivät ja mentiin kotiin...hyvä saalis mustikoita ja kastikkeellinen kanttarelleja.
Tänään menin salapaikkaani mustikoita keräämään, yksin. Uskoudun ja näytän teille salapaikkani...se on siis Tampereen tällä puolen metsässä...
Ihana paikka...harva metsä...tuuli humisee puissa...linnut laulavat...ei kuulu liikenteen ääni.
Sain ämpärillisen, vähän toista. Pitää jättää ämpäriin vara, käyn salapaikassani pyörällä ja tie on soratie ja monttuinen.
Matkalla salapaikkaani on karmea paikka, verevä haava luontoäidin hipiässä, aina pahaa tekee olimennessä!
Loppukesä on alkanut, leimukukissa on jo kukinta alkamassa. Kärhö 'Piilu' on ihan täysi nuppuja, koitin sitäkin ohjailla ja tukea, mutta itsepäinen sekin, tykkäsi enemmän kukkia harjaneilikoiden kanssa ja kiipeillä akileijoissa kuin omenapuun rungolla.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Hyvälle näyttää mustikka apajas. Kun nyt näytit sen, niin taidanpa mennä sinne :)
VastaaPoistaKyllä eri aikaa kukkii npikin kärhöt, mun Piilu just lopettelee kukintaa.
Tule vain, se on hyvä apaja ja meille molemmille riittää hyvinkin ja maastossa on helppo kulkea :) Jalokärhöt meillä vasta aloittelevat kukintaa ja tuo Piilu on niin omapäinen ettei millää usko mun ohjausta vaan kasvaa miten tykkää...no ei se haittaa, kukkii kuitenkin.
Poistaoivan nimen on isosiskosi saanut ja taatusti ihan ansiosta;)
VastaaPoistapahaa tekee tuollaiset haavat luovoäidin kupees, mut onneksi löytyy viel kaunista luontoakin! tykkään käydä myös yksikseni marjas, tänään viimeks olin poimimas vadelmia, niin tai olihan se Helmi kaverina, tykkää niin kovin syödä marjoja suoraan puskasta.
Sisko on ihan uskomaton...vahvasti nivelsairas mutta täysin pitelemätön, - ihan pikkuisen - on hänen lempilauseensa ja kyllä se varmaan liikkuvuutta parantaa, toisaalta hän on aika kova kaatuilemaan, onneksi ei ole luita mennyt poikki.
PoistaTuo louhintamonttu on ihan kauhean näköinen, meilläpäin on noita kolme, yksi imaisi mun puolukkapaikkani - pah. Kesäillassa murskaimen loukutus ei ole kivaa kuunneltavaa!
Joko Teillä vatut ovat kypsiä, meillä ne ovat ihan vihreitä vielä mutta hiljalleen, Yksin on kyllä tosi kiva olla marjastamassa, nautin hiljaisuudesta. Tosin alueelta lähtee suuret metsät aina Seitsemiseen saakka ja juuri tuolla mustikkapaikalla on karhukin nähty, onneksi ei susia tai villisikoja...niitäkin on tuolla Tampereen toisella puolella jo nähty pihoissa tekemässä pahojaan. Toisaalta villieläimet ovat hyvin arkoja ja joskus lauleskelen metsässä hiljalleen...karhukelloa en ole vielä hankkinut.
Vai tykkää Helmi vadelmista :)
Sateisen keäsn ansiosta on meidänkin pieni lähimetsä täyttynyt mustikoista. Niistä on riittänyt iloa meille ihmisille ja myös kanoille jotka käyvät syömässä mustikat suoraan puskista.
VastaaPoistaKanat tykkäävät niin marjoista ja viinirypäleistä, joita niille vien kun tulee suuri sato...herkkuja vesiheinän lisäksi, onneksi meillä sitäkin kasvaa reippaanlaisesti! Pikkutiputkin (6) osaavat kerjätä jo herkkuja! Mustikkametsä on ihana paikka!
PoistaOn siulla mahtava mustikkapaikka.
VastaaPoistaHurja tuo siskosi sienireissu, nauratti vaikka siinä ois voinut käydä tosi huonostikkin.
Juu on ja lähellä, pääsee mukavasti pyörällä ja tulomatka on melkein alamäkeä kokonaan. Sisko on niin itsepäinen, mutta innokas hamsteri...no ei hän loppuviimeksi ihan uhkarohkea ole kuitenkaan. Kyllä me hänelle saarnattiin tuon sienireissun jälkeen että pitäisi vähän olla hissuksiin, mutta metsä kutsuu ja sen aarteet!
PoistaVautsi, hienoja saaliita! Nauratti tuo siskosi metsäreissu. Vahingonilo on paras ilo, eikös se niin mene. Onneksi ei kuitenkaan polvi rikkoontunut :)
VastaaPoistaTuo marjapaikka on niin korkealla ettei sinne usein hallakaan osu mustikan kukkia viemään ja kallion notkelmissa on suomaisia paikkoja että joka vuosi sieltä marjani saan vaikka muualla ei mustikoita olisikaan.
PoistaOnneksi siskon polvi ei hajonnut, oli se melkoinen karkumatka...onneksi järvi oli lähellä ja sisko on kova uimaankin...nyt kyllä täydessä metsävarustuksessa saappaat jalassa. Torut hän sai stereona vähän meiltä kaikilta. Aika hauska sienireissu oli ja siihen usein palataan kun jutellaan!
Meillä on mustikat ohan raakileita vielä. Kanttarelleja olaan löydetty 25 vuoden aikana yhteensä 5 kappaletta ja koluttu oon metsiä viisien kumpparien verran ;)
VastaaPoistaMeilläkin on joissakin paikoissa mustikat vielä raakileita, mutta suurin osa on jo kypsiä, joitakin jopa ylikypsiäkin. Elokuun lämpö kypsyttää teillekin mustikat. Vai ei ole kanttarelleja...
PoistaIhana mustikkametsä. Hienosti niitä saitkin!
VastaaPoistaTuo on oikein mielimaastoa, helppokulkuista. Mustikoita on nyt paljon!
PoistaOlipa siinä siskollasi vauhdikas mustikkareissu. Jälkeenpäin varmasti naurattaa, mutta itse tilanteessa tuskin ehti hihitellä.
VastaaPoistaHyvä, kun näytit mustikkapaikkasi. Sinnehän tästä täytyykin sitten seuraavaksi suunnistaa. Itse en ole vielä mustikkametsään ehtinyt, mutta pikkuveli sanoi, että mustikoita on joka puolella aivan mahdottoman paljon. Hän keräsi minullekin kaksi ämpärillistä, mutta metsässä on muutenkin mukava käydä. Vaan arvaako sinne mennä? Käy kuten sinulla, ettei malta lähteä kotiin syömään.
Sisko on hyvin innokas marjastaja...kyllä varmaan mehiläisparvi perässä metsässä ei ole ihan kauhean kivaa!
PoistaTervetuloa mustikkapaikkaani, siitä riittää myös Sinulle ja siellä ei voi eksyäkään! Mustikoita on niin paljon että oikein pahaa tekee lähteä kotiin, eilenkin mies jo soitteli...kello on puoli kahdeksan tules kotiin jo...en mennyt, en malttanut ihan vielä kun jäi vielä niin kauniita mustikoita metsään. Siellä on nyt mukava olla kun ei ole hirvikärpäsiä ja tuolla mun paikassa käy tuuli ettei pikkuöttiäisiäkään ole kovin.
On teillä tapahtumarikkaat ja antoisat metsäreissut:)
VastaaPoistaKyllä vain, jännitystä riittää vaikka ei uskoisi.Sisko on poiminut tänä vuonna jo 60 litraa mustikoita, kysyinkin että mitä muuta he kahdestaan ensi talvena aikovat syödä kuin mustikoita :)
PoistaLoppukesä on kivaa aikaa,kun marjat kypsyvät,mansikat,mustikat,kohta puutarhan marjapensaissakin on sato,sitten pian puolukatkin mä olen huonojalkainen,en enää metsään pääse ja niin paljon kuin olen aikoinani marjastanut,mutta naapuro poimii meillekkin mustikat.
VastaaPoistaNautin myös tästä syyskesästä...sato valmistuu, kasvukausi päättyy - ei ihan vielä - onneksi, luonto hiljenee annettuaan satonsa kerättäväksi, marjat, sienet, hyvän mielen...
PoistaOnpa Teillä ihanan kiltti naapuri, mustikanpoiminta on kyllä niin mukavaa, varmaan hänenkin ilonsa! Harmi kun et metsään enää pääse, itsekin käyn vain helpoissa ja tutuissa paikoissa, aika lähellä metsätietä jonne aina pyöräni jätän.