Voi Taivaan Isä, onko Sinulla putkissa vikaa, aina tiputtelee, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Voisiko taivaallinen putkimies tulla apuun!
Uhmasimme taivaan valtoja! Kivipellon isäntä kaatoi heinää! Työ on erittäin tärkeä!! Kanoille talvikotiin tarvitaan laadukasta pehkua! Helppoa kuin heinänteko -lausahdus on satua, se ei ole helppoa ollenkaan!
Pitää olla kunnon seipäät, terävät kummastakin päästä, hyvät reijät tapeille ja tapit tietenkin, laatutavaraa. Myös kunnollinen rautakanki tarvitaan että saadaan seipäälle asianmukainen reikä. Reijän täytyy olla riittävän syvä, jotta seiväs pysyy pystyssä niin tuulessa kuin myrskyssäkin tai nuorten miesten voimainmittelössä, kuten viime vuonna, yksi seiväs katkaistiin ja toinen melkein, pah!
Seiväs reikään, ensimmäinen tappi paikoilleen. Kivipellon perinteen mukaan tapin ympärille laitetaan heinistä kranssi tai joku sellainen, jostain syystä. Minä ihanalla vanhalla hangollani kerään heinät ja isäntä asettelee ne paikoilleen.
Oma vanha hankoni on ihanan kevyt, paljon työtä nähnyt, kulunut ja käteen sopiva!
Toinen tappi, ei kranssia tähän.
Seipään kärki pitää olla terävä!
Ja mikä tärkeintä, seipäät eivät saa heilua tuulessa ja niiden pitää olla suorassa rivissä, laseria ei ollut käytettävissä vain isännän uskomattoman tarkka silmä.
Loput heinät vietiin kanalalaan, sulkasakki tykkää viihdykkeistä. Loput heinät kasvimaalle katteeksi.
Voi ei, taas ne yläkerran putket vuotavat!
 |
| Kirjoapteekkarin ruusu |
Mukavaa viikonloppua ja aurinkoa!
Ihanat kuvat!
VastaaPoistaPutkimies on meilläkin valuttanut vesiä ylliinkyllin.
Kiitos! Kesken hyvän pihatyödraivin tuli vettä oiken kaatamalla, vähän harmitti!
PoistaIhanaa nostalgiaa nuo heinäseipäät. Kerronko yhden jutun heinäseipääseen liittyen? No kerron. Alle 2-vuotias tyttömme tuli hirveesti vollottaen ulkoa sisälle luokseni. Minä kysyin tietenkin, että mikä hätänä. Hän sai vaivoin vastattua: Iho karvanen hetä heihoo ja kattoo mua. Minä lähdin katsomaan, mikä se iso karvanen setä oli, se oli yksi heinäseiväs heinineen naapurin pihalla.
VastaaPoistaHeinäseipäitä ei juuri enää näy paitsi tietenkin pienessä määrin joko maisemallisista innostuksesta, kuten meilläkin osittain tai tarpeesta, siis kanalan talvikodin pehkun tarpeesta. Toivotaan että saataisiin heinäpoutia! Voi pientä, varmaan oli heinäseiväs pelottava ilmestys tyttöselle!
PoistaOnpa komee kukko!
VastaaPoistaTarmo on komea, miehekäs ja hyvätapainen!
PoistaVoi että, kyllä on lapsuudesta tuttua puuhaa. Ainakin sata seipäällistä piti olla / lehmä syötävää talvea varten tai muuten nälkä tuli, eikä maitoa saanut :) Oli se jännää ennenkin, kun naapuri kävi niittämässä milloin kerkesi, eikä niitetyt heinät saanu kastua. Seipäällä ei sit haitannu vaikka satoikin. Viimeset seipäät oli kiire saada pystyyn, kun pilvi tuli..Eipä tee mieli niihin aikoihin takasi :)))
VastaaPoistaKyllä nuo tipuset on niin ihania!
Silloin kun oikeasti seivästettiin heiniä tarpeeseen, työ oli raskasta ja tarkkaa ettei seipääseen tullut liikaa tai liian vähän heiniä ja ettei seipään heinät lionneet maassa. Kun heinät korjattiin niin ladossa oli kivaa lasten olla polkemassa ne tiiviimmäksi, meillä kanalassa isäntä tuo heinät ja minä poljen ne, kivaa sekin!
PoistaKanat ovat kyllä kivoja, meillä on nyt neljä tipuakin, kaksi keltaista ja kaksi mustaa.
Meillä tehtiin 1960-luvulla mummun luona heinät justiinsa noin. Sulla on aina niin ihanat jutut, iskee täysillä meikäläisen hämäläiseen verenperintöön.
VastaaPoistaKiitos! Tämä on tätä meidän arkea, perihämäläistä :D
PoistaOoh, lapsuuden ajan heinäseipäitä, niitä näkee nykyään harvoin. Teillä näyttää asustelevan myös upea aapiskukko:)
VastaaPoistaAika harvoin näkee isoa heinäseiväspeltoa, jossain Itä-Suomessa joskus ollaan nähty, harvakseltaan kuitenkin. Tekniikka korvannut tämänkin asian.
PoistaMeillä asustelee Ilmajoen kantaa oleva Tarmo-kukko.
Miten tulikaan lapsuus ja nuoruus mieleen, täällä meilläpäin sanotaan heinien nostoa seipäille lapottamiseksi ja sitten pellolla on rivi laposia. Tuolla alatapin heinäpannalla oli oma nimi, en nyt muista mikä.
VastaaPoistaMinä en monestikaan ollut heinäpellolla lapottamassa vaan kun koulutyttönä kesäisin olin "pikkupiikana" isossa talossa tehtäviini kuului viedä heinäväelle kahvit aamu- ja iltapäivällä.
Nuo teidän ihanat kanat ja kukko tuovat myös mieleeni kesäpiian tehtävät talon kanalassa, pari kertaa päivässä kävin kanat ruokkimassa ja tuomassa munat keittiöön. Kanat olivat sitä ihka tavallista valkoista rotua olisiko ollut Leghorn rotua.
Toivotaan poutaa ja heinien kuivumista.
Tuollaista nimeä en ole koskaan kuullutkaan, mielenkiintoista. Heinäpannalla on ollut ilmeisesti tärkeä tehtävä! Hyvä ruoka ja kahvitauot olivat heinäväelle ensiarvoisen tärkeät ja niitä odotettiin!
PoistaValkoinen kanarotu Leghorn oli aika yleinen, Suomessa on myös paljon maatiaiskanoja ja niiden säilyttämiseksi ollaan tekemässä geenipankkia, joka on hyvä asia. Maatiaisrodut eivät ehkä tuota niin paljon, mutta luonteeltaan ne ovat kilttejä ja huolehtivaisia ja hautomisvietti kuten noilla meidän ilmajokisilla on aika hyvä, eli joka kolmannella kanalla on hautomisvietti.
Toivotaan heinäpoutaa ettei heinät homehdu! Taivaalta sataa ihan kaatamalla nyt vettä, taas!
Voi noita heiäseipäitä, ne on niin ihania ja tuovat muistoja mieleen.
VastaaPoistaKyllä vaan, pala lapsuutta aina palaa mieleen! Meillä oli tuuria heinänteossa, kävi kova tuuli ja vain kaksi paarmaa yrittivät syödä minut!
PoistaHeinäseipäät ovat aika ihania tosiaan, kuvaan niitä mielelläni, maalasiromantiikkaa! Tulisi vain heinäpoudat, nytkin taivas repesi ja sataa kaatamalla!!
VastaaPoistaTuli niin lapsuus mieleeni. Olen maatalossa kasvanut ja tosi paljon ollut heinäpellolla ja laittanut seipäälle heiniä. Pitkiä päiviä oltiin ja evästäkin oli mukana.
VastaaPoistaAivan erityisen ihastuttava ruusu.
Heinäseipäät tuo paljon muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta, yleensä kauniita muistoja!
PoistaApteekkarin ruusu kukkii tänä vuonna hyvin innokkaasti, kuten muutkin ruusut, vaikka sataa ja on kylmää...haluaa kai ilahduttaa!
Kirjoapteekkarinruusu on pitkään ollut haavelistallani, mutta ei ole tullut vastaan näissä paikoissa, joissa yleensä käyn. Heinähommissa en ole koskaan ollut, mutta voisi olla hauska joskus kokeilla millaista puuhaa se oikein on :)
VastaaPoistaPinsiöstä taimet (3) löysin ja ne ovat nyt kaksi vuotta meillä asuneet, iloisesti kukkivat ja juuriversojakin tuntuu tulevan, kohtuudella.
PoistaHeinähommat ovat kivoja näin puuhastellessa, ennen kun työmaa oli mittavampi se oli aika raskasta...helle, paarmat ja rakot käsissä. Seipään täyttö oli tarkkaa puuhaa.
Heinähommissa en ole koskaan ollut, mutta ihan pikkuisena papan heinäkuorman päälle sentään pääsin heiniä latoon ajettaessa. Tyttäreni on hevosihmisiä ja eräällä tallilla oli tapana koota heinät kesäisin seipäille kuivumaan. Heinäpelto oli sen verran pieni, ettei isompien tilojen isännät ehtineet koneineen paalittamaan pikkupeltoa. Minusta on mukavaa, että seipäillä edelleen siellä täällä heinää kuivatetaan. Ei tyystin kuole vanha taito ja vanhat maalaismaisemaan kuuluvat näkymät.
VastaaPoistaAi, viallisista putkistako tämä jatkuva tiputtelu johtuukin. Kunpa joku nyt äkkiä kutsuisi putkimiehen paikalle ja saataisiin edes jokunen aurinkopäivä. Ihan kokonainen sellainen.
Minustakin tämä seivästystaito on hyvä säilyttää ja kauniitakin ne ovat maalaismaisemassa. Seivästetty heinä (joka on kunnolla kuivunut) on vallankin hevosille arvokasta apetta!
PoistaTaivaallinen putkirikko sen täytyy olla, jatkuvasti tiputtelee ja vuotaakin välillä reippaasti! Putkimiehelle olisi nyt hommaa!