perjantai 23. syyskuuta 2016

Sitä muuta

Aika vähän toisesta rakkaasta harrastuksestani tänne blogiini olen kirjoitellut, nyt voisin, uusi alku...haastava alku...toivon että lopussa kiitos seisoo sitten joskus!

Kuvan sain opettajaltani, siirsin sen vapaalla kädellä suurentaen paperille ja siirsin sen maavärejä apua käyttäen piirtämästäni voipaperikopiosta laudalle, isolle laudalle. Tuo piirtäminen kuvasta vapaalla kädellä suurentaen on aika haastavaa. Näyttää vielä aika vaatimattomalta, mutta kunnes saan värit, valot ja varjot sekä kullan paikalleen niin varmaan sitten voi näyttää paremmalta!



Tällainen siitä pitäisi joskus tulla.



Pari muutakin työtä on vielä kesken. Tykkään kuljettaa matkan varrella useita töitä. 

Ksenia Pietarilaisesta puuttuu kirjoitukset ja vähän maalattavaa...kirjoitukset olivat, mutta pesin ne pois kullan päältä, ne eivät miellyttäneet silmääni. Onneksi nyt on tuoretta valkosipulia, sen mehun avulla saan kullan pintaan tekstin kirjoitettua siististi.


Kultahiuksisesta enkelistä kirjoitukset...ja vähän muutakin.


Konevitsan Jumalanäidistä vähän enemmän, laskosten kultausta, kirjoitukset...


No kaikki aikanaan! Tämä maalaus on sielun lepoa, ajatukset rantautuvat vastarannalle kuten puutarhatöissä, tätä harrastan talvella kutomisen, kanojen ja puutarhahaaveilun lisäksi.

Joko Sinun talviharrastukset ovat alkaneet?

30 kommenttia:

  1. Oho! Hienoja töitä. Ilmeisesti varsin perinteisiä menetelmiä käytetään, kun valkosipulilla kirjoittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Keskeneräisiä vielä, mutta pian valmistumassa paitsi tietenkin tuo iso ja tosiaan kuten sanoit perinteisiä menetelmiä käyttäen maaväreillä ja mineraaleilla maalaten ja värin sitoo kananmunan keltuaisemulsio. Tämä jos mikä kehittää pitkämielisyyttä ja yrittämistä, vaikka joskus tekisi mieli heittää siveltimet kaivoon, onneksi maaväri on helppo pestä vedellä työstä pois kun on sössinyt :D

      Poista
  2. Ooh, olen sanaton, todella upeaa työtä! Minulle ei ole piirtämisen lahjoja suotu, joten voin vain ihmetellä miten joku kykenee tuottamaan noin kaunista. Talviharrastukset alkaneet askartelun ja urheilun muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, jatkuvasti opin lisää huomaamaan kuinka vähän osaankaan! Mutta maalaan silti, nautin siitä vaikka pesemään joudunkin virheitäni tuontuostakin :D

      Poista
  3. Ooh minultakin! Upeita töitä. Näkee kyllä, ettet ihan aloittelija suinkaan ole. Ikonimaalaus on ihan oma maailmansa ja vaatii runsaasti paneutumista ja perustiedon opettelemista. Itse en osaa laisinkaan piirtää, joten arvostan suuresti niitä, jotka osaavat. Aikamoinen lahja, josta kannattaa olla ylpeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalauksen aloitin joskus viime vuosituhannella (1997 lukee ensimmäisessä ikonissa). Kuten sanoit maalaus on jatkuvaa opiskelua ja opettelua, valmiiksi ei tule koskaan, vain valmiiksi huomaamaan, kuinka paljon taidoissa on vajavuutta. En minäkään hyvä piirtäjä ole, mutta tämä maalaus on niin kanonisoitua, että se auttaa eteenpäin.

      Poista
  4. Moikka. Hienoja töitä. Omat talviset harrastukset tarvivat lunta ja jäätä. Tykätään käydä pilkillä ja tallustella lumikenkien kanssa metsässä ja hiihdellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Matti Juhani! Toivottavasti ensi talvena lunta riittäisi, luonnossa on mukavaa liikkua, tarkkailla elämän menoa, ihailla värimaailmaa ja hiljaisuutta! Jospa hiihtämäänkin ensi talvena pääsisi :D

      Poista
  5. Upeaa! Vaatii tarkkaa kättä ja silmää:-)Puutarhasta ja kukkien väreistä jo huomaa, että kyseessä on luova ihminen. Luova ihminen tarvitsee jotakin, jossa voi toteuttaa itseään. Se ilo kun on saanut valmiiksi jonkin jutun, johon on tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne! Värit ovat minulla tärkeitä, värimaailmaan uppoudun helpolla niin luonnossa, puutarhassa kuin tässä harrastuksessanikin. Ja kuten sanoit, valmis työ on suuri ilo, siihen ei tarvitse enää palata siveltimen kanssa, on tyytyväinen jokaiseen siveltimen vetoon.

      Poista
  6. Mykistyin tyystin. En kehtaa edes kertoa, mikä mun talviharrastus on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä mykisty, ei tämä maalaus salatiedettä ole vaikka se vietteleekin, vie mennessään ja paljon on opittavaa koko ajan. Tekovaiheessa työtä ajattelee, värejä, laskosten toteuttamista, kasvojen uurteiden valoja ja varjoja, vaatteiden saamista elämään maalattavan henkilön päällä, valon suuntaa...tykkään kovin!

      No mikä se talviharrastus on...tai niitä taitaa olla useampikin :D

      Poista
  7. Todella kauniit työt joista voi olla ylpeä ja onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Olen iloinen jokaisesta työstäni, onnellinen että olen saanut vietyä sen loppuun viimeistä siveltimen vetoa myöten.

      Poista
  8. Olet taitava, mulla ei ole piirustuslahjoja tipan tippaa.
    Olen aloittanut täällä kotona kutomaan sukkia, siinä yksi harrastus, ja tää bloggailu on se toinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Tässä maalauksessa tuo piirustustaito ei ole kovin oleellinen, vaikka alku tehdäänkin vapaalla kädellä kuvasta, suoraan kopiointia voipaperin läpi en harrasta ollenkaan, niinkin jotkut tekevät. Mutta käsi kehittyy!

      Kutominen on ihana harrastus ja tietenkin tämä bloggaaminen antaa tosi paljon!

      Poista
  9. Mykistynyt ihailija,piirtää jotenkin osaan mutta,että tällaista.
    Todella hieno harrastus ja varmasti ihan erilaista kuin puutarhailu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Molley! Tätä olin vuosia ajatellut, kun 90-luvun lopulla tuli tilaisuus päästä hyvän opettajan oppiin. En minä kovin kaksinen piirtäjä ole ollut, mutta käsi ja silmä ajan kanssa kehittyy ja väreistä nautin!

      Harrastus on hieno ja antava, hyvää aivojumppaa, nöyrtymistä omien vajavaisten taitojen edessä ja pyrkimystä niiden kehittämiseen on suuri ja tosiaan toisenlainen verrattuna puutarhajuttuihin, vaikka molemmissa värien kanssa pelaillaan vahvasti.

      Poista
  10. Moi. Ihan mahtavia töitä. En kyllä yllättynyt taidoistasi. Sen huomaa sinun puutarhasta. Luova ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sami! Tämä maalaus oli ihan alusta asti mun juttu ja nautin suunnattomasti. Maalaus vie mennessään, aika ja paikka katoavat ja myös näläntunne uppoutuessa työhön. Värit ovat mulle aika tärkeitä.

      Poista
  11. Taitavia töitä, Saila, kuten on puutarhasikin.

    VastaaPoista
  12. Voi, miten ihailenkaan tuota taitoa - vaatii suurta paneutumista asiaan ja samalla kärsivällisyyttä käden taidon lisäksi. Taitava olet tässä toisessakin harrastuksessasi. Mielenkiintoisia hetkiä maalausten parissa, ne ovat aivan ihania, tykkään kovasti ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalaus on talven harrastukseni ja nautin siitä kovin. Vuosia olen jo maalannut, oppinut paljon, oppinut kuinka paljon on vielä opittavaa! Pitkämielisyys on kasvanut, värejä rakastan kovin!

      Kiitos Tuulikki!

      Poista
  13. Puutarhureista kuoriutuu usein mitä uskomattomampia persoonallisuuksia ja laaja-alaisia osaajia - sinä olet yksi esimerkki! Nämä työt kyllä mykistävät hetkeksi eikä omista harrastuksista osaa sanoa mitään. Ihanaa kun paljastit nämä aarteet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Tämä maalaaminen on ollut niin mun oma juttu, että mietin pitkään uskallanko täällä blogistaniassa ottaa asiaa esille vallankin uuden työn alkumetreillä. Nautin puutarhahommista, käsitöistä ja vallankin maalaamisesta, hyppäämisestä hiljaisuuteen nauttimaan siveltimen liikkeistä ja väreistä!

      Poista
  14. Voi mikä taiteilijakin olet.Mistä muuten saat ajan kaikkeen, ihan hengästyn. Ihailen aina ikonimaalareiden taitoja ja sitä symboliikkaa. Ortodoksitaide muutenkin on niin kiinnostavaa. Laitahan sitten kuvia lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana Vekki, en ole taiteilija, olen elämän opiskelija...värien, siveltimen liikeen, kurinalaisuuden, kehittymisen...hiljalleen opin ja opin tietämään kuinka vähän osaan ja mitä pitää vielä oppia, mutta tämä on elämän mittainen taival ja siitä nautin!

      Aika on suhteellinen käsite, äiti vie osan ja päivätyö, kesällä piha ja puutarha, talvella illan pimeydessä on aikaa, aina ei kutimet kilise...maalaaminen hukuttaa ajankäsitteen...tunti - kolme --- usemapi, unohtuu kaikki maallinen, sivellin ohjaa... Laitan kuvia taas joskus :D

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!