sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Terveiset messuilta!

Leijun nyt vähän pilvissä, olin kädentaitomessuilla vain yhden päivän, mutta sain energiaa viikoiksi ja muutaman kultajyvän! Olimme matkassa kuopukseni kanssa, itseäni kiinnostaa langat ja villa yleensä, tytärtä korttiaskartelu. Keskityimme siis vakavasti vain omiin kiinnostuksen kohteisiimme ja silti aikaa meni lähes kuusi tuntia! Kameraan en ottanut messuille mukaan, koska aikaisempina vuosina kuvaus kädentaitomessuilla on ollut kiellettyä.

Korttistandejä oli useita, Sinelli, Paprus, Charlotta... nämä ovat vakikohteita askarteluaineiston hankinnoissa ja nytkään ne eivät pettäneet. Hyviä tarjouksia, iloisia yllätyksiä ja hinnat olivat pysyneet kohtuullisina ja usein varsin edullisina, joten kassin täytettä niistä tulikin mukaan reippaasti.


Papruksen nurkilla näin vilauksen toisesta, iloisesta askarteluunkin innostuneesta blogiystävästä, Kosmetiikkatestin Ninni. Voi sitä aurinkoisen hymyn määrää, hän oli bongannut Teippitarhan, joka oli aivan Papruksen vieressä. Ihania teippejä hän oli jo maksamassa, joten siinä oli seuraava kohteemme ja mukaamme tuli myös Washi-askarteluteippejä. Ne ovat hyvin monipuolisia niin korttien valmistuksessa kuin ikonimaalauksessa - tekstit saa maalattua suoraan kun teipin liima ei tartu maalauspohjaan.

Jatkoimme matkaa...

Teetauon jälkeen, hupsista, Novitan imuri oli koonnut paikalle tarjouksillaan melkoisen määrän naisenergiaa hyvillä tarjouksilla. Tytär antoi periksi ja jäi kahvittelemaan, kun menin mukaan karkeloihin. Kaikkea ihanaa oli tarjolla, ostin valkoista Nalle-lankaa, poistotarjouksena 4 kerää kympillä, ja bambu-puikkoja 2 euroa/kpl, tosin pyöröpuikot olivat vain 60 cm pitkiä tai pienempiä, mutta isoja sukkapuikkoja sitten ostin. Huomattavaa oli myös, että siinä jonottaessamme, Novitan rouva tuli jakamaan meille Marianne-karkkeja, jotta jaksamme odotella jonossa, kun heillä oli vain neljä kassaa. Ehdotin kyllä että he laajentaisivat osastoaan tulevina vuosina, rouva tosin epäili että tilanne ei sillä varmaan helpottuisi sillä käsillä tekemisen ilo vain lisääntyy!


Jatkoimme matkaa...

Ala-Uotilan lammastilan standin ohi ei päässyt millään vaikka yritimme. Ihania, siis aivan ihania kotimaisia taljoja ja lankaa. Voi miten oli mukava upottaa koppuraiset ihottumakädet pehmeään taljaan. Mutta parasta oli se asiakaspalvelu, jota suuresti arvostan! Kaksi rouvaa kertoivat kaikkea mahdollista niin lampaan kasvatuksesta villalankaan saakka sellaisella asiaan omistautumisen palolla ja tiedolla, että se kolahti kultajyväksi aarrearkkuuni ja sisäinen lampaankasvattajani heräsi taas eloon. Ala-Uotilan lammastila on Nokian Sarkolassa ja heillä on hyvät nettisivutkin www.alauotilanlammastila.fi!

Matka jatkui jo toiseen halliin, Lankava, entinen Kauhavan kangasaitta, ei tälläkään kertaa pettänyt odotuksia. Saan joka messuilta sieltä yllätyksen mukaan, aina jotain uutta. Standillä oli mukana myös jotain mitä arvostan suuresti: vanha herra istui kutomassa aivan hissukseen ja itsekseen. Tästä taas kolahti kultajyvä arkkuuni. Ikää herralla oli ja varmaan mummo tai äiti oli opettanut hänelle kutomisen jalon taidon. Ennenhän vahvasti ajateltiin että kutominen ym. käsityöt ovat naisten juttuja, mutta varmasti höylä, vasara ja kirves pysyy samoissa käsissä kuin sukkapuikkokin tai virkkuukoukku! 


Olen miettinyt pienen tilkkutäkin ompelua nukenvauhuihin ja löysimme hyvin monipuolisen tilkkukaupan, jossa oli myös asiantunteva myyjä. Lisäksi ostin materiaalia, jotta voin tehdä muutaman kukkaronkin, eli sellaisen lukkosysteemin...


Poikkesimme monella standilla ja Deli-osastollakin. Ostimme kaikkea mukavaa, näimme paljon kaikkea kaunista ja maistelimme herkkuja! Myös Joulupukin konttiin saimme kaikkea ihanaa...salaisuuksia! 

Ilmassa leijui paljon positiivista energiaa, jonka voimalla taas arjessa voin taapertaa odotellessa seuraavia messuja! Kultajyviä olen kerännyt vuosia, niitä muistellessa nousee hymy kasvoille ja matka voi taas jatkua iloisin mielin!

En yhtään ihmettele miksi kädentaitomessut Tampereella ovat niin monipuoliset ja ihmisiä ympäri Eurooppaa haluaa kokea tuon saman vahvan energian tunteen kuin me saimme tuntea!

4 kommenttia:

  1. Kyllä vain, siellä oli vaikka mitä. Ihanaa kun ihmiset aina vain enemmän haluavat itse tehdä ja yrittää!

    VastaaPoista
  2. Mukava ajatus tuo kultajyvien kerääminen! Minua ainakin kohta odottaa yksi sellainen, kun panen kumpparit jalkaan ja lähden lompsimaan kohti pikkukirjastoamme. Ja eilen kimaltava jyvänen humpsahti kohdalle, kun Naapurinrouva ajoi pihaan, aukaisi takaronttinsa ja niin me kannoimme varastoon painavia kattotiiliä tulevan kesän yhteisrajaprojekteihimme. Ystävällinen herrasmies oli ne meille lahjoittanut ihan vasiten ja vailla mitään maksuvelvoitteita.

    VastaaPoista
  3. Jopa sait ihania kultajyviä, niiden keräily on tosi kivaa, niitä tupsahtelee missä vain ja ne tuottavat aina, kun harmittaa, väsyttää tai on muuten kurja olo, aurinkoa ja hyvää mieltä tupsahtaessaan mieleen ja hymynkare, joskus naurahduskin nousee pintaan! Minullekin tupsahti kultajyvä iloisista asioista, joista kerroit! Paljon hyvää tapahtuu kaiken aikaa ja suuri onni on jos ne huomaa ja osaa olla niisä iloinen ja kiitollinen!

    VastaaPoista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!