Ajatuksia värimaailmasta...

Tänään on sadellut hiljaleen lunta. Sää lempeän harmaa. 

Nyt jäätyäni eläkkeelle ja elimistö on toipunut hiljalleen yli 40 vuoden vaativasta työtahdista, luovuus ja huolenpito kehosta on lisääntynyt huomattavan paljon. Minulla on mahdottoman paljon suunnitelmia, mitä kaikkea haluan tehdä ja missä haluan käydä ja tietenkin pitää huolta niin rakkaista kuin itsestänikin.

 Neulontaan olen palannut jälleen, minulla on vahva usko, että illalla ennen nukkumaan menoa neulominen rauhoittaa yöuneni, autonominen hermosto lepää ja yöuni on virkistävää. En tiedä onko se totta vai tarua, mutta tykkään neuloa, leikkiä väreillä ja tehdä kaikkea kivaa niin meidän Muruille ja hiukan muillekin.

 

Värimaalimaa pohdin alkuun melkoisen paljon, mutta viime kesän Jäämeren reissulla minulle selvisi, että luontohan on täynnä erilaisia väripaletteja, joten kamera esiin ja kuvaamaan ja ennen uuden neuleen aloittamista katson kuvia ja kuvamuistot siirtyvät neuleisiin, aika ihanaa!

Jäämeri hurmasi minut aivan kokonaan, kuvat Norjasta Vannøyan saarelta.

 Väripaletti löytyy ihan pienistäkin asioista!

Värimaailmani on voimistunut, musta-valkoinen-harmaa -maailma on jäänyt taakse ja väriä on tullut elämään.

Mutta, nyt täytyy jatkaa lauantain puuhasteluja ja uusin neule tietenkin kutsuu, lämmin ruskea, siihen hiukan valkoista ja loput värit sitten ovatkin vielä arvoitus.

Kaikkea hyvää Sinulle!

 

Jokohan heräisin pitkästä unesta hiljalleen...

 Aika rientää ja paljon on tapahtunut pitkien univuosien aikana.

Niihin palaan ehkä jossain vaiheessa.

Elämä soljuu, harrastukset ovat ennallaan - no ehkä into lisääntynyt. Haaveet keväässä, 

tomaateissa, leikkotarhassa, puutarhassa, mökkipuutarhassa....

...nyt vielä haaveillaan keväästä, paperilla viljelysuunnitelma, mutta ankarasti tuuli puhaltaa ja räntää sataa, poikittain! 

 Mutta aika rientää, joskus liiankin nopeasti! 

Minun olikin jo ikävä sinua Ystäväni! 

 

 

Kaikenlaista ja narsisseja

W.P Milner kuvaa täydellisesti, 

kuinka tämä kevät on edennyt.

Surutyö on vienyt enemmän voimia kuin osasin kuvitella. 

 Äidin talossa on vielä tavaraa läpikäymättä, monta muistoa tulee vielä vastaan... 

No kyllä se siitä!

Upeat muuttolinnut ovat kansoittaneet ruokintapaikan, 

eilen kylään tulivat tiklit. 

Harmittaa vielä sekin, kun edellisen postauksen kuvat 

katosivat jonnekin. 

En tiedä johtuuko se siitä, että vanha tietokone sanoi sopimuksensa irti vai onko joku käynyt tekemässä myyräntyötä. 

No, kun joku lapsista käy meillä sitten joskus koronan helpotuttua, niin kysyn tietoteknistä apua heiltä.

Lämmin kiitos kuitenkin kaikille postaukseeni 

kommenttinsa laittaneelle  

💖

 Narsissikausi on siis alkanut. 

Pikkuiset narsissit ovat niin lähellä sydäntäni, 

hiukkasen enemmän kuin isommat sisaruksensa, 

vaikka kauniita nekin ovat. 

Pienet puskevat nuppujaan maasta ja kukkivat jopa sentin varrella, söpöläisiä. 

 Tetet ja balkaninvuokot yhdessä kumartavat pakkaselle, joka yöaikaan niitä nipisti.

Tässä tetet näyttävät aika isoilta, mutta alempi kuva kertoo totuuden.

Tetet ovat suosittu kevään hyödetty narsissi. 

Itse en oikein pidän kaupan hujoppiteteistä, 

mutta nämä maasta nousevat pienet suloisuudet ovat ihania! 

Nämä tetet ovatkin aika isoja, pienempiä kuitenkin kuin takana olevat 'Jetfiret'.

Lisää pikkuisia! 

Narcissus bulbocodium -ryhmään kuuluvat 'Spoirotit' 

ovat täydessä kukassa. 

Narsissin lehdet nousevat heinämäisinä piikkeinä maasta 

ja hennot nuppuvarren niiden suojassa. 

Alemmassa kuvassa kukkaan ovat ehtineet myös 

'Winter Walzer' -narsissit.

'Spoirotit' viihtyvät hyvin pioneiden kanssa saman tyyppisessä kasvualustassa. 'Spoirotin' pienuus tulee hyvin esiin verrokkina vieressä maasta nouseva liljan piippo.

  

'Tete Rosette' -narsissien kukinta on runsautunut vuosi vuodelta. 

 'Rip van Winkle' - ihana keltainen pikkuruinen tupsu, 

näistä tykkään ihan mahdottoman paljon. 

Koskaan en olekaan niitä tuoksutellut, 

pitäisi varmaan. 

Vatsalleen heittäytymällä se onnistuu oikein hyvin!

Suuremmistä narsisseista ensi kukkaan ovat ehtineet 'Carltonit'. Muut vielä nuputtelevat ja odottelevat verholehtien suojassa lämpimämpää säätä.

Yksi ehdoton narsissisuosikkini on 'Jetfire'! 

Enpä tiedä mistä se johtuu, 

mutta näitä meillä kasvaa tosi paljon ja odotan niiden kukintaa. Erittäin suositeltava narsissi! 

Sen kuvaaminen on joskus hiukan haasteellista, 

jotta kukan väri tulisi oikeuksiinsa.

Huhtikuun viimeinen viikko on alkanut, kohta alkaa toukokuu. Kevät on mennyt aivan siivillä! Sipulikukkien aikaa olen kuvannut melko paljon tänä vuonna ja kuvattavaa vielä riittää kun kukinta etenee jatkuen siitä sitten pioneiden luonnonlajien kukintaan. Kevään juhlaa ja kauneutta siis on luvassa vielä paljon!

Kaikkea hyvää teille kaikille lukijoilleni! 

Toivottavasti pysytte terveinä! 

Narsissien huumaa

Kuukauden päivät,

 toivottavasti, 

kun vielä malttaisi odotella

 niin silloin varmasti ensimmäiset narsissit ovat jo ainakin nupulla!

Olen auttamattomasti jo lapsuudesta saakka ollut narsissien ystävä! 

Valkonarsissit olivat lapsuuden ihanuuskukkia, 

niitä meillä kasvoi pihassa. 

Sieltä saakka on tuoksumuistot tuosta kauniista kukkijasta. 

Jo lapsena päätin, että sitten aikuisena niitä kasvattelen ja paljon.

Nyt aikuisena minulla on aika iso piha ja paljon narsisseja.

Viime keväänä Tynyksen Outi Viherpihasta laittoi viestiä 

ja kysyi, voisivatko he Tuomen Ritvan kanssa tulla kuvaamaan narsissejani. 

Hiukan minua jännitti, olisiko pihassani mitään sen erityisempää. 

No, sovimme päivän ja 

se olikin niin mukava ja onnistunut päivä! 

Juttelimme kolmisin puutarhaa, mikä onkaan mukavampaa. 

Outin kanssa puhelimme narsisseista ja Ritva otti kuvia.

Olin niin iloinen, että juuri silloin valkonarsissi 'Actaean' seurana kukki pihassani harvinainen 'Barrii Conspicuus', niitä minulla on vain  kaksi sipulia kasvussa ja toivoisin löytäväni niitä lisää!

Saimme seuraamme punaturkkisen herran, 

joka ilmiselvästi aikoi vietellä Ritvaa. 

Myöhemmin heillä olikin pieni kuvaussessio kahdestaan, 

Nöpöllä on poseeraamisen taito!

Aika kului siivillä, puhuttiin kasvun ihmeestä, 

katseltiin kukkamaitani, kasvihuoneita, kasvimaata ja kävimme kanatkin tervehtimässä.

Meillä oli todella mukava päivä!

Kiitos teille, Outi ja Ritva!

Oli kiva tutustua ja puhua puutarhaa!

Maaliskuun aurinkoa

Aamu valkeni lupaavasti! 

Aurinko nousi, 

pakkanen oli pirteä ja lumi narisi kengän alla

noutaessani aamun lehteä postilaatikosta. 

Herättyäni sain Kivipellon isännältä Naistenpäivätoivotukset ja aamutee odotti palatessani postinhakureissulta.

Ruokintapaikalla punatulkkuherra oli tuonut rouvansa aamupalalle auringon timanttien kimmeltäessä hangilla. 

Meillä siis toistaiseksi on lunta vielä vähän.

Heräävästä valosta saivat nauttia myös ikkunalaudan kukat. 

Viikko sitten leikkaamissani pelakuissa oli jo terhakat lehdenalut.

Eilen aamulla ensin leivottuani pyöröjä ja sämpylöitä 

tein retken Siuronkoskelle. 

Tarkoituksenani oli mennä kuvaamaan koskikaroja, 

mutta poikkeuksellisen lämpimän helmikuun vuoksi 

ne olivat jo varmaan muuttaneet pohjoisempaan, 

yhtään koskikaraa en nähnyt. Siuronkoskella käyn muutaman kerran vuodessa, paikka on hyvin kuvauksellinen.

Oikein mukavaa Naistenpäivän iltaa ja uutta alkavaa viikkoa!

Maaliskuu maata näyttää,,,

...ja helmikuun piti helistä.

Mutta tämä alkanut vuosi ja kulunut talvi on ollut hyvin poikkeuksellinen kaikkinensa. 

Helmikuulla meillä paukkui pakkanen, 

aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja eniten ilahdutti huomattavasti pidentynyt päivä.

Maaliskuu alkoi siis lumisateessa, 

ei kovaa pyryä mutta jatkuvaa sadetta kuitenkin. 

Toivon, ettei lumi ihan heti sulaisi pois! 

Lännestä ilmeisimmin lumipilviä on tulossa enemmänkin.

Lumitöihin ei tarvinnut mennä, vielä. 

Isäntä oli rassanut metsää ja keräisi polttopuuksi sopivia tuulenkaatoja ja rankoja puimalan päätyyn kasalle. 

Siivoilin pelargonioita, otin pistokkaita runsaanlaisesti. 

Minulla on muutamia pelakuuaarteita (kuten Ida-mummu ja kaksi mummoa, jokunen muukin vielä lisäksi)

 ja koitin siis niitä lisätäkin. 

Pelakuuharrastuneisuudessani minua on tukenut ystäväni Vekki, hänellä on paljon enemmän pelakuuaarteita kuin minulla! 

Kylvin paprikat pieneen omatekoiseen kasvihuoneeseen ikkunalle 

- kaksi jauhelihalaatikkoa vastakkain - 

vähän hassu mutta kelpaa. 

Aika rientää kesää kohdet melkoisin harppauksin. 

Nautitaan tästä ajasta! 

Oikein ihanaa alkanutta maaliskuuta sinulle!