Aika rientää kohti kevättä

 Helmikuun viimeinen viikko. Pakkasta on pitänyt, pieni lämpötilan nousu oli eilen, jälleen pakkasta ja loppuviikosta suojakeliä. Luntakin tuli hieman lisää, se tosin oli niin ihanan kevyttä, että lumitöitä teimme aivan iloksemme.

Näkymä keittiön ikkunasta tänä aamuna. Oli niin valoisaa, että en halunnut laittaa valoja päälle, kun laitoin aamupalaa!

Ruokintapaikalla on käynyt kaikenlaisia vieraita - jäljet kertovat nälkäisistä vieraista. Näädänkin jälkiä olemme nähneet pitkästä aikaa meidän mäellä ja siitä olen iloinen! 

Pakkanen on pitänyt minua sisällä - no aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi ollenkaan, tänään kävimme lenkillä. Pukeuduin sään mukaan ja kaivoin kaapista vanhan pitkän villamyssyn, jonka kiersin kaulan ympäri ja suun eteen suojaksi, lenkki oli mukava ja niin kaunista olikin - kannatti lähteä! Pakkasesta huolimatta sää oli niin kostea, että vindstopperin päällä ollut villapaitani oli kuurassa myös.

Lenkkimaisemia...

Kaikkia talvisia juttuja olen tehnyt. Olen pitkään miettinyt vaalean leivän leipomista juureen. Ohjeiden mukaan pitäisi olla grammalleen tarkka mittojen kanssa. Ajattelin kuin vastarannan kiiski, jälleen kerran - ei ennenkään aineita mittailtu, sormituntumalla leivottiin. Ruisleipää juureen olen kyllä leiponut yli 30 vuotta. Nyt otin ruisraskista ruokalusikallisen ja tein siitä vehnäjuuren. Voi sitä leipomisen iloa ja lopuksi syömisen iloa myös. Tein hiivataikinaan tietenkin pyöröt, rieviä ja pitsan, mutta patonkeja tein juuritaikinasta - maistui molemmat. Juuresta otin tietenkin siemenen seuraavaa leivontakertaa varten.

Ensimmäiset kylvöt olen tehnyt myös. Multiin meni viime kesänä keräämiäni keijunmekon siemeniä (keijunmekkoa en ole aiemmin kasvattanutkaan) ja muutama chili-lajike ja paprikoita muutamaa sorttia sekä munakoisoja. Munakoisoja joskus kauan sitten kasvatin, mutta nyt alkamani italian kielen opiskelu vaatii myös munakoison kasvattamista (isäntä kysyi, että vaatiko se se myös makaronin syömistä 😉). 

Olen ollut nyt varovainen harsosääskien kanssa. Multaa olen ottanut sulamaan ja antanut sen olla vajaan viikon sisällä ja vienyt sen pakkaseen jäätymään, olen sen toistanut muutaman kerran. Multaseokseni on perinteinen ja ostin lisää lampaanvillapellettejä, kun kävin kylillä Pelargonitaivaan myyntitapahtumassa. Vain kaksi pelargoniaa lähti mukaan, valikoima oli sellainen, että rakastamiani ruusunnuppupelargonioita ei ollut, kaksi sitten vain ostin Viipurin Evakon (Evakko minulla jo onkin) ja Korton Hilda.

Taimilaatikot kodinhoitohuoneen lattialla lämpimässä. 

Viipurin Evakko ja Korton Hilda

Myös näillä metsästän harsosääskiä hyvällä menestyksellä.

Sisäkukistani en juurikaan postaile. Valikoima on sangen yksipuolinen ja vaatimaton, vain pelargonioita, muutama lehtikaktus ja hiukan jotain muuta. Lehtikaktukset ovat ihania ja ne alkavat jälleen kukkimaan - varmaan kolmas kerta sen jälkeen, kun toin ne syksyllä sisälle. Ne ovat todella ihania! Pelargonioita odottaa leikkaus, mutta ei aivan vielä ja tuolle aaloelle teen jotain, ehkä radikaalia.

Melkoisia hujoppeja ovat, pian leikkaan ne alas ja otan muutamia pistokkaita. Tässä on hiukan reilu puolet pelargonioistani.

On minulla muutama muukin sisäkukka, ei tosin montaa...

Kaikissa neljässä marraskuunkaktuksessa on todella paljon nuppuja.

Nämä ovat ihania!

Kevät on siis mielessäni ja vahvasti! Instagramin puolella katselin kuvia Etelä-Englannissa kukkivista lumikelloista ja jouluruusuista, toki ne kukkivat siellä jo pohjoisempanakin - pian sen huomasin. Instagram kysyi, että kiinnostaako katsella tällaisia kuvia lisää - vastaus oli nopea ja selvääkin selvempi, nyt niitä tulee näytölleni ja ovat lääkettä kevään kaipuuseen, tosi monta hyvää vinkkiäkin olen saanut puutarhaani myös. Kevät on yksi ihmisen parhaimmista ajoista ilman muuta!

Maaliskuu alkaa ensi viikolla ja luvassa on vilskettä - uskon. 

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚