keskiviikko 25. helmikuuta 2026

Perinteinen koskikararetki

 Teen kevättalvella ainakin kerran retken Siuronkoskelle katsomaan koskikaroja (Cinclus cinclus). Kosken alue on tuttu, olen käynyt siellä useita kertoja eri vuodenaikoina ja viihdynkin siellä - koskimaisemat kiehtovat aina. Eilen sää oli suotuisa, isännällä oli haave päiväunista ja minulle kai siksi ehdottikin tuota kuvausmatkaa. Kahdesti ei tarvinnut ehdotella, kamera oli pian pakattu ja kaikki muut varusteet, sää oli aivan upea kuin kuvausmatkaa varten tilattu. Siuronkoskesta löytyy lisää tietoa täältä





Juna matkalla Poriin.


Vanhastaan tiedän, mistä koskikarat löydän ja samoilla paikoilla kaksi lintua oli jälleen.







Koskessa on pieni voimalaitos, jonne menee oma virtaus 'kanavaa' pitkin. Kävelin myös sinne ajatuksella, että kuvattavaa olisi - ja olihan sitä tietenkin! Ensin tapasin herra telkän (Bukephala glangula). Hän ei ollut kovinkaan innoissaan olostaan kuvauskohteena. 

Täällä olen vähän piilossa...

...no jos sittenkin...


...ei, lähden pois...


Mutta sitten lennähti koskikara paikalle. Koskikara on mielestäni niin kaunis lintu ja sen liikkeitä on niin mukavaa seurata - aika kuluu siivin!




Kuvausreissussa ei tarvinnut sormien palella! Kummityttö neuloi minulle joululahjaksi kuvaushanskat ja ne olivat hyvin oivalliset.


Siuronkoski on upea paikka ja  kuvausmatkan sinne taas joskus teen!


Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

1 kommentti:

  1. Sinulla on ollut hieno kuvausretki komealle koskelle. Ja olihan se hyvä, että isäntä sai päiväunensa😅Koskikara on kaunis lintu. Ihan nauratti kuinka se ikäänkuin peilaili itseään veden pinnasta ja taiteili yhdellä jalalla. Telkkä yritti heittäytyä hankalaksi!
    Sinulla on upeat kuvaushanskat, kyllä noiden kanssa kelpaa kuvata!

    VastaaPoista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!