Kylmää ja lämmintä

 No otsikko taitaa olla vähän hassu, mutta toisaalta totta toinen puoli! Pakkanen on paukkunut oikein kunnolla, luntakin luvattiin, mutta toisin kävi. Lumipilvet kaarsivat etelän kautta itään ja pakkanen tekee paluuta. Aurinkoa kyllä on saatu ja se lämmittää jo, joka tuntuu kivalta. Auringosta tykkäävät myös keittiön ikkunalaudalla pelakuut, joissa on ollut havaittavissa heräämistä. Toissa vuonna äitienpäiväkukaksi saamani ruukkukrysanteemi on myös edelleen hengissä, sitkeä sissi! Se jos mikä on ollut todella onnettomalla hoidolla, lähes heitteillä. Mutta meillä on näyttöä siitä, että rakkaudella annetut kasvit kestävät minunkin holtittoman hoitoni!

Aurinko siis lämmittää ja pikkuliiterin räystäältä lämpö on pakkasesta huolimatta sulattanut lunta niin, että komea jääpuikko on alkanut venymään räystäältä alaspäin. Liiteri on siis lämmittämätön ulkorakennus eli harakoille katoavasta lämmöstä ei ole kyse.

Krysanteemi sai uuden ruukun ja mullan tänään.

Pieniä nuppujakin on ja ihme on jos se kukkisi!

Ajattelin, että jätän tänä vuonna hankikylvöt tekemättä, mutta onneksi mielen voi muuttaa ja niin teinkin. Minulla oli multaseokseni valmiina ja siemenpussit valmiina. Kylvin siis suopayrttiäkin, joka on todellinen inhokkikasvini, mutta sepä ei ollut sellaista valkokukkaista tuulessa huojuvaa vaan maanpeittona kasvavaa. Paprikoiden ja munakoison kylvöä mietin vielä, mutta en vielä niitä kylvänyt, koska poiketen viime keväästä, tämä kevät saattanee olla pidemmälle kylmä. Pian on niidenkin kylvöaika, samoin tomaattien - ensi kuulla siis. Munakoisoa siis pitää kasvattaa, koska italiankielen opintoni sitä ehkä vaativat - muutaman sortin siemeniä on odottelemassa kylvöä. 

Multaseokseni: taimimultaa, lampaanvillapellettejä ja perliittiä

Helmikuu on muuten edennyt mukavasti. Helmikuu on meillä syntymäpäivien kuukausi. Juhlia ei kovasti ole ollut toistaiseksi, koska käsittämätön flunssa-aalto on lastemme perheissä jyllännyt, nyt on jo loppu häämöttämässä - onneksi! Neuleet etenevät, samoin ikonimaalaus - värioppia olen opiskellut aktiivisesti! Nyt on siis valöörien vuoro, kun ikoniini pohjavärit on lähes kokonaan maalattu ja alkaa laskosten maalaaminen ja valöörit ovat tärkeitä.

Olen yrittänyt olla järkevä ja maltillinen juurakkotilausten kanssa. Daalioita tilasin kymmenkunta ja yritin valita jotain muuta kuin niitä ihania vaaleanpunaisia. Muutaman iris sibirican tilasin ('Jerry Murphy' ja 'Sugar Rush'), sekä pari päivänliljaa ('Stormy Skye' ja Sunset Skye' - oho taivaallisia ovat molemmat, nyt vasta huomasin!),  cannan halusin ('Wyoming'), useamman Hymenocallis harrisianaa, kun ovat niin kauniita ja lilium martagon 'Alberta Morning' (sitä minulla ei ehkä ollut vielä ja sävy oli tosi kaunis). Vielä ajatuksissa olisi tilata jotain ihan pikkuisen, mutta mietin vielä.  Daaliat tulevat siis kukkapeltooni ja hiljalleen kasvimaan kylvökarttaa mielessäni olen pohtinut. 

Vaaleanpunaisten ja hiukan kellansävyisten keskellä tummia sävyjä edustaa tumma/valkokirjava 'Rebecca's World', josta pidän myös kovasti.

Minun ehdottomasti rakkain daalia!

Kasvimaan ja kasvilavojen kasvien suunnittelu on aktiivista aivotyötä. Mielessäni kuvittelen kasvimaan ohi kulkiessa, että millaiselta se tulisi näyttämään. Kasvimaalla tietenkin paikkansa ottavat meidän perusvihannekset ja juurikkaat, mutta kukkia laitan aina väliin tietenkin jo silmän iloksi ja kaikille siivekkäille mesibaareiksi. Saan tyttären kautta (hänkin ehkä on innokas puutarhaihminen) laivaperunaa ja ryvässipulia maatiaiskantaa - tytär selvittää vielä noiden kahden taustat viljelijältä. 

Lauantaina vietämme Ystävänpäivää! Oikein ihanaa Ystävänpäivää myös Sinulle!

💚