Puistossa ja merellä

 Varoituksen sana...tästä postauksesta saattaa tulla massiivi! Varon tukahduttavia pitkiä kirjoituksia tai kuvapaljoutta, mutta tällä kertaa saattaa molemmat varomiset unohtua. 

Merellä

Azoreilla haluan aina merelle katsomaan delfiinejä ja valaita. Kun täytin 50 ja 60 vuotta, olin avomerellä uimassa delfiinien kanssa. Nautin meressä uimisesta ja vapaasta sukeltamisesta ja pääsin mereen uimaan nytkin, vain rannasta. Vesi oli 16 astetta, ei kylmää, raikasta. Tällä retkellä olikin mahdollisuus nähdä valaita eli pikkumiekkavalaita jotka oikeasti ovat delfiinejä, mutta käyttäytyvät kuin miekkavalaat. Niitä näimmekin aika monta ja iloisia veikkoja olivat. Tämän retken tein pienellä laivalla, kun ajatukseni oli kuvata, pienemmällä kumiveneellä yleensä menen ja se vasta on ihanaa menoa, kuin rodeota (tai luulen niin), isäntä ei halunnut mukaan.

Huomasin merellä saman kuin puutarhassa ja kirjoneuleita tehdessäni, että vaivuin johonkin ajattelemattomuuden tilaan ja vain nautin aalloista, taivaasta, merituulesta ja delfiineistä, minun ei tarvinnut paljoakaan keskustella kenenkään kanssa, paitsi hiukan kahden iloisen amerikkalaisen, todella kauniin rouvan kanssa - iloinen kohtaaminen sekin.

Puistossa

Ponta Delgadassa, saariryhmän pääkaupungissa, on todella paljon pieniä puistoja kuten kirkkojakin. Yksi hiukan isompi puisto on Antonio Borgesin puisto, jonne aina haluan teelle. Tällä kertaa tee jäi juomatta - puiston kahvila on hyvin suosittu ja niin nytkin. Puisto oli pessyt kasvojaan ja sinne oli tuotu eläimiä ihmisten iloksi: kissa (joka kiersi sylistä syliin, en saanut siis kuvaa), kanoja, kukkoja ja ankkoja. Kevät oli sielläkin pitkällä. Puiston mangoliat lopettivat kukintaa, mutta kukkia ja puita riitti katseltavaksi, erityisesti atsaleat ja kameliat kukkivat todella upeasti!

Sisääntulo yläkautta

Yleensä noissa kivien koloissa kasvaa belladonnia, mutta nyt niitä ei vielä ollut kukkimassa.

Puistossa on paljon polkuja, pieniä luolia ja 'siltoja' eli ihan paras mahdollinen paikka pienelle ihmiselle seikkailua varten.

Syzygium jambos

Tämän puun luo aina palaan, Ficus macrophylla

Komea ankkaherra

Metrosidero, Uuden Seelannin joulupuu - se ei ollut kukassa nyt.

Tässä pieni kuvakooste siis Antonio Borgesin puistosta. Ja onhan se niin että kuvat eivät kerro tuoksuista ja äänistä, ne pitää itse kokea.

Meillä isäntä tykkää tulla mukaani kaupungille kävelemään ja puistossa istuskelemaan penkille katselemaan ohikulkijoita. Puiston aidan takana hänellä oli kuitenkin ammattinsa puolesta mielenkiintoista katsottavaa...

Lomareissuilla yleensä ennen aamupalaa käyn lenkillä. Pieni kuvakooste lenkkimaisemista.

Näyttää saunalautoilta

Lasten purjehduskoulu

Meillä on aina, ihan aina, sellainen hotelli, joka on meren rannassa. Satamassa kävi muutama risteilijä ja yksi todella kauniskin 'risteilijä' tuli satamaan Ruotsin lipun alla purjehtiva Gunilla-laiva

No eihän matkaa tehdä syömättä. Aika herkkua tuo kaloista, simpukoista, katkaravuista ja vihanneksista tehty pata...meidän herkkua!

...ja kalataulu

Olemme siis käyneet Azoreiden saariryhmän suurimmalla saarella, Sao Miguelilla useamman kerran, mutta haaveenani on joskus päästä muillekin saarille, eritoten Floresille, vaikka yksi paikallinen turistiyrittäjä minua varoitti, että ei siellä ole edes kunnon hotellia...no jonnekin kuitenkin voisi pään kallistaa ennen seuraavaa päivää. Ensimmäisen kerran kävimme saarella vuonna 2006, juuri silloin kun Lordi voitti euroviisut. Samaan aikaan tuolloin oli Santo Christo -juhla, upea kokemus sekin. Palaamme saarelle, toivottavasti jo syksyllä. Ja Repolaiselle tiedoksi, siellä on upeat pyöräilymaisemat eikä niin jylhää kuin Madeiralla.

Mutta aamun vieraat - ikkunabongaus, jota myös mielelläni harrastan. 

Nyt maratooni päättyi ja onnea jos pääsit loppuun asti! Tänään meillä sataa, ei haittaa! Luvassa on hiukan kotihommia ja iltapäivällä lähden maalaamaan. Viikonloppuna aloitin siemenkylvöt, niistä myöhemmin sitten.

Kaikkea hyvää Sinulle, mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

💚