Keittiön ikkunalla

Maaliskuu maata näyttää, sanottiin ennen. Nyt olisi voinut sanoa, että helmikuukin on maata näyttänyt jo hyvän tovin, mutta nyt on tällainen talvi ollut tähän asti, toisenlainen ja lempeämpi kuin viime talvena koettiin. Vuodet eivät ole veljeksiä, toisaalta onneksi.  

Mutta keittiön ja terapiahuoneen ikkunalle. 

Meillä pelargonit viettävät talvensa sisällä. Soveliasta talvetuspaikkaa muualla meillä ei oikein ole ja melko hyvin ovat ikkunoillakin viihtyneet.

Paljon on leikattavaa.

Hiljalleen olen alkanut ottamaan pistokkaista. Pyrin olemaan pistokkaiden otossa maltillinen, leikatessa pelargonioita hurmaantuu joskus niin, että maltti meinaa unohtua. Vasta muutamasta pelargoniasta pistokkaan olen ottanut, jatkoa seuraa.

Pelargoniat ovat ihania! Erityisesti kotimaiset perineruusunnuppupelargonit ovat vieneet sydämeni, ne vain ovat ihania ja kestäviä!

Toki muitakin kaunottaria löytyy ikkunalta ja joskus naurattaa, että olenkohan alkanut 'keräämään' naistennimisiä pelargonioita paikannimisten lisäksi - löytyy Irja, Maija, Kaarina, Alavieskan Hilda, Alastaron Helena, Ida-mummu... paikannimiä Muolaa, Jyväskylä, Pelkosenniemi, Ranua, Säkkijärvi... 

Minulla sisällä ei kovin paljoa kukkia  ole pelargonioiden lisäksi, joitakin kuitenkin. Marraskuunkaktuksia löytyy muutama ja ne ovat aloittamassa tämän talven kolmatta kukintajaksoaan hoidosta huolimatta. Lisäksi yksi hassu aaloe, joka kukkii joka kevät sekä Madeiran ikävää lohduttava kirjavalehtinen juoru ('Nanouk'),

Sää on aika harmaa ja lempeä - lumet sulaa siis! Tänään on kaikkea mukavaa puuhaakin luvassa: leivinuuni lämpiää eli leivon hiukan ja laittelen pataruokia, jatkan vaatehuoneen tyhjentämistä (uskomatonta, kuinka voi ihmiselle kertyä yhtä ja toista vaatekertaa varon vuoksi, mutta nyt ne saavat kyytiä) ja jos jää aikaa niin maalaan hiukan, toki Murun villapaitaakin kudon ja illalla saunaan.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚