Jo marraskuulla lueskelin Päivänpesän elämää Katjan lempityökaluista ja haasteesta, jonka hän heitti ilmoille. Nyt on vallan sopiva aika tähän haasteeseen vastata.
Olen aika minimalistinen lempityökalujen suhteen eli pärjään aika vähällä. Koska meidän huushollissa on kaksi omalla tavallaan pihahommiin osallistuvaa, meillä molemmilla on omat työkalut ja ainakin minä pidän tarkan vaarin omistani, koska ne ovat erittäin hyvät ja helposti lainattavissa ja sitä meillä harrastetaankin! Talvella kottikärryjen laina sallitaan, kun niitä en itse käytä ja isäntä vie liiteristä puita pannuhuoneeseen, jotta saadaan talo lämpiämään, vastineeksi hän keväällä tarkistaa kottikärryjen pyörän ilmat.
Lapio, se pitää olla kevyt ja kestävä! Minulla oli hyvä pieni Fiskarsin valkoinen lapio, mutta se meni valitettavasti poikki! Varressa oli alumiinia ja se antoi periksi. Menetys oli varsin valitettava, se lapio oli todella käyttökelpoinen ja hyvä. Joululahjaksi sain tuon alla olevan kiiltävän mustan lapion, sen ei pitäisi mennä poikki ja se on hiukan kevyempi kuin tuo sininen Fiskarsini. Uudessakin lapiossa on pitkä varsi, sitä arvostan kovasti, koska en pääse polvilleni vaan kyykkään pihahommissa ja varresta saa hyvin tukea. Eli kahteen eri voimaluokkaan tarkoitettu pistolapio, niistä tykkään ja niitä käytän paljon.
Kuvassa on myös talikkoni (oikeanpuoleinen). Minua on siunattu äärimmäisen välittävällä miehellä ja tämän talikon hankinta sai hänelle aikaan tykytyksiä. Hänellä on vahva usko, että telon itseni noinkin vaarallisella työkalulla kuin talikko. No yhdet saappaat meni puhki, ei muuta. Tuo kuvassa oleva pitkävartinen hara on kasvimaalla erinomainen kaveri, pitkä varsi siinäkin. Nuo paalinarut ovat tärkeitä, ripustan niillä sipulit kuivumaan nippuina liiterin kattoon.
Tuo keskimmäinen rautaharava (alla) on isännän, sitä en koskaan käytä, se on minulle liian painava. Mutta tuo toinen rautaharava, muovinen kauniin oranssi lehtiharava ja pitkävartinen hara, niitä käytän myös paljon.
Nämä vanhat oksasakset ovat ihan parhaat. Laitoin niihin tuollaisen kauniin vihreän rannelenkin, joilla saan se roikkumaan ranteesta ja kulkemaan kottikärryjen aisassa hyvin, ettei hukkuisi niin helpolla. No on minulla oksasaksia, sekatöörejä, useammatkin, mutta nämä ovat parhaat.
Japanese hack, onko parempaa kaveria kun jotain pientä täytyy kuokkia!
Tässä hieman isännän valtakuntaa, mutta lainaan joskus noita punaisia oksasaksia ja tuota oikealla olevaa pientä sahaa. Minulla on nivelrikko ja tällaisten tiettyä puristusvoimaa vaativien työkalujen käyttö ei oikein onnistu. Isompaan katkaisuun haaveena olisi lyhytlaippainen moottorisaha, mutta siitäkin olemme isännän kanssa neuvotelleet useaan otteeseen ja hänellä on vahva usko, että telon itseni sellaisen vehkeen kanssa. Toki täytynee sanoa, että tykkään kiipeillä ja saattanee olla jonkinlainen totuuden siemen tuossa isännän ajatuksessa. Onneksi kummitytöllä on moottorisaha, pienilaippainen ja hän kyllä sahailee, kun pyydän. Minulla on taipumuksena malttamattomuus eli jos pyydän apua, sen pitää tapahtua heti sillä siunaamalla - en oikein millään malttaisi turhia odotella ja meillä toimitusajat joskus ovat hyvin viiveellisiä!
En tiedä, oliko aiheellista laittaa kuvaa omasta 'työpisteestäni', jossa minulla on taimilaatikot, runkosuojat, tuet, lannoitteet, multasäkkejä...siis kaikkea tarvittavaa. En tulisi toimeen ilman omaa 'työpistettäni'. Onhan se joskus sekaisin, mutta syksyllä, kun piha on paketissa, järjestän kaikki paikoilleen ja toki vaikka en järjestäisi, löytäisin kyllä kaikki sittenkin.
Sitten vielä pari työkalua, heinähanko ja vanha isän tekemä - en tiedä mikä sen nimi on mutta meillä lapsuuden kodissa sillä nostettiin perunat ja minusta se on kaunis esine.
Ihan kaikki työkaluni eivät tulleet esitelleeksi eli nämä seuraavat ovat kasvihuoneessa ja ovi on niin kiinni, että en saanut sitä auki. Pikkulapioita minulla on muutama, harvoin niitä tarvitsen, koska teen kaikki sillä pienemmällä isolla lapiolla ja jommalla kummalla kuokalla, mutta pikkulapio on hyvä kasvihuoneessa ja lastenlapset tykkäävät touhuta niiden kanssa. Koulimislapio on ihan miniatyyri ja usein hukassa, onneksi aina se on löytynyt. Erinomainen multakauha kasvihuoneessa, sitä ilman en pärjäisi taimetusvaiheessa! Sitten toki kastelukannuja useita, kaunein niistä on vaaleanpunainen ja taimetusvaiheessa minikastelukannu (joskus lainaan lastenlasten kastelukannua, sekin on pikkutaimille hyvä!).
Näiden kanssa siis puuhastelen pihalla kaiken sulan maan ajan ja kuten tuolla aiemmin jo sanoinkin, että polvillani en voi olla niin pitkä varsi työkaluissa on ihan ykkösasia. Puutarhakoneita minulla ei ole kuin trimmeri, se riittää minulle ja tietenkin, kun kivikasan päällä pihahommia teen (ja asumme), pitää olla rautakanki (minulla on sellainen pieni versio).
Tässä siis kaikki mun työkalut, näillä pärjään. Ainoa mikä pitäisi hankkia vielä on dymo, että saisin taimien nimilappuihin kestävästi taimien nimet.
Kivipellossa pakkasta on tänään ollut -15 astetta eli ulkona en paljoa tänään ollut, kun astmani ei oikein tykkää pakkasesta, mutta huomenna on tarkoitus mennä Siuronkoskelle kuvaamaan koskikaroja.
Oikein mukavaa vuoden jatkoa!
Kaikkea hyvää Sinulle!
💚
