Kivipellon Saila

tiistai 8. elokuuta 2017

Lapissa, osa 1...pala lapsuutta

Olen ollut somemaailman ja toimivan kännykän 
ulottumattomissa melkein viikon. 
Watsapit tulivat parin päivän viiveellä...somelomaa, kännykkälomaa, se teki hyvää. 
En tokikaan ole teitä ystävät unohtanut, päinvastoin, 
muutaman kerran kännykkä päästi netin ihmemaahan ja kävin katsomassa teidän kuulumisianne kommentoimatta valitettavasti - verkossa oli vikaa, vikaa, vikaa...

Niin pala lapsuutta. 
Olen viettänyt lapsena aikaa paljon pohjoisessa papan tykönä, pohjoiseen teen matkan lähes joka vuosi uudelleen ja uudelleen. Päätimme Kivipellon isännän kanssa kaksi kohdetta, 
joissa emme ole olleet ja jotka ovat olleet mielessä usein: 
Teno ja jäämeri.
Viikossa ei paljoa ehdi, mutta jotain kuitenkin. 
Tuonne ihan pohjoiseen jäi pala sydäntä, 
sinne pitää päästä vielä uudelleen ja uudelleen
...raapaisimme vain pintaa kevyesti!

Hurautimme mahdottoman ajomatkan Ylitorniolle
Siellä on luotettava yöpaikkamme, se ei pettänyt tälläkään kertaa. 
 (Vanha Rouva, vilkutin sinulle kun menimme Oulun ohi).
Siitä sitten Rovaniemen kautta Sodankylään. 
Sodankylässä teimme elintarviketankkauksen ja minun oli pakko päästä vanhaan kirkoon

 
Vanhassa kirkossa tapasin sen pienen Kivipellon Sailan, 
joka papan kanssa ihmetteli...


...miksi aikuiset kumartavat kirkkoon astuessaan, 




miksi penkin reunat olivat käteen niin sileät, miksi aikuisten oli penkeillä niin vaikea istua...




... ja kuinka kaunis valo tulvi ikkunoista sisään. Tuli sellainen olo, että pappa oli nytkin siellä kanssani. Vedet tulivat silmiin... 

Sodankylän vanha puukirkko on kaunis paanukattoineen, ikkunoineeen kaikkineen. Se henkii välittämistä ja ihmisen hyväksyntää.








Joku oli tuonut sydämenmuotoisen kiven Helgen haudalle.



Kävinhän minä kivikirkossakin. 
Siellä en viihtynyt lapsena, enkä oikein nytkään. 
Mieleeni tuli nuoruusajan muistot tiukasta kirkkoherrasta, 
joka ei suostunut siunaamaan itsemurhan tehnyttä nuorta viimeiselle matkalle eikä kastamaan aviottomana syntynyttä lasta...pappi piti hakea kauempaa. 
Anteeksi tämä vuodatus!



Aika on muuttunut, ihmiset ovat muuttuneet, 
ehkä suvaitsevaisuutta on tullut enemmän, toivottavasti! 

Matka jatkui pohjoiseen kohti suuria vesiä. 
Seuraava yöpaikka oli Inarissa ja siitä matka jatkui Angelin ja Karigasniemen kautta Utsjoelle. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mukavaa viikonjatkoa!

33 kommenttia:

  1. Olen asunut Sodankylässä kolme kuukautta kauan kauan sitten. Piti käydä tuolla kirkossa, mutta jostain syystä jäi. Nytpä tuli sekin sitten nähtyä sinun kuviesi kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva, että tulit kanssani kuvien välityksellä Sodankylän vanhaan kirkkoon. Sodankylä oli kovasti muuttunut. Kävin siellä viimeksi joskus 80-luvun alussa, no eksymään en päässyt. Ensimmäinen käyntini tuossa ihanassa puukirkossa oli joskus yli 50 vuotta sitten :D

      Poista
  2. Oi miten kaunis ja sympaattinen pieni kirkko!
    Hienot kuvat!

    Mukavaa alkanutta viikkoa myös sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirpa! Kirkko on todella kaunis ja sympaattinen!

      Poista
  3. Miten liikuttava kirjoitus. Upea puukirkko, niin sympaattinen ja jotenkin pehmeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaima, pala lapsuuttani! Kirkko on niin ihana ja lempeä.

      Poista
  4. Ihana postaus♥ Tuo kirkko on kyllä kaunis..Se tunne että toinen on siinä lähellä vaikka onkin poissa on liikuttava...ja se kaipuu♥ Kaunista elokuun alkua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päde! Se on todella kaunis kirkko. Olen samaa mieltä, tunsin papan läheisyyden ja siitä nousi ikävä.

      Poista
  5. Suloinen tuo pikkukirkko! Niin inhimillisen ja lämpimän oloinen. Yleensä kirkkojen ilmapiirissä on jotain jylhää ja kylmää, mutta tuo on ihan erilainen :). Hui, mikä julma, hirveä pappi tuo josta kerroit :O.

    Minäkin olen viettänyt some/internetpaastoa, se teki kyllä hyvää. Ei sitä normiarjessa huomaakaan kuinka paljon aikaa menee Whatsappeihin, someen ja erilaisten sivustojen seuraamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo vanha puukirkko on todella lempeä ja kaunis täynnä elämää, jota se on nähnyt. Penkkien sileäksi hioutuneet muodot, valo ja upea alttaritaulu. Pappi oli tosi hirveä, se tapaus kohahdutti mahdottomuudellaan, aika kaukaa saivat omaiset siunaavan ja kastavan papin hakea.

      Somepaasto tekee hyvää, aikaa tosiaan hujahtaa helposti tunti jos toinenkin koneen äärellä, vaikkakin kaikkea mielenkiintoista usein koneelta löytyykin.

      Poista
  6. Ihana kertomus ja tuo kirkko aivan uskomaton. Kunpa sen seinät osaisivat kertoa meille menneistä. Kevolla ja Nuorgamissa olen ollut ja kyllä on hienot paikat mitkä vievät mennessään. Nuorgamista lähdin rajan pintaa etelään ja en ikinä unohda sitä tunnelmaa. kiitos matkaseurastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vekki! Kertomus on pala lapsuuttani ja tuo kirkko on niin ihana, sinne oli pakko päästä jälleen. Ensimmäisestä kerrasta olikin kulunut jo yli 50 vuotta - huh! Jospa tosiaan seinät osaisivat kertoa, tarinoita olisi varmaan paljon - niin iloisia kuin surullisia.

      Kiitos, kun olit mukanani tässä alkutaipaleella, matka jatkuu! Maisemat tuolla ylhäällä ovat huikaisevan kauniit ja tilaa riittää hengittää!

      Poista
  7. Voi, Saila, miten vähillä sanoilla sanotkaan niin paljon. Liikutuin taas kyyneliin saakka.
    Vanha puukirkko ilman sen kummempia koristuksia on jotenkin ihan pysähdyttävän kaunis. Sitä katsoessa voi miltei silmissään nähdä vuosisatojen taakse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käynti kirkossa herkisti minut niin voimalla! Mieleen tulvi ne kaikki kauniit muistot lapsuudesta, kun papan kanssa tuolla olimme käydessämme isotädin luona Orajärvellä. Pappa on ollut minulle aina rakas!

      Vanhat puukirkot ovat ihania!

      Poista
  8. Mukava ja liikuttava kirjotus! Kirkko on kaunis ja sitä mie ihmettelen miten ennenvanhaan immeisillä on ollu kauneudentaju, kirkoista kahvikuppiloihin siltäväliltä. Vaikka käspelillä ja vähistä tarpeista on kaikki tehty. Mukava kun piäsit käymään siellä. Mie en oo Kajanii pohjosemmassa käyny, elän toivossa jotta jollonkin pohjoseen piäsisin. Meijän mökkinuapurit on Sodankylästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Tuo kauneudentaju, lahjakkuus kädentaidoissa ja luovuus minuakin ihmetyttää ottaen huomioon sen ajan materiaalit ja työkalut, melkoisen sitkeää väkeä ovat olleet kaikki tyynni!

      Pohjoinen on kaunis seutua ja viettelee, paljon on nähtävää, paljon tarinoita kuultavaksikin löytyy!

      Poista
  9. Kyllä. Puukirkko on todella upea. Eipä näy enää. Montaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirkko on upea, puukirkkoja paanukatoilla ei taida enää montaa olla.

      Poista
  10. Kirkko on todella mahtava . Ah ja voih, lappi on niin upea paikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On todellakin! Lappi on upea paikka, uutta matkaa jo alettiin suunnittelemaan - minuun iski asuntovaunukuume :D

      Poista
  11. Vissisti ihana reissu. Komeat maisemat ja kohteet. Mikä sen parempaa. KIva matkailla tällä tavalla sun kuvien kautta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli, eikä itikatkaat kovin kiusanneet. Maisemat olivat upeita! Mukavaa että tulit kuvien mukaana matkalle kanssani!

      Poista
  12. Kaunis ja tunteita herättävä postaus! Mukavaa keskiviikkoa!

    VastaaPoista
  13. kiitos tästä kauniista ja koskettavasta postauksesta Kivipellon Saila!
    pohjoisen porstuasta, Pikku-Syötteen kupeesta, löytyy myös minun sukujuureni äidin puolelta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona - kertomus oli pala lapsuuttani, tuo vanha kirkko on sa sitä aikaa :D

      Taidetaan olla äitiemme puolelta molemmat pohjoisen tyttöjä, isäni oli kyllä paljasjalkainen hämäläinen :D

      Poista
    2. ...hauska sattuma, myös isäni oli hämäläinen, tarkkaan ottaen itä-hämäläinen...

      Poista
  14. Sulla on ollut hieno matka. Viehättävä tuo puukirkko ja puhutteleva. Kivikirkossa ollut kaamea kirkkoherra. Ei hänellä ole ollut oikeutta tuomita,ei jakaa Taivasosia. Mistäs hän tietää,vaikka nuori teki itsemurhan,niin Jumala on voinut armahtaa ja hän on Jeesuksen kanssa paratiisissa. Eikä ole lapsen vika,jos on syntynyt aviottomana ja miksi siitä naiseen luodaan syyttävä sormi,ei mieheen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tosiaankin ollut kaikin puolin upea matka! Tuo vanha kirkko on niin kaunis, puhutteleva ja lämminhenkinen.

      Kirkkoherra asettui liian mahtavaan asemaan jakamaan jyvät akanoista. Se tilanne oli aika hirvittävä kaikkinensa, onneksi löytyi pappi joka saatteli nuoren viimeiselle matkalleen ja siunasi pikkuisen myöskin. Pappi ei tainnut tietää armon merkitystä, se on melkoinen puute ja kasvamisen paikka! Ihanaa oli että lapsi saatiin kastettua, lapsen vika ei todellakaan ollut syntyä aviottomana ja ennenhän aina syyttävä sormi osoitti naiseen.

      Poista
  15. Ihanan tunnelmallinen tuo puukirkko. Käsityöläisten taidonnäyte!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kirkko oli kaunis ja ihmettelin myös kädentaitojen määrää!

      Poista

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!