lauantai 7. marraskuuta 2015

Jauhopeukalo vai peukalo keskellä kämmentä?

Huomenna on isänpäivä...ajattelin leipoa ja niin teinkin. 

Ensin kovassa lämmössä peruslauantaileipomuksia, pyöröt ja sitten uunin taltuttua lopusta taikinasta sämpylöitä.



Pullaakin on luvassa. Tein pienen taikinan, haluan yllättää kaloja kylmässä perkaavan Kivipellon isännän. Hän oli eilen merellä enonsa kanssa venepilkillä, saalis oli huomattava. Niistä riittää savustukseen, patakukkoon, paistamiseen ja keitettynä kanoille ja kissoille, mukava juttu!

Isäntä on inansa mustasukkainen pakastimelle. Hän uskoo vahvasti, että leivon vain pakastinta varten ja hän ressu ei saa mitään. Nytpä yllättyy isäntä, saa lämpimäisiä niin paljon kun pyöröjen jälkeen mahareppuseen sopii ja vielä hiukan enemmänkin!







Mustikkapiirakoita oikein pullataikinapohjaan. Murotaikinapohjaista mustikkapiirakkaa ei oikein hyväksytä.

 Korvapuusteja, ei ihan kauhean nättejä, uuni ei kaunistanut, vaikka anoppi aina niin sanookin!

 Hoikentavia voisilmäpullia!

Ja nyt saatte nauraa ihan niin paljon kuin jaksatte. Leivon kaikenlaista ja eloni aikana olen leiponut melkein mitä vain ja aika paljon, mutta tuo junttapulla - se ei onnistu koskaan. Yleensä teen wienerpitkoa ja se onnistuu aina, mutta tämä juntta, ei sitten millään. Mutta - ei tätä syödäkään näin, kunhan jäähtyy ja laitan sen pakkaseen, niin siitä tehdään köyhiä ritareita ja ne maistuvat vaikka pitko olisi ruma! Mansikkahilloa ja kermavaahtoa vain päälle ja nam!

Eikös olekin ihan kauhean näköinen pitko! 

 No tätä toista päätä kehtaa hiukan katsella...ruma kuitenkin!


Pian isäntä tuo kaloja keittiöön perattuna ja sitten laitan patakukon uuniin: ahvenia, siankylkeä, suolaa, mätipalleroita, ja päälle hapanleivän siivuja ja kostukkeeksi tällä kertaa siideriä kun tummaa olutta en muistanut kaupasta tuoda ja saviruukun kansi kiinni ja uuniin tekeytymään moneksi tunniksi - aika hyvää sekin!

Mukavaa lauantaita!

Sulo

perjantai 6. marraskuuta 2015

Rytörinteen ilonpilkahduksia

Viikko meni niin vauhdilla, enpä koneelle oikein ehtinyt. Nyt piti olla talviuniaikaa, eipä taidakaan sitten kuitenkaan. Vaiva kaatoi sänkyyn, mutta kipulääkkeen voimalla uhmasin ja ajattelin postauksen kuitenkin tehdä!

Viime sunnuntaina oli sopiva marraskuinen pehmeä valo. Vielä oli muutama ale-ale-ale-kukkasipuli, jotka laitoin maahan, rytörinteeseen. Huomasinkin, että sinne on alkanut kerääntyä heiniä. Kummityttö kasvatti minulle tällaista heinää, sen nimeä en tiedä. Olkoon siis Hannaheinä, Nöpö tykkää sitä syödä...maistuu siis varmaan hyvälle kissan suussa.


Kolukkoon istutin myös tällaisen leveälehtisemmän kupariin taittavan saran (tuuli vei nimilapun), myyjä sanoi että on talvenkestävä, asiakas vieressä sanoi ettei ole, joten odotellaan kevättä ja katsellaan kuinka käy heinän. Tämä maistuu Sulolle oikein hyvin!


 Rytörinteessä kasvaa myös Cheriltä viime kesänä saamani pehmytmesiheinä...



 ...sekä viiruhelpi.


 Kuparisara pääsi rinteeseen myös, pieni ressukka.


 Rinteen yläreunalla kasvaa pari tainta transsylvanian helmikkää, nekin vielä pieniä mutta kasvavat isoina komeiksi puskiksi.

Rinteessä on kivenjärkäleitä, sammaloituneita. Kiven päällä on lötö, kivi jolla hypättiin lapsena ruutua. Millä nimellä teillä lötöä kutsuttiin?


Rinteessä on muutamia mehitähtiä, joiden vihreys yllätti sekä mehevyys!

Mehiparta

Seittimehitähti
Marmorimehitähti
Ja haaveilua... Rinteessä on yksi Arabella-kärhö, aion tilata niitä lisää ja antaa sen kasvaa maanpeitoksi, Nyt suojasin kasvin lehtikatteella. Arabella kukki kesällä niin kauniisti aina pakkasiin asti ja rytörinteen ilmansuunta on juuri oikea, niin että kasvusto hakeutuu laskevan auringon suuntaan ja peittää kukkaverhollaan laajan alan.


Tähän tulee myös maanpeitoksi kasvatettavaa kärhöä, ehkä valkoista, tämänkin ilmansuunta länteenpäin on sopiva ajatellen kukintaa.


Taidan mennä pötköttelemään ja ottaa päikkärit. Kolmihermo vihottelee taas ja kipulääke ei ole vielä oikein vaikuttanut.

Iloista viikonloppua kuitenkin kaikille!


lauantai 31. lokakuuta 2015

Pyhäinpäivä

Tuuli leikkii puusta pudonneilla lehdillä...


Eilen vein kynttilät isälle, mummulle ja papalle sekä enolle. Tänään sytytin kynttilät rakkaille, joiden viimeinen leposija on kaukana, kuten ihanalla papallani. Halloweeniä emme juhlista millään tavalla, pyhäinpäivää vietämme. Muistelemme ihania rakkaita, joiden matka päättyi täällä luonamme ja jatkuu siellä jossain...


Haaveiluaikani alkoi...pihalla enää fiilistelen, leikkivillä lehdillä...yritän niitä haravan kanssa metsästää, kunnes iloinen tuulenvire nostattaa ne kasalta tai kottareista jällen ilmaan tanssimaan. Kivaa hommaa.

Viime viikko meni sisätöissä. Aloitin esijoulusiivon, ehdin katsella kotia rauhassa sisältäpäin ja sitten heräsi siivoushormooni. Viikon sitä kesti ja sitten olin melkein tyytyväinen, jatkoa riittää mutta ei kaikkea yhtäaikaa.

Ompelukoneen kaivoin esille jälleen ja tietysti saumurin. Olen siis jouluihminen kuten olen joskus ehkä maininnut. Joulussa on niin paljon ihania asioita, paitsi yksi: auki revityt lahjapaperit. Niitä ei huolita edes paperinkeräykseen, roskiin vaan, tuntuu niin pahalta. Joskus vuosia sitten tein lapsille partioreissuille kangaspusseja ruokailuvälineitä varten ja siitä heräsi ajatus joulupusseista. Ostin kauniita joulukankaita ja nauhoja. Saumuri surrasi ja ompelukone lauloi sulosävelmiä. Sitten asia jotenkin painui unholaan, kunnes kummityttöni mies ilahtui suuresti, kun hänelle joulupussin tein pikku yllätystä varten. Hän mainitsi asiasta ja oli mielissään, koska paperitulva ei häntäkään myöskään miellyttänyt.

Kävin kangaskaupassa, ostin kahta sorttia joulukangasta ja nauhoja. Ompelin taas joulupusseja, jotka sitten voivat kiertää jälleen tulevina jouluina lahjojen kääreenä. En toki ihan kaikkia kangaspussiin laita, paketeitakin vielä tehdään. Kuopus on taitava paketoija. Hän usein kerää lehdistä kauniita kuvia/kuvasivuja ja tekee niitä kääreen lahjalle, kauniita ovat.

Kaikenmoista tarviketta paketointiin...ja muutama paketti jo valmiina.
Enkelipusseja
Printtipusseja   
Kaunista printtikangasta
Ja tuo esijoulu, josta mainitsin aiemmin. Ehdotin Kivipellon isännälle, josko aloittaisimme joulun jo pyhäinpäivästä. Ilme kertoi mielipiteen ja muutama sana: ei pilata joulua pienellä...no ei sitten. Vähän kokeilen jouluherkkuja kuitenkin, pyhäinpäiväherkuksi sillitahnaa piirakoiden kanssa...


Ohje, vähän kallellaan.

Kuva sillitahnasta
Ai niin, harjoittelin viime viikolla yökuvausta...mustia kuvia :D





Oikein mukavaa viikonloppua!

Aamulla lämpisi uuni

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Haaveiluaika alkoi

Kukkasipulit ja valkosipulit on maassa. Kanat talvikodissa ja perennojen pakkasen puremat versot on leikattu pois. Melkein haravoitu...puissa vielä lehtiä. Olen niin innoissani!!

Tänään tein valvonnan alaisena pihahommia, jatkona eiliselle.


 
Kuvassa vanha herra jo väsynyt, mammaa piti valvoa hyvin aktiivisesti ja jopa vielä leikkiinkin innostua, kun mamma raahasi parsan vahvoja versoja kompostiin. Nöpö heittäytyi niiden päälle kyytiin, painoa olisi ollut ilmankin! Herran silmäkulmassa oli veitikkamainen pilke.

Versot on leikattu ja kompostoitu, samalla perattukin hiukan. Rakkaat taimet on peitelty lehtikatteen alle talviunta nukkumaan. Äitini sanoisi, että onpa ruokottoman näköinen. Katan pionitkin, vaikka ohjekirja ei sitä suosittele. Pionipenkkini on kaikki viettävällä maalla, joten ei ole pelkoa että hienohelmojen varpaat uisivat vedessä.

Pionipenkki

Pionirinne

Parsapenkki


Upean kirjokurjenmiekka 'Kermesianan' lehtiä en raskinut leikata, se on vahvistunut vuosi vuodelta. Taimi on Tommolan tilalta kotoisin.

Kuunliljakakut on leivottu!


Mustikoissa on vielä hitunen ruskaa jäljellä.


Viimeiset sissit kukkivat navetan sisäänkäynnin porraskiven vieressä.



Haravoitavaakin vielä riittää...


Ostin eilen maatalouskauppareissullani vielä yhden taimen, valkoisen syysvuokon 'Honorine Jobert' ja maksoi huikean 1,34 e, hyvä kauppa! Taimi on nyt maassa ja peittelin sen kuten toisetkin syysvuokot.


Viimeiset kukkasipulitkin laitoin maahan, kaksi pussia fritillarioita, niita violetteja keltaisella reunuksella, euron pussi!


Jouluruusut ovat alkaneet omenapuiden alla jo kukinnan, mutta vaaleajouluruusu lasihuoneen seinustalla ei kiirehdi, nuppuja on jo nähtävissä, ei vielä kukkia, mutta jouluunhan on vielä aikaa! Jouluruusu usein kukkii jouluna, jollei lunta ole tullut paljoa.




Olen nyt siis niin innoissani! Talvihaaveiluaika on siis alussa! Pikkuisen haravoin vielä, muuten ompelukone saa alkaa laulamaan ja kudin. Joulu lähenee ja senkin suunnittelu on kovassa vauhdissa. Tänään siis alkoi talviaika kellojen vääntelyllä, pian on talvipäivän seisaus ja sitten alkaa kevät! Nyt on siis mahdoton kiire talvea viettämään, kevään alku on siis jo ihan kynnyksellä! 

Ihanan lempeää alkavaa viikkoa kaikille!




Luonto antaa nyt lempeyttään, nautiskellaan tästä ihanasta valosta ja pehmeistä sävyistä!



keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Tuntuuko tutulta?

Tupareissa pojan ja hänen ihanan neitosensa luona lokakuun alkupuolella tapasimme jälleen neitosen mukavat vanhemmat ja siskon! Olen niin iloinen, että pojalla on niin söpönen kainaloinen ja kaiken lisäksi vielä upeat appivanhemmat (sanotaanko noin jo avopuolison vanhemmista...no olkoon, oikeaan termiä en tiedä) ja herttainen sisko.

Pikkulintu oli appivanhemmille laulanut, että tuparipäivänä minullakin oli vuotispäivä nimipäivän lisäksi. Varoittelin kyllä ettei satavuotisia kannata enää paljoa muistella ja enkä olisi halunnut heidän juhlaana millään tavalla häiritä. No sain appivanhemmilta kortin...kertovan kortin, minusta, mutta puutarhaystävät, löydättekö tekin kortista itsenne...?

 Kaunis kortti, mutta luetaanpa teksti hieman tarkemmin...onko mitään tuttua?

Hortus manicus
 Kuvaus puutarhamaanikosta...


Luonnekuvaus




Hoito, jos sitä on olemassa


Sopivasti sanottu: meihin tulee suhtautua hyväntahtoisen ymmärtäväisesti! Kivipellon isäntä, hoi! Tässä ohjeita Sinullekin!

Voi että olin kortista niin iloinen!

Mutta kassissa, kierrätetyssä kassissa, ja vielä hyvin kauniissa, oli kirja!



Sain oikein iloisen onnentoivotuksen ja lisäksi hyvänmielenlahjan! 

Oli muutenkin niin kiva päivä olla yhdessä ja herkutella!

Kiitos isäntäväelle!