Nyt on se hetki, jota joka vuosi kauhulla odotan, pelkään, suren, joskus itkenkin ja jota ilman en voisi olla. Loppukesän ensimmäinen halla. Ajattelen, kuolema käy kylässä ja ehkä ensi yönä se tulee, kuin Muumien Jäärouva usvaviitassa. Lohtua antaa vain se, että en ole vielä nähnyt kurkien auroja, kurjet tietävät. Minun elämänkiertoni vaatii tämänkin hetken. Se on siirtymä seuraavaan aikaan, käperryn sisälle, kun puutarha on paketissa. Istuttelen kukkasipulit, tilaan siemeniä, pohdin kasvien siirtoja, teen lämmintä talviruokaa ja leivon, illalla sitten - ja joskus päivälläkin - kudon. Tarvitsen siis tämän vuodenkierron, vaikka kiukuttelen syksyn tuloa vastaan. Talvi lataa akut kevättä varten.
 |
| Colchicum autumnaale 'Alboplenum' kukkii tänä vuonna lähes oikeaan aikaan. |
Mutta ne joriinit. En tee kimppuja yleensä, paitsi sen yhden ennen Jäärouvan tuloa. Joriinit kukkivat nyt ihanasti! Rakastan joriineita suunnattomasti!
 |
| Tämä on kaikkein rakkain joriinini! |
Tomaatteja olen säilönyt. Tänään meillä syötiin tomaattikeittoa, joka on parasta tuoreista tomaateista tehtynä. Laitoin pieniä tomaatteja puolikkaina uuniin ja huomenna pakastan ne. Pakkasen paukkuessa otan tomaatin puolikkaat, uitan ne oliiviöljyssä, valkosipulissa ja basilikassa - se on hyvää!
Nyt siis syön keittoja ja puuroa. En saa purra kahteen viikkoon. Kävin vanhan romuhampaan haljettua (oli siis odotettavissa ollut tapahtuma) hammaskirurgi Anttiveikon luona. Hän remontoi suuni, yksi hammas pois, kaksi ruuvia uusille implanteille ja hiukan luusiirteitä. Poski pullottaa ja iholla sateenkaaren värejä. Pankkitili keventyi, mutta onneksi rahat riitti - sijoitin itseeni. Sanoin isännälle, että tällä rahalla joku lentää etelään - minä menen Tampereelle hammaslääkäriin. No retki sekin ja ikimuistoinen!
Huomenna jatkan tomaattien kanssa. Kasvihuoneessa on lämpökynttilät ja toivon, että Jäärouva ei kasvihuoneeseen mene. Nostamme huomenna loput perunat, tai isäntä nostaa - en saa voimailla viikkoon. Huomenna on ikonimaalauskin illalla ja se on kivaa!
Vielä yksi juttu. Kuopukseni Pikkuinen on hyvin taitava ristipistojen tekijä. Kysyin häneltä, että voisiko hän pistellä lapsuuden kotitalon ja hän jäin miettimään. Hän ei (enkä minäkään) ole tekoälyn ystäviä, mutta joskus sitä voi käyttää kuten tuossa antamassani haasteessa. Pikkuinen maalasi lapsuudenkotini ja nyt hän antoi tekoälylle tehtäväksi tehdä siitä ristipistomalli ja onnistui. Pikkuinen sanoi tekevänsä muutamia muutoksia ristipistotyöhön koskien taloa ja pihaa. Ilahduin siitä kovasti!
Mukavaa alkavaa uutta viikkoa Sinullekin!
💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!