lauantai 20. kesäkuuta 2015

Juhannusaaton retkellä

Meillä on tapana Juhannusaaton iltapäiväliikenteen jo hiljennyttyä tehdä pieni kotiseutumatka. Katsomaan luontoa, peltoja, metsiä, koskia, kanavia, järvenselkiä, kaunista Suomea.

Muroleen kanava Ruovedellä on yksi suosikeistamme. Päätimme tehdä nyt vain lyhyen retken ja palata kotiin saunaa lämmittämään. Matka ei ole pitkä, muutamia kymmeniä kilometrejä. Sinne oli saapunut muitakin katselemaan kanavan toimintaa, kosken kuohuja, levähtämään tai ihan muuten vaan.

Kanava yhdistää kanavan yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen Vankaveden vesiyhteydellä toisiinsa ja reitti jatkuu Näsijärvelle. Kanava on 315 metriä pitkä ja sitä on rakennettu vuosina 18521854. Kanavan kautta liikennöi mm. SS Tarjanne Tampereen ja Virtain kaupungin välillä.

Kanavan alue on kaunis, metsä lehtomainen ja puusto monimuotoista.




Puista suuri osa on vanhoja, korkeita ja rungon paksuus kunnioitusta herättävää.


Kanavan reunoilla on kaunis kiveys. Jälleen kerran ihmettelin sitä työmäärää ja työvuosia kuinka tämä siihen maailmanaikaan on saatu tehtyä. Kivien saumakohtiin on löytänyt kasvupaikkansa kivikkokasvit.









Veden pintaa seurataan.


Kanavan varrella kulkee soratie ja sen ja metsän välissä kasvaa rehevä alue kukkineen ja puuntaimiseen.







Muutaman sadan metrin päässä virtaa Murolekoski.






Suomesta löytyy paljon kauniita paikkoja, joissa kannattaa poiketa!

Hiippailin vähän pihatanhuvilla. Saaripalstan Sailan blogissa oli upea katselmus hänen puutarhansa akileijoista. Meilläkin kasvaa matalaa akileijaa, mutta myös korkeampaa. Maassa vain on jotain outoa, vaikka minkälaisen akileijan siemeniä kylvän, lopputulos on aina sama, kerrottu mummonmyssy! No, tänä vuonna maassa kukki kaksi aarretta.

Mummonmyssy

ja toinen...

Kukat näyttävät isoilta, mutta ovat kyllä aika kompakteja pieniä sykeröitä.

Ja ne aarteet:

Sininen, mutta sekin kerrottu.

Isokukkainen yksinkertainen kaunotar.
Pikkutipuista on kasvanut jo aika isoja!

Mirja

Vaippahousu-Vappu vasemmalla mamman vieressä.

Sadekuuro yllätti jälleen!


Mukavaa Juhannuksen jatkoa!


perjantai 19. kesäkuuta 2015

Mittumaari

Tänään ajattelin tehdä juhannustaikoja! Vanhan naisen taikoja! 

Sadetta on pitänyt, vaikka sateessakin on ollut omat vivahteensa - rankkasade, tihkusade, sumusade, pieksevä sade tuulella ja ilman...vaihtelevaa sää ollut. Eilen illalla tuli mieleeni, jos kesällä lämmitän leivinuunin, seuraa helle! Tätä taikaa kokeilen!! Ja isäntä puita hakemaan. Tein pataleivän tekeytymään.

Aamu lupasi hyvää...savu ei painunut maata vasten, vaan nostetta ilmanalassa oli, tuuli kävi idästä.


Odottelin malttamattomana, pilviverho oli tasaisen untuvaisen harmaa. Sain leivottua, tuuli yltyi, repi pilvipeittoa ja tulihan sieltä vanha taivas näkyviin ja aurinko, hyvää Juhannusta Sinullekin, kiva kun näyttäydyt, ei tarvi niin ujona siellä pilvien takana luurata!!





Toista taikaa tuskin teenkään, vanhan rouvan ei sovi eikä tarvikaan keräillä sen seitsemää yrttiä tyynyn alle tai kirmailla viljapellossa ilkosillaan jo siksikin, että vanhat luut ja nikamat eivät tykkää kostean kylmästä eikä se muutenkaan ole soveliasta ja toisaalta taikoa ei tarvi sen enempää kuin availla keskiyöllä silmät ja siinä vieressä köllöttää ukkokulta, jollei ole nukahtanut telkkarin ääreen. Toisaalta senkin kuulee, tasaisen hyrinän alakerran sohvalta.

Sateen timantit kiiltävät kasvien lehdillä. Tuuli ei ehdi niitä kuivata uuden kuuron jo tullessa. Ei kuitenkaan sada taukoamatta! Yksi ruusu ehti kukkaan, tornionjokilaaksolainen!




Aurinkokin paistaa välillä. Kesän vihreä on niin herkkää!




Juhannuslimoja Kivipellon isäntä kävi metsästä hakemassa ja laittelee niitä paikoilleen.



Oikein aurinkoista Juhannusta!


torstai 18. kesäkuuta 2015

Perinnettäkö?

On tuullut, onneksi on vielä tukka päässä ja kiviä taskussa. Kalseaa, huomenna lämpiää leivinuuni, sen lämmitys kesällä on ennen tiennyt hellettä. 

Sadetta, pystyyn ja poikittain. 

En valita. 

Ei ole kaljamaa, rännän rähmää, hyytävää...on kesän alku, joka kangertelee kohmeana alkuunsa ja sitten lämpenee. Viileä juhannus pelastaa ihmishenkiä hukkumiselta, rauhoittaa varmaan muutenkin. Voin polttaa kodassa, kesämökissämme, nuotion lisäksi kynttilöitä. Nuotion räiskeessä ja makkaran tiristäessä nautin, en ole huurteessa!

Muovihuoneessa kasvit ovat paikoillaan, rypäleet kukkivat. Kurpitsoita en ole vielä uskaltanut avomaan viileyteen, edes harson alle viedä, odottelen hiukan!



Kasvimaa taimettuu, sain sen harattua, tosin oheiskasveillakin on huikea kasvuvoima.





Akilleijojen kukinta jatkuu.





Sireenien tuoksu huumaa! Mäellämme on paljon vanhaa valkoista sireeniä, se on niin kaunis!








 Juhannuskukistani tulikin pestoa :D

Basilikaa

Persiljaa
Kanoilta tulee  iloinen tervehdys!

Joku kanoistamme munii pienen pieniä keltuaisettomia munia...

Portinpielen isoon kiveen Kivipellon isäntä halusi koristetta, kukkia kesällä ja kynttilät talvella. Kannattimiksi laitettiin vanhoista reen aisoista otetut taokset, uunissa poltetut ja jollain tummalla tökötillä maalatut, ettei tule ruostetta.



Pojat olivat mukana kierroksella, hulttiopoika Sulokin oli kotiutunut kesäretkeltään haavojaan parantelemaan ja mamman herkuilla pulskistumaan. Päässä ja kuonossa oli pieniä haavoja ja pihaluuta pelotti! Kuka lyö kissoja luudalla! Raaka kananmuna kelpasi, nam! ...ja rapsutukset!


Nöpö, mammanpoika hoiti tehtävänsä kuten aina!



Missä kamera, siellä Nöpö, pusketaan!

Kesä ei pääty Juhannukseen, vaikka päivien pituus alkaa lyhetä, hiljalleen kuitenkin. Pian lämmin aika alkaa taas, vaikka mitä ennustettaisiin! 

Juhannus on taikojen aikaa, juhannus on herkkien kukkijoiden raikasta aikaa! 

Nautin tästä viileydestä, kuitenkin! Illakon tuoksu huumaa, nautin, se viimein suostui kasvamaan Kivipellossa!




Suloista Juhannuksen aikaa Teille kaikille ihanille lukijoille!