Perinteinen koskikararetki

 Teen kevättalvella ainakin kerran retken Siuronkoskelle katsomaan koskikaroja (Cinclus cinclus). Kosken alue on tuttu, olen käynyt siellä useita kertoja eri vuodenaikoina ja viihdynkin siellä - koskimaisemat kiehtovat aina. Eilen sää oli suotuisa, isännällä oli haave päiväunista ja minulle kai siksi ehdottikin tuota kuvausmatkaa. Kahdesti ei tarvinnut ehdotella, kamera oli pian pakattu ja kaikki muut varusteet, sää oli aivan upea kuin kuvausmatkaa varten tilattu. Siuronkoskesta löytyy lisää tietoa täältä. 

Juna matkalla Poriin.

Vanhastaan tiedän, mistä koskikarat löydän ja samoilla paikoilla kaksi lintua oli jälleen.

Koskessa on pieni voimalaitos, jonne menee oma virtaus 'kanavaa' pitkin. Kävelin myös sinne ajatuksella, että kuvattavaa olisi - ja olihan sitä tietenkin! Ensin tapasin herra telkän (Bukephala glangula). Hän ei ollut kovinkaan innoissaan olostaan kuvauskohteena. 

Täällä olen vähän piilossa...

...no jos sittenkin...

...ei, lähden pois...

Mutta sitten lennähti koskikara paikalle. Koskikara on mielestäni niin kaunis lintu ja sen liikkeitä on niin mukavaa seurata - aika kuluu siivin!

Kuvausreissussa ei tarvinnut sormien palella! Kummityttö neuloi minulle joululahjaksi kuvaushanskat ja ne olivat hyvin oivalliset.

Siuronkoski on upea paikka ja  kuvausmatkan sinne taas joskus teen!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Aika rientää kohti kevättä

 Helmikuun viimeinen viikko. Pakkasta on pitänyt, pieni lämpötilan nousu oli eilen, jälleen pakkasta ja loppuviikosta suojakeliä. Luntakin tuli hieman lisää, se tosin oli niin ihanan kevyttä, että lumitöitä teimme aivan iloksemme.

Näkymä keittiön ikkunasta tänä aamuna. Oli niin valoisaa, että en halunnut laittaa valoja päälle, kun laitoin aamupalaa!

Ruokintapaikalla on käynyt kaikenlaisia vieraita - jäljet kertovat nälkäisistä vieraista. Näädänkin jälkiä olemme nähneet pitkästä aikaa meidän mäellä ja siitä olen iloinen! 

Pakkanen on pitänyt minua sisällä - no aika ei todellakaan ole tullut pitkäksi ollenkaan, tänään kävimme lenkillä. Pukeuduin sään mukaan ja kaivoin kaapista vanhan pitkän villamyssyn, jonka kiersin kaulan ympäri ja suun eteen suojaksi, lenkki oli mukava ja niin kaunista olikin - kannatti lähteä! Pakkasesta huolimatta sää oli niin kostea, että vindstopperin päällä ollut villapaitani oli kuurassa myös.

Lenkkimaisemia...

Kaikkia talvisia juttuja olen tehnyt. Olen pitkään miettinyt vaalean leivän leipomista juureen. Ohjeiden mukaan pitäisi olla grammalleen tarkka mittojen kanssa. Ajattelin kuin vastarannan kiiski, jälleen kerran - ei ennenkään aineita mittailtu, sormituntumalla leivottiin. Ruisleipää juureen olen kyllä leiponut yli 30 vuotta. Nyt otin ruisraskista ruokalusikallisen ja tein siitä vehnäjuuren. Voi sitä leipomisen iloa ja lopuksi syömisen iloa myös. Tein hiivataikinaan tietenkin pyöröt, rieviä ja pitsan, mutta patonkeja tein juuritaikinasta - maistui molemmat. Juuresta otin tietenkin siemenen seuraavaa leivontakertaa varten.

Ensimmäiset kylvöt olen tehnyt myös. Multiin meni viime kesänä keräämiäni keijunmekon siemeniä (keijunmekkoa en ole aiemmin kasvattanutkaan) ja muutama chili-lajike ja paprikoita muutamaa sorttia sekä munakoisoja. Munakoisoja joskus kauan sitten kasvatin, mutta nyt alkamani italian kielen opiskelu vaatii myös munakoison kasvattamista (isäntä kysyi, että vaatiko se se myös makaronin syömistä 😉). 

Olen ollut nyt varovainen harsosääskien kanssa. Multaa olen ottanut sulamaan ja antanut sen olla vajaan viikon sisällä ja vienyt sen pakkaseen jäätymään, olen sen toistanut muutaman kerran. Multaseokseni on perinteinen ja ostin lisää lampaanvillapellettejä, kun kävin kylillä Pelargonitaivaan myyntitapahtumassa. Vain kaksi pelargoniaa lähti mukaan, valikoima oli sellainen, että rakastamiani ruusunnuppupelargonioita ei ollut, kaksi sitten vain ostin Viipurin Evakon (Evakko minulla jo onkin) ja Korton Hilda.

Taimilaatikot kodinhoitohuoneen lattialla lämpimässä. 

Viipurin Evakko ja Korton Hilda

Myös näillä metsästän harsosääskiä hyvällä menestyksellä.

Sisäkukistani en juurikaan postaile. Valikoima on sangen yksipuolinen ja vaatimaton, vain pelargonioita, muutama lehtikaktus ja hiukan jotain muuta. Lehtikaktukset ovat ihania ja ne alkavat jälleen kukkimaan - varmaan kolmas kerta sen jälkeen, kun toin ne syksyllä sisälle. Ne ovat todella ihania! Pelargonioita odottaa leikkaus, mutta ei aivan vielä ja tuolle aaloelle teen jotain, ehkä radikaalia.

Melkoisia hujoppeja ovat, pian leikkaan ne alas ja otan muutamia pistokkaita. Tässä on hiukan reilu puolet pelargonioistani.

On minulla muutama muukin sisäkukka, ei tosin montaa...

Kaikissa neljässä marraskuunkaktuksessa on todella paljon nuppuja.

Nämä ovat ihania!

Kevät on siis mielessäni ja vahvasti! Instagramin puolella katselin kuvia Etelä-Englannissa kukkivista lumikelloista ja jouluruusuista, toki ne kukkivat siellä jo pohjoisempanakin - pian sen huomasin. Instagram kysyi, että kiinnostaako katsella tällaisia kuvia lisää - vastaus oli nopea ja selvääkin selvempi, nyt niitä tulee näytölleni ja ovat lääkettä kevään kaipuuseen, tosi monta hyvää vinkkiäkin olen saanut puutarhaani myös. Kevät on yksi ihmisen parhaimmista ajoista ilman muuta!

Maaliskuu alkaa ensi viikolla ja luvassa on vilskettä - uskon. 

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Kylmää ja lämmintä

 No otsikko taitaa olla vähän hassu, mutta toisaalta totta toinen puoli! Pakkanen on paukkunut oikein kunnolla, luntakin luvattiin, mutta toisin kävi. Lumipilvet kaarsivat etelän kautta itään ja pakkanen tekee paluuta. Aurinkoa kyllä on saatu ja se lämmittää jo, joka tuntuu kivalta. Auringosta tykkäävät myös keittiön ikkunalaudalla pelakuut, joissa on ollut havaittavissa heräämistä. Toissa vuonna äitienpäiväkukaksi saamani ruukkukrysanteemi on myös edelleen hengissä, sitkeä sissi! Se jos mikä on ollut todella onnettomalla hoidolla, lähes heitteillä. Mutta meillä on näyttöä siitä, että rakkaudella annetut kasvit kestävät minunkin holtittoman hoitoni!

Aurinko siis lämmittää ja pikkuliiterin räystäältä lämpö on pakkasesta huolimatta sulattanut lunta niin, että komea jääpuikko on alkanut venymään räystäältä alaspäin. Liiteri on siis lämmittämätön ulkorakennus eli harakoille katoavasta lämmöstä ei ole kyse.

Krysanteemi sai uuden ruukun ja mullan tänään.

Pieniä nuppujakin on ja ihme on jos se kukkisi!

Ajattelin, että jätän tänä vuonna hankikylvöt tekemättä, mutta onneksi mielen voi muuttaa ja niin teinkin. Minulla oli multaseokseni valmiina ja siemenpussit valmiina. Kylvin siis suopayrttiäkin, joka on todellinen inhokkikasvini, mutta sepä ei ollut sellaista valkokukkaista tuulessa huojuvaa vaan maanpeittona kasvavaa. Paprikoiden ja munakoison kylvöä mietin vielä, mutta en vielä niitä kylvänyt, koska poiketen viime keväästä, tämä kevät saattanee olla pidemmälle kylmä. Pian on niidenkin kylvöaika, samoin tomaattien - ensi kuulla siis. Munakoisoa siis pitää kasvattaa, koska italiankielen opintoni sitä ehkä vaativat - muutaman sortin siemeniä on odottelemassa kylvöä. 

Multaseokseni: taimimultaa, lampaanvillapellettejä ja perliittiä

Helmikuu on muuten edennyt mukavasti. Helmikuu on meillä syntymäpäivien kuukausi. Juhlia ei kovasti ole ollut toistaiseksi, koska käsittämätön flunssa-aalto on lastemme perheissä jyllännyt, nyt on jo loppu häämöttämässä - onneksi! Neuleet etenevät, samoin ikonimaalaus - värioppia olen opiskellut aktiivisesti! Nyt on siis valöörien vuoro, kun ikoniini pohjavärit on lähes kokonaan maalattu ja alkaa laskosten maalaaminen ja valöörit ovat tärkeitä.

Olen yrittänyt olla järkevä ja maltillinen juurakkotilausten kanssa. Daalioita tilasin kymmenkunta ja yritin valita jotain muuta kuin niitä ihania vaaleanpunaisia. Muutaman iris sibirican tilasin ('Jerry Murphy' ja 'Sugar Rush'), sekä pari päivänliljaa ('Stormy Skye' ja Sunset Skye' - oho taivaallisia ovat molemmat, nyt vasta huomasin!),  cannan halusin ('Wyoming'), useamman Hymenocallis harrisianaa, kun ovat niin kauniita ja lilium martagon 'Alberta Morning' (sitä minulla ei ehkä ollut vielä ja sävy oli tosi kaunis). Vielä ajatuksissa olisi tilata jotain ihan pikkuisen, mutta mietin vielä.  Daaliat tulevat siis kukkapeltooni ja hiljalleen kasvimaan kylvökarttaa mielessäni olen pohtinut. 

Vaaleanpunaisten ja hiukan kellansävyisten keskellä tummia sävyjä edustaa tumma/valkokirjava 'Rebecca's World', josta pidän myös kovasti.

Minun ehdottomasti rakkain daalia!

Kasvimaan ja kasvilavojen kasvien suunnittelu on aktiivista aivotyötä. Mielessäni kuvittelen kasvimaan ohi kulkiessa, että millaiselta se tulisi näyttämään. Kasvimaalla tietenkin paikkansa ottavat meidän perusvihannekset ja juurikkaat, mutta kukkia laitan aina väliin tietenkin jo silmän iloksi ja kaikille siivekkäille mesibaareiksi. Saan tyttären kautta (hänkin ehkä on innokas puutarhaihminen) laivaperunaa ja ryvässipulia maatiaiskantaa - tytär selvittää vielä noiden kahden taustat viljelijältä. 

Lauantaina vietämme Ystävänpäivää! Oikein ihanaa Ystävänpäivää myös Sinulle!

💚