sunnuntai 27. heinäkuuta 2025

Neilikat Kivipellossa

 Neilikan tuoksu...aivan ihana. 

Lapsena, näinhän moni tarinani on alkanut, rakastin neilikoitakin, niitä fuksian punaisia nyt jo tarkkailun alaiseksi päässeitä (yhä harvinaisemmaksi käyneitä) ketoneilikoita (Dianthus deltoides), joista tein kimppuja kissankellon ja päivänkakkaran kanssa leikkiin, teitkö sinä?

Minulla on Rytörinteessä pienen niityn puolella ketoneilikkaa ja varsinaisessa rinteessä valkokukkaista ketoneilikkaa. Hiukan sitä ahdistelee maailmanvalloituksen aloittanut kissankello (Campanula rotundifolia) ja verikurjenpolvi (Geranium sanguineum). Vieressä kasvaa kissankäpälä.

Rytörinteessä on muitakin neilikoita. Kasvupaikka on otollinen, suojaisa kuivakka rinne, siellä ne ovat viihtyneet oikein hyvin.

Olen ostanut lapinpulskaneilikkana (Dianthus superbus) tämän kauniin neilikan. Pulskaneilikkaa minulla on muuallakin, tämä yksilö on nuori taimi, hyvin hapsuiset terälehdet kukassa ja valkoinen. 

Lapinpulskaneilikan alapuolella kasvaa munkkineilikka (Dianthus carthusianorum). Nuori taimi vielä ja toivon sen vankistuvan.



Valkoinen kaunotar, hietaneilikka (Dianthus arenarius) on voimistunut mukavasti. Kukan terälehdet sillä ei ole aivan niin hapsuiset kuin pulskaneilikalla ja kukan varren korkeus hiukan matalampi.



Olen ollut sangen tyytyväinen, että kaunis Elleninneilikka (Dianthus 'Ellen') on viihtynyt Rytörinteessä. Multapohja on savivoittoinen, rinne ja hiukan kuivahko, suojainen paikka. Ellen on hyvin viihtynyt, ottanut kasvutilaa ja tänä vuonna kukki kauniisti. Elleninneilikka on kaunis hopeanharmaa maanpeittokasvi. Se ottaa tilaa, mutta on hyvin hallittavissa. Kukinnan jälkeen helppo siistiä ja kukkimattomanakin kaunis, ikivihreänharmaa.



Autotallin kivimuuripenkissä kasvaa minulle niin rakas pulskaneilikka (Dianthus superbus). Hennon liilanpunaisilla kukilla kukkiva kaunotar. Pulskaneilikkaa luontaisesti kasvaa pohjoisessa tienvierillä sepeliköissä eli on hyvin sitkeä, kaunis ja tuoksuva kasvi.


Tuossa penkissä on kolme eri neilikkaa. Kaksi on niistä tunnistettavissa, yksi ei. Sen olen siemenestä kasvattanut ja olen koettanut ottaa selvää sen lajikkeesta. Kasvutapa on siis neilikan, taimen tyvi vankempi kuin pulskaneilikan, nuppu karvainen pallo josta hiussuortuvan tavoin terälehdet avautuvat ja kukka kaunis, hennosti neilikalle tuoksuva. Voisin uskoa, että kyseessä on pulskaneilikan joku alalajike, en vain tiedä mikä.




Penkin kolmas neilikka on sulkaneilikka (Dianthus plumarius). Habitukseltaan muistuttaa hieman harjaneilikkaa, joka pihastani toistaiseksi vielä puuttuu, mutta ei kauaa kuitenkaan.

Kivimuuripenkin neilikat kaikki rivissä hopeahärkin takana.

Sisääntulon varjopenkissä kasvaa yksi kestävyysmitalin ansainnut neilikka - kumpuneilikka (Dianthus freynii). Kaunis, matalakasvuinen, hopeansävytteinen sekin. Meillä kasvanut mukavasti, kukintaa olen odotellut, mutta saan sen aikanaan.

Sysipenkissä on vielä kaksi neilikkaa, palleroneilikka (Dianthus) 'Pispalanneito' ja kiinanneilikka (Dianthus chinesii), jonka en uskonut talvehtivan, mutta toisin kävi. Pispalanneito on saanut seurakseen hieman akileijaa ja palloarovuokkoa.



Talvehtinut kesäneilikka


Rytörinteessä on vielä tarhalaukkaneilikka (Armeria martima 'Alba) hiukan isohirvenjuuren varjossa. Isohirvenjuuri sai siirtomääräyksen ja sen jälkeen tarhalaukkaneilikankin olo valaistuu huomattavasti enemmän. Rytörinteeseen on matkalla myös toinen tarhalaukkaneilikka 'Sea Pink'.




Neilikoista pidän siis kovasti ja niiden ihanasta tuoksusta. Muutamia luonnonlajityyppisiä vielä hankin, jos vain löydän eli Lapinneilikan 'Malla' ja Halti' (Dianthus courtoisii)

Lämmin sää on meitä hellinyt, tosin parina päivänä meillä on ollut ukkosmyrskyjä - onneksi ne eivät ole tehneet vahinkoa, vettä vain satoi kaatamalla ja ukkonen paukkui eli kesäsäätä.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!