Keskellä tietä

Juhannusaaton perinteisiimme 

kuuluu autoretki Suomen suveen illalla, 

kun liikenne on hiljentynyt. 

Pikkuteitä hissuksiin kokkoja bongaillen 

ja luonnon kauneutta ihaillen. 

Eilinen retkemme oli poikkeuksellisen pitkä 

suuntautuen ensin  Tampereen ja Oriveden rajamaille 

ja siitä Muroleen kautta 

Parkanon suuntaan ja sieltä kotiin (pahoittelen kuvien heikkoa laatua, ne on otettu tuulilasin takaa).

Enokunnantiellä Orivedellä on paljon nähtävää, 

pieniä järviä ja jokia yhtenään kohtaa tienpenkan. 

Ajovauhtimme oli todella rauhallinen. 

Pienen mutkan takaa keskellä tietä edessämme oli perhe, 

äiti isä sekä neljä lasta tassuttelemassa. 

 

Vauhti saatiin nopeasti hiljennettyä 

ja perhe siirtyi ensin tien sivuun ja sitten metsän puolelle, 

 

vaikka lasten oli siellä ilmiselvästi vaikea liikkua 

- vanhemmat laskivat varman päälle.

Matkamme jatkui - ei aikaakaan, 

kun vastaamme tuli maastoauto ajaen selkeästi ylinopeutta. Ajatuksemme palasivat perheen pariin, 

onneksi he ehtivät turvaan.

Juhannuspäivän kukaksi valitsin nyt kahdella vanalla kukkivan lilakiehkurakielon (Polygonatum kansuenense cf.), kukka joka ensin vietteli minut nimellään ja sitten herkällä kukallaan.

Turvallista ja leppoisaa Juhannuksen jatkoa!