Toukokuu vierähti - pala ihanaa kevättä,
jota niin odotin,
johon mahtui lähes koko vuodenkierto.
Ihanuutta, ankaruutta, koettelemusta niin kasveille kuin tarhurillekin.
Olisin jo vahvasti sitä mieltä, että kylmyys saisi hellittää otteensa. Aamulla oli silti maa valkoinen kuurasta,
jonka nouseva aurinko ponnekkaasti sulatti heti pois.
Ihmeen hyvin aratkin kevään kukkijat öisen hallan kestävät, kestävät kuivan ja kylmän tuulen
ja tuokiossa polttavan helteisen kuumuuden.
Olen pitänyt muutaman tovin sometaukoa - aika rientää,
päivätyö on ottanut mammutin osan voimistani,
kasvimaa ja taisto iki-inhokki-valvattia vastaan
on vahvasti ja perusteellisesti aloitettu,
edessä siintäen tuleva lavakauluspuutarha.
Se ei vielä tänä vuonna mahdollisesti toteudu,
mutta luvassa on.
Lisäksi polven saranan kanssa ollaan käyty kaksintaistoa,
sarana otti ensimmäisen erän,
mutta en luovuta.
Jotain tosi mukavaakin on tapahtunut
- minusta tuli virallisesti anoppi!
Anoppi on aika kylmän kalskahtava sana, olen koettanut keksiä sille sopivaa vastinetta hiukan huonolla menestyksellä!
Sainkin niin ihanan prinsessaminiäneitosen!
Puutarhan kutsu on kuin seireenien laulu
- viettelevän kaunis ja huumaava.
Eilen illalla olin ihanuuksia metsästämässä,
aika helppoa niitä oli löytääkin
ihanan kaverin kanssa!
Kirjopikarililjojen kilkatusta olen onnen huumassani kuunnellut...
Vielä jokunen kylmänkukka tekee nuppuja, vaikka kukinta alkaa olla jo tältä keväältä ohi. Ihanan pitkään nuo ihanuudet kukkivatkin.
Edellisessä postauksessa olevan vaaleanpunaisen kylmänkukan nimilappu, Talman lehtopuutarhan taimistolta sitä kasvatetaan. Heillä ei ole vähittäismyyntiä, omani ostin ilmeisimmin Pinsiön taimitarhalta tai Ruoveden kukkapaikasta.
Jumaltenkukka koko upeudessaan, upean kaunis sekin!
Sinikämmenistä tykkään erityisesti, valkoinen on jo vuosia vanha, sininenkin minulla joskus oli, mutta talvi vei sen mennessään,
nyt minulla on jälleen pikkuinen suloinen sininen sinikämmen.
Juttelin Eija Tommolan kanssa valkoisesta sinikämmenestä. Kerroin, että heiltä ostamani valkoinen sinikämmen on kasvattanut mukavasti kokoa.
Hän antoi hyvän vinkin
- sinikämmen kasvaessaan nostaa itseään maasta, se kannattaa siis kattaa, ettei talvi tuhoa sen juurakkoa! Harrastamani rytökasvatus sopii siis sillekin erinomaisesti, metsäinen luonnonmukainen kasvutapa sopii siis sillekin.
Viime keväänä kasvatin esikoita siemenestä, talvi oli melkein kaikille pikkutaimille armollinen...upea samettinen kukka, koristeena siitepölyhiukkasia.
Myös puutarhan adonis aloittaa kukinnan.
Suuri ihanuuteni - Maariankämmekkä - on selvinnyt talvesta, kasvanut upeasti ja voi hyvin. Pikarililjojen jälkeen on sen vuoro olla kukkapenkin kruunu.
Ihanuuksia löytyi siis paljon...kevät on niin kaunista ja voimaannuttavaa aikaa!
 |
| Olen minäkin ihana! |
Nautitaan ja ihastellaan!
Kaunis kiitos kaikille edellisten postausteni kommentoijille! Vierailuita blogeissanne olen tehnyt, vaikka kommenttia en olekaan jättänyt - puhelimeni on aika kankea kapistus siihen tarkoitukseen.
Valoa on niin paljon ja upeaa heleää vihreyttä.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
Voi mahoton, miten upea määrä sulla on Kirjopikarililjaa.
VastaaPoistaNiitä on hiljalleen tullut lisää, itsekseen siementänyt :D
PoistaIhanat kukkijat ja kisu! Onnea anoppiudesta!
VastaaPoistaKiitos ja kiitos! Olin niin iloinen, sain todella ihanuusprinsessaminiän...puutarhaihminen hänkin :D
PoistaOlikin monen monta ihanaa. Kukat ,kisu ja onnea anoppiudesta. Ihana sana hirviö.
VastaaPoistaMonta ihanaa kukkii niin luonnossa kuin puutarhassa juuri nyt, täytyy vain muistaa hiljentyä katsomaan ja nauttimaan. Anoppi-sana on todellinen sanahirviö :D :D :D
PoistaMikä mussukkailme Nöpöllä!
VastaaPoistaOnnea anopille! Anoppi on tosiaan vähän ikävä, englanniksikaan se ei oikein ole kiva, mother-in-law, lain kautta äiti. Mutta ranskaksi se on belle-mère, nätti äiti, kävisikö sellainen ;-)
Aivan ihania kukkijoita. Täällä kirjopikarit kukkivat kun olin poissa, mutta jumaltenkukka ja särkynytsydän ovat vasta tuoneet kukkavartta juuri ja juuri mullasta ylös. Sun kylvöesikoissa on niin ihana lila-pinkki väriskaala, että sen kuuluisi komistaa omaa pihaasi, muistaakseni justiin sun värejä!
Nöpöllä on todellinen mussukkailme ja hänellä on nyt ollutkin sellainen kainaloinen kausi, syliin haluaa jos siis kukaan ei ole näkemässä!
PoistaTuo ranskankielinen belle-mère voisi ollakin aika hyvä, paljon mukavampi kuin suomenkielinen tai englannninkielinen saati ruotsin- tai saksankielinenkään sana.
Jumaltenkukka ja särkynytsydän ovat ihania, jo värimaailmaltaankin! Onneksi kylvöesikoiden pussiin ei paljoa keltaisen esikon siemeniä eksynyt, tuo lila-pinkki on tosiaankin mun värejäni :D ja esikoita jäi omaankin pihaan aika monta! Nuo kirjopikarit ovat tosi ihania, olen antanut niiden vapaasti siementää, ovat siinä aika aktiivisia :D :D
Ihana postaus kuvineen ja kissoineen. Meidän kissaneiti 1v on aina mukana hommissa.Kävellään puutarhassa peräkanaa. Onnea anopille! :)
VastaaPoistaKiitos Esther Helmiä! Kissat ovat mitä parhaimpia puutarhakavereita ja teidän neiti varmasti ihanuuksien ihana ja varmasti mukana joka touhussa, ainakin valvojana!
PoistaOnnea Anopille! Miten upea pikarililjapelto! Ihania kaikki, tuo Sinikämmen on mulle uusi. Muistuttaa jotenkin jalkalehtiä. Jumaltenkukka on todella kaunis, minulla oli vaaleanpunainen, mutta sattui vahinko ja katosi. Tosi mielenkiintoisia kasveja sinulla on.
VastaaPoistaKiitos Vekki, tavoitteeni on olla sellainen anoppi, jollaisen itse olisin halunnut.
PoistaPikarililjat ovat suosikkejani ollut vuosia, valkoisista tykkään ihan mahdottomasti. Valitettavasti valkoinen pikarililja tuntuu olevan taantuva väri kuitenkin. Sitä olen pelkiltään ostanut ja laittanut tuonne metsäpuutarhankin puolelle ilahduttamaan. Olen antanut pikarililjojeni siementää iloisesti.
Sinikämmen on tosi ihana ja upea kukkija niin valkoisena kuin sinisenäkin ja mielenkiintoinen kuuluen leinikkikasvien (Ranunculaceae) heimoon. Sinikämmenen sinistä muotoa on olemassa myös tummempaa varianttia ja sekös myös kiinnostaa. Muistuttaa kovin jalkalehteä tosiaan - se muuten puuttuu meidän pihasta vielä. Jumaltenkukkaa hankin kauan, ihana kukka ja aika kestäväkin kun meillä viihtyy, haluaisin niitä lisää - valkoisenkin.
Olen kasvien vieteltävissä, tykkään tehdä retkiä sopiviin taimistoihin ja sitten se onkin menoa :D :D :D pyrin kuitenkin kestäviin lajikkeisiin, ettei pelkkä hauska nimi viettele (kuten lilakiehkurakielo teki (polygonatum kansuenense cf.) :D).
Ihanat pikarililjat! Sieviä ovat toki muutkin kukat -ja kissa. :) Onnittelut anoppiudesta!
VastaaPoistaKiitos Keijunkukkanen! Pikarililjojen kukintaa aina odottelen innolla! Nöpö on mun puutarhakisuliinini.
PoistaHurmaavia kukkia puutarhassasi kylmyydestä huolimatta!
VastaaPoistaJa kisuli niin suloinen!
Onnea myös anopin roolista!
Kauniita kesäpäiviä sinne!
Kiitos Susanna! Kylmyys saisi jo väistyä ja alkaa kesä! Eilen aamulla oli kuura maassa, illalla alkoi odotettu sade, joka jatkuu hiljalleen edelleen. Vielä on viileää tiedossa, mutta toivottavasti lämmintäkin saataisiin.
PoistaKiitos, anoppiudesta olen hyvin iloinen!
Kiitos!
Mahtava kirjopikarililjapöheikkö! Sinun peukalosi on vihreääkin vihreämpi, sillä mitä tahansa istutatkin, siitä syntyy aina kauneutta yllin kyllin. Kiitos, että jaat näitä näkymiä meille.
VastaaPoistaOnnea tuoreelle anopille. On se vähän tylsä nimitys, mutta tässäkin pätee vanha sanonta, ettei nimi miestä pahenna. Sinä olet varmasti anoppi parhaasta päästä.
Harmi, että polvi edelleen vaivaa. Nyt, kun sitä erityisesti tarvittaisiin. Blogikommenteista ja postaustiheydestä ei nyt kannata kantaa huolta. Onpahan aineistoa pitkiä talvi-iltoja varten tallessa.
Iloisia ja valoisia alkukesän päiviä sinulle! Väistyköön koleus.
Kiitos kauniista sanoistasi Between! Aina ei peukalo viherrä tarpeeksi, mutta jotain sentään meidän mäellä menestyy ja siitä olen iloinen. Toisaalta kasvupaikkana metsänreuna ja mäen päällys on sopiva niin pienilmaston kuin kosteuden pidättävyydenkin suhteen, meillä ei vesi seiso missään.
PoistaKiitos - puhuimme juuri poikamme anopin ja apen kanssa asiasta ja totesimme, että anoppi sananana antaa hiukan negatiivisen soinnun, appiukot ovat yleensä hyvin kilttejä ja mukavia pakkauksia. Mutta mikäpä estää anoppi-sanan soinnun kirkastamista ja kaunistamista.
Polven kanssa harmittelen, onneksi apuun rientää kummityttö hankalassa tilanteessa - hän on alan ammattilainen ja intohimoinen harrastaja myös, lapsistakin on suuri apu. Toivottavasti sarana vaihdettaisiin pian, jotta pääsen tositoimiin - suunnitelmia on pää täynnä edelleen.
Kiitos, auringonlämpöä ja lempeitä yösateita kaivattaisiin todenteolla!
Kiva lukea, että Kivipellossa on kaikki hyvin tai siis melkein kaikki. Harmi tuo polviasia, mutta varmasti sekin taas hyväksi muuttuu.
VastaaPoistaKukkaisaa alkukesää Kivipeltoon!
Kivipellossa on kaikki hyvin, nyt on hiukan himmailun aika - vaikka se sattuukin hiukan hankalaan aikaan, kun puutarhan seireenit kutsuvat.
PoistaKiitos Molley!
Ihana postaus;-)) Onnea Saila! Kevät on kiireistä aikaa. Kisuille rapsutuksia. Miau!
VastaaPoistaKiitos Anne! Kevät on tosi kiireistä aikaa - aika siis lentää siivillä, tekemistä ja virikkeitä löytyy niin mahdottoman paljon! Luonto niitä tarjoaa osaltaan valtavasti myös.
PoistaKisut kiittävät ja kehräävät!
ANoppi ja miniä, kas siinä kaksi naista, jotka rakastavat samaa miestä - onnellinen mies! Nyt kyllä vähän kiinnostaa se sinun häälookisi: oliko hattu, hatuke vai muu koriste?
VastaaPoistaTotta, samaa miestä rakastetaan, tosin en ajattele että miniä olisi pojan viekkaasti vietellyt, vaan ajattelen että sain yhden perheenjäsenen lisää katraaseeni, olen siis hyvin onnekas! Onnekas olen myös siinä, että poikani varmasti on hyvin onnellinen prinsessaminiäneitosen kanssa ja että pojan appivanhemmat ovat tosi ihania myös.
PoistaHäälook oli aikas ihana mielestäni. Tavoittelin keskiaikaista pukua, häivä siis siitä löytyikin (tummansininen, pitsinen miehusta ja hihat, helma pitkä ja runsas - sain siis pattipolvet ja -nilkat sekä allit piiloon sopivasti, ja lopun illan villasukat kun tuli tanssattua niin paljon ettei kengät meinanneet mahtua jalkaan), päässä oli hatuke (tummansininen metallipantaan tehty, harsoa, sulkia ja koukeroita, pelkäsin aluksi että se oli liian iso, mutta sopi pukuun hyvin mielestäni ja sulkia kanafarmarin hatukkeessa pitikin tietenkin olla. Olisin toivonut strutsin sulkia, mutta niitä en saanut tällä kertaa), jakuksi löytyi kaninkarvaneulejakku, musta, lämmin ja ihana sekä monikäyttöinenkin. Pyntätty anoppi siis ja kävin restauroitavana tietenkin - tukka, naama ja kynnet, melkein kolme tuntia ammattilaiset fiksasivat ja isännän ensikommentti oli että 'menetkös pesemään naamasi' :D :D :D
Voih, kuulostat niin kauniilta! Olisiko kuva mahdollinen???!!
PoistaKauniista en osaa sanoa, mutta anoppimainen...voisin kai kuvan laittaa...
PoistaNöpö on niin söpö. Upeita kuvia. Ja onnea anopille ja nuorelle parille.
VastaaPoistaKiitos Sami, onnea aina tarvitaan! Nöpö on söpö!
PoistaOn tosiaan ollut vähän ankara toukokuu. Nytkin on taas kovin talvisen kylmää. Ihanat kuvat ja onnea anoppiudesta!
VastaaPoistaKiitos Kaksi huonetta! Kevät tosiaankin koettelee, toivottavasti juhannukseksi edes hiukkasen lämpenisi.
PoistaUpea kirjopikarililjaniitty. Ja onnittelut uudesta nimikkeestä/asemasta. Kiitos sinikämmenen vinkistä, taidan kattaa omaani vaikka talvesta selvisikin.
VastaaPoistaKirjopikarililjat ovat mukavasti lisääntyneet kukkapenkissä, tykkään niistä kovin ja odotan aina niiden kukintaa. Pikarililjat ovat ihania, kun niitä on oikein paljon.
PoistaKiitos, sain kyllä ihanan miniän!
Yllättävä piirre tosiaan sinikämmenessä, että se nostaa maasta itseään kasvaessaan suuremmaksi, kattaminen todellakin kannattaa, kasvi on niin ihana. Laitan myös syksyllä sille paksun peiton :D
Onnittelut ensinnäkin anopille.
VastaaPoistaKauniista kukintaa puutarhassasi. Ihanasti sinulla jo jumaltenkukka kukkii. Minulla pilkistää penkistä vain pelkkiä lehtiä.
Kiitos Kruunu Vuokko!
PoistaRohkeasti kevätkukkijat ovat kukintansa aloittaneet ja tuo jumaltenkukka on tosi ihana, toivottavasti saan sen kasvamaan vielä isommaksi. Valkoinen variantti on hankinnassa.
Voi ooneksi olkoon! Kyllä Anoppikin on ihan positiivinen sana :) Aivan lumoava Kirjopikarililjameri! Ja jestas miten tuo jumaltenkukka onkaan kaunis. Ja tuo Maariankämmekkäkin on ihana.
VastaaPoistaSiis onneksi olkoon! Onnea koko perheelle :)
PoistaKiitos Kesätuulia! Anoppi-sanana on saanut hiukan negatiivisen kalskahduksen, yritän sitä kaunistaa omalta osaltani niin hyvin kuin mahdollista :D
PoistaPikarililjat ovat meillä lisääntyneet, ehkä toisaalta laiskuuttanikin. Olen antanut siemenkodat kypsyä ja tiputtaa siemenet kukkamaahan, pikarililja on herkkä lisääntyjä tosiaankin. Jumaltenkukka on todella nimensä veroinen upea kukka. Ilahduin Maariankämmekästä, hyvin se oli selvinnyt talvesta - Vakka-taimen tuliaisia sekin.
Onnittelut täältäkin! Ja onnittelut tuosta pikarililjamerestä, huikea!
VastaaPoistaKiitos Sirkku!
PoistaPikarililjat ovat ihania ja toisaalta merellisen vaikutuksen saa ihan muutamassa vuodessa, jos antaa sen siemenkodat kypsyä ja tuulen levittää siemenet. Pienet sipulit ilmestyvät aika nopeaan.
Onnea uudesta tittelistä, luulen että olet siinä roolissa mahdottoman hyvä :)
VastaaPoistaMitäs ihmeen öljyä siihen polven saranaan oikein pitäisi laittaa. Toivotaan että puuhailu kukkien parissa saa sen rauhoittumaan.Täällä oli muuten sellaisiakin kukkia, joista en ole edes kuullut.
Ja Nöpö, mikä ihana mussukka.
Iloa päiviisi, toivottavasti kesäkuu antaa meille jotain parempaa, mitä toukokuu ei osannut antaa.
Kiitos Vikki, teen parhaani että olisin kiltti ja ymmärtäväinen anopppi.
PoistaSaranaan tarvittaisiin jotain eliksiiriä, joka sen parantaisi, tosin vaihtosaranakaan ei olisi ihan mahdoton vaihtoehto ja se on vähän jo luvassakin. Olipa kiva, että löysit postauksestani hiukan uusia kasveja! Ne on kaikki hyvin kestävää sorttia.
Nöpö on kyllä niin suloinen!
Kiitos, toivottavasti hallat väistyvät, aurinkoa ja lempeitä yösateita saataisiin!
Meidän Felix on livistänyt teille!! Lähetä se ahne katti heti kotiin tai minä julistan loppuvuodeksi dieetin. Kissalle.
VastaaPoistaHienot kuvat taas kerran, kiitos. Heti huomenna etsin omat kirjopikarinliljani, jossain niitä pitäisi olla...
OHO, onko Felix ja Nöpö kaksosia! Voi, enhän minä voi sitä takaisin lähettää, meillä on muhkeita vesimyyriä - tuoreita paisteja saatavilla niin ettei mahaan kaikki mahdu - vaikka se massukka aika paksu onkin! Dieetin julistus sopisi minullekin, erinomaisesti, mutta olen niin perso kaikelle hyvälle paitsi en suklaalle.
PoistaKiitos Hirnakka! Pikarililjat ovat kyllä niin ihania!
Ooo, mieletön määrä kirjopikarililjoja. Näyttääpäs hyvälle kun niitä on noin paljon! Itselläni ehkä kymmenkunta tuolla töröttää ;)
VastaaPoistaJoo, porukassa ne tosiaan näyttävät aikas mukavalta. Helppoja ovat lisättäväksikin, siementävät iloisesti jo saavat luvan.
PoistaOnnea anopille! Mahtava määrä kirjopikarililjoja. Vau.
VastaaPoistaToivottavasti polvesi kanssa saat apuja. Kuulostaa kivuliaalta.
Kiitos! Pikarililjat ovat mukavasti levinneet, tykkään niistä! Polvi on ollut aika hankala, mutta lääkärille menen taas parin viikon päästä.
PoistaThese are beautiful flowers, well caught.
VastaaPoistaThank You, Bob!
PoistaUpeita kukkia! Onnittelut anopille!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaIhanat kukat! Anoppi ei ole ollenkaan paha sana. itsellänikin on maailman paras anoppi.
VastaaPoistaKiitos Sanna!
PoistaOnnea anoppeudesta! Minä en tajua miksi anoppivitsejä viljellään niin paljon, minulla kun on myös ihana anoppi.
VastaaPoistaVoi vitsit tuota kirjopikarililjapenkkiä, wau :O. Ai esikoiden siemenkasvatus onnistui noin hyvin? Pitääpä kokeilla ensi syksynä kylvää niitä jos ne itävät hyvin.
Kiitos! Olen niin iloinen onnellisesta miniäprinsessasta ja pojastani!
PoistaPikarililjat ovat hiljalleen lisääntyneet, siementäneet aktiivisesti. Esikoita kasvatin ja ne itivät hyvin...taimia tuli ihan jakoon asti ja sävymaailma minulle sopiva. Kannattaa kokeilla ilman muuta.
Voi sinun ihanaa kirjopikarimerta! <3 Aivan hurmaava!
VastaaPoista