Toukokuu vierähti - pala ihanaa kevättä,
jota niin odotin,
johon mahtui lähes koko vuodenkierto.
Ihanuutta, ankaruutta, koettelemusta niin kasveille kuin tarhurillekin.
Olisin jo vahvasti sitä mieltä, että kylmyys saisi hellittää otteensa. Aamulla oli silti maa valkoinen kuurasta,
jonka nouseva aurinko ponnekkaasti sulatti heti pois.
Ihmeen hyvin aratkin kevään kukkijat öisen hallan kestävät, kestävät kuivan ja kylmän tuulen
ja tuokiossa polttavan helteisen kuumuuden.
Olen pitänyt muutaman tovin sometaukoa - aika rientää,
päivätyö on ottanut mammutin osan voimistani,
kasvimaa ja taisto iki-inhokki-valvattia vastaan
on vahvasti ja perusteellisesti aloitettu,
edessä siintäen tuleva lavakauluspuutarha.
Se ei vielä tänä vuonna mahdollisesti toteudu,
mutta luvassa on.
Lisäksi polven saranan kanssa ollaan käyty kaksintaistoa,
sarana otti ensimmäisen erän,
mutta en luovuta.
Jotain tosi mukavaakin on tapahtunut
- minusta tuli virallisesti anoppi!
Anoppi on aika kylmän kalskahtava sana, olen koettanut keksiä sille sopivaa vastinetta hiukan huonolla menestyksellä!
Sainkin niin ihanan prinsessaminiäneitosen!
Puutarhan kutsu on kuin seireenien laulu
- viettelevän kaunis ja huumaava.
Eilen illalla olin ihanuuksia metsästämässä,
aika helppoa niitä oli löytääkin
ihanan kaverin kanssa!
Kirjopikarililjojen kilkatusta olen onnen huumassani kuunnellut...
Vielä jokunen kylmänkukka tekee nuppuja, vaikka kukinta alkaa olla jo tältä keväältä ohi. Ihanan pitkään nuo ihanuudet kukkivatkin.
Edellisessä postauksessa olevan vaaleanpunaisen kylmänkukan nimilappu, Talman lehtopuutarhan taimistolta sitä kasvatetaan. Heillä ei ole vähittäismyyntiä, omani ostin ilmeisimmin Pinsiön taimitarhalta tai Ruoveden kukkapaikasta.
Jumaltenkukka koko upeudessaan, upean kaunis sekin!
Sinikämmenistä tykkään erityisesti, valkoinen on jo vuosia vanha, sininenkin minulla joskus oli, mutta talvi vei sen mennessään,
nyt minulla on jälleen pikkuinen suloinen sininen sinikämmen.
Juttelin Eija Tommolan kanssa valkoisesta sinikämmenestä. Kerroin, että heiltä ostamani valkoinen sinikämmen on kasvattanut mukavasti kokoa.
Hän antoi hyvän vinkin
- sinikämmen kasvaessaan nostaa itseään maasta, se kannattaa siis kattaa, ettei talvi tuhoa sen juurakkoa! Harrastamani rytökasvatus sopii siis sillekin erinomaisesti, metsäinen luonnonmukainen kasvutapa sopii siis sillekin.
Viime keväänä kasvatin esikoita siemenestä, talvi oli melkein kaikille pikkutaimille armollinen...upea samettinen kukka, koristeena siitepölyhiukkasia.
Myös puutarhan adonis aloittaa kukinnan.
Suuri ihanuuteni - Maariankämmekkä - on selvinnyt talvesta, kasvanut upeasti ja voi hyvin. Pikarililjojen jälkeen on sen vuoro olla kukkapenkin kruunu.
Ihanuuksia löytyi siis paljon...kevät on niin kaunista ja voimaannuttavaa aikaa!
 |
| Olen minäkin ihana! |
Nautitaan ja ihastellaan!
Kaunis kiitos kaikille edellisten postausteni kommentoijille! Vierailuita blogeissanne olen tehnyt, vaikka kommenttia en olekaan jättänyt - puhelimeni on aika kankea kapistus siihen tarkoitukseen.
Valoa on niin paljon ja upeaa heleää vihreyttä.
Mukavaa viikon jatkoa kaikille!
