Viikon päätteeksi

Eilen tuntui töistä kotiin tullessa, 

että voimat ovat aivan lopussa - takki tyhjä! 

Äkkiä pyttipannua isännälle, joka lähti laskemaan pitkää siimaa, itse painuin pihalle puuhastelemaan! 

On tuo puutarha ihmeen voimaannuttava paikka, 

mieli ja kroppa iloitsivat! 

Lehtopuutarhaa rassatessa löytyi aarteita, jotka olivat heränneet uuteen kevääseen!

 Varjoliljat pukkaamassa versojaan, 

yritin niitä hiukan vielä peitellä...

 

 Rusokoiranhampaita upeine kirjavine lehtineen, 

nuppuja ei vielä näkynyt.

 

  

Voi ei, kolmilehtiäkin jo!

 

Särkynytsydän kestää ihmeesti kylmää näin keväällä.

 

Palloesikko säilyi talven yli hienosti, joka yllätti minut täysin! Kasvatin sitä omalla rytötekniikalla ja se kannatti, 

väri on aika herkullinen.

 

 Ihanuusesikkoni p.kummityttö, kalvakkaan keltaiset kukat olivat jo avautuneet. Sekin oli selvinnyt voittajana talvesta!

 

Näitä 'Woodstockeja' laitoin aika paljon. Vieläkin harmittaa nuukuuteni tilausvaiheessa, ensi syksynä aion tilata mustan hyasintin 'Dark Dimensionin' sipuleita, vaikka kalliita ovatkin. Kerrottuja hyasintteja laitoin jonnekin kasvamaan, niitä odottelen innolla.

 

Näitä pörröpäitä tuntuu pukkaavan maasta monesta kohtaa, nämä pionipenkin turvana. 

Tuoksu/haju/lemu leviää ihmeesti ilmavirran mukana.

 

 Pionipenkin rytö...ei haittaa, tuo kammottava kate suojasi syksyn sateilta ja pakkaselta, kate jää kukkien versojen alle matojen herkuksi, varmaan vielä sitä hiukan mullalla meikkaan.

Ritarinkannus on ollut sekin lapsuuteni ihanuuskukka, vahvat taimet - viime keväänä taimettamani - nousevat vahvasti maasta.

 

 Mutta narsisseja saa odotella...ennustaakohan se kylmää keliä, sillä ainakin säätiedoissa peloteltiin jälleen.

 Keltainen penkki on ollut aika vaisu kasvustoltaan  tänä keväänä. Posliinivuokot ovat kyllä nostaneet päätään hyvinkin ajoissa ja tuo yksi keltainen pioni ja kanadanliljat. Niiden suojaksi täytyy hakea katetta, jos todellakin sää alkaa jälleen kylmetä kuten luvattiin.

 Tässä ihana punainen - niin...punainen luki lapussa, kylmänkukka ihanainen, se on suloisen pehmeän karvainen.

 

Vaalean jouluruusun kukinta alkaa olemaan jo lopuillaan, kevätkurjenmiekat jatkavat. 

 

Kasvimaa heräilee hiljalleen talviunestaan, pian maahan pääsevät ensimmäiset siemenet.

Oikein kaunista ja puuhakasta viikonloppua! Toivottavasti säätiedotukset eivät pidä kutiaan, nyt kovin viileää ilmaa tai pakkasta en kaipaa ollenkaan!

 

Mummon akkunalta...

Tähän alkuun hiukan viikonlopun tunnelmia. 

Ulos en mennyt, syyn arvaattekin varmaan. 

Leivinuunissa paloi tuli. 

Luonto näytti jälleen voimansa! 

Lauantai-iltana pyry alkoi, 

lunta kertyi yli 10 cm tosi nopeaan. 

Pyhäaamuna oli pakko heti aamusta viedä kesävieraille lisää siemeniä, lumen alta ruokaa ei varmasti löytynyt ja nälkä kurni pienissä massuissa!

Ja sitten sinne mummon akkunalle. 

Kysyin kahdelta pelakuuekspertiltä - 

Suvikummun Marjalta ja Oravankesäpesän Katilta 

tietoa Mårbacka-pelakuista, asia jäi 'hautumaan'. 

Samaa kyselin Peltosen pelakuuherralta 

Tampereen Supermessuilla. 

Filosofinen kysymys, 

mikä on oikea Mårbacka. 

Peltosen pelakuuherra selitti asian minulle näin: 

Aitoa Mårbackaa on hankala löytää, sitä on vain asiaan vihkiytyneillä harrastajilla. Mårbacka-suku on laaja, siihen kuuluu Ingrid, Selma, Tant Hanna, Harald, Prins Nikolai...usein Ingridiä myydään 'aitona' Mårbackana kuitenkin. 

Aidon Mårbackan tuntee kai väristä. 

'Els'

Nyt rakkaat ystävät, 

viisatkaa minua tässä ongelmallisessa filosofisessa kysymyksessä! Tokikin voin sanoa, 

ettei asia iloani pelakuista kaada, 

mutta sen verran kuitenkin kiinnostaa. 

Peltosen pelakuuherralta ostin 'aidon' Mårbackan. 

Aito

Tänään aurinko sulatti viimeiset lumihiutaleet, tuntui niin hyvältä!

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kohta.

Mitä tapahtuisikaan, jos viikon verran yöllä ei olisi pakkasta ja päivällä ei sataisi lunta. 

Ihmeitä! 

Luonto odottaa malttamattomasti sitä hetkeä, 

sitä mekin tarhurit odotamme innolla...

odotamme ja odotamme!

Onkohan niin, että mahdollisen alkaneen ilmastonmuutoksen vuoksi vuodenkierto on muuttunut, kevät rasittavan viipyilevä, kesä mitä sattuu ja syksy pitkä ja lämmin, talvi oikukas, voi olla. 

Kevään lämpöä odottelen innolla. 

Torstai-iltana kiersin pihaa kameran kanssa herraseurassa. 

 

Melkoinen tuhina kuuluu mullan alta. 

Mutta ihmeen kaupalla luonnolla ja kasveilla on järki päässä, 

ne tietävät mitä on tulossa, eivät ryntää maan pinnalle ennen aikojaan! Jotain sentään Kivipellossakin kukkii, maltillisesti, mutta kun lämpöaalto iskee, silloin luonto pamahtaa kukkaan!

Päivällä upean puhtaan valkoinen kukka avautuu, illalla on taas aika sulkeutua kestämään jäätävä yö - krookus 'Jeanne d'Arc'.

Lumikellojen helinää viimein ja aika monessa paikkaa, tässä nivalis 'Flore Pleno'.

Näit oikein, keltaisia krookuksia Kivipellossa...olivieri 'Orange Monarch'.

Pakko puskea, vaikka tuoksu on .... kamala... keisarinpikarililja.

Kukkapenkkiin eksyneet valkovuokot jo kukkivat, 

metsässä olevat eivät vielä pitkään aikaan.

Kevään sinnittelijä, corydalis solida, pystykiurunkannus. 

Vielä ei nuppuja näy.

Ikisuosikkini, krookus 'Pickwick'.

Näitä sissejä olen monen monta kertaa käynyt peittelemässä, narsissivuokko haluaisi jo aurinkoa!

Kanadanliljat, lilium canadense, ihanat! 

Karvakasa - kylmänkukka pulsatilla vulgaris 'Rote Glocke' 

ihanan pehmoinen ja suloinen!

'Vanhan rouvan' turva, nyt myyrät eivät sitä nakeraneet, 

suojaus on ollut siis hyvä!

Tätä tarhaväriminttua olen jo hyvän tovin käynyt peittelemässä, mutta minkäs teet, peittojen alta silti pitää päästä kasvamaan, monarda 'Prairie Night'.

Täältä tullaan - paljon piikkejä pystyssä, kohta kilkattaa pikarililjojen kellot.

Appiukolla on syntymäpäivä 4.5., yli 30  vuotta olemme vieneet hänelle narsissikimpun omalta pihalta! Tästä pikkuisesta ei kummoista kimppua synny! Viiveellä siis mennään...

 ...hamstrasin keisarinpikarililjoja...hyvässä kasvussa jo, väri jälleen yllätys, varmaan keltainen!

 

Karvakorvatkin ovat heränneet, miniatyyrisiä vielä!

Tarhurin maltti on koetuksella, koska saamme lämmintä! Kukkia pitäisi jo olla enemmän! Ensiavuksi ostin orvokkeja.

...no ensimmäinen kevätkurjenmiekka 'Harmony'...

...scillat eivät pakkasta kavahda ja huomatkaapa tuo ihana pikkuinen kilkattaja tuolla vasemmalla yläkulmassa, sissi sekin!

Vaalean jouluruusun kukinta oli massiivi, nyt jo hiljalleen menossa ohi. Pakkanen kuritti senkin kukkia, tietenkin!

Sulo joogaa...

 Nöpö ottaa aurinkokylpyjä...

Automaatilla käy kuhina! Olemme saaneet vieraaksemme melkoisen parven järripeippoja, oikeasti varmaan parikymmenttä jos ei enemmänkin. Auringonkukan siemenet kelpaavat!

...hups, joku säikytti heidät...

Oikein hauskaa Vappua Teille kaikille!

Varmaan pian ilma lämpenee, toivottavasti!

Tiklejäkin meillä vierailee useita!