Kukkapenkkien siivoaminen alkaa olemaan loppusuoralla, nyt vuorossa on iso pionipenkki. Keväällä piippojen noustessa kukkapenkkiin ei ole mitään asiaa.
Aloitin työn leppoisasti, mutta sitten silmäni iskeytyivät Lumikkiin (Sanguinaria canadensis multiplex). Mitä siellä tyvellä näkyy, asiaa varmistin käymässä olevalta ihanalta kummitytöltä. Valkoalpihan (Lysmachia clethroides) oli luikerrellut katalan kääpiön tapaan Lumikkini keskelle. Minulla joskus oli valkoalpia, mutta se sai lähtöpassit, kun huomasin sen niin huonokäytökselliseksi! No sitten lapio käteen vaan mummolle ja Lumikki ylös. Palastelin jo aika isoksi päässeen Lumikin ja siivosin juuren. Paransin maan luujauholla ja istutin kaunottaren uudelleen.
 |
| Katala kääpiö... |
 |
| ...ja täällä lisää |
 |
| Lumikin juurakkoa, leikkauspinnasta tihkuu punaista nestettä. |
 |
| Lumikkikasa |
Mutta tarinapa ei loppunut tähän. Avartaessani Lumikille kasvutilaa, lapio nosti maasta sipuliryppään. Sipulirypäs oli niin hauska ja kaivon varoiksi lisää ja niitähän siellä maan uumenissa oli lisääkin. No sipuleille tein paremman kasvutilan ja lannoitin kasvualueen luujauholla. Kaivaessani kasvutilaa, maasta nousi koiranhammas (Erythtronium), no senkin jaoin - yhdestä hampaasta tuli viisi uutta hammasta ja ne istutin myös parannettuun maahan.
 |
| Kaksi sipulia kasvoi toisissaan kiinni kuin napanuoran varassa ja molemmista irtosi pieniä vauvasipuleita. |
 |
| Sipulikaksoset. |
Vielä huomasin ärsyttävää juolavehnää ja ajattelin sen kaivaa pois, mutta mitä sitten - taas sipuleita nousi maasta ja sama operaatio, jako, maan parannus luujauholla ja istutus.
 |
| Aika iso sipuli! |
 |
| Näistä osan kummityttö suostui ottamaan, onneksi! |
Lopputulos oli se, että nostetuista Lumikin juurista (joita olikin sitten aika paljon) rakas kummityttö suostui ottamaan osan, samoin toisen liljan sipuleista - niitäkin oli loppujen lopuksi aika monta. Ja kaiken lopuksi iski se iankaikkinen siivousvimma ja puolet pionipenkistä tuli siivottua. Puolet vielä jäljellä. Oliko tämä sitten lumipalloefekti vai mikä, mutta onnellinen olin, kun valmista tuli!
 |
| Jouluruusun siementaimia omenapuulehdossa on varmaan kymmenittäin. |
Onneksi sää on ollut armollinen, vielä toivon lempeää säätä, vähän olisi vielä tekemistä. Toki talvikin voisi tulla sillain oikealla lailla, että kasvit ehtisivät laskeutumaan kylmyyteen armollisemmin kuin viime vuonna. Metsäpuutarhassa olisi alppiruusuissa nuppuja niin paljon ja niiden kukinnan tahtoisin nähdä.
Lempeitä lokakuun päiviä myös sinulle!
💚
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mukavaa kun vierailit sivuillani ja kiitos kommentistasi!