Harmitti niin vietävästi, huhtikuun bingoon en ehtinyt - AIKA oli vähissä kai tai jotain. Repolaisen mukavassa haastesarjassa toukokuun aiheena on aika. Olen vahvasti miettinyt suhdettani aikaan. Kun olin työelämässä, minulla oli aivan sama määrä aikaa käytössä kuin nyt. Miten sen nyt käytän, kulkeeko aika nyt nopeammin vai uppoudunko tekemisiini niin, että aika kulkee huomaamatta- varmaan niinkin.
Mietin ruudukon eri lohkoja ja nyt mennään keskilinjalla.
AAMU
Olen ikäni ollut aamuihminen. Lapsena sain siitä ärtyneitä tuhahduksia, kun pyhäaamuna raottelin pikkusormillani äidin silmäluomia kysyen - nukutko vielä...no totta ihmeessä hän nukkui! Nyt aamut ovat nautinnon aikaa niin kesällä kuin talvellakin. Kesäaamut mökillä ovat pian edessä, runsas aamupala, ehkä lätynpaisto kun puoliso vielä nukkuu, aamu-uinti, linnut, valokuvaus, neule...
KELLO
Vietin lapsena Kemijärvellä rakkaan papan kanssa useita kesiä. Tykkäsin yksin jo aika pienenäkin kulkea yksin metsässä. Aina en saanut pappaa kaveriksi - hänen kanssaan metsässä kulkeminen antoikin paljon elämän eväitä, kertomuksia monista luonnon asioista ja myös niistä 'henkimaailman' asioista, jotka ovat vahvasti kulkeneet pohjoisen sukuni rinnalla kauan. Minulla oli siis kello kaulassa. Vanha lehmänkello paperinarussa roikkumassa. Sain mennä vain niin kauaksi, kuin tämän pienen kellon äänen kantama riitti eli noin kilometrin päähän papan mökiltä, isompia kelloja pappa ei minulle kaulaan antanut. Nyt aikuisena - äitinä - olen ajatellut, miten ihmeessä pääsin yksin metsään lehmänkellon kanssa, kairaan, jossa olisi voinut olla isojakin petoja, suonsilmäkkeitä ja 'kulkijoita'. Pappa luotti kellon kilkatukseen ja ehkä ripaus oli onneakin mukana.
Ilta. Minulla alkaa päivän hiljentymisen aika noin kello 20.00. Muutama mukillinen teetä, lanka ja puikot, enempää en tarvitse. Hetki rauhoittumiseen ennen nukkumaan menoa. Välttämättä en halua katsella televisiota samalla, uutiset toistavat itseään - useimmiten enemmän surua kuin iloa ja sää - no ilmat sen kuin jatkuu vain - sanoi ystäväni kerran ja näinhän se on.
Vuoden aika on vierähtänyt toukokuuhun, sää kolea, joka ei minua haittaa, lumisade kyllä hiukan, paitsi silloin voi vetäytyä neulomaan eli sekään ei oikeasti haittaa. Odottelen tuulen lämmintä silitystä, josko ensi viikolla tai joskus kuitenkin.
 |
| Murun kylvettämätön traktoripaita, isännän päättelemättömät sukat ja loppulangasta Murulle sukat, melkein samanlaiset kuin ukilla. |
 |
| Muutama mukillinen vahvaa tavallista mustaa teetä. |
Kaikkea hyvää Sinulle!
💚
Ahaa, sinä olet siis Ransun hengenheimolainen. Jos se osaisi, sekin kävisi nostamassa silmäluomeani, mutta se joutuu tyytymään mamman nenän puraisuun. Sitä sinä et ehkä pienenä tehnyt? Tänään Ransu saikin minut aikaisin ylös.
VastaaPoistaAamut omassa rauhassa kuulostavat kyllä ihanilta, mutta kun olen vain tosi aamu-uninen. Ruokakaan ei maistu ennen yhtätoista, tuo runsas aamiainen kuulostaa ihan utopistiselta. Mutta todella ihanalta. Siinä on sinulla omaa aikaa ja uusi päivä alussa.
Ihana kertomus on myös lapsuudestasi papan luona kairalla. Sekin on tulvillaan tunnelmaa, vaikka erilaista. Nyt ei ole turvallista vaan jännittävää. Varmaan pappa toimi niin kuin oli lasten kanssa toimittu, silloin ei kasvatettu pumpulissa ja hän antoi sinun mennä ja tutkia. Ihanaa, että lähti myös mukaan sinua ohjaamaan. Onneksi mitään ei sattunut. Ja kello on sinulla tallessa!
Iltarauhoittuminen alkaa sinulla aikaisin, no tietysti menet ajoissa nukkumaan, kun heräätkin aamuvarhaisella! Kauniit neuleet, sinulta syntyy mitä vain. Traktorineule on todella suloinen. Musta tee valvottaa minua pahemmin kuin kahvi! Mutta nämä ovat niin eri asioita eri ihmisillä. Ystävääni kahvi valvottaa: jos muistaa, että pannuun jäi tilkka ja sitä alkaa tehdä mieli...
Olen Ransun hengenheimolainen ja olemmehan hänen kanssaan syntyneet samana päivänä! Nenän puraisua en uskaltanut edes yrittää, Ransu on rohkeampi ja sinä tyynempi kuin äitini konsanaan!
PoistaNautin aamuista kovasti, omaa aikaa ennen isännän herääntymistä, tosin olen myös iltaihminen - isäntä usein menee aiemmin nukkumaan ja minä lähempänä puolta yötä. Yleensä en tarvitse paljoa unta, toki joskus nukun ainakin kahdeksaan asti, mutta harvemmin.
Aika papan kanssa oli ihanaa! Vaikka hän oli jo iällä kun synnyin (72-vuotias), meillä oli paljon aikaa yhdessä (hän nukkui pois 97-vuotiaana). Paljon hänen kanssaan kairassa kuljin, hän neuvoi minua, kertoi juttuja (sodasta harvemmin) ja niistä kulkijoista - ne olivat jännittäviä (tiedät kai ne kulkevat rauhattomat henget, pappa ja äiti, sekä äidinäiti näki niitä ja aika moni muukin sukulainen tarkemmin erittelemättä). Mitään en metsässä pelännyt, mitään ei sattunut, muistan vain sen ihanan avaruuden ja puiden latvusten läpi siivilöityneen auringonvalon metsässä puun juurella istuessani ja tietenkin linnut.
Olen siis myös iltaihminen eli neulominen kun alkaa niin sitä sitten ei voi lopettaa, joskus menee aamun puolelle ja teetä juon, se ei valvota. Minua ei valvota juuri mikään oikeastaan. Kun menen nukkumaan, sanon hyvää yötä ja silmät kiinni, nukahdan tosi nopeasti!
Ai niin, en juuri nyt muistanutkaan, että olette Ransun kanssa synttärikaimoja siinä missä me olemme sinun kanssasi muuten vaan kaimoja!
PoistaEn kyllä mitään maininnut tyyneydestä :-D
No tietysti kairassa se on, eikä kairalla. En tiennyt hengistä, kiinnostavaa. Kerropa niistä joskus enemmän!
Äidin suvun ihmisille ja kulkijat ja etiäiset ovat olleet arkea ja olen hiljalleen sattuneista syistä niihin perehtynyt vielä enemmän, lähipiirissäkin on herkkäaistisia ihmisiä ja olen asiaa mielessäni vältellyt mutta se vain ponnahtaa esille joskus useammin, harvoin harvemmin.
PoistaOlipa ihana kirjoitus :-) Samanlainen aikaisista aamuista ja aikaisista illoista nauttija täälläkin.
VastaaPoistaKaunis kiitos! Aikaiset aamut hetket ja illan hiljaiset tovit ovat niin nautinnollisia!
PoistaOlipa kiva toukokuun bingo.
VastaaPoistaEnnen ei lapsia tosiaan paapottu samaan tapaan, kuin tänä päivänä. Hyvä tai ei, ehkä tässäkin kultainen keskitie olisi se paras.
Ihana tuo kello.
Tämä oli tosi kiva bingo, vaikka alkuun mietin kuinka sen toteutan.
PoistaEnnen ei tosiaan paapottu samaan tapaan. En tiedä/usko, oliko sekään oikea tapa, meillä kaikki aikuiset naapuritkin ojensivat muksulaumaa tasavertaisesti ja me tottelimme aina silloin tällöin. Aika oli toinen ja vaarat erilaisia.
Tuo kello on kaunis muisto!
Saila! Ihana postaus!
VastaaPoistaKaunis kiitos Anne!
PoistaDear Saila!
VastaaPoistaIt's nice with early mornings, but I sleep so badly so I seldom wake up so early as you do. You knit so beautiful. I admire your work very much.
All the best to you!
Hugs!
Dear Marit!
PoistaI enjoy the mornings, I wake up quite early, although I go to bed quite late. I don't need much sleep and I fall asleep quickly. Sometimes there are times when I dream more. Thank you very much! As you know, knitting is also very important to me. I'm starting two new sweaters, one for Muru and the other for myself.
All the best to You!
Hugs!
On kyllä mainio postaus. Kyllä ne jossain on sitä mieltä että kello pitää pedot loitolla.
VastaaPoistaKaunis kiitos! Lapsena kairassa minulla oli tuo kello kaulassa ja koskaan en kohdannut oravaa isompaa petoa. Metsäkanaparvet (kuten pappa aina sanoi) joskus säikyttivät, kun säikkyivät minua.
PoistaKyllä kellolla on ollut merkitys. Nimen omaan löytymiseen. Johtaja lehmä sai kellon kaulaansa että sitä seurattaisiin ja löydettäisiin paremmin.
VastaaPoistaKellolla oli suuri merkitys ja se kello ei jättänyt!
PoistaIhania seesteisiä tapoja nauttia elämästä!
VastaaPoistaKiitos, nuo ovat minulle muovautuneita tapoja ja tykkään.
PoistaHauska lukea toisen muistoista ja tavoista😊Kiva postaus!
VastaaPoistaKaunis kiitos!
PoistaTämä oli kiva kirjoitus kaikkinensa! Tunnelman aistii ja muistot myös.
VastaaPoistaTuo traktorineule on huippuihana!
Kaunis kiitos Päivi!
PoistaMukava kirjoitus. Vai pohjoisen tyttöjä sie ootkin, . Mukava kun pappasi opetti sinnuu kairassa kulukemaan ja muutenkin neuvoja antoi. Kyllä nykysin lasten paapomisen suhteen on toiseen ääripäähän mänty, tiälläkin maaseudulla. Miekään en unta paljon tarvii, aikanen herätys on varmaan tuolta karjanhoito hommista jiäny piälle! Traktorineule on kiva, pojalle varmaan mieleen! Kivoja ilta hommia siulla, rauhottaa hyvin yöpuulle mänöä!
VastaaPoistaKaunis kiitos Ulla! Oikeastaan en ole syntynyt pohjoisessa, olen siellä vain viettänyt tosi paljon aikaa - äidin suku on sieltä kotoisin ja kesät olin pohjoisessa hyvin usein, talvellakin kävin papan tykönä. Haaveilin kauan pohjoiseen muuttamisesta, mutta se sitten jäi. Pappa opetti kairassa kulkemaan, katselemaan luonnon merkkejä ja toimintaa jos eksyy, niistä opeista on ollut hyötyä! Olen kanssasi samaa mieltä, ääripäähän on menty ja puhutaan, että vanhemmuus on joillakin hukassa. Nukun aika vähän ja sillä olen aina tullut toimeen. Kun lapset olivat pieniä 'oma aika' alkoi, kun he menivät nukkumaan ja silloin yleensä ompelin tai kudoin. Nyt Murun traktoripaita on valmis ja kalapaidan langat hankittu ja alkamista vailla. Kutominen on tosi rauhoittavaa ennen nukkumaan menoa.
PoistaMinä en ole kun kerran ollut bingossa ja pelanut myös kerran pakotettuna . Voitin pienet lasiset napsi lasit .
VastaaPoistaEi ole oikein minun juttu mutta näitä bingo juttuja on kyllä kiva lukea. Kiitos.
Enpä minäkään ole kai kun kerran ollut oikeassa bingossa, en oikein välitä sellaisista ollenkaan. Sinulla oli tuuria ja sait voitonkin! Repolaisen bingo on kiva ja siihen uskaltauduin mukaan.
PoistaVoi kuule - ei kannata harmitella "hurahtanutta huhtikuuta" - eihän sitä nyt kukaan jatkuvasti voi saada Bingoja, hih... Mutta nyt kyllä sait sellaisen Bingon, että kuulen kellon kilinän tänne saakka - se luo jotenkin niin turvallisuuden tunnetta... ja toisaalta tuo mieleen sadun Hannu ja Kerttu, heillä ei kelloa ollut, mutta kekseliäisyyttä olla eksymättä metsään. Aivan ihana postaus - kiitos!! Lentokoneessa luin enemmänkin tuoreita juttuja, mutta tähän sitten "jälkeni" jätin!
VastaaPoistaAika hurahtelee, mutta kuten olen ajatellut että kai yksi hurahduksen syy on ollut tuo puutarha josta on oppinut tekemisen aikana nauttiminen. Bingoja ei varmaan aina voi saada, tosin häntäkohtaan olisin laittanut kissanhäntäkukan eli komealuppion.
PoistaKiitos! Pappa oli elämässäni turvallinen aikuinen, joka opetti minulle paljon elämän tärkeitä asioita - aina jaksan olla hänelle siitä kiitollinen! Olen yrittänyt samoja oppeja antaa lempeästi omille Muruille ja sitä katsetta luontoon ja luonnossa liikkumiseen, ja siihen että asioissa ei ole vain yhtä oikeata tapaa tehdä, luovuus on niin tärkeä'ä ja asioiden huomaaminen, pientenkin juttujen.
Oikein ihanaa Äitienpäivää sinulle ja turvallista kotimatkaa!