Tykkään kuusista ja arboretumini kaipasi ensin surukuusta ja sitten käärmekuusta. Molempien kasvutapa kiehtoo! Tein pitkällisiä etsintöjä ja hartaasti. Surukuusen taimen löysin Vuorelan puutarhasta, mutta auto oli niin täynnä taimia, että kuusi piti jättää sinne. Että vaivasi! Onneksi blogiystävä Marja auttoi vaivasta ja toi kuusen kesällä pidettyyn ja kivaan bloggaritapaamiseen! Jo helpotti hetkeksi.
Käärmekuusi, voi käärmekuusi, että osasit myös vaivata! Pähkin ja hain koko Suomenmaan taimiluettelot, kunnes jälleen Marja tuli apuun, kaunis kiitos! Suomenmaassa taitaa olla vain yksi taimisto, joka kasvattaa käärmekuusia vähän.
Soitin Sundbergin taimistolle ja sovin tulostani. Jännittävä päivä oli eilen. Huristelin Lohjalle, eksyinkin, vaikka kartta oli hyvä, navigaattoria minulla ei ole. Soitin taimistolle ja sain ajo-ohjeet. Kauniissa maalaismaisemassa tammikujan päässä taimisto siis oli. Minulla oli kamerat kotona, että harmitti! Taimisto oli erittäin siisti, selkeä ja hyvin hoidettu. Aikaa vierähti, kun kiertelimme katsomassa kaikki havujen taimet, päätuotantosuunta heillä on hedelmäpuut ja lehtipuut, havuja vain siis kokeilumielessä, onnekseni kuitenkin!
Kolmetoista kuusta lähti mukaani, kaksitoista itselle ja yksi kummitytölle.
 |
| Kääpiöserbiankuusi 'Nana' |
 |
| Surukuusi |
 |
| Picea omorica 'Pendula' nuokkuva serbian kuusi |
 |
| Luutakuusi 'Ukko' |
 |
| Purppurakuusi |
 |
| Käärmekuusi |
Lisäksi vielä ostin kaksi kultakuusta, mutta taimiston pyynnöstä en kuvaa niistä blogiin vielä laita. Elokuun kuumuus oli tehnyt poikkeuksellisesti kerkkiin palovammat, joten laitan kultakuusesta sitten keväällä kuvan!
Nyt minulla on monta uutta kuusta ja kuusi käärmekuusta, melkein siis pienen metsän verran. Voi että olen onnellinen!
Kotimatkan hymyilin! Että voikin ihmislapsen mieli tulla iloiseksi vaikka kuusistakin! Seuraavat puuhankinnat siirrän kevääseen, listaa niistäkin on jo kertynyt!
Iloista alkavaa viikkoa kaikille!
Hih, hauska kirjoitus, kuusikuume! Onnea on tosi puutarhaihminen, joka auttaa kuusikuumeen vaivaamaa ystävää.
VastaaPoistaKiitos ja oikea diagnoosi, febris nud, picea, se ei vielä parantunut, yhden kuusen haluan ja melkein sen sainkin jo siis kumopata-kuusen, surukuusen geenimuunnelman (-virheen), joka on siis aika mielenkiintoinen tapaus! Sundbergilla oli kumopataa, surukuusiäidistä otettu oksia ja varrennettu jolloin saivat emokasvin kaltaisia kuusia ja näistä varrennetuista lapsista kun otettiin oksia uuteen varrennukseen, niistä tuli jälleeen surukuusia, kaksi tainta oli ja arpaa käytiin, ovatko surukuusia vai kumopatoja, niin rohkenin odottaa oikeaa kumopataa. Mielenkiintoista!
PoistaTodella voin sanoa että onnea on oikea puutarhaystävä!
Valtava määrä kuusentaimia :). Arjen kiireen jaksaa, kun saa haaveilla jostain ihanasta.. vaikkapa harvinaisesta kuusesta tai retkestä. Ymmärrän sinua täysin <3
VastaaPoistaKiitos Ninni! Näinhän se on, nämä ihanuudet ovat arjen päivänpaistetta, joka auttaa jaksamaan! No kaksitoista kuusentainta on aika kohtuullinen ja noista käärmekuusista olen niin onnellinen ja tietyisti muistakin ihan yhtä paljon!
PoistaVallan intohimoista kuusistelua - monta hienoa yksilöä on nyt kasvussa. Jahka vähän kasvavat, niin lieneekö joskus oikein nähtävyys se sun arboretum!
VastaaPoistaSurukuusia minäkin olen miettinyt hankkivani - jotenkin kiehtova, vaikka onkin niin allapäin :)
Käärmekuusta en ole omin silmin nähnyt.
Tämä arboretum on siis mammaa vienyt kuin pässiä narussa! 500 km ei ole turha matka ajaa herkun perässä ja siihen ei isäntäkään sano mitään, tankkaa auton valmiiksi, joten... :D Toivon että arboretumini - puupuistoni kasvaa ja voin sitä jatkaa metsäpuutarhan puolellekin ja vähän edemmäksikin, uuden ruusutarhan puolelle mahdollisesti.
PoistaSurukuusi on niin kaunis, Pohjanmaalla Ilmajoentien risteyksessä Tampereen suunnasta tultaessa on molemmin puolin upeat surukuuset ja niitä olen ihaillut Seinäjoelle matkatessani. Humppilassa on toinen vastaava paikka. Surukuusi osaa olla asiallisesti surullinen ja herkkä.
Käärmekuusi on osa murkkuani, Orivedellä näin elämäni ensimmäisen käärmekuusen noin 14 vuotiaana, se jäi takaraivoon, sitten joskus -tilaan ja nyt sain omat käärmekuuseni ja niistä olen iloinen. Tampereella Hatanpään arboretumissa on upeita käärmekuusia!
Meillä kasvaa kaksi komeaa käärmekuusta kaupungissa. Toinen on Hupisaarten puistossa, minne lienee aikoinaan puutarhurin istuttama. Sitä aina asiakkaiden kanssa käydään ihmettelemässä, on se niin ihmeellinen. Toinen kasvaa lähellä Oulujokea keskellä normikuusia. Olisiko lintujen sinne istuttama? Ai niin, on meillä kolmaskin, kasvitieteellisessä puutarhassa, mutta se on vielä aika vauva.
VastaaPoistaNuista muista kuusista en ole ikinä kuullutkaan. Nähdä olen voinut, mutta mun näkemiset nyt on sitä sun tätä ;)
Mää olen onnellinen sun kuusionnen puolesta.
Kiitos! Kotimaiset kuuset/puut ovat kauniita ja nuo erikoisuudethan ovat usein geenivirheitä ja harvinaisuuksia. Olen hyvin iloinen ja onnellinen kuusistani!
PoistaJa eiku istuttamaan!
VastaaPoistaLapio jo odottelee!
PoistaSaila ihana lahja <3 Minäkin ilahduin kun omat tytöt saivat pienenä rhodot mummilta synttärilahjaksi. Komeasti ovat kasvaneet ja ovat tyttöjen tietenkin. <3 Kivaa sunnuntaita <3
VastaaPoistaKivaa sunnuntai-iltaa Sinullekin! Puut ja nimikkokasvit ovat niin ihania!
PoistaIhana juttu!
VastaaPoistaIhana on kyllä, olen varmaan aika etuoikeutettu kun saan istuttaa puita ja sen teenkin suurella ilolla!
PoistaNyt sinulla on sitten oma metsä, melkein. On se kumma, kun sitä alkaa jotain kasvia haluamaan, ei malttaisi enää hetkeäkään odottaa. Oli sitten kyse kuusi- tai jostain muusta kasvikuumeesta.
VastaaPoistaKuume polttaa, kun eilen hain puitani niin poskia kuumotti ja punoitti! Melkein siis kuume! Olin niin innoissani. Olen samaa mieltä, kasvi jota haluaa ja etsii ja sen viimein löytää, niin odotuksen minuutit painuvat tunneksi kunnes saa kasvin käteen, omaksi! Nyt mulla on melkein metsä!
PoistaKuusikuume ei liene oikke paha tauti..ihana oikeastaan. Minuakin monta kuumetta ravistellu mutt jotkut niistä jää pysyväksi niinku tulee kroonikko.
VastaaPoistaEi ole paha, mutta sitkas kyllä, aina ei millään löydy paikkaa mistä tainta voisi metsästää, mutta suuri on hurma kun taimi löytyy (mullakin alkoi posket hehkua mitä lähemmäksi Lohja tuli) ja saa sen maahan, voi sitä ilon määrää! Onni on myös blogisytävät, jotka auttavat metsästyksessä, lähes korvaamaton apu!! Kroonisuus on lähes todennäköistä!
PoistaKirjanpainaja on kyllä sellainen vastus ja nopea tuhoaja! Harmi, että vanha metsäkuusi sai sellaisen kohtalon! Toivottavasti se ei tee enempää tuhoa!
VastaaPoistaKiitos, kuusivauvoistani olen niin iloinen!