Virtapiikki

 Olen ollut reissussa, en aivan siellä minne piti mennä, mutta lomalla kuitenkin. Kurvattiin Kolin ja Lieksan kautta Rukalle ja sitten alkoi säätiedot olemaan sitä luokkaa, että pohjoisempaan ei sitten jatkettukaan. Mutta niin tällä kertaa. Rukalle on rakennettu jonkinmoinen sirkus ihmisille, jotka tykkäävät liukua ja keikkua erilaisissa härpäkkeissä, minua se ei oikein kiinnosta. Hyvä sänky ja aamupala sekä mahdollisuus mennä sellaiseen paikkaa tarpomaan, missä muita ihmisiä ei liiemmin ole, se onnistui ja kyllähän me kiipeiltiin ylös ja alas keppiemme kanssa kilometritolkulla vaarojen rinteitä ja nautimme. Samaan aikaan Rukalla oli KLL:n suunnistuksen Suomen mestaruuskisat ja siellä kaiken ikäiset koululaiset suunnistivat siis juosten ylös ja alas rinteitä, ihailimme. Huikea vauhti ja liikunnan ilo heilläkin ja tuo ilo meitä yhdisti. 

Suunnistajien kilpailukeskus

Varis ihmettelee ihmisten menoa.

Maaruska hiljalleen alkamassa

Rukallakin on harrastettu säilömistä, samoin meillä.

Kotiin palattiin ja saman tein purin matkalaukut tapani mukaan - en tykkää lojuvista matkatavaroista ollenkaan. Seuraavana aamuna sitten se alkoi  - virtapiikki. Aluksi kevyesti tein kotihommia ja illalla maalausryhmässä sudin ikonia. Tänään keksin, että pelargoni-ikkunat täytyy valmiiksi pestä. Pesin ja samalla pesin kaikki muutkin ikkunat, no olohuoneen ikkunat jäi. En tykkää pestä ikkunoita ollenkaan, mutta jotenkin sekin puuha vietteli enkä malttanut lopettaa. Nyt olen aika väsynyt, ehkä onnellinenkin. 

Ikkunanpesun jälkeen kävin katsomassa, että vieläkö meillä kukkii. Haave ja tavoite on, että aina kukkisi pakkasista pakkasiin ja tavoite ei iso ole ja sen ehkä olen saavuttanut. Nyt on kukilla hyvä kukkia, kun on lämmintä ja kosteaa. Mutta mitä ihmettä! Laitoin kuistilla olleet pihakengät jalkaan ja joku oli piilottanut kenkääni kukkasipuleita. Tein pikaisen kyselykierroksen ja kaikilla oli aina joku muu ehdokas jäynän tekemiseen. Se jäi siis arvoitukseksi.

Kengässä oli jonkun talvivarasto - helmihyasintin ja fritillaria meleagriksen sipuleita satunnainen määrä.

Onkohan tämä nyt syksyn merkki?

Japaninlobelian (Lobelia sessilifolia) kukka on niin kaunis!

Boscobel-kaunotar kukki poissa ollessani, sade oli ressukkaa kiusannut 

Lavakauluksessa kukki punahattu. Se siementää aika mukavasti, että saan niillä paikattua talven tuhot.

Valkoiset pallot kukkivat ihanasti!

Konnanyrtti (Chelone) kukkii, sitä odottelinkin. Konnanlilja vielä on nupulla.

Sinisten kukkien suma. Ritarinkannus lopettelee kukintaa, clematis Blekitny Aniol löytyi luikertelemassa ritareiden ja japaninukonhattujen (Aconitum yezoense) seassa, onneksi löytyi! Tuo aconitum on ehkä aloittamassa maailmanvalloitusta, mutta aion sitä hillitä! 

Punalatva (Eupatorium) 'Phantom' on matala ja upea kukkija juuri nyt.

Anemone hupehensis

Ja tietenkin ihanuusesikkoni 'Belarina' on aloittanut kukinnan.

Matala kultapallo 'Goldquelle' ei kaatuile, se on saman korkuinen kuin vieressä olevat pensasmustikat. Kukinta alkamassa.

Sinistä sekamelskaa.

Vielä on kukintaa tulossa, ensimmäiset myrkkyliljat nostavat nuppujaan kerrankin oikeaan aikaan!

Onkohan nyt loppukesä vai syksy, enpä osaa sanoa. Mutta ilman henki ja pimenevät illat varmaan vievät meitä syksyä kohti. Lomareissulla nähtiin kurkien hiljalleen kokoontuvan, ne eivät vielä pidä kiirettä, tosin kurjet tietävät sään muutokset. Toivottavasti viipyvät vielä pitkään!

Lupasin kuvasarjan tomaatinsiementen fermentaatiosta. Ajatuksena on siis poistaa siemenen ympäriltä hyytelömäinen kelmu, joka estää siementä itämästä ennen sopivaa hetkeä. Tuo limakerros sisältää mahdollisesti myös taudinaiheuttajia ja haluan siis poistaa sen. Tämä tapa matkii siis luonnon omaa prosessia. 

Aluksi leikkaa tomaatti halki ja kaavi siemenet vaikka kannelliseen lasipurkkiin. Jätä siemenet muutamaksi päiväksi huoneenlämpöön. Prosessin aikana nestepintaan voin muodostua vaalea ketto tai hiukan hometta, mutta se ei haittaa. Purkin läpi näet myös, milloin siemenet ovat valmiita ja ketto siemenen ympäriltä on poistunut. Jos siementaskussa ei ole paljoa siemeniä tai hyytelömassaa, voit lisätä hieman vettä purkkiin.

Ketto siemenen ympäriltä on poistunut

Huuhtele siemenet. Voit laittaa purkkiin vettä, hyvät siemenet painuvat pohjaan, huonot nousevat pinnalle. Huuhtelen itse vielä siemenet lankasihdissä puhtaaksi ja sen jälkeen laitan siemenet kuivumaan talouspaperin päälle. Anna siementen kuivua kunnolla. Itse pussitan siemenet teepusseihin, eli sellaisiin pusseihin, joihin voi laittaa teen puruja.  Toivottavasti kuvat selvensivät tekstiä.

Huomenna onkin sitten aika mennä Tampereelle hammaslääkäriin. Onneksi minulla on ihana hammaslääkäri!

Preeriaväriminttu (Monarda fistulosa)

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Ilme kirkastui

 Taimia hankittu ja multaa myös. Ihanaakin ihanampi kummityttö, alan ammattilainen, tuli käymään ja sitten alkoi lapio heilumaan rivakkaan tahtiin. Rytörinteen alareuna uudistui juuri niin kuin olin toivonutkin. Rikat sai kyytiä ja maa parantui. Sitten oli taimien vuoro. Kuunliljoja, eli kaikki ne jotka tilasin Särkän perennataimistolta, lisäksi muutamaa sorttia pihan puolelta, josta olikin hyvä ottaa taimia. Lisääkin pihan puolelta taimia joutaa ja siirränkin, kun ehdin. Siirtotaimille on toinenkin paikka tiedossa. 

Onni on ihana kummityttö 💖

Rytörinne ennen..

...ja nyt.

Kuvan oikeassa reunassa on isännän 'lempilapsi' köynnöspinaatti (Hablizia tamnoides)

Valo taittaa niin, että ihan selvää kuvaa ei saa - tuossa kasvaa siis neljä Austin-ruusua. Huokailin vain, kun kaima Saaripalstalta kirjoitti niiden mahdollista kasvukokoa, jota en innoissani lainkaan ajatellut. Tuossa samassa kasvaa siis kolme muutakin ruusua (rosa) ja tietenkin iiriksiä.

Magnolia 'Vanha rouva' on kasvanut kesän aikana valtavasti. Rouvan takana on pieni niitty, jonne laitan perennoja, joita en raaski pois heittää ja joitta on sellainen kasvutapa, että saa siellä omissa oloissaan kasvaa kuten haluaa.

Rinteessä hakuropajun (Salix integra) takana kukkii vielä Kivipellon vanhaa kantaa oleva ukonhattu (Aconitum) ja edessä kukintansa lopettanut tulikukka (Verbascum). Kolme töyhtöangervoa (Aruncus dioicus) ja niiden takana todella hankalassa kivikasassa vuorenkilpeä (Bergenia).

Pihan puolelta kummityttö siirsi kolme kuunliljaa (hosta) 'Stiletto' mehikasvivirran viereen, jotta sen upea kasvutapa ei jäisi isomman kasvin taakse.

Ison kiven juuressa kasvaa ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) 'Serotina' , Akebia ja lumikärhö (Clematis). Aluskasvillisuuttakin on, mutta niistä kirjoitan joskus enemmän. Vasemmalla kameliajasmike 'Snowbelle'.

Siinä se koko komeus on! Rinne täynnä kaikenlaisia kukkia ja pensaita ja nurmea reunustaa pian komeat pehkot kuunliljoja (hosta), kaikkiaan noin yhdeksää eri sorttia. Kuunliljojen lomaan kummityttö laittoi päivänliljoja ja olin jo aiemmin laittanut alkuun pienen pätkän jouluruusuja (helleborus), niitä on tulossa lisää (omaa omatoimista siementuotantoa on paljon). Lisäksi minulla on vielä pari neilikkaa, joille on sija myös. Kuvat on siis kahteen suuntaan, kasvihuoneen myötäisesti ja ison kiven juuri. Ison kiven juurelle jätettiin maanpeittokasviksi luonnon mansikkaa. Laitan myöhemmin eli varmaan ensi kesänä kuvia enemmän, kunhan alue alkaa kukkimaan. Isännältä sain pienen kommentin, että josko tämän kesän taimibudjetti olisi jo käytetty - siis mikä budjetti, ajattelin. No katsellaan...ehkä kummityttö auttaa tässäkin tilanteessa!

Rytörinteessä on vielä yksi kohta, joka kaipaa kohennusta. Siinä on kasvanut holtittomasti haavan (Populus) juurivesoja ja vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Mutta nyt niiden rellestys päättyy. Isäntä hoitaa haavan ja minä vuohenputket. Rakentelen kivistä, jotka isäntä minulle lupasi, istutusaltaan ja siihen laitan jotain nättiä kasvamaan ja lisäksi etupihan kukkamaasta keijuangervot (noin alustavalla päätöksellä, jos en sitä ennen laita niitä jonnekin muualle, en oikein niistä tykkää, paitsi niiden ruskasta, ovat liian kovia leviämään). Ajatuksen tästä jalosti sopivasti kummityttö ja isäntä kuuntelee häntä paljon paremmin kuin minua!

Tuo alue siis, jossa on tuo vesiputki. Siinä on myös kaksi pihlajaa (Sorbus) - makeapihlaja ja pylväspihlaja. Ne ovat kauniita ja sain ne ystävältäni Tyllilän puutarhasta noin parikymmentä vuotta sitten.

No laitan taas ruusujen kuvia, niiden ihanien Austinien, jotka nyt kukkivat! Austinit ovat siis hurmanneet minut aivan kokonaan.

Claire Austin

Lady of Shalott

The Pilgrim

Olen varmaan nyt tukahduttanut teidät Rytörinteellä ja hyötytarhuroinnilla - no molemmat ovat olleet ajankohtaisia, mutta ehkä jotain muutakin löytyy postattavaa sitten myöhemmin.

Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua! Meillä se alkoi sateella ja ukkonenkin ilmoitti menevänsä ohi. Aurinkoa ja lämpöä kaipaisin!

💚

Tomaattia, tomaattia ja hiukan valkosipuliakin

 Sato kypsyy, tomaattien posket ovat punaisia, oransseja, keltaisia ja osa hyvinkin tummia. Kasvattajan palkanmaksun aika, ihanat, aromikkaat ja mukavan pyöreäposkiset tomaatit alkavat kypsyä. Oikeastaan satokautta on jatkunut, mutta nyt hitaimmatkin alkavat olemaan kypsiä. 

Olen kasvattanut tomaatteja yli 30 vuotta. Kaikki alkoi Moneymarkerista, sen siemenet olivat Aholaidalla (jos muistatte sellaisen kaupan), edullisia ja niihin minulla oli varaa. Lisää siemeniä ostin Reinolan siemenliikkeestä Tampereelta ja hiljalleen into ja mielenkiinto lisääntyi, nyt tilaan suurimman osan siemenistä gurultani Tomatmammalta eli Åsa Larssonilta, muualtakin hieman. Ennen sadon määrällä oli enemmän merkitystä, nyt aromi on lähes tärkein valintakriteeri. Olen kasvattanut kanadalaisen Karen Olivierin jalostamia tomaatteja paljon ja pidän niistä, nytkin niitä kasvaa muutama. Tänä vuonna ns. pihvitomaatteja kasvatan aika vähän, vain oikeastaan yhtä. Indigo-tyyppisiä tomaatteja kasvatan vähän, joitain kuitenkin. Olen tomaattikasville hyvin allerginen, mutta pitkähihainen paita päällä ja hanskat kädessä kasvien hoito sujuu ja isompi kasvihuoneeni on maapohjainen, joka helpottaa hoitoa paljon. F1-tuotantoa olevia tomaatin siemeniä en kasvata ollenkaan, kerään omista tomaateista siemeniä tarvittaessa ja fermentoinnin jälkeen ne kuivaan varastooni. Fermentoinnista voisin laittaa myöhemmin postauksen.

Chupa Chups

Jospa aloittaisin perinnelajikkeistani. Se on tomaattien kohdalla sama kuin monen muunkin kasvin, endeemisiä tomaatteja meillä ei ole. Siemenet ovat kulkijoiden matkassa aikanaan kulkeutunut niin idän kuin lännen kautta tänne meille. Mutta meillä kestäviä,  hyvinkin vanhoja lajikkeita tarkoitan siis. Kaikki ovat siis punaposkisia, melko aikaisia ja kohtuullisen matalia lajikkeita eli sopivia myös avomaalle.

Jos muistatte vielä bloggarin Molley ja hänen ihanat kissansa, niin hänen veljensä toi Vienankarjala-tomaatin siemenet joskus minulle ja sitä olen jakanut edelleen Maatiaiselle ja ystäville. Tomaatista oli joskus kirjoitus Maatiaisen lehdessäkin.

Vienankarjala

Kallio

Evakko

Savitaipale

Rakas pihvitomaattini 'Malachite Box', kaunis, aromikas, joskus hyvin suureksi kasvava, upea, syvän vihreä leikkauspinnaltaan. Tänä vuonna ainoa vihreä tomaatti, joka on kasvussa.

Kestosuosikit, kaikki ne, joita kasvatan joka vuosi. Tähän ryhmään pääsee mielestäni aromikkaimmat lajikkeet. Se upea tunne, kun tomaattia haukkaa ja sylkirauhaset iloitsevat sitä ihanaa aromia. Näitä tomaatteja vain napsii, vaikka olisi tulossa vatsa täynnä suoraan ruokapöydästä.

Karma Apricot

Mei Wei

Karma Peach

Rosella, superihana

Naranja, superihana

Goldkrone

Lemon Dream, microdwarf - yksi aromikkaimmista! Minulle allergian takia hieman hankala hoidettava.

Muut ihanuudet, ne jotka läpäisevät aromitestini, mutta eivät ole aivan hurmaa tuottavia.

Galinas

Zloty Ozarowski

Black Krim

Zlatava

Nyt en oikein tee tomaateilleni oikeutta! Aromikkuuteen vaikuttaa moni muukin asia, kuten aurinko - sillä on suuri vaikutus. Tässä nyt kuitenkin muutamia. Ja tosiaan, tänä vuonna en kasvata lainkaan Karen Olivierin True North Tomatoes -sarjaa, ne ovat todella ihania myös - pidin vain välivuoden. mutta niistäkin voisin suositella useampaa!

No, tomaatteja olen kasvattanut kymmeniä, jos ei satoja eri lajikkeita. Koskaan, en milloinkaan ota tomaatinsiementä kaupasta ostamastani tomaatista, vaikka se olisikin luomua. Tomaatin ruskokurttuvirus (Tobamovirus fructirugosum, TBRFV, tomato brown rugose fruit virus) on siihen syynä ja yleensä siemenet ostan vain varmoilta kasvattajilta tai siemenliikkeistä, sama koskee paprikoita, joka on myös tuon viruksen isäntäkasvi. Aloitan taimetuksen joskus maaliskuun loppupuolella ja koulin taimet huhtikuun alkupuolella kylmään kasvihuoneeseen muovilaatikoihin, jotka peitän moninkertaisella harsolla. Taimet ovat vankkoja ja ehtivät hyvin tuottamaan satoa. Minulla ei oikein ole sisällä hyvää taimetuspaikkaa ja perherauha säilyy paremmin, kun ruokapöydässä mahtuu syömään, eikä se ole taimien täyttämä.

Tomaatit säilön monella eri tapaa, osan aina pakastan. Pakastettu tomaatti menee hieman pehmeäksi. Laitan kohmeisia pikkutomaatteja riistapatoihin ja isommista lohkotuista pakastetuista tomaateista teen tomaatti-feta-vuokaa, joka on suurta herkkua meillä.

Ja sitten valkosipuleihin. Tomaatti ja valkosipuli ovat pettämätön pariskunta, pidän molemmista hyvin paljon. 

Valkosipuleita olen kasvattanut myös yhtä kauan kuin tomaatteja ja monta lajiketta olen kokeillut ja testannut. Nyt kasvussa on Ljubasha, Juva ja Aleksandra, sekä Kodaver. Kaikki kolme ensimmäistä ovat varmasti ns. aleksandra-sukua. Kaikki kolme ovat kasvutavaltaan, jakautumiseltaan ja lähes maultaan hyvin samanlaisia, pieniä eroavaisuuksia on tietenkin olemassa kuten voimakkuudessa ja sävyssä ja samaksi nimeämistä ei voi oikein tehdäkään tutkimatta niitä varmemmin geneettisesti. Varmaa vain on, että kaikki ovat tulleet idästä. Kodaver on Eestin suunnalta lähtöisin, mutta kotoisin Siperiasta. Kaikki kasvattamani valkosipulit ovat siis talvivalkosipuleita.

Aleksandra ja Juva

Ljubasha ja Kodaver

Istutan valkosipulini parannettuun maahan noin 10 cm syvyyteen. Kylvövaon teen ensin syvemmän ja laitan sinne kanankakkaa varastolannoitukseksi, kanankakkarakeet peitän mullalla ja sitten on valkosipulin kynsien vuoro. Valkosipuli kannattaa istuttaa syvään, koska se kasvattaa vankat juuret ja nostaa pistokasta ylöspäin. Talvivalkosipulin kynnen pakkaskestävyyttä kerran 'testasin' eli yksi kynsi jäi valurautaisen kaivon kannen päälle talveksi. Keväällä tuo samainen kynsi venytti juuriaan kohti maata. Istutin ressukan viimein ja se tuotti satoa eli kylmää kynsi kestää, märkyyttä ei niinkään - toki kasvukaudella kastella täytyy. Valkosipulikantojani lisään itusilmuista tarpeen mukaan.

Itusilmuista kasvattamiani uusia pistokkaita, lajike Juva.

Oma valkosipuliherkkuni on kokonaisena uunissa haudutettu valkosipuli. Eli mullat vain päältä pois ja uunivuokaan niine hyvineen samaan aikaan kuin esimerkiksi uuniperunat. Sipulinkynnet kypsyy omissa sopukoissaan ihanan pehmeiksi, Mutta voin taata, että iltapusu on tiukassa isännältä, kun noita olen syönyt!

Sadonkorjuu jatkuu.

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚