Puistossa ja merellä

 Varoituksen sana...tästä postauksesta saattaa tulla massiivi! Varon tukahduttavia pitkiä kirjoituksia tai kuvapaljoutta, mutta tällä kertaa saattaa molemmat varomiset unohtua. 

Merellä

Azoreilla haluan aina merelle katsomaan delfiinejä ja valaita. Kun täytin 50 ja 60 vuotta, olin avomerellä uimassa delfiinien kanssa. Nautin meressä uimisesta ja vapaasta sukeltamisesta ja pääsin mereen uimaan nytkin, vain rannasta. Vesi oli 16 astetta, ei kylmää, raikasta. Tällä retkellä olikin mahdollisuus nähdä valaita eli pikkumiekkavalaita jotka oikeasti ovat delfiinejä, mutta käyttäytyvät kuin miekkavalaat. Niitä näimmekin aika monta ja iloisia veikkoja olivat. Tämän retken tein pienellä laivalla, kun ajatukseni oli kuvata, pienemmällä kumiveneellä yleensä menen ja se vasta on ihanaa menoa, kuin rodeota (tai luulen niin), isäntä ei halunnut mukaan.

Huomasin merellä saman kuin puutarhassa ja kirjoneuleita tehdessäni, että vaivuin johonkin ajattelemattomuuden tilaan ja vain nautin aalloista, taivaasta, merituulesta ja delfiineistä, minun ei tarvinnut paljoakaan keskustella kenenkään kanssa, paitsi hiukan kahden iloisen amerikkalaisen, todella kauniin rouvan kanssa - iloinen kohtaaminen sekin.

Puistossa

Ponta Delgadassa, saariryhmän pääkaupungissa, on todella paljon pieniä puistoja kuten kirkkojakin. Yksi hiukan isompi puisto on Antonio Borgesin puisto, jonne aina haluan teelle. Tällä kertaa tee jäi juomatta - puiston kahvila on hyvin suosittu ja niin nytkin. Puisto oli pessyt kasvojaan ja sinne oli tuotu eläimiä ihmisten iloksi: kissa (joka kiersi sylistä syliin, en saanut siis kuvaa), kanoja, kukkoja ja ankkoja. Kevät oli sielläkin pitkällä. Puiston mangoliat lopettivat kukintaa, mutta kukkia ja puita riitti katseltavaksi, erityisesti atsaleat ja kameliat kukkivat todella upeasti!

Sisääntulo yläkautta

Yleensä noissa kivien koloissa kasvaa belladonnia, mutta nyt niitä ei vielä ollut kukkimassa.

Puistossa on paljon polkuja, pieniä luolia ja 'siltoja' eli ihan paras mahdollinen paikka pienelle ihmiselle seikkailua varten.

Syzygium jambos

Tämän puun luo aina palaan, Ficus macrophylla

Komea ankkaherra

Metrosidero, Uuden Seelannin joulupuu - se ei ollut kukassa nyt.

Tässä pieni kuvakooste siis Antonio Borgesin puistosta. Ja onhan se niin että kuvat eivät kerro tuoksuista ja äänistä, ne pitää itse kokea.

Meillä isäntä tykkää tulla mukaani kaupungille kävelemään ja puistossa istuskelemaan penkille katselemaan ohikulkijoita. Puiston aidan takana hänellä oli kuitenkin ammattinsa puolesta mielenkiintoista katsottavaa...

Lomareissuilla yleensä ennen aamupalaa käyn lenkillä. Pieni kuvakooste lenkkimaisemista.

Näyttää saunalautoilta

Lasten purjehduskoulu

Meillä on aina, ihan aina, sellainen hotelli, joka on meren rannassa. Satamassa kävi muutama risteilijä ja yksi todella kauniskin 'risteilijä' tuli satamaan Ruotsin lipun alla purjehtiva Gunilla-laiva

No eihän matkaa tehdä syömättä. Aika herkkua tuo kaloista, simpukoista, katkaravuista ja vihanneksista tehty pata...meidän herkkua!

...ja kalataulu

Olemme siis käyneet Azoreiden saariryhmän suurimmalla saarella, Sao Miguelilla useamman kerran, mutta haaveenani on joskus päästä muillekin saarille, eritoten Floresille, vaikka yksi paikallinen turistiyrittäjä minua varoitti, että ei siellä ole edes kunnon hotellia...no jonnekin kuitenkin voisi pään kallistaa ennen seuraavaa päivää. Ensimmäisen kerran kävimme saarella vuonna 2006, juuri silloin kun Lordi voitti euroviisut. Samaan aikaan tuolloin oli Santo Christo -juhla, upea kokemus sekin. Palaamme saarelle, toivottavasti jo syksyllä. Ja Repolaiselle tiedoksi, siellä on upeat pyöräilymaisemat eikä niin jylhää kuin Madeiralla.

Mutta aamun vieraat - ikkunabongaus, jota myös mielelläni harrastan. 

Nyt maratooni päättyi ja onnea jos pääsit loppuun asti! Tänään meillä sataa, ei haittaa! Luvassa on hiukan kotihommia ja iltapäivällä lähden maalaamaan. Viikonloppuna aloitin siemenkylvöt, niistä myöhemmin sitten.

Kaikkea hyvää Sinulle, mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

💚

Kotona

Kotona. Matkalaukut purettu, pyykit pesty ja tavarat paikoillaan. Meillä oli erinomainen matka jälleen rakkaalle Azoreiden pääsaarelle, jonne taas palaamme - ehkä syksyllä. Matkasta kirjoittelen myöhemmin. Vaikka Azoreilla olemme useita kertoja käyneet, aina löytyy jotain uutta ja minua kasvien lisäksi kiinnostaa tapaamiset ihmisten kanssa - näin nytkin! Ja matkoillamme emme hamsteroi kilometrejä ja kohteita, vaan elämme hetkessä ja katsomme mitä matka meille antaa.

Mutta kotona heti aamupalan jälkeen katse suuntautui puutarhaan! Ketkä siellä olivat heränneet? Viikko täällä kotona ei ilmeisimmin ole ollut kovin lämmin, lumet ovat kyllä lähteneet, mutta piipottajat eivät ole pitäneet erityistä kiirettä ylösnousullaan.

Virvalilja  (Colchicum bulbocodium) iloisena ison helleboruksen vieressä yksinään on nostanut päätään aikaisin, kuten ennenkin. Sille pitää hankkia kavereita, sangen yksinäiseltä se näyttää, silti se nostaa päätään aina keväisin.

Kaikki keväällä kukkivat kurjenmiekat ovat vielä aika nuppuvaiheessa, mutta tämä 'Katherines Gold' on avannut jo yhden nupun, nämä siis lasihuoneen seinustalla. Samaisessa penkissä on piippoja tulossa melko paljon eli kukinta on vasta alkuvaiheessa.

Kaikki puutarhan joulruusut (helleborus) ovat heränneet, mutta ihan kaikki eivät ole kukassa vielä. Pensasmustikoiden keskellä oleva siementaimi kukkii ensikukinnallaan sekä omenapuulehdossa oleva open pollinated helleborus. Näitä open pollinaned jouluruusuja minulla on useita. Niissä on kauniita yksilöitä.

Vanha helleborus niger lasihuoneen seinustalla

Open pollinated hellebors omenapuun alla, sävyssä hento taitto punaiseen.

Tämän siementaimen kukinta oli yllätys, pieneksi taimeksi aika reipas. Näitä siementaimia löytyy vähän sieltä ja täältä.

Helleborus foetidus

Haisujouluruusun kukan avautumista odottelen kovasti ja olen onnellinen, että sekin on selvinnyt talvesta!

Sulo oli aika äkäinen, kun saavuimme aikaisin perjantaiaamuna kotiin. Ei antanut minun rapsutella ollenkaan, vain isäntä kelpasi, mutta eilen olinkin taas vanhan herran suosiossa ja kuvaaminen ei oikein tahtonut onnistua, kun niin paljon piti puskea! Taustalla lumikellot joita yritin kuvata, no kuvaan ne joskus myöhemmin sitten.

Krookuksien nuppuja oli siellä täällä useita, mutta nuputtelu on onneksi vasta aluillaan. Selkeästi muutama krookus on kukinnan alkuvaiheilla kuten alla oleva 'Orange Monarch'.

Crocus balansae 'Orange Monarch'

Tässä siis eilisen aamun kukintatietoa ainakin osittain - kukinta on siis hyvin alkuvaiheessa ja matkan takia sää suosi niin, että pääsen näkemään kukinnan kokonaan.

Aiemmin kirjoitin niistä tapaamisista matkan aikana. Nautin siis niistäkin kovasti! Käydessäni kauppahallissa eli Farmer's marketissa, kaikkien ihanien vihannesten ja hedelmien keskellä oli virkkaamassa tämä ystävällinen herra. Jäin hänen kanssaan juttelemaan hetkeksi. Hän kertoi elämäntarinaansa ja siitä, kuinka hänen esimiehensä armeijassa Lissabonissa kutsui hänet kotiinsa ja opetti hänet virkkaamaan. Siitä alkoi hänelle elämän mittainen harrastus. Työt hän on myynyt lähes kaikki ja se on tuonut leivän lisää, josta hän on ollut hyvin kiitollinen. Tuon valkoisen pitsiliinan ostin, se oli hyvin kaunista jälkeä ja maksoi 25 euroa. Hän hiukan pahoitteli korkeaa hintaa! Hän siis virkkaa verhoja ja pöytäliinoja. Käsityöihmisillä riittää aina juteltavaa!

Tässä hieman kuvasaldoa Farmer's marketilta. Se on sellainen paikka, jossa viihdyn ja kuvaan joka matkalla! Marketissa oli siis myytävänä yrttien, vihannesten ja hedelmien lisäksi taimia ja kukkakimppuja. Juurakoita ja siemeniä oli valitettavan vähän ja taimistolla en tällä kertaa käynyt - ne ovat sijoittuneet kauemmaksi keskustasta. Taimia oli monenlaisia. Katselin tomaatintaimia ja ajattelin, että Suomessa en koskaan ole nähnyt myynnissä niin pieniä tomaatintaimia - lajikkeena oli yksiselitteisesti 'Tomaatti'. Kaloja en käynyt katsomassa ja liha- ja juustokauppaa en hallissa nähnyt enää.

Edessä rakastamani lehtikaali. Sitä käytetään Azoreilla paljon ja sitä ostetaan aina kassillinen.

Taimia

Freesiakimput olivat ranteen paksuisia ja maksoivat noin 2,5 euroa. Rakastan freesioita!

Kerron matkasta myöhemmin lisää. Tänään on vuorossa sitten kylvö. Matkan aikana sitä valmistelin mielessäni jo kovasti ja minulla on pieni aavistus, että innostus on nyt niin vallallaan, että siemen jos toinenkin päätyy multaan. Tomaateilla ja paprikoilla aloittelen, sitten tuoksuherneet ja niin kylvöt jatkuu! Siemenetanoita varten materiaalit odottavat puuhastelijaa.

Kaikkea hyvää Sinulle ja mukavaa viikonloppua!

💚