Joriinin jäähyväiset

 Nyt on se hetki, jota joka vuosi kauhulla odotan, pelkään, suren, joskus itkenkin ja jota ilman en voisi olla. Loppukesän ensimmäinen halla. Ajattelen, kuolema käy kylässä ja ehkä ensi yönä se tulee, kuin Muumien Jäärouva usvaviitassa. Lohtua antaa vain se, että en ole vielä nähnyt kurkien auroja, kurjet tietävät. Minun elämänkiertoni vaatii tämänkin hetken. Se on siirtymä seuraavaan aikaan, käperryn sisälle, kun puutarha on paketissa. Istuttelen kukkasipulit, tilaan siemeniä, pohdin kasvien siirtoja, teen lämmintä talviruokaa ja leivon, illalla sitten - ja joskus päivälläkin - kudon. Tarvitsen siis tämän vuodenkierron, vaikka kiukuttelen syksyn tuloa vastaan. Talvi lataa akut kevättä varten.

Colchicum autumnaale 'Alboplenum' kukkii tänä vuonna lähes oikeaan aikaan.

Mutta ne joriinit. En tee kimppuja yleensä, paitsi sen yhden ennen Jäärouvan tuloa. Joriinit kukkivat nyt ihanasti! Rakastan joriineita suunnattomasti!

Tämä on kaikkein rakkain joriinini!

Hukkaan daalioitteni nimilaput tarkoituksella, kun niitä en kerää. 

Tomaatteja olen säilönyt. Tänään meillä syötiin tomaattikeittoa, joka on parasta tuoreista tomaateista tehtynä. Laitoin pieniä tomaatteja puolikkaina uuniin ja huomenna pakastan ne. Pakkasen paukkuessa otan tomaatin puolikkaat, uitan ne oliiviöljyssä, valkosipulissa ja basilikassa - se on hyvää!

Nyt siis syön keittoja ja puuroa. En saa purra kahteen viikkoon. Kävin vanhan romuhampaan haljettua (oli siis odotettavissa ollut tapahtuma) hammaskirurgi Anttiveikon luona. Hän remontoi suuni, yksi hammas pois, kaksi ruuvia uusille implanteille ja hiukan luusiirteitä. Poski pullottaa ja iholla sateenkaaren värejä. Pankkitili keventyi, mutta onneksi rahat riitti - sijoitin itseeni. Sanoin isännälle, että tällä rahalla joku lentää etelään - minä menen Tampereelle hammaslääkäriin. No retki sekin ja ikimuistoinen!

Huomenna jatkan tomaattien kanssa. Kasvihuoneessa on lämpökynttilät ja toivon, että Jäärouva ei kasvihuoneeseen mene. Nostamme huomenna loput perunat, tai isäntä nostaa - en saa voimailla viikkoon. Huomenna on ikonimaalauskin illalla ja se on kivaa!

Vielä yksi juttu. Kuopukseni Pikkuinen on hyvin taitava ristipistojen tekijä. Kysyin häneltä, että voisiko hän pistellä lapsuuden kotitalon ja hän jäin miettimään. Hän ei (enkä minäkään) ole tekoälyn ystäviä, mutta joskus sitä voi käyttää kuten tuossa antamassani haasteessa. Pikkuinen maalasi lapsuudenkotini ja nyt hän antoi tekoälylle tehtäväksi tehdä siitä ristipistomalli ja onnistui. Pikkuinen sanoi tekevänsä muutamia muutoksia ristipistotyöhön koskien taloa ja pihaa.  Ilahduin siitä kovasti!

 Mukavaa alkavaa uutta viikkoa Sinullekin!

💚

Virtapiikki

 Olen ollut reissussa, en aivan siellä minne piti mennä, mutta lomalla kuitenkin. Kurvattiin Kolin ja Lieksan kautta Rukalle ja sitten alkoi säätiedot olemaan sitä luokkaa, että pohjoisempaan ei sitten jatkettukaan. Mutta niin tällä kertaa. Rukalle on rakennettu jonkinmoinen sirkus ihmisille, jotka tykkäävät liukua ja keikkua erilaisissa härpäkkeissä, minua se ei oikein kiinnosta. Hyvä sänky ja aamupala sekä mahdollisuus mennä sellaiseen paikkaa tarpomaan, missä muita ihmisiä ei liiemmin ole, se onnistui ja kyllähän me kiipeiltiin ylös ja alas keppiemme kanssa kilometritolkulla vaarojen rinteitä ja nautimme. Samaan aikaan Rukalla oli KLL:n suunnistuksen Suomen mestaruuskisat ja siellä kaiken ikäiset koululaiset suunnistivat siis juosten ylös ja alas rinteitä, ihailimme. Huikea vauhti ja liikunnan ilo heilläkin ja tuo ilo meitä yhdisti. 

Suunnistajien kilpailukeskus

Varis ihmettelee ihmisten menoa.

Maaruska hiljalleen alkamassa

Rukallakin on harrastettu säilömistä, samoin meillä.

Kotiin palattiin ja saman tein purin matkalaukut tapani mukaan - en tykkää lojuvista matkatavaroista ollenkaan. Seuraavana aamuna sitten se alkoi  - virtapiikki. Aluksi kevyesti tein kotihommia ja illalla maalausryhmässä sudin ikonia. Tänään keksin, että pelargoni-ikkunat täytyy valmiiksi pestä. Pesin ja samalla pesin kaikki muutkin ikkunat, no olohuoneen ikkunat jäi. En tykkää pestä ikkunoita ollenkaan, mutta jotenkin sekin puuha vietteli enkä malttanut lopettaa. Nyt olen aika väsynyt, ehkä onnellinenkin. 

Ikkunanpesun jälkeen kävin katsomassa, että vieläkö meillä kukkii. Haave ja tavoite on, että aina kukkisi pakkasista pakkasiin ja tavoite ei iso ole ja sen ehkä olen saavuttanut. Nyt on kukilla hyvä kukkia, kun on lämmintä ja kosteaa. Mutta mitä ihmettä! Laitoin kuistilla olleet pihakengät jalkaan ja joku oli piilottanut kenkääni kukkasipuleita. Tein pikaisen kyselykierroksen ja kaikilla oli aina joku muu ehdokas jäynän tekemiseen. Se jäi siis arvoitukseksi.

Kengässä oli jonkun talvivarasto - helmihyasintin ja fritillaria meleagriksen sipuleita satunnainen määrä.

Onkohan tämä nyt syksyn merkki?

Japaninlobelian (Lobelia sessilifolia) kukka on niin kaunis!

Boscobel-kaunotar kukki poissa ollessani, sade oli ressukkaa kiusannut 

Lavakauluksessa kukki punahattu. Se siementää aika mukavasti, että saan niillä paikattua talven tuhot.

Valkoiset pallot kukkivat ihanasti!

Konnanyrtti (Chelone) kukkii, sitä odottelinkin. Konnanlilja vielä on nupulla.

Sinisten kukkien suma. Ritarinkannus lopettelee kukintaa, clematis Blekitny Aniol löytyi luikertelemassa ritareiden ja japaninukonhattujen (Aconitum yezoense) seassa, onneksi löytyi! Tuo aconitum on ehkä aloittamassa maailmanvalloitusta, mutta aion sitä hillitä! 

Punalatva (Eupatorium) 'Phantom' on matala ja upea kukkija juuri nyt.

Anemone hupehensis

Ja tietenkin ihanuusesikkoni 'Belarina' on aloittanut kukinnan.

Matala kultapallo 'Goldquelle' ei kaatuile, se on saman korkuinen kuin vieressä olevat pensasmustikat. Kukinta alkamassa.

Sinistä sekamelskaa.

Vielä on kukintaa tulossa, ensimmäiset myrkkyliljat nostavat nuppujaan kerrankin oikeaan aikaan!

Onkohan nyt loppukesä vai syksy, enpä osaa sanoa. Mutta ilman henki ja pimenevät illat varmaan vievät meitä syksyä kohti. Lomareissulla nähtiin kurkien hiljalleen kokoontuvan, ne eivät vielä pidä kiirettä, tosin kurjet tietävät sään muutokset. Toivottavasti viipyvät vielä pitkään!

Lupasin kuvasarjan tomaatinsiementen fermentaatiosta. Ajatuksena on siis poistaa siemenen ympäriltä hyytelömäinen kelmu, joka estää siementä itämästä ennen sopivaa hetkeä. Tuo limakerros sisältää mahdollisesti myös taudinaiheuttajia ja haluan siis poistaa sen. Tämä tapa matkii siis luonnon omaa prosessia. 

Aluksi leikkaa tomaatti halki ja kaavi siemenet vaikka kannelliseen lasipurkkiin. Jätä siemenet muutamaksi päiväksi huoneenlämpöön. Prosessin aikana nestepintaan voin muodostua vaalea ketto tai hiukan hometta, mutta se ei haittaa. Purkin läpi näet myös, milloin siemenet ovat valmiita ja ketto siemenen ympäriltä on poistunut. Jos siementaskussa ei ole paljoa siemeniä tai hyytelömassaa, voit lisätä hieman vettä purkkiin.

Ketto siemenen ympäriltä on poistunut

Huuhtele siemenet. Voit laittaa purkkiin vettä, hyvät siemenet painuvat pohjaan, huonot nousevat pinnalle. Huuhtelen itse vielä siemenet lankasihdissä puhtaaksi ja sen jälkeen laitan siemenet kuivumaan talouspaperin päälle. Anna siementen kuivua kunnolla. Itse pussitan siemenet teepusseihin, eli sellaisiin pusseihin, joihin voi laittaa teen puruja.  Toivottavasti kuvat selvensivät tekstiä.

Huomenna onkin sitten aika mennä Tampereelle hammaslääkäriin. Onneksi minulla on ihana hammaslääkäri!

Preeriaväriminttu (Monarda fistulosa)

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Ilme kirkastui

 Taimia hankittu ja multaa myös. Ihanaakin ihanampi kummityttö, alan ammattilainen, tuli käymään ja sitten alkoi lapio heilumaan rivakkaan tahtiin. Rytörinteen alareuna uudistui juuri niin kuin olin toivonutkin. Rikat sai kyytiä ja maa parantui. Sitten oli taimien vuoro. Kuunliljoja, eli kaikki ne jotka tilasin Särkän perennataimistolta, lisäksi muutamaa sorttia pihan puolelta, josta olikin hyvä ottaa taimia. Lisääkin pihan puolelta taimia joutaa ja siirränkin, kun ehdin. Siirtotaimille on toinenkin paikka tiedossa. 

Onni on ihana kummityttö 💖

Rytörinne ennen..

...ja nyt.

Kuvan oikeassa reunassa on isännän 'lempilapsi' köynnöspinaatti (Hablizia tamnoides)

Valo taittaa niin, että ihan selvää kuvaa ei saa - tuossa kasvaa siis neljä Austin-ruusua. Huokailin vain, kun kaima Saaripalstalta kirjoitti niiden mahdollista kasvukokoa, jota en innoissani lainkaan ajatellut. Tuossa samassa kasvaa siis kolme muutakin ruusua (rosa) ja tietenkin iiriksiä.

Magnolia 'Vanha rouva' on kasvanut kesän aikana valtavasti. Rouvan takana on pieni niitty, jonne laitan perennoja, joita en raaski pois heittää ja joitta on sellainen kasvutapa, että saa siellä omissa oloissaan kasvaa kuten haluaa.

Rinteessä hakuropajun (Salix integra) takana kukkii vielä Kivipellon vanhaa kantaa oleva ukonhattu (Aconitum) ja edessä kukintansa lopettanut tulikukka (Verbascum). Kolme töyhtöangervoa (Aruncus dioicus) ja niiden takana todella hankalassa kivikasassa vuorenkilpeä (Bergenia).

Pihan puolelta kummityttö siirsi kolme kuunliljaa (hosta) 'Stiletto' mehikasvivirran viereen, jotta sen upea kasvutapa ei jäisi isomman kasvin taakse.

Ison kiven juuressa kasvaa ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) 'Serotina' , Akebia ja lumikärhö (Clematis). Aluskasvillisuuttakin on, mutta niistä kirjoitan joskus enemmän. Vasemmalla kameliajasmike 'Snowbelle'.

Siinä se koko komeus on! Rinne täynnä kaikenlaisia kukkia ja pensaita ja nurmea reunustaa pian komeat pehkot kuunliljoja (hosta), kaikkiaan noin yhdeksää eri sorttia. Kuunliljojen lomaan kummityttö laittoi päivänliljoja ja olin jo aiemmin laittanut alkuun pienen pätkän jouluruusuja (helleborus), niitä on tulossa lisää (omaa omatoimista siementuotantoa on paljon). Lisäksi minulla on vielä pari neilikkaa, joille on sija myös. Kuvat on siis kahteen suuntaan, kasvihuoneen myötäisesti ja ison kiven juuri. Ison kiven juurelle jätettiin maanpeittokasviksi luonnon mansikkaa. Laitan myöhemmin eli varmaan ensi kesänä kuvia enemmän, kunhan alue alkaa kukkimaan. Isännältä sain pienen kommentin, että josko tämän kesän taimibudjetti olisi jo käytetty - siis mikä budjetti, ajattelin. No katsellaan...ehkä kummityttö auttaa tässäkin tilanteessa!

Rytörinteessä on vielä yksi kohta, joka kaipaa kohennusta. Siinä on kasvanut holtittomasti haavan (Populus) juurivesoja ja vuohenputkea (Aegopodium podagraria). Mutta nyt niiden rellestys päättyy. Isäntä hoitaa haavan ja minä vuohenputket. Rakentelen kivistä, jotka isäntä minulle lupasi, istutusaltaan ja siihen laitan jotain nättiä kasvamaan ja lisäksi etupihan kukkamaasta keijuangervot (noin alustavalla päätöksellä, jos en sitä ennen laita niitä jonnekin muualle, en oikein niistä tykkää, paitsi niiden ruskasta, ovat liian kovia leviämään). Ajatuksen tästä jalosti sopivasti kummityttö ja isäntä kuuntelee häntä paljon paremmin kuin minua!

Tuo alue siis, jossa on tuo vesiputki. Siinä on myös kaksi pihlajaa (Sorbus) - makeapihlaja ja pylväspihlaja. Ne ovat kauniita ja sain ne ystävältäni Tyllilän puutarhasta noin parikymmentä vuotta sitten.

No laitan taas ruusujen kuvia, niiden ihanien Austinien, jotka nyt kukkivat! Austinit ovat siis hurmanneet minut aivan kokonaan.

Claire Austin

Lady of Shalott

The Pilgrim

Olen varmaan nyt tukahduttanut teidät Rytörinteellä ja hyötytarhuroinnilla - no molemmat ovat olleet ajankohtaisia, mutta ehkä jotain muutakin löytyy postattavaa sitten myöhemmin.

Oikein ihanaa alkavaa viikonloppua! Meillä se alkoi sateella ja ukkonenkin ilmoitti menevänsä ohi. Aurinkoa ja lämpöä kaipaisin!

💚