torstai 13. elokuuta 2026

Paprikoita, chilejä ja munakoisoja

 Jälleen keväällä, jolloin hurahtaa kasvatukseen muutenkin, keksin, että tietenkin laitan paprikoita kuten aina, muutaman chilin (vaikka niitä meillä ei juuri käytetäkään) ja munakoisoja, joita meillä on laitettu tasan yksi viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Päätin opetella munakoison käyttöä ja tytär lupasi opettaa, hän on virtuoosi!

Pienet taimet sain kasvihuoneeseen noita kaikkia kolmea ja nyt näyttää tältä...

Pieni kasvihuoneeni. 

Kasvihuoneen munakoisot: Diamond Purple F1, Florence Violet, Listada de Gandia ja Black Beauty. Satoa on tulossa, mutta ei aivan kaikista. Patiomunakoisossa (Diamond Purple) on paljon pieniä tulokkaita ja se vaikuttaa hyvin satoisalta muutenkin, F1 siis takaa sen. Yleensä välttelen F1-siemeniä, mutta joissain kohdin lipsun eli kurkkujen ja nyt munakoison kohdalla.



Chilit tuottavat ilmeisen varmasti satoa. Olen niiden kanssa ollut varovainen, koska vuosia sitten meillä oli pieni katastrofi ei niinkään chilin, vaan ilmeisesti chilin kanssa ristiinpölyttyneen paprikan kanssa ja isot komeat paprikat polttivat tyttären suun alueen niin, että myrkytyskeskukseen piti soittaa ja apu saatiin: sitruunamehu, se tehosi nopeasti. Lajikkeet Abner's Jalapeno, Aji Panca ja Sukari, kaikki mietoja.




Paprikoita on tietenkin ja ne ovat aika pulleita, värittyneitä ne eivät vielä ole, hienoista alkua on näkyvissä. Lajikkeina Astor H, Ajvarski, Asti Giallo, Kasia ja Ingrid.



Tämän sortin kasvien kanssa on lähes taattua jonkin asteinen taisto öttiäisiä vastaan. Viime vuonna petopunkit olivat meillä töissä, aina kasvien välissä on kääpiösamettikukkaa ja tänä vuonna pojan microdwarfit olivat apuna öttiäisten torjunnassa. Mutta on minulla kokemusta oikeasta invaasiosta ja se oli aivan kauheaa! Lehdissä on reikiä, pienet toukat siellä maiskuttelevat. Olen yrittänyt siirtää perhoset sievästi ulos kasvihuoneesta, aina se ei ole onnistunut.

Edellisessä postauksessa kerroin alkavasta työmaastani Rytörinteessä. Nyt laitan kuvia lisäykseksi ja nopeasti saapuneista taimista myös. Särkän perennataimisto lähetti laadukkaat taimet! Liljoja tuli kolmea eri sorttia (Amurinliljan (lilium pensylvanicum), Himalajanliljam (lilium oxypetalum), se myös Suloliljana tunnetaan ja keltaliljan (lilium monadelphum 'Patala') sipuleita) ja kuunliljoja (Komeakuunlilja variegata, Vuoristokuunlilja, Sinikuunlilja Frances Williams ja hosta Fire and Ice). Lisäksi minua nauratti niin, että piti tilata Korvatähkä (Lagotis), minulle uusi kasvi, mutta kuten tiedätte nimet minua viettelee.

Työmaa ei ihan niin paha ole, miltä saattaa näyttää ja uskon, että lopputulos on mieleinen. Minua vain ärsyttää ikuiset pylväshaavan ja edesmenneen luumun juurivesat, ehkä joskus pääsen niistä eroon. Pylväshaapa kaatunee ensi talvena.

Rytörinne


Skeda-ruusu toipui viime talvesta ja kukkikin, vieressä atsalea 'Ruususen Uni'






Eilen oli osittainen auringonpimennys. Yritin kuvata heikoin tuloksin, mutta kuvasin kuitenkin ja sain kuvattua ainakin auringon ja tanssivat sääsket. 





Tässä kuvassa aurinko on hieman soikea, olisinkohan edes hiukan saanut pimennystä kuvattua.

Päivät vilistää ja sää on selvästi viilentynyt, ei kuitenkaan niin paljoa, ettei uimaan voisi mennä. Huomenna on päivä uusi ja silloin on jälleen uusien projektien vuoro.


Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

maanantai 10. elokuuta 2026

Ruusun hurmaa ja sadonkorjuuta

Olen täällä joitakin kertoja kirjoittanut Rytörinteestä ja sen vaiheista. Vieläkin, vaikka rinnettä on aktiivisesti siivottu ja hoidettu, sieltä löytyy maasta nousevia - mielestäni ikäviä - kätköjä, viimeksi lasinsirpaleita ja vanha deodoranttipullo. Se oli kai jonkin aikakauden jätehuoltoa, jota en koskaan voinut ymmärtää. Siitä siis nimi Rytörinne.

Tulikukka (Verbascum) Rytörinteessä, joka siis meidän mäellä on harvinaisuus!

Nyt rinne on saanut useamman uuden asukkaan muutaman vuoden sisällä, viimeksi Austin-ruusut ja yhden uuden taimettamani neilikan. Rinne on ilmeisimmin muuttumassa Rytörinteestä ruusurinteeksi. Paikka on hyvin otollinen aroille kasveille - suojaisa ja vesi ei kivikasassa seiso. Nyt viimeisin suunnitelmani ja aloitettu toteutus on reunustaa rinteen alaosa erilaisilla isoilla kasveilla kuten siperiankurjenmiekoilla (iris sibirica) ja kuunliljoilla (hosta). Kuunliljoja tilasinkin muutaman liljan ohella Särkän perennataimistolta. Tein tilauksen, kun en ollut varma, milloin meidän auton nokka kääntyy pohjoiseen, jossa tuo upea taimisto olisi matkan varrella. Laitan kokonaisuudesta kuvaa myöhemmin. Mutta ne ihanat ruusut, viidestä Austin-ruusustani kukkii neljä. Nämä kaunottaret vain ovat niin käsittämättömän kauniita ja se ihana, hento ruusun tuoksu, joka leijuu ilmassa ohi kulkiessani!

The Pilgrim

Boscobel

Claire Austin


Lady of Shalott

Taimettamani Amurinneilikka (Dianthus amurensis)

Sadonkorjuu on siis hyvässä vauhdissa. Kasvihuoneessa kasvavat avomaankurkut ovat tuottaneet satoa todella paljon, ja pian poistan kasvustot. Tomaattien satokausi on myös hyvässä vauhdissa, säilöntä alkaa pian, samoin siementen fermentointi. Valkosipulit ja iso osa sipuleista on nostettu. Mehua keitin tänään viisi maijallista (Saft-Maja) , mehustus jatkuu, kunnes taas pääsemme keräämään marjoja. Tänään olikin otollinen sää mehustamiselle, vettä satoi koko iltapäivän. Ensimmäiset meloonit ovat pian korjuukypsiä.


Mökkieväitä kasvimaalta


Hiukan kukkasatoakin...





Valkosipulisato oli erinomainen, kuvassa lajike Kodaver.

Sipuleita kuivumassa.


Harmittaa, kun koneelle en ole oikein ehtinyt postauksiin kommentoimaan. Touhua on riittänyt niin omissa askareissa ja viime viikolla meillä oli pieniä vieraita mummon ja ukin ilona. Mutta loppukesä ilmoittelee jo tulostaan. Illat ovat alkaneet hämärtyä ja viileääkin on ollut. Illalla on ihanaa hiljentyä neuleen kanssa sohvannurkkaan. Nyt sain valmiiksi nuorimmaisen Murun villapuvun ja muutaman parin sukkia. Neuleet pääosin merinovillasta, kahden sukkaparin kudoin puuvilla-merinovilla -sekoitelangasta.

Kuva hieman vääristää sävyä, eli tuo lanka on sammaleenvihreää, napeissa traktorit.



Elokuu rientää vauhdilla eteenpäin, nautin tästä ajasta suunnattomasti!




Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

maanantai 27. heinäkuuta 2026

Sateen lasihelmiä

 Ilmeisesti yläkerran hana on jäänyt liruttelemaan, sadetta on saatu monella eri volyymillä. Olimme viikonlopun mökillä, siellä ei sademäärä ollut suuri, tosin sade oli lähes jatkuvaa. Kotona vettä olikin tullut reippaammin, sademittarissa noin 20 mm ja syöksytorven alaosa oli lähtenyt sateen voimasta pois taas kerran.


Mutta kasvit nauttivat. Ilmeisesti sade ei ole ollut kasveille liian rankka, onneksi! Puutarhan sävymaailmaa hallitsee nyt voimakkaat värit. Eläkkeelle jäätyäni tämä värimaailma on tullut minulle mieleiseksi, keltaisellakin on jo paikkansa. Pionien jälkeen kukkivat liljat, kärhöt ja leimukukat (vaikka niistä en niin mahdottomasti pidäkään).

Keijuängelmä (Thalictrum rochebruneanum var. grandisepalum) on tehnyt ilokseni muutaman siementaimen. Se nousee komeasti korkeuksiin, lähes kahteen metriin.



Helenium autumnale

Tähkätädyke (Veronica spicata 'Rotfuchs')

Clematis 'Tie Dye' on kukinnaltaan valtava ja upea tumma violetti.

Nuokkuvista, kukinnaltaan avarista liljoista pidän kovasti. Martagon-suvun liljat kukkivat vaihtelevasti. Kukintaa tietenkin häiritsi sipuleiden nosto ja jakaminen, mutta hiukan kukintaa sain kuitenkin. Tällä hetkellä pionipenkissä kukkii lilium leichtlinii ja hiukan jo kukintansa loppuvaiheilla lilium leichtlinii var. maximovicz (kiitos Liisa tunnistuksesta!)! Jotenkin nuo liljat ovat ihastuttaneet minua kovin! Näiden liljojen kukat ovat niin käsittämättömän kauniit!

Lilium leichtlinii var. maximovicz




Lilium leichtlinii

Yritin ottaa kuvaa l.leichtliniin alapuolelta, jotta kaunis kukan keskusta pääsisi esiin. Sateen lasihelmet kimmeltää kauniisti myös.



Hiukan aiemmin postasin saniaisista. Sen jälkeen tein pienen tilauksen kotimaiselle saniaisten kasvattajalle ja valikoimani kasvoi neljällä saniaisella ja yhdellä varjohiipalla. Edellisen postauksen saniaiselle Polystichum polyblepharum sain suomenkielisen nimen eli Idänhärkylä. Tuo sana 'härkylä' jäi kiinnostamaan, niin oudolta se tuntuu eli härkylä on 'paikka jossa nautakarjaa pidetään' ja 'saniaissuku'.



Kasvihuone kutsuu jälleen. Tällainen sää on mitä parhain puuhastella kasvihuoneessa. Parhaillaan odottelen passion-hedelmien kypsymistä sekä ensimmäisiä munakoisoja.

Edellisen postauksen kanssa oli kai jotain hankaluuksia, kun sen ilmestyminen blogilistalle kesti kaksi päivää. Toivottavasti tuo hankaluus on voitettu!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚