Kevät etenee...

 ...pelottavalla vauhdilla. Toisaalta on ihanaa, mutta vaikka en ole pessimismiin taipuvainen, takatalven mahdollisuus hiukan hirvittää. Viime vuonna oli melkoinen kokemus takatalvesta ja aikaisin nousseet fritillariat joutuivatkin jumppaamaan pakkasen tahdissa - osa säilyi ja osa menetti kukinnan. Toisintoa tälle keväälle en toivoisi.

Mutta tähän päivään. Puuhommat on aloitettu ja sain ensimmäisen häkin pinottua. Kaikki puut on metsästä tuotu lanssille ja isäntä ne sitten pilkkoo ja minä laitan häkkeihin. Häkkiin mahtuu noin 2,5 pinokuutiota (jos ymmärsin oikein isännän selvitystä). Näitä häkkejä teemme tänä vuonna noin kahdeksan. Meillä on parin vuoden puut kuivana puuvarastossa. Meillä tehdään puut tuulikaadoista, harvennusrangoista ja kirjanpainajan tuhoamista puista.

Kasvihuoneessa aloitin rullailun jälleen. Viikonloppuna ajattelin kylvää kesäkukkia ja kohta kaalit ja sipulit. 

Harvemmin laitan pelargonioita veteen juurtumaan, mutta joskus teen niin. Tänään purkitin kaksi pelargoniaa - upean vaaleanpunaisen kerrannaiskukkaisen 'Swanland Pink' pelargonin ja perinnepelargonin 'Sotaleski'. Niiden kaverina keittiön pöydällä on perinnepelargoni 'Korton Hilda' ja pistokkaina ostamani pystykasvuinen verenpisara (fucsia) 'Paula Jane'. Latvoin sen pistokkaat heti ja jo viikossa uutta kasvua on tullut todella paljon! 

'Swanland Pink'

Saan varmaan kohta palautetta, kun keittiönpöytä alkaa täyttymään taimipurkeista.

Yllättävän nopeasti uutta kasvua tuli latvottuihin verenpisaroihin (Fucsia)!

Lehtikaktuksilla (Schlumbergera) kukinta on nyt valtavaa jostain syystä. Toki niitä lannoitan normaalisti, mutta silti ihmettelen, tekisikö tämä lisääntynyt valo niille kukintaintoa, enpä osaa sanoa. Lehtikaktukset tai marraskuunkaktukset ovat sitkeitä. Alla oleva valkoinen tuli meille anoppilasta, kun talo siellä hiljeni. Kasvi oli kuukausia oman onnensa nojassa kastelematta ja kuolemaan tuomittu. Ajattelin silti yrittää sitä elvyttää ja kannatti, uusi multa ja kastelu herätti sen eloon.

Marraskuunkaktuksen kukka on todella kaunis!

Kävin kaupoilla, hain siis vielä hiukan varjostusverkkoja Rustasta. Ihan vain äkkiä katsoin juurakkovalikoimaa ajatuksena löytää matalakasvuisia daalioita. No löysinhän minä ja komeat juurakot löysinkin. Nyt tulee kellarin edustalle väri-iloa!

Oli todella iso juurakko! Luvattu korkeus 40 cm.

Syksyllä istutin uusia myrkkyliljoja (Colchicum autumnale 'Alboplenum'. Kasvuun heräämistä odottelin ja odottelin ja viimein nuput nousivat maasta. Kukat alkoivat avautumaan, mutta sitten tuli talvi. Nyt olisikin aika hauska juttu, jos kukkien avautuminen jatkuisi (kuva otettu eilen)! 

Nyt sataa, mutta sateen pitäisi pian loppua. Yhden alppiruusun (Rhododenron) käyn vielä peittämässä ja sitten puuhommiin ja siemenetanoita rullailemaan vielä muutama.

Meilläkin jo kilisee...

'Snow Fox'

Mukavaa päivää Sinulle!

💚

Innolla puutarhaan

 Koska kevät alkoi, niin jotenkin se antoi virtapiikin - ei pelkästään sisäpuuhiin, mutta kuulin myös puutarhan kutsun. No on meillä vielä lunta, mutta on pälvipaikkojakin ja pari aivan pientä piippoa bongasin jo, en vielä lumikelloja.

Aika hyvin helleborus nigerin nuput ovat hangen sisällä säilyneet.

Reipas esikko.

Kuistille ja sisälle olen tuonut kevättä hieman. Kuistille ostin tete-narsisseja, vaikka joka vuosi päätän, että niitä en osta, toisaalta pitkin pihaa on tilaa istuttaa kukkineet sipulit sitten myöhemmin ja narsissien iloinen keltainen piristää! Kerrottuja esikoita ostin pari kappaletta ja muutaman verenpisaran pistokkaan myös. En oikein tiedä mistä tuo verenpisarainnostus oikein tuli...

Verenpisarainnostus on iskemäisillään, Kukkatalosta ostin muutaman pistokkaan.

Tokmannilta ostin tarjousesikoita ja yritän pitää nämä elossa, että saan ne maahan.

Leikatuissa pelargonioissa tupsahti uutta kasvua todella nopeasti!

Kellarissa kävin pienen inventaarion tekemässä. Viimeiset kaalit toin sisälle ja kaalilaatikko on nyt uunissa. Oman sadon käyttämisestä nautin suunnattomasti, uunissa on kaalilaatikon lisäksi hieman isännän metsästämää riistaa ja tomaatti-feta-vuokaa. Aamulla leivoin niitä tavallisia, mitä aina leivon.

Näiden kaalien lajike on erinomainen, pussinlopun kylvin ja enpä sitten laittanut lajiketta ylös. 

Puolilta päivin viettelin isännän leikkaamaan omenapuita, koska en ilmeisesti saa kiipeillä noissa vanhoissa puissa jostain syystä. Meillä on pääasiassa vanhoja omenapuita, joiden leikkausta olemme tehneet vuosia ja nyt näyttää siltä, että olemme saaneet latvukset avoimiksi. Leikattiin hieman enemmän nyt ja vesiversoja poistan vielä. Nyt oli hyvä leikata, kun maa oli vielä jäässä ja omenapuiden alla olevat lukemattomat scillat ja posliinihyasintit eivät vielä olleet heränneet, niin emme sitten survoneet niiden versoja. No, kun leikkaamaan aloin, niin yhden korallikanukan leikkasin, koristeomenapuuni myös ja yhden kärhön. Sitten alkoi voimat hupenemaan ja huomenna aamulla varmaan totean, että minulla taitaa olla lihaksia! Tuli vain niin äärimmäisen hyvä mieli, kun taas pääsi pihahommia tekemään! 

Alppiruusut viikolla peitin myös. Lehdissä oli jo ruskeaa vauriota ja ajattelin, olisiko kovat pakkaset ja aurinko yhdessä ahavoittaneet niitä jo niin aikaisin talvella - varmaankin. Onneksi vahinko ei ollut totaalinen!

Kävin muuten viikolla kirpputorilla ja löysin ihanan, painavaa kristallia olevan maljan (vetoisuus noin 0,5 litraa). Oli hiukan kallis - 12 euroa - mutta halusin sen!

Huomenna, jos sää sen sallii, leikkaan ehkä marjapensaita.

Tämän aika on vain niin ihanaa!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Kevät alkoi

 Tänään on kevään ensimmäinen päivä. Kävimme lenkillä ja alkoi satamaan lunta - oikeastaan räntää. Jokohan tämä on sellaista talvensurmalunta? Välillä satoi aika isojakin lumihiutaleita.

Ajattelin kevättä jo eilen vahvasti ja kun kuu oli oikeassa vaiheessa, aloittelin pelargonien leikkuulla. Leikattavaa oli ja osan pelargonioista leikkasin reippaanlaisesti, osaa sitten vähemmän. Pistokkaitakin otin. Leikkaan muutamia pelargonioita ehkä vielä lisääkin.

Koska aamulla oli niin keväinen oli, aloitin kevätpuuhat. No ei isommin, mutta jotain kuitenkin. Komposti sai lisää virtaa, eli vanhan kanalan pehkua oli vielä jäljellä, toin sitä kompostille väliaineeksi. Myös linnuille annoin lisää ruokaa, niin kevät ei vielä olekaan, että ne pärjäisivät.

Sitten kävin muovihuoneella. Viinirypäle (Vitis) 'Brita' :sta otin viime vuoden kasvuston puutuneita oksia ajatuksella, että saan sitä lisättyä. Muutaman taivukkaan laitoin jo syksyllä juurtumaan samoin toivein. Brita on erinomainen viinirypäle. 

'Brita' oikealla.

Viinirypäleköynnöksen oksia. Viime vuoden puutuneita versoja ja jokaisessa on ainakin pari silmua. Kasvia voi vielä leikata, kun se ei ole vielä herännyt talviunestaan.

Samalla katsoin, kuinka pakkanen oli kasvihuoneen leijonankitoja kurittanut. No vielä niistä en saanut selvää, toisaalta toivon, etteivät ihan kaikki pakkasessa kuolleet. Siementaimia kuitenkin taas nousee niin paljon, että niitä on harvennettava. Leijonankita kasvattaa monivuotisena pienen puuvartisen pensaan, vanhimmat pensaat minulla on ollut noin kolmevuotiaita. Kasvihuoneessa meillä leijonankita siementää joskus hyvinkin innokkaasti.

Kasvihuoneen laatikoissa on hieman kylvöjä ja kukkasipuleita. Laatikossa oli vielä hiljaista.. Ensi viikolla voi heräämisiä tulla ainakin sipulikukkiin, kun on luvattu sään lämpenemistä. Jos sää lämpenee, niin onkin sitten aika taas tehdä etanarullia. Kylvömultaa täytyy tuoda lisää, muita aineksia onkin sitten multaseokseen valmiina jo täällä kotona.

Taimimultaseokseeni käytän taimimultaa, perliittiä ja tätä lampaanvillapellettiä. (ei ole maksettu mainos)

Nyt taidan alkaa maalaamaan. Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

💚

Perinteinen koskikararetki

 Teen kevättalvella ainakin kerran retken Siuronkoskelle katsomaan koskikaroja (Cinclus cinclus). Kosken alue on tuttu, olen käynyt siellä useita kertoja eri vuodenaikoina ja viihdynkin siellä - koskimaisemat kiehtovat aina. Eilen sää oli suotuisa, isännällä oli haave päiväunista ja minulle kai siksi ehdottikin tuota kuvausmatkaa. Kahdesti ei tarvinnut ehdotella, kamera oli pian pakattu ja kaikki muut varusteet, sää oli aivan upea kuin kuvausmatkaa varten tilattu. Siuronkoskesta löytyy lisää tietoa täältä. 

Juna matkalla Poriin.

Vanhastaan tiedän, mistä koskikarat löydän ja samoilla paikoilla kaksi lintua oli jälleen.

Koskessa on pieni voimalaitos, jonne menee oma virtaus 'kanavaa' pitkin. Kävelin myös sinne ajatuksella, että kuvattavaa olisi - ja olihan sitä tietenkin! Ensin tapasin herra telkän (Bukephala glangula). Hän ei ollut kovinkaan innoissaan olostaan kuvauskohteena. 

Täällä olen vähän piilossa...

...no jos sittenkin...

...ei, lähden pois...

Mutta sitten lennähti koskikara paikalle. Koskikara on mielestäni niin kaunis lintu ja sen liikkeitä on niin mukavaa seurata - aika kuluu siivin!

Kuvausreissussa ei tarvinnut sormien palella! Kummityttö neuloi minulle joululahjaksi kuvaushanskat ja ne olivat hyvin oivalliset.

Siuronkoski on upea paikka ja  kuvausmatkan sinne taas joskus teen!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚