Lumikki ja yksi katala kääpiö

 Kukkapenkkien siivoaminen alkaa olemaan loppusuoralla, nyt vuorossa on iso pionipenkki. Keväällä piippojen noustessa kukkapenkkiin ei ole mitään asiaa. 

Aloitin työn leppoisasti, mutta sitten silmäni iskeytyivät Lumikkiin (Sanguinaria canadensis multiplex). Mitä siellä tyvellä näkyy, asiaa varmistin käymässä olevalta ihanalta kummitytöltä. Valkoalpihan (Lysmachia clethroides) oli luikerrellut katalan kääpiön tapaan Lumikkini keskelle. Minulla joskus oli valkoalpia, mutta se sai lähtöpassit, kun huomasin sen niin huonokäytökselliseksi!  No sitten lapio käteen vaan mummolle ja Lumikki ylös. Palastelin jo aika isoksi päässeen Lumikin ja siivosin juuren. Paransin maan luujauholla ja istutin kaunottaren uudelleen.

Katala kääpiö...

...ja täällä lisää

Lumikin juurakkoa, leikkauspinnasta tihkuu punaista nestettä.

Lumikkikasa

Mutta tarinapa ei loppunut tähän. Avartaessani Lumikille kasvutilaa, lapio nosti maasta sipuliryppään. Sipulirypäs oli niin hauska ja kaivon varoiksi lisää ja niitähän siellä maan uumenissa oli lisääkin. No sipuleille tein paremman kasvutilan ja lannoitin kasvualueen luujauholla. Kaivaessani kasvutilaa, maasta nousi koiranhammas (Erythtronium), no senkin jaoin - yhdestä hampaasta tuli viisi uutta hammasta ja ne istutin myös parannettuun maahan.

Kaksi sipulia kasvoi toisissaan kiinni kuin napanuoran varassa ja molemmista irtosi pieniä vauvasipuleita.

Sipulikaksoset.

Vielä huomasin ärsyttävää juolavehnää ja ajattelin sen kaivaa pois, mutta mitä sitten - taas sipuleita nousi maasta ja sama operaatio, jako, maan parannus luujauholla ja istutus. 

Aika iso sipuli!

Näistä osan kummityttö suostui ottamaan, onneksi!

Lopputulos oli se, että nostetuista Lumikin juurista (joita olikin sitten aika paljon) rakas kummityttö suostui ottamaan osan, samoin toisen liljan sipuleista - niitäkin oli loppujen lopuksi aika monta. Ja kaiken lopuksi iski se iankaikkinen siivousvimma ja puolet pionipenkistä tuli siivottua. Puolet vielä jäljellä. Oliko tämä sitten lumipalloefekti vai mikä, mutta onnellinen olin, kun valmista tuli!

Jouluruusun siementaimia omenapuulehdossa on varmaan kymmenittäin.

Onneksi sää on ollut armollinen, vielä toivon lempeää säätä, vähän olisi vielä tekemistä. Toki talvikin voisi tulla sillain oikealla lailla, että kasvit ehtisivät laskeutumaan kylmyyteen armollisemmin kuin viime vuonna. Metsäpuutarhassa olisi alppiruusuissa nuppuja niin paljon ja niiden kukinnan tahtoisin nähdä.

Lempeitä lokakuun päiviä myös sinulle!

💚

Viimeiset tiskaukset ja hiukan puuhastelua

Sää on ollut armollinen, jos nyt ei niitä muutaman yön pakkasia lasketa. Lokakuu on taittunut loppupuolelle ja on ollut valkosipulin istutuksen ja viimeisten tiskausten aika. Kun ne on tehty, ajattelin katsella kukkamaitani niin, että ne ovat siinä mallissa, ettei tarvitse keväällä mennä tasapainoilemaan ensimmäisten piippojen keskelle. Tosin keväällä nousevat ne miljoonat lemmikin taimet taas kuitenkin eli nypittävää riittää silti!

Eilen siis laitoin kaikki 200 valkosipulin pistokasta maahan, neljää sorttia, kaikkia 50 kappaletta. Maan olin tehnyt jo valmiiksi, tyhjensin kompostorin vielä ja paransin kylvövakojen maata. Muuten maa oli mururakenteista ja helppoa käsitellä. Minulla oli miljoona pientä seuralaista, miten ihmeessä niitä vielä on, pistävät ikävästi!

Kompostimulta oli erinomaista!

Olin kasvihuoneet esivalmistellut pesua varten, viimeistä tiskausta ennen talvilepoa. Tänään keräsin kaikki loput irtaimen ja sitten painepesurilla päästelin niin kaaret kuin muovikatteen, puhdasta tuli. Pesin samalla kastelukannut ja saavit. Nyt kaikki ovat kasvihuoneessa odottelemassa uutta alkavaa kevättä. Tein kesällä pyhän päätöksen, että talvikylvöjä kasvihuoneeseen en tee. No jos ihan vähän, esikoita ainakin. Minulla on kasvihuoneessa ollut aivan ihana esikko, viime talven talvikylvö. Varjelin sitä ja nyt se on sen kokoinen, että ehkä istutan sen maahan, tai ehkä konsultoin kummityttöä, mitä kannattaa tehdä.

Muutama purkki vielä sisälle menossa.

Käytävät vielä siistimättä.

Primula Capitata ssp mooreana 'Salvana'

Nuppukin on niin suloinen!

Eilen posti toi ovelle amaryllisten sipulit. Upeita, kerrassaan upeita. Tänään hain pionipaketin postista, tilasin niitä vain vähän, siis maltillisesti. 'Green Halo' minulla on jo, mutta halusin toisen - omani on niin hento, että jakamaan sitä en alkanut, siis tilasin toisen.

Kaikki daaliat ovat nostettu ja talvetettavat muut juurakot ovat navetassa. Rohkea kuva siis navetan paljoudesta, yritän ujuttaa ne kellariin aikanaan, mutta ihmeen kaupalla kaikki daalialaatikkoni on ihan muussa käytössä, isäntä on keksinyt niiden kelvollisuuden omiin tarpeisiinsa. Pyytelin niitä takaisin, ehkä saan, ehkä käyn ostamassa uudet tilalle. 

Alkaa olemaan siis autiota niin pihassa kuin puutarhassakin. Lavakauluksia tyhjensin, laatikoiden maanparannus vielä ja syyskylvöt, sitten kai alkaa olemaan aika aloittaa talvihaaveilut ja jouluun laskeutuminen. Oma joulun aikani alkaa pyhäinpäivänä. Neuleita on hiljalleen tullut valmiiksi, muutamat sukat, yksi villapaita, toinen puikoilla ja pari neulepukua pikkuisille. 

Pieni punahatun (Echinacea) taimi lavakaulusten välisellä käytävällä hakkeen päällä.

Peltosaappaat ja kasvihuonesaappaat - peltosaappailla ei kasvihuoneeseen voi mennä.

Tämä on ollut hyvä kesä! Sää on ollut mieleinen ja niin puutarha kuin luonto on antanut satoaan, siitä pitää olla kiitollinen. Pian alkaa jahtikausikin ja koirahommat, onneksi oli pakkasta, että hirvikärpäsiä ei metsässä enää ole.

Viimeinen Austin 'Golden Celebration' ehti onnekseni kukkaan ennen pakkasta, ihana!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Viikon varrelta

 Meillä halla ei ole ankarasti vielä kurittanut puutarhaa. Kaikkein herkimmät kesäkukat ovat vielä elossa, tosin aika ränsistyneitä alkavat olemaan ja niitä olen kantanut kompostikekoon kasvimaalle. Kasvimaalle olen muutaman vuoden rakennellut isoa aumaa, jonne vien rikkaruohottomat kuihtuneet kasvien versot pilkottuina niin kukkamaista kuin kasvihuoneestakin. No kuvaa siitä en olekaan ottanut ja toisaalta se on vielä kesken. Ensi kesänä siinä kasvaa kurpitsat ja keko kompostoituu samalla mukavasti. Keko usein on kukkiva, kun kesäkukkien siemenet heräilevät ja taimet nostavat päätään kurpitsojen lomasta. Vaihtelen vuosittain auman paikkaa ja parantelen kasvimaatani tällä tavalla. Kuvissa tämän kesän auma.

Isompi kasvihuone on siis tyhjä, siivottu ja pesua vailla, 'lasihuoneessa' on vielä vähän tomaatteja, amaryllikset ja hiukan kukkia. Lähes kaikki jo tyhjennetty. Saan senkin pesuun aika pian. Muovihuoneeseen istutin kaksi uutta viiniköynnöstä (Vitis). Minua hieman häiritsee viiniköynnös 'Amberlina' (toinen uusista taimista),  Aitoon viinikellarin (josta taimi on kotoisin) mukaan taimi pitäisi olla omajuurinen, mutta silti siitä on varrennusteippiä. Teipin alla varrennuskohtaa en kyllä näe, eli toivon taimen olevan kuitenkin omajuurinen. Se on kestävä lajike, melko harvinainen toistaiseksi. Toinen on oma taimetus 'Brita' -rypäleestä. 

'Brita'

'Amberlina'

Sidontanarut vielä roikkuvat.

Leijonankitaviidakkoa täytyy hieman kurittaa. Jos talvi on armollinen, osa näistä säilyy kevääseen- 

Valkosipulimaa odottelee jo pistokkaita. Pistokasmateriaalin erottelin tänään ja valikoin hyvät kynnet. Mukaan pääsi muutamia itusilmuista kasvattamiani pampuloita. Kasvatan avomaalla suurimman osan valkosipuleistani, itusilmut kasvulavassa. Yritän pitää valkosipulikantani terveenä ja vahvana. Kasvatan siis neljää eri lajiketta: Ljubjasha, Juva, Kodaver ja Aleksandra. Nämä kaikki ovat tavallaan Aleksandra-tyyppistä valkosipulia, kaikki idän suunnalta ja sipulikoko suuri, eikä niitä voi letittää. Kaikkia 50 kpl/lajike.

Tein tyttären kanssa pienen retken Tallinnaan. Retki olikin mielenkiintoinen ja herkuttelusta emme välttyneet. Kävin ensi kertaa Tallinnan Vabamu Museum of Occupations and Freedom -museossa. Näyttely oli erinomaisen hyvin rakennettu, koskettava, osin tuttu, hyvin mielenkiintoinen. Toki Karnaluksia emme tälläkään kertaa unohdettu! Tuo punainen juoma - puolukkamorssi - on erinomainen ja maukas alkoholiton juoma, se säilyttää puolukan vitamiinejakin hyvin. 

Kyllä posti voi tehdä kaikenlaisia kiemuroita. Minulle piti tulla paketti Augi's Bulbsilta paketti syyskuun alussa, mutta ei tullutkaan - seikkaili pitkin maita ja mantuja, mutta meille ei osannut. Viikko sitten Eugenijus Dambrauskas laitteli viestiä, että paketti oli palautunut hänelle ja sovimme, että hän lähettää sen uudelleen. Nyt hän varusti paketin 'Priority'-tarralla ja vajaa viikko meni ja sain paketin. Nyt kaikki juurakot siitä paketista on istutettu, jokunen pussukka vielä odottelee toisesta tilauksesta Njisseniltä. Laittelen sipuleita hiljalleen ja vähemmän kuin ennen. Ehkä harmittelen sitä keväällä, mutta näin tänä vuonna.

Joka vuosi on suuri jännityksen kohde, ehtiikö ametistiukonhattu (Aconitum carmichaelii) kukkimaan ja kyllä ehti ja sen vierellä syyskimikki (Actaea simplex) 'Pink Spike' ehti kukkaan myös.

Aika viileää säätä on ollut, satanutkin aika paljon. Puutarha alkaa asettumaan lepoon, samoin puutarhuri. Uusi neule on jo puikoilla. 

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Hienoja hetkiä

 Sää on hellinyt aivan upeasti ja jokaisessa hetkessä, vaikka pienessäkin, puutarha kutsuu. Sää on suosinut. Illemmalla täytyy kyllä tulla sisälle tuulen laannuttua. Olen makeaverinen (kuten yksi pohjoisen ihminen minua analysoi), kaikki itikat lähimaastosta haluavat minusta osansa - hyttyset, polttiaiset, paarmat... Paras siis poistua sisälle.

Nyt olen ollut innoissani. Projektinani on kukkamaiden kunnostus ja sen jälkeen sipulikukkien istutus. Lähes kaikki hankkimani taimet ovat jo maassa. 

Tuossa reunassa on mullos. Kuritin reippaasti kasvanutta verikurjenpolvea (Geranium sanguineum). 

Maassa ovat jo kummitytöltäni saamani syntymäpäiväkasvit - ihania syntymäpäiväkukkia, niitä osaan arvostaa. No syntymäpäiväni ei aivan vielä ole eli sain kasvit ennakkoon.

Jouluhärkylä (Polystichum acrostichoides)

Hämykurjenpolvi 'Cranes Bill' (Geranium nodosum)

Saniaisvalikoimani on siis kasvanut yhdellä - ei vaan kahdella uudella tulokkaalla. Toinen on Särkän perennataimistolta ostamani ihanuus Soreahiirenporra 'Frizelliae' (Athyrium filix-femina).

Tuota lasihuoneen päässä olevaa kukkamaata siivotessani ihailin Grönlannin hanhikin (Vitinärvänä, Potentilla tridentata) 'Nuuk' alkavaa ruskaa. Sen vieressä kasvaa iloisesti tilaa ottava ruostekukka 'Lucifer' (Crocosmia). Se on talvehtinut vuosia tuossa luonnonlajipionien kanssa samassa penkissä.

Yritin, että Nuuk kasvaisi reunuskasvina, mutta eipä se niin mennytkään, se valitsi oman tiensä kivien päälle ja soraisaan maahan.

Puutarhassa kokee usein upeita hetkiä, samoin mökillä. Olen yrittänyt kuvata kuunsiltaa pimenevässä illassa ja aamusumua, molemmista olen haltioissani! Aivan upeaa syksyä! Uintikauteni on jatkunut ja olen päässyt uimaan kuun sillalle, veden lämpö on ollut +13 astetta, raikasta ja ihanaa!

Kuva rakeinen valitettavasti, kännykällä otettu.

Lokakuu alkoi ja toivottavasti se tuo tullessaan näitä upeita säitä lisää!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚