Avoimet puutarhat 2026, oma retkikohteeni

 Mietin pitkään mielenkiintoisia retkikohteita ja ajomatkoja, sekä säätä. Sadettahan on tullut melko reippaanlaisesti. Lähes viimeiseen asti ajattelin, että enpä taida lähteä lainkaan, mutta pyörsin ajatukseni ja lähdin Hattulaan Mikkolan puutarhaan. Puutarha on minulle jo tuttu, mutta se on sellainen paikka minne voi upota ja sellaista uppoamista jälleen ehkä tarvitsinkin.

Perille päästyäni tapasin portilla talon isännän J:n ja teimme hieman taimikauppoja - huntukuusama (Lonicera),  helmisanianen (Oniclea sensibilis, tämä minulla oli jo ennestäänkin, mutta halusin lisää), Jeffersonia dipylla ja keltakonnanlilja (Tricyrtis latifolia).

Tilan, kooltaan noin 1,8 hehtaaria, Mikkolat ovat ostaneet tilan vuonna 1978, alue on muuttunut upeaksi puistoksi ajan saatossa. Alueella on lummelampi, puro, uima-allas, puuvartisia kasveja satoja ja paljon erikoisuuksia. Puutarha on varsin suojaisa, sillä siellä kasvaa hyvin herkkiäkin kasveja. Puutarhaan on kätkeytynyt paljon Sirpan tekemiä, uskomattoman ihania pienpatsaita, hän on taitava keraamikko!

Mutta lähdetään kierrokselle...kuvat hieman harmaita säästä johtuen, ehkä.

Monimuotoinen, villi, ihastuttava kukka-alue, pölyttäjien paratiisi.

Oikealla on mielestäni todella upea metsäkuusi 'Snake', jonka Sirpa on tuonut Eestistä.

Ihastelen aina myös puiden runkoja. Kuvassa Acer pensylvanicum, Pennsylvanian vaahtera, joka omassa puutarhassa on vielä pieni, mutta siitäkin tuo rungon kauneus on havaittavissa.

Jälleen havu, joka ihastuttaa, Picea omorica pendula 'Kuck', riippaserbiankuusi.

Silta lummelammen saareen.

Rakastan lunneja!

Lummelammessa valkoisia, keltaisia ja vaaleanpunaisia lumpeita (Nymphaea)

Lähestyin varoen lummelammen kalastajaa.

Hyönteishotelli

Puro majavien padolle.

Sataa, sataa ropisee

Puutarhaan oli ihanaa uppoutua ja melkein unohtua. Siellä puutarhan ajatusmaailma kohtaa omani ja varmaan siellä niin hyvin viihdyinkin. Oli pitkästä aikaa myös jutella talon isäntäväen kanssa kasveista ja paljon muustakin. Puutarhasta lähdin sininen kala kainalossa onnellisena ja vettä satoi kaatamalla...

Talon emännän tapaa instagramissa nimimerkillä @niinkivaa ja Sirpa piti ennen blogia Tylsän Mörököllin nimellä. 

Sää ilmeisesti lämpenee ja hiukan kuivahtaa. Puutarha kutsuu jälleen!

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Heinäkuun alun juttuja

 Kesäkuu meni vauhdikkaasti ja heinäkuu alkoi melkein yllättäen. Kesäkuu täyttyi mukavista puuhista ja puuhat jatkuvat. Sadetta kaipasin ja nyt toivon, ettei taivaallinen hana jäisi vuotamaan liiankin kanssa. Ukkosilta olemme säästyneet, onneksi.

Pionien kukkajuhla oli upea! Se alkoi siis 19.5. paeonia japonican aloittamana, sitä seurasivat muut vuorollaan ja nyt kukkivat siis lactiflorien  sivukukinnot, osa itoheista ja viimeisimmät kiinanpionit. Kirjoitan myöhemmin pioneista ja kuluneesta pionien kukkajuhlasta, mutta tässä viimeiset kaunottaret - 'Sonoma Halo' (joka jaksaa kannatella valtavia, sateen kastelemia kukkiaan), lähes puhtaan valkoinen 'Elsa Sass' (paeonia lactiflora) ja 'Mercedes' (double blush pink p.lactiflora) - todellisia kaunottaria!

Sonoma Halo

Elsa Sass

Mercedeksen loppukukinta, pioni Svarte Petter on vieressä.

Liljojen kukinta on myös alkamassa ja suuri rakkauteni kanadanlilja (lilium canadensis) on kukassa on ilokseni sen kasvusto on lisääntynyt, kuten myös upean michiganinliljan (lilium michiganense). Pidän hyvin paljon näistä nuokkuvista liljoista! Marhanliljojen kukinta oli odotetusti vaisu, kasvuaan ainoana rauhassa saanut 'Claude Shride' kukkii upeasti. Muut vahvistivat sipuleitaan tämän kesän. Varjoliljat (lilium martagon) kukkivat myös aika vaisusti. Omenapuulehdossa oli vain muutama kukkavana kukkien vaaleanpunaisilla kukillaan ja etupihan valkoinen yhdessä kukkavanalla. Luulen, että talvella oli osuutta näiden vanhojen varjoliljojen kukinnan vähäisyyteen.

Kanadanlilja on lähes veistoksellinen!

Hiukan pelkäsin, kuinka etupihalla kasvavat tikankontit (Cypripedium) ovat selvinneet talvesta. Epäilykseni oli turhaa, sain kukinnan kahdella kukkavanalla. Tikankontit ovat aika pieniä vielä, mutta toivon niiden vahvistuvan! Myös maariankämmekkä (Dactylorhiza maculata) on kukkinut jo pitkäänkin. Molemmat ovat saaneet kasvupaikan etupihan sisääntulon penkistä. Penkki on varsinaisesti helppohoitoinen, siinä kasvaa nyt hyvinkin rehevästi perhoangervo (Gillenia trifoliata), clematis mandhurica ja kissanhäntäkukka eli komealuppio (Sanguisorba hakusanensis). Penkissä on myös vuokkoja ja kevätkukkijoiden jälkeen oli vuorossa 'Himalajanvuokko' (Anemone rivularis' ja tänä vuonna se kukkikin usealla kukalla. Penkkiä reunustaa kuunliljarivistö (Hosta), joten reunan siistinä pitäminen on sangen helppoa.

Haaveilin kasvimaan siivoamisesta, mutta sateen vuoksi se siirtyi. Minulle oli jostain syystä kertynyt kasa päättelemättömiä villasukkia (12 paria) ja ne sitten päättelin ja viimeistelin muutenkin. Päättely ei siis kuulu lempipuuhiini.  Toivon todella, että saa selkenisi ja pääsisin kasvimaalle. Perkaaminen on aika mukavaa puuhaa - mieluummin siis siistin kasvimaata kuin päättelenlanganpätkiä. Siis toive sinne pilven reunalle: hana kiinni, kiitos!

Lempeää alkanutta heinäkuuta sinulle! 

💚

Iiriksiä ja ihania pioneita

 Arki on jälleen ollut toimeliasta. Luetteloa puuhista en aikonut tehdä, ainoastaan huomisesta iloisesta asiasta eli saimme mökkiremontin lähes valmiiksi nuorimmaisen lapsenlapsen ristiäisiä varten, jotka vietämme mökillä. Lasikaiteet saapuvat vasta kuukauden päästä ja kaiteiden virkaa toimittavat iloisen kirjava valikoima kuormaliinoja - ei mikään kaunistus, mutta toimii ja tietenkin me aikuiset seuraamme pikku-ukkeleita, ettei kukaan heistä joudu vaaraan puuttuvan oikean kaiteen vuoksi. Sain myös valmiiksi pienen korjauksen kastemekkoon, joka on noin 70 vuotta vanha eli ensimmäinen mekossa kastettu on ollut mieheni.

Mutta ne muut aarteet perheen lisäksi...

Pionien kukinta on ollut käynnissä jo hyvän tovin alkaen paeonia japonicasta. Pioneista tulen tekemään myöhemmin postauksen, kunhan kukinta etenee, mutta nyt haluan kertoa paeonia lactiflorasta. Hankintavuotta en muista...aikaa sitä kyllä on. Taimen olen ostanut siis Pionien kodista. Taimi on ollut kallis, sen muistan, kasvusto on lähtöisin siemenerästä, joka heille on toimitettu Kiinasta ja taimeni verrokkikasvi kasvaa siis siellä ja taimeni tunnistus saatu heiltä. Pionin kukka on siis pieni, noin 5-7 cm läpimitaltaan. Kukkavanaan tulee useita, lähes 7-8 avautuvaa nuppua. Kukka on avautuessaan hennon vaaleanpunainen muuttuen valkoiseksi. Yhden pioniasiantuntijan mukaan kaunotar kuuluu pionien aateliin.

Yksi suuri aarteeni on paratiisililja (Paradisea liliastrum). Yritin sitä useamman kerran kasvattaa siemenestä onnistumatta. Löysin siis taimen tai oikeastaan kaksikin ja nyt näyttää siltä, että kasvi viihtyy meillä.

Suuri ilonaiheeni oli myös paeonia delavayi. Se kesti hankalan viime talven Rytörinteessä ja nyt siitä on tämä väritykseltään kaunis ja mielenkiintoinen kukka ja muutama nuppu vielä. 

Pionien kukkajuhla on siis alkanut, samoin iiristen kukkajuhla! Jotenkin Kivipeltoon iiriksiä on kertynyt joitakin. Erityisesti pidän komeista parrakkaista iiriksistä, mutta valikoimaani kuuluu muitakin hyvin kauniita yksilöitä. Alla kuvia jo avautuneista.

Immorality

June Rose

Siniperho

Arvilan sinivalkoinen

Fruit coctail

Wabash

Taatan kurjenmiekka

Paprikash-iiriksestä kolme kuvaa, iiris on todella upea!

Vanha perintönä saatu siperiankurjenmiekka.

Iris sibirica 'Jerry Murphy'

Iris missouriensis

Nimetön vaaleankeltainen, ehkä Florentina.

Hiisi

Huomisten juhlien jälkeen lähden pohjoiseen rakkaan pappani haudan hoitamaan ja sen jälkeen pääsen raivaamaan hiukan villiintynyttä puutarhaani.

Red Charm

Kaunista kukintaa riittää ja vaikka tänne blogistaan en ole ehtinyt, iltaisin olen kameran kanssa kiertänyt pihalla keräten kuvia kukista talvea varten.

Oikein ihanaa viikonloppua sinulle!

💚