Kylmä

 Vallankin huhtikuun kylmä sää saa minut ajattelemaan syviä asioita. Eilen hyytävä kylmä tuuli...ei sitä voi eikä kannata kuvailla, varmaan te kaikki saitte siitä tuntuman, saati lumesta. Lumi tuli, oli ja meni. 

Mutta Kylmä.

Iris reticulata 'Polar Ice'

Ajattelin, kun lämmitin leivinuunia: olenkohan syntynyt väärään paikkaan, missä voisi olla paratiisini. Pohdin asiaa varsin syvällisesti ja ajatukset jälleen muuttuivat järkeviksi. En ole ihan mahdottoman paljoa matkustellut maailmalla, mutta kaikissa paikoissa olen sen huomannut, että paratiisi pitää rakentaa ihan itse ja tehdä työtä, jos ei ole niin varakas, että joku sen eteeni taikoisi ja tykkäisinkökään sellaisesta paratiisista kuitenkaan. Tykkään vierailla ja kuvata puutarhoja. Haaveparatiisissani ehkä joku voisi tehdä istutuspenkit haaveideni mukaisesti valmiiksi ja kammeta kiviä, tuoda puita joita haluan ja hyvää multaa...mutta onkohan se paratiisini sittenkin täällä Takamaalla takatalvista, paukkupakkasista ja lumimääristä huolimatta - tuleehan se kevät aina kuitenkin? Minulle kasvien 'kasvatusmatka' usein on hyvin tärkeä. Taidan olla siis omassa pienessä paratiisissa kuitenkin ja kuten tässä viime viikolla, vieraana oli Muruja, jotka näyttivät taas minulle sellaisia asioita, joihin en ollut kiinnittänyt huomiota sen enempää...

Lämmitin siis ison uunin. Leivoin, en lämmitä isoa uunia turhan takia tai äärimmäisen harvoin pelkän lämmittämisen vuoksi. Jotain pitää uuniin aina laittaa paistumaan. Tänään oli pataleivän vuoro ja hiukan ikääntyneestä maidosta tein pikkupannukakkuja. Nyt uunissa on uunijuusto, pian laitan omenapaistosta ja myöhemmin lihapataa. Sellaista pyhäpuuhaa meillä.

Toki kun aamulla heräsin aika aikaisin, jatkoin kutomista. Olen tehnyt vain villasukkaa tässä välillä, mutta aamulla Murun traktoripaidan 'nurmikko' valmistui, kukat kirjon myöhemmin ja aloin lammasaitausta. Claire-huivin on melkein valmis ja sitten laitan uuden huivin puikoille.

Lämmin avasi kaunottaria pihassa. Mutta jälleen ainoita uskalikkoja oli keisarinpikarililjat - ne ovat sangen uhmakkaita vaikka niilläkin (kuten kaikilla muillakin kasveilla) perimä kertoo, että huhtikuun lämpimän jälkeen tulee takatalvi nöyryyttämään. Uskon siis vahvasti, että monella kasvilla on perimässä takatalvi. Nousevien kukkien varret ja lehdet ovat matalia, muutamaa rohkelikkoa lukuun ottamatta.

Ard Schenk - nuoruudessa ihailemani pikaluistelijan mukaan nimetty krookus.

Alida - ihana puhdas sininen

Sheila Ann Germany

Rohkeasti nuputtelee keisari!

Blue carpet heräilee hiljalleen sulkien syliinsä rytökasat juurillaan.

Ja ensimmäisenä narsisseista varmaan taas narcissus 'Cassata'

Mutta, sellaista meillä täällä tänään. Vaikka en ole postauksianne kovin paljoa kommentoinut viime viikon aikana, olen niitä kuitenkin lukenut. Meillä oli poikakolmikko ja vauhtia riitti ja silloin kun he meillä ovat, elämäni keskittyy vain heihin ja ruuanlaittoon. Pikku-ukkelit ovat vain niin ihania 💖!

Luvassa on vielä viileää säätä, kuten ajankohtaan sopiikin, mutta tomaatin siemenet olivat aika reippaita ja nousivat taimelle melkoisella vauhdilla. Puusavottaakin vielä tovin riittää, mutta loppusuoralla jo olemme.

Sulo

Mukavaa uutta alkavaa viikkoa Sinulle!

💚

Puistossa ja merellä

 Varoituksen sana...tästä postauksesta saattaa tulla massiivi! Varon tukahduttavia pitkiä kirjoituksia tai kuvapaljoutta, mutta tällä kertaa saattaa molemmat varomiset unohtua. 

Merellä

Azoreilla haluan aina merelle katsomaan delfiinejä ja valaita. Kun täytin 50 ja 60 vuotta, olin avomerellä uimassa delfiinien kanssa. Nautin meressä uimisesta ja vapaasta sukeltamisesta ja pääsin mereen uimaan nytkin, vain rannasta. Vesi oli 16 astetta, ei kylmää, raikasta. Tällä retkellä olikin mahdollisuus nähdä valaita eli pikkumiekkavalaita jotka oikeasti ovat delfiinejä, mutta käyttäytyvät kuin miekkavalaat. Niitä näimmekin aika monta ja iloisia veikkoja olivat. Tämän retken tein pienellä laivalla, kun ajatukseni oli kuvata, pienemmällä kumiveneellä yleensä menen ja se vasta on ihanaa menoa, kuin rodeota (tai luulen niin), isäntä ei halunnut mukaan.

Huomasin merellä saman kuin puutarhassa ja kirjoneuleita tehdessäni, että vaivuin johonkin ajattelemattomuuden tilaan ja vain nautin aalloista, taivaasta, merituulesta ja delfiineistä, minun ei tarvinnut paljoakaan keskustella kenenkään kanssa, paitsi hiukan kahden iloisen amerikkalaisen, todella kauniin rouvan kanssa - iloinen kohtaaminen sekin.

Puistossa

Ponta Delgadassa, saariryhmän pääkaupungissa, on todella paljon pieniä puistoja kuten kirkkojakin. Yksi hiukan isompi puisto on Antonio Borgesin puisto, jonne aina haluan teelle. Tällä kertaa tee jäi juomatta - puiston kahvila on hyvin suosittu ja niin nytkin. Puisto oli pessyt kasvojaan ja sinne oli tuotu eläimiä ihmisten iloksi: kissa (joka kiersi sylistä syliin, en saanut siis kuvaa), kanoja, kukkoja ja ankkoja. Kevät oli sielläkin pitkällä. Puiston mangoliat lopettivat kukintaa, mutta kukkia ja puita riitti katseltavaksi, erityisesti atsaleat ja kameliat kukkivat todella upeasti!

Sisääntulo yläkautta

Yleensä noissa kivien koloissa kasvaa belladonnia, mutta nyt niitä ei vielä ollut kukkimassa.

Puistossa on paljon polkuja, pieniä luolia ja 'siltoja' eli ihan paras mahdollinen paikka pienelle ihmiselle seikkailua varten.

Syzygium jambos

Tämän puun luo aina palaan, Ficus macrophylla

Komea ankkaherra

Metrosidero, Uuden Seelannin joulupuu - se ei ollut kukassa nyt.

Tässä pieni kuvakooste siis Antonio Borgesin puistosta. Ja onhan se niin että kuvat eivät kerro tuoksuista ja äänistä, ne pitää itse kokea.

Meillä isäntä tykkää tulla mukaani kaupungille kävelemään ja puistossa istuskelemaan penkille katselemaan ohikulkijoita. Puiston aidan takana hänellä oli kuitenkin ammattinsa puolesta mielenkiintoista katsottavaa...

Lomareissuilla yleensä ennen aamupalaa käyn lenkillä. Pieni kuvakooste lenkkimaisemista.

Näyttää saunalautoilta

Lasten purjehduskoulu

Meillä on aina, ihan aina, sellainen hotelli, joka on meren rannassa. Satamassa kävi muutama risteilijä ja yksi todella kauniskin 'risteilijä' tuli satamaan Ruotsin lipun alla purjehtiva Gunilla-laiva

No eihän matkaa tehdä syömättä. Aika herkkua tuo kaloista, simpukoista, katkaravuista ja vihanneksista tehty pata...meidän herkkua!

...ja kalataulu

Olemme siis käyneet Azoreiden saariryhmän suurimmalla saarella, Sao Miguelilla useamman kerran, mutta haaveenani on joskus päästä muillekin saarille, eritoten Floresille, vaikka yksi paikallinen turistiyrittäjä minua varoitti, että ei siellä ole edes kunnon hotellia...no jonnekin kuitenkin voisi pään kallistaa ennen seuraavaa päivää. Ensimmäisen kerran kävimme saarella vuonna 2006, juuri silloin kun Lordi voitti euroviisut. Samaan aikaan tuolloin oli Santo Christo -juhla, upea kokemus sekin. Palaamme saarelle, toivottavasti jo syksyllä. Ja Repolaiselle tiedoksi, siellä on upeat pyöräilymaisemat eikä niin jylhää kuin Madeiralla.

Mutta aamun vieraat - ikkunabongaus, jota myös mielelläni harrastan. 

Nyt maratooni päättyi ja onnea jos pääsit loppuun asti! Tänään meillä sataa, ei haittaa! Luvassa on hiukan kotihommia ja iltapäivällä lähden maalaamaan. Viikonloppuna aloitin siemenkylvöt, niistä myöhemmin sitten.

Kaikkea hyvää Sinulle, mukavaa alkanutta uutta viikkoa!

💚