Jotain sinistä...

Näin unta, että minun piti mennä pihastani hakemaan kimppu, jossa on vain puhtaan sinisiä kukkia...

 💙

Jo unessa tehtävä tuntui hankalalta, sillä tiesin, että pihassani ei kasva kovinkaan montaa puhtaan sinistä kukkaa, sinisiä, jotka taittavat lilaan, löytyy kyllä useampikin - mutta puhtaan sinisiä kukkia piti olla!

Clematis 'Arabella' on lähes sininen, mutta ei aivan! Sillä on muuten aika hyvä maljakkokestävyys.

No keväällä sinisen kimpun saisikin aika helpolla - helmihyasintit, scillat, camassiat, sinivuokot, sinililjat  - näistä saisi jo hyvän kokoisen kimpun.

Scilla siberica

Iris reticulata 'Harmony'

Anemone nemorosa 'Royal Blue'

Hyacintoides non-scripta (tai ainakin tilattu sillä nimikkeellä)

Mutta kesällä kimpun kerääminen tuottaisi jo lisää harmaita hiuksia - lemmikit, orvokit, lehtosinilatvat, kissankellot, iirikset, muutama clematis, ritarinkannukset ja ihanat sinikukkaiset kiurunkannukset (corydalis 'Craighton Blue, jonka kuvaa en etsinnästä huolimatta löytänyt)...onkohan muita...

 

Clematis integrifolia

 

Ritarinkannus (Delphinium) sininenkin

  Koska pidän puhtaan sinisistä kukista, täytynee nyt haaveiluaikana miettiä tarkkaan, mitä kaikkia puhtaan sinisiä kukkia täytyy laittaa ostoslistalle ensi kevään puutarharetkiä varten, ehkä katkerot ovat sellaisia ihanuuksia, varmaankin muitakin. 

 

Kissankello (Campanula rotundifolia)

Unessa kimpun teko jäi kesken ja ihan siniseen kimppuun lilahtavaakin sinistä saattaa eksyä, mutta ei se haittaa!

Koska värit ovat vahvasti elämässäni nykyisin, silti jotkut värit kukissa ovat erityisen mieluisia kuten puhdas valkoinen ja sininen, toki on paljon muitakin ja enää en kaihda keltaistakaan kukkaa!

Yksi asia vielä! Meilläpäin on nyt ilveksiä ja ne ovat alkaneer verottamaan kauriskantaa, joka on valtavasti lisääntynyt. Riistakameroissa on näkynyt isompi kissa kuvissa ja kauriita on löydetty ilveksen jäljiltä.

 

Näetkö koskaan kukkaunia?

Kaikkea hyvää sinulle!

💚

Syksynvihreää

 Vaikka ilahdun tästä harmaasta säästä ja lempeästä pehmeydestä...

Harmaakin on hyvä väri!

 ...on syksynvihreä myös hyvä väri! Hiukan ulkona katselin ja kuljin, pari kukkaakin löysin, totesin, että vahva, rehevä syksynvihreä on kaunis väri!

Jouluruusut hyvinkin terhakkaana. Lasihuoneen päässä helleborus niger on jälleen tehnyt aika paljon nuppuja, toivon, että ne eivät aloittaisi kukintaa ennen kevättä. Jouluruusuja meillä on vähän siellä ja täällä, siementaimia tupsahtelee ja niistä olen iloinen!

Jokunen saniainenkin vielä on vahvan vihreänä. Ne kyllä peitin lehtikatteen alle. Omenapuulehtoon olen muutamia saniaisia tuonut ja toivon niiden viihtyvän. Tässä pari ihanuutta, loput ovat vahvasti peiton alla talviunilla eli niistä lisää ensi kesänä.

Hirvenkieli (Asplenium) (tämä kuva otettu aiemmin, meillä ei paista aurinko)

Tämä ilmeisesti Asplenium scolapendrium eli raunioisten sukuun kuuluva, nimilappu hiukan epäselvä - täytyy selvittää lisää ensi syksynä Vakka-Taimen taimipäivillä, kaunis kuitenkin, pienilehtinen.

Vihdoin ja viimein sormustinkukat (digitalis) ovat alkaneet meillä viihtymään! Myös ruskosormustinkukan (digitalis ferruginea) yksi lehtiruusuke on vahvassa kasvussa ja toivon sen säilyvän kevääseen.

Pation vieressä vihreän eri sävyissä posliinirikko (saxifraga x urbium), keijunkukat (heuchera) , alppikellot (soldanella), ja palleroneilikka 'Pispalan Neito' (dianthus). Tykkään kovasti keijunkukista, niiden värivariaatiot ovat ihania - täytynee laittaa ostoslistalle ensi kevättä ajatellen! Niitä meillä on jo muutama kuitenkin.

Vielä kukkii meilläkin muutama esikko (primula) ja syyssahrami (crocus speciosus).

Esikko lapsuuden kodin pihasta

Eilen kävin vielä Tampereen messukeskuksessa kädentaitomessuilla ja löysin kaikkea kivaa kohtuudella. Yllättävän paljon siellä oli jo väkeä ja kivaa oli kohdata muutama tuttukin!

Vähän ostoksia.

Olen kyllä hiukan harakka, kun tykkään tällaisista pienistä ihanista!

 

Kaikkea hyvää Sinulle!

💚

Rytörinne

 Viimeisiä pihahommia. 

Minulla on Rytörinteessä ollut morsionruusu 'Juhannusmorsian' (Rosa Spinosissima-Ryhmä), joka on tehnyt villisti juuriversoja, joista en ole ollenkaan ollut ilahtunut, Tänään, kun sain kaikki muut pihahommat suurin piirtein tehtyä, innostuin kaivamaan sen maasta. Juuriversoja oli kottikärryllinen! Osan siitä säästin ja vein pellonreunalle, jossa minulla on muitakin tällaisia villisti kasvavia ruusuja, sinne pääsi myös toistaiseksi maltillisesti kasvavan tarhaharisoninruusun (rosa 'William's Double Yellow') juurivesa. En tiedä, onko kasvupaikka ollut sille epäsuotuisa, kun onneksi juurivesoja siinä ei kovin paljoa ole ollut. 

 

Tuo pellonreunarosario on haaveeni! Isäntä, joka ei pidä ruusujen kosketuksesta, on asialle suosiollinen ja tuollaisen pellonreunarosarion näin ja pääsin tutustumaan ensimmäisessä bloggaritapaamisessa (vuonna 2015) Lauri Korpijaakon tilalla - oli mielenkiintoinen retki kaikenkaikkiaan!

Ruusunjuurien kampeaminen vaati veronsa - lapio meni poikki, vaikka en olisi uskonut, sillä vaikka kiviin lapio välillä kolahteli, niin en sillä kiviä kovin joutunut kampeamaan, eli lapiokauppaan täytyy mennä lähiaikoina. No on minulla sellainen sininen Fiskarsin lapio, mutta se ei ole niin näppärä kuin tuo valkoinen oli!

Lapio ja Elleninneilikka

No Rytörinnettä muovaan Mummonpuutarhaa kohti ja nyt tuli oivallinen tilaisuus miettiä uusia kasveja ruusun tilalle - atsaleoja ja Austineita haikailen.

Rytörinteessä kasvaa 'valuvia kasveja' ja neilikoita (niitä ei ole koskaan liikaa). Erityisesti Elleninneilikkaa (Dianthus 'Ellen) voin kaikille lämmöllä suositella! Ihanasti peittää maan ja kukkii kauniisti verhoten maan koko kasvukauden niin kauniiseen vihreään peittoon.

Valuva kissankäpälä (Antennaria dioica)

Valuva mehitähti (Sempervivum)

Valuva ketoneilikka (Dianthus deltoides)

Valuva Elleninneilikka (Dianthus 'Ellen')

 

Nojaileva  alppitähti (Leontopodium nivale Edelweiss')

 Uskon ja toivon, että joskus saan Rytörinteen mieleisekseni Mummopuutarhaksi!

 Sitten sielä pari juttua! Olen tilannut siemeniä varmistaakseni, että saan toivomani! Nyt minulla on jo ensi kesän tomaatin- ja chilin siemenet, olen tilannut vielä mieleisiä kukkia ja perennoiden sekä puiden siemeniä. Puuhaa riittää esikasvatukseen ja ensi kesän touhuihin!

Tässä siis tomaatit, ne tilasin Tomatmamma Åsalta, alimman kuvan tomaatit Yvonnelta (hänet löytää instagramista @ybj6 -osoitteesta.

Dwarfit

Microdwarfit

Aarteet, jotka puutarhaystäväni Yvonne minulle lähetti! Hänellä on muuten upea valikoima chilejäkin - niitäkin minulla nyt siis on!

 

 Nyt on siis haaveilun aika alkanut!

Kaikkea hyvää sinulle!

💚

Aamun tykytyksiä

 Toissa aamuna heräilin levollisesti ja tulin alakertaan. Isäntä oli aloittanut verkkaiseen tahtiin aamun toimet ja kertoili, että ikkunan takana oli ollut kolmen tokka kauriita, söivät jotain vihreää pitkää kukkapenkistäni.

Voi ei, kauhistus! Taasko, taasko kauriit ovat syöneet atsalean (Rhododendron) 'Ruususen Uni' nuput, kuten viime vuonna. Ajatus pyöri kehää, kunnes sain nopean aamupalan syötyä ja vaatteet päälle, sitten ulos! Helpotus oli suunnaton, vetkutteluani ei rangaistu tällä kertaa! Kauriit olivat syöneet vain kanadanruusua (rosa), onneksi! Nuput olivat tallella! Tuossa penkissä minulla on kaksi atsaleaa, tuo 'Ruususen Uni' ja kuningasatsalea.

 

Nuput suojassa!

Eipä tarvinnut kauaa miettiä, mitä tekisin. Nopeaan tahtiin verkotin kaiken mahdollisen - atsaleat, herkkumaan mustikat (Vaccinium corymbosum), ruusukvittenit (Chaenomeles) ja hunajamarjat (Lonicera caerulea var. kamtsch.)  ja yhden puupionin (Paeonia). Mulperi (Morus 'Mulle') sai havukatteen. Ainoastaan Rytörinteen pieni atsalea jäi vaille suojaa, asia korjattiin tänään Murun kanssa. Joillekin saniaisille haen vielä havuja ja sitten on kaikki suojassa. Hiukan, jos lumi sen suo, leikkaan perennanvarsia eli piha on nyt talventulokunnossa.

 

Teimme siis tänään Murun kanssa metsäretken tuulen kaataman kuusen luo, upea puu oli myrskyssä valitettavasti kaatunut. Sieltä olen suojaa hakenut jo kiinanlaikkuköynnökselle (Actinidia kolomikta) ja kiviaidalla olevalle atsalea 'Vesalle'. Ajattelin vielä hakea suojaa myös pieni alppiruusuvauvoille, samasta tuulikaadosta. Murun kanssa tutkailtiin metsähiiren pesiä, pehmeää sammalta, sieniä, kääpiä, pöllön pönttöjä, komeita kiviä ja siirtolokareita...kaikkea mitä pieni ihminen luonnossa huomaakaan. Meillä oli kiva retki! Nähtiin myös junakin, joka meni kovaa vauhtia kohti pohjoista.

Mäyrän vessa

 

Aion parantaa tapani kasvien suojaamisessa ja niiden kirjaamisessa eli ruutuvihkoni saa kaveriksi Puutarha/Satokausikalenterin!  

Lapsuudesta muistan, että meillä oli joskus järven jäällä pikaluistelukilpailut Pyhäinmiestenpäivänä - lunta ei vielä ollut lainkaan, isä tarkasti jään paksuuden ja sitten luisteltiin.

Meillä vietetään pyhäinpäivää, ei Halloweenia.

Mukavaa alkavaa viikonloppua ja Pyhäinmiesten päivää sinulle!

💚

Helppoa elämää

Minut tuntevat tietävät, että olen ikonimaalari. Tänä syksynä minulla on ollut muutama arkeani koskettava juttu juurikin tältä saralta - kuinka helppoa elämäni oikeastaan onkaan, vaikka itse sitä en aina huomaakaakaan. Kiukuttelen, valitan ja pyristelen vastaan milloin mistäkin syystä!

Viime lauantaina olin ikonimaalareille tarkoitetussa koulutuksessa, jossa meillä oli hieno luento ikonimaalauksesta Keniassa, luennoijana ikonimaalauksen opettaja Antti Narmala, toinen aihe oli kulta. Kuinka oloissa, jossa on puute lähes kaikesta, voi olla ikonimaalareita? Kekseliäisyys on todella huipussaan tässäkin kohtaa! Käytämme paljon maavärejä, myös Keniasta kekseliäs suomalainen ikonimaalauksen opettaja Antti Narmala löysi paljon maavärejä. Siveltimet, ne piti suojata, ettei rotat syöneet harjaksia ja keltuainen, jota käytetään tempera-tekniikassa - piti varoa, ettei kissat nuolleet maalauspintaa - keltuaista, johon väri oli sekoitettu - huh sanon minä! 

Ja sitten Tallinnaan, jossa olin noin reilu kuukausi sitten. Olen usein kulkenut Toompella Nigulisten kirkkomuseon ohi. Museo ja kirkkokaan ei näytä ulospäin houkuttelevalta, mutta sisälle kannattaa ilman muuta mennä, niin mielenkiintoinen paikka täynnä historiaa!

Alttaritaulu, jonka sivuista avautuu lisää kuvia.

Kuoleman tanssi

Kellotapulin toisessa kerroksessa oli kirkonkellomuseo

Me kaksi korkeanpaikan kammoista lasihississä kirkontorniin, mutta kyllä kannatti, maisemat olivat upeat ja uskalsimme!

 

Meillä oli myös toisessa kohteessamme ikonimuseossa (osoite Vene 6) upea luento. Ikonimaalari, taidemaalari, restauroija  Oleg Kormasov luennoi meille ikoneista niin mukaansa tempaavasti, että parituntinen hujahti siivin! Hän kertoi ikoneista, avasi meille tapahtumaikoneiden sanomaa, kertoi myös maaväreistä... kertomus oli kuin hunajaa, jota vain valui alitajuntaan. Ikonimuseossa oli upea kokoelma ikoneita, paljon vanhauskovaisten ikoneita, joiden maalaustyyli on lähellä omaani. Erityisesti uudelleen maalatuissa uskonsa takia houkka -ikoneissa kuvasin upeita rakennuksia ja kasvillisuutta, taidokasta ikonimaalausta!

Viimeinen tuomio. Tämän ikonin sisältö avattiin ja se kyllä kosketti ja sai hiljaiseksi! Olen tuota ikonia ja sen sanomaa miettinyt useinkin tuon luennon jälkeen.

Gregorius Voittaja

 

Viimeinen, toki ei vähäisin vierailukohde oli se pieni kirkko satamassa lähellä D.terminaalia Pyhien Simeonin ja Hannan kirkko, jonka ohi usein olen myös kulkenut. Siellä meille kertoi kirkon värikkäästä ja surullisestakin historiasta ikonimaalauksen ohjaaja Sirje Säär. Kirkko oli kaunis, upea ikonostaasi, ikkunoiden lyijylasit ja ikonit.

Ikonostaasi

Pyhät Hanna ja Simeon

 

 Eli palaan alkuun - helppoa elämää ainakin suurelta osin.

Luennossa viime lauantaina ja vierailukohteiden luennoissa tuli esiin niin monta kertaa sellainen elo, jossa ei ole rahaa materiaaleihin, ehkä rotat tekevät tihutöitä, valtio takavarikoi kirkon ja omaisuuden, uskon takia henkikin on vaarassa. Tarvitaan rohkeutta toteuttaa haave, vaikka joskus sen toteuttamisen tiellä on esteitä - suuriakin ja sitä kiitollisuutta, että ei ne asiat itsellä oikeastaan aina niin huonosto olekaan, vaikka siltä joskus tuntuu.

Loppukaneetti

Kävimme ystäväni kanssa käsityöharrastajan paratiisissa, Karnaluksissa. Se oli jälleen niin ihana paikka kuten ennenkin, vaikka hinnat olivatkin nousseet! Tällä kertaa ostin puikkoja, muliinilankaa, nappeja, neuloja ja ehkä hiukan lankaakin...

Tänään ajatuksenani oli tehdä assist-kultaus Konevitsan Jumalanäidin ikoniini, mutta menin kiukuttelemaan itseni kanssa ulos! No sain tehtyä aika monta kivaa juttua ulkona ja kiukut jäivät kottikärryihin ja menivät kompostiin! Ihailin jälleen oman paikkansa löytänyttä Grönlannin hanhikkia  (Potentilla tridentata) 'Nuuk' ja sen ihanaa maaruskaa, jos niin voi sanoa! Sain tehtyä myös viimeiset syyskylvöt. Pihahommia riittää niin kauan kuin on säitä, valoisa aika tosin lyheni ajansiirron takia, mutta se ei haittaa, tekemistä riittää sisälläkin - uusi villapaita on puikoilla ja pian avaan joulukorttipajan.

Aina mietin, onko puutarhassa kaikki tehty, jos yöllä sataa lunta...on oikeastaan melkein kaikki, muutama verkko vielä ja havuja tarvitaan,

 Kaikkea hyvää sinulle! Vaikka välillä harmittaakin milloin mikäkin niin melkein hyvin on asiat kuitenkin, joskus!

💚